Laitoin kaveriin välit poikki, koska hän vei 4kk vauvansa kokopäivähoitoon. Mielipiteitä tai kysyttävää?

Olet itsekäs.

 

[QUOTE="vieras";25180135]Olet itsekäs.[/QUOTE]

Niin...?

 

Ei tarvi mennä monta kymmentä vuotta taaksepäin, kun Suomessa äitiysloma loppui 3kk lapsen syntymän jälkeen ja suurin osa lapsista joutui hoitoon. Silloin oli näitä lastenseimiä mun mamma muistelee niitä.

 

[QUOTE="Mie";25180163]Ei tarvi mennä monta kymmentä vuotta taaksepäin, kun Suomessa äitiysloma loppui 3kk lapsen syntymän jälkeen ja suurin osa lapsista joutui hoitoon. Silloin oli näitä lastenseimiä mun mamma muistelee niitä.[/QUOTE]

Luojan kiitos tuo ei ollu pitkä aikakausi.

 

3 vuotiaan saa.

Joo. Luin ensin huolimattomasti.
Eli isoäiti hoit9 3 vuotta ja sitten jatkuu viikolla tarjassa ja viikonloppuisin isoäidin luona? Periaatteessa sama siis jos primäärähoitaja olisi ollut äiti joka olisi palannut työelämään kun lapsi täyttää 3v?

Kovin vaikea sanoa perhettä tuntematta.
Vaikuttavatko osalliset voivan hyvin?

 

[QUOTE="Mie";25180163]Ei tarvi mennä monta kymmentä vuotta taaksepäin, kun Suomessa äitiysloma loppui 3kk lapsen syntymän jälkeen ja suurin osa lapsista joutui hoitoon. Silloin oli näitä lastenseimiä mun mamma muistelee niitä.[/QUOTE]

Pitäisi joskus oikeasti selvittää vähän tätä asiaa, ihan vaan mielenkiinnosta. Mä olen nimittäin aloittanut 70-luvulla päiväkodissa 5 viikon ikäisenä ja veljenikin 7 viikon ikäisenä. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko siellä muita yhtä pieniä...

 

siis äskön 4kk ja nyt 3v?? eli kumpi se oli..

Ja ihan mielenkiinnosta mikä on susta se aikaraja kun voi hylätä kaverin.. Tarkoitan et jos 4kk olet tukena ja sitten hylkää.. et ole tainnut hyvä ystävä ollakaan, itsellä masennus kesti vuoden ja mua hyvät kaverit sen takia hylänneet että vein pienen lapsen hoitoon terveyteni takia (10kk) ja menin töihin...

 

Luojan kiitos tuo ei ollu pitkä aikakausi.

:O öö.. Miten niin ei ollut pitkä... ? Kuinkahan kuin Suomi on ollut olemassa, nii toi kesti 70 luvun lähes lopulle saakka... Ja tää uusi systeemi on ollut reilu 30 vuotta olemassa. Ja vasta 90 luvulla tuli toi kotihoidontuki... Sitä ennen se oli sit nollatulot. Ja vielä 80 luvulla joka kevät piti hakea päväkotiin, ei ollut itsestään selvää että hoitopaikka olisi taattu eskariin saakka. Ja jos toinen vanhemmista oli kotona ja jos siitä olisi jäänyt kiinni, että lapsi kuitenkin hoidossa olisi voinut hoitopikan menettää. Ja vanhempien lomalla ei lasta saanut hoitoon tuoda...

 

Vauvanhoito ei kuulemma ollutkaan hänen juttunsa, vaikka vauvakuume olikin kova. Mummolle muksu hoitoon pitkiksi päiviksi ja aina lauantaisin yökylään, vanhemmat tarvitsevat nääs laatuaikaa. Muija baarissä töissä ja sillä on kuulemma vaan NIIN kivaa.

Ei mahdu mun kaaliin. Pakko oli laittaa välit poikki, en vaan osaa olla sanomatta rumasti tuosta. 3v nyt mennyt ja vielä vaan yrittää kärkkyä kaverikseen. Rasittava tyyppi.

Mitäs te tuumaatte koko hommasta?

(Itse katson tässä samalla G.A.:ta, että keskittymiseni tähän avaukseen saattaa kyllä rakoilla...)

oot ainakin hyvä ystävä!!! Mitä sitten jos vauva menee hoitoon ja saat vauav n takas päivän päätteeks mutta ootko kokenut huostaan oton? Mieti sitä!

 

siis äskön 4kk ja nyt 3v?? eli kumpi se oli..

Ja ihan mielenkiinnosta mikä on susta se aikaraja kun voi hylätä kaverin.. Tarkoitan et jos 4kk olet tukena ja sitten hylkää.. et ole tainnut hyvä ystävä ollakaan, itsellä masennus kesti vuoden ja mua hyvät kaverit sen takia hylänneet että vein pienen lapsen hoitoon terveyteni takia (10kk) ja menin töihin...

laittanut välit poikki jo 3 v sitten, ei se laps ikuisesti ole 4kk

 

Nelikuista ei taida missään päin maata saada päiväkotiin.

Mites tää nyt tähän liittyi? Olihan tosta tapahtuneesta jo aikaa kulunut jokunen vuosi.

 

[QUOTE="Mie";25180229]:O öö.. Miten niin ei ollut pitkä... ? Kuinkahan kuin Suomi on ollut olemassa, nii toi kesti 70 luvun lähes lopulle saakka... Ja tää uusi systeemi on ollut reilu 30 vuotta olemassa. Ja vasta 90 luvulla tuli toi kotihoidontuki... Sitä ennen se oli sit nollatulot. Ja vielä 80 luvulla joka kevät piti hakea päväkotiin, ei ollut itsestään selvää että hoitopaikka olisi taattu eskariin saakka. Ja jos toinen vanhemmista oli kotona ja jos siitä olisi jäänyt kiinni, että lapsi kuitenkin hoidossa olisi voinut hoitopikan menettää. Ja vanhempien lomalla ei lasta saanut hoitoon tuoda...[/QUOTE]

Heh... Luehan vähän historiaa.

 

Tollasta kaveria ei ees kaveris ansaitse

 

Heh... Luehan vähän historiaa.

Okei toi on mitä mun äiti on kertonut. Ja sitä en tiedä koska kotihoidontuki tuli ei ainakaan 80 luvun alussa.. Muuten voitko kerto onko sulla eri tietoa! Mun perustuu ihan kuultuun tietoon kirjoitettuun faktatietoon.

 

Mikä mun kirjotuksessa oli muka väärin? Kotihoidontuki on 85 tullut. Muuten piti paikkansa

 

Lukenut viime aikoina juttuja noista vanhemmista, jotka ovat päätyneet äärimmäisiin tekoihin, kun eivät ole ajoissa uskaltaneet myöntää, että eivät sovi valtavirtaan vanhemmuudessa ...
Mieluummin siis nin päin, että myöntää, että ei kestä vauvaelämää 24/7 ja hankkii lapselle hyvän hoitajan, kuin että sekoaa kotona ja päätyy tekemään jotain peruuttamatonta.

Voihan olla että homma alkaa pelittämään ja ko. ihmisestä tulee vielä hyvä taaperon, leikki-ikäisen ja koululaisen äiti, vaikka vauvailu ei onnannutkaan.
Ja ellei tule.. niin hienoa, että lapsi saa luoda vahvan tunnesiteen johonkin toiseen potentiaalisen ensisijaiseen hoitajaan.

Noinko se menee teilläkin, kun sulla aina niitä lapsenlapsia hoidossa, yökylässä ja omat aikuiset siihen kaupanpäälle.

 

Noinko se menee teilläkin, kun sulla aina niitä lapsenlapsia hoidossa, yökylässä ja omat aikuiset siihen kaupanpäälle.

Meillä menee siten, että emme laita ketään lapsista kunnalliseen päivähoitoon vaan hoidamme lapset itse.
Ja meillä menee myös niin, että arvostamme lapsiamme niin paljon, että haluamme vanhempiensa itsensä samoin kuin näiden välisen parisuhteensakin voivan hyvin ja siksi jokaisella aikuisella on joko yksi yö viikossa ihan omaa aikaa tai sitten aikaa kaksin puolisonsa kanssa.
Meillä toiminut hyvin tämä malli.
Toivottavasti teilläkin homma pelittää.

 

Pakko kommentoida tähän, että Mummeliisa vaikuttaa olevan miltei ainoa OIKEASTI järkevä äiti/isoäiti -ihminen, jonka tiedän.

Jos näin saa sanoa, olisitpa äitini (omassanikaan ei kyllä ole suurempia vikoja)

 

Meillä menee siten, että emme laita ketään lapsista kunnalliseen päivähoitoon vaan hoidamme lapset itse.
Ja meillä menee myös niin, että arvostamme lapsiamme niin paljon, että haluamme vanhempiensa itsensä samoin kuin näiden välisen parisuhteensakin voivan hyvin ja siksi jokaisella aikuisella on joko yksi yö viikossa ihan omaa aikaa tai sitten aikaa kaksin puolisonsa kanssa.
Meillä toiminut hyvin tämä malli.
Toivottavasti teilläkin homma pelittää.

OK! Onkos sullakin miehesi kanssa se yksi yö vähintäin viikossa omaa aikaa ja pienimmät lapsesi muualla?

 

[QUOTE="Mie";25180429]Mikä mun kirjotuksessa oli muka väärin? Kotihoidontuki on 85 tullut. Muuten piti paikkansa [/QUOTE]

No katsos kun maailma ja ihmiset oli olemassa jo ennen 70-lukuakin. Päivähoito vaan on aika uus keksintö, näin evoluution kannalta.

 

En kyllä ymmärrä sua. Mummo voi olla lapselle ihan yhtä hyvä ellei parempi hoitopaikka kuin koti. tosin omien lasteni anoppi ei ainakaan ole, kamalaa märinää ja kadehtimista miten itse on kärsinyt eniten maailmassa joten toistenkin pitäisi.

 

Niin noh, mitä viimeksi hänestä kuulin, oli hän päättänyt mummon olevankin "ei riittävän hyvä" hoitaja ja laittanut jo muksun päiväkotiin. Kivaa vaihtelua muksulle kuulemma... Ja näkeehän "se" mummia vk-loppusin. Jeps...

kaupunki antaa lapselle hoitopaikan vasta kun äitiysloma on loppunut,ei päivääkään aikasemmin.

 

laittanut välit poikki jo 3 v sitten, ei se laps ikuisesti ole 4kk

Okei kolme vuotta sitten tapahtunut ja nyt alkaa puhuun siitä :xmas:

 

Okei kolme vuotta sitten tapahtunut ja nyt alkaa puhuun siitä :xmas:

Niin, ajatella. Joskus puhun lapsuudestanikin. :xmas:

 

Niin, ajatella. Joskus puhun lapsuudestanikin. :xmas:

Niinpä, ajattelin vain että miksi murehtia sitä lapsen hoito asiaa enää kun lapsikin on 3.. Mitä jos sanoisit kaverillesi suoraan mitä ajattelet hänen äitiydestään/äidittömyydestään niin ehkä hänkään ei roikkuisi enää sinussa