Lapsellinen...

Olenko siis lapsellinen? Loma menossa jo kolme viikkoa takana, emme ole olleet lomilla yhteyksissä... Ja olo on kurja! Ikävä ja hyvin hylätty olo... Mietin, haluanko jatkaa lomien jälkeen kuin en mitään ikävää olisi kokenut?! Muita samanlaisia?

 

Et lapsellinen, mutta ehkä jo ex-salarakas? Voihan salarakkaastakin olla kesäleskenä?

 

Katsotaan mitä elokuu tuo tullessaan... Hän lomien jälkeen yleensä iloisena jatkaa kuin mitään väliä ei olisi ollut... Minä taas harmissani kun ollut taukoa!

 

Tässä kohtaa voisi päteä se ""vähän viileämmän"" esittäminen...

Älä vastaa ihan heti viesteihin, ainakin päivän viipeellä, ellei mies ala kovasti niitä viestejä ihmetellen lähettämään...

Tai pidät ainakin kolmen päivän hiljaisuuden ja ilmoittelet sitten, että vasta palasit lomalta...

jne.

 

Hyvä, sellainen on ollukin mielessä. Ei mikään itsestään selvyys ole koskaan hyvästä... Vahvisti ajatuksiani!

 

Ajattele, miten mies nauttii lomasta ja yhteisestä laatuajasta vaimonsa ja perheensä kanssa. Nauttii ihania, romanttisia kynttiläillallisia vaimoineen. Rakastelee vaimoaan tulisesti joka yö, joka nukahtaa sitten tyytyväisenä miehen kainaloon. Ajattele positiivisesti! Ole iloinen miehen puolesta!

 

salarakas = SYRJÄHYPPY / TOINEN NAINEN / ITSEKÄSTÄ USKOTTOMUUTTA SUHTEESSA OLEVALTA / SINISILMÄINEN KÄYTTÖNAINEN / JÄNNITYSTÄ HARMAASEEN ARKEEN, kysy siltä onko niillä avoin liitto, hyväksyisikö valitsemansa vaimon syrjähypyt?

Ehkä sen loma menee vaimon ja lasten kanssa mökillä, sukulaisissa, kesälomamatkalla?

 

Tiedän että ovat olleet lomamatkalla. Kuten myös mekin. Ongelmahan on se että usein nainen altistuu rakastumiseen salasuhteessa ja mies hakee sitä piristystä arkeen... Olen rakastunut mutta on myös jalat maassa. oma liitto ""kuollut"" jo ennen salasuhdetta.... Mutta mihinkäs sitä omasta kodistaan kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

 

Ryhdistäydy ihminen! Olet salarakas ja tietoisesti valinnut sen roolin; käyttäyty sen mukaisesti. Perheellisillä on perheellisten menot ja sinä sovit sitten johonkin lokeroon, kun sen aika on. Elä omaa elämääsi äläkä alista itseäsi tuollaiselle ruikutukselle. Sinulla ei ole mitään syytä kiukutella ja esittää saavuttamatonta, koska pelihän on ollut alusta asti selvä. Vai?

Näin se menee eikä sinulla ole lupa muuta toivoakaan. Toisella osapuolella on sitten omat ongelmansa; valehtelu vaimolle, huono omatunto perheen takia, aikataulujen sovittaminen, pelko kiinnijäämisestä, mahdollisesti jopa kova ikävä sinua, kuka tietää.

 

Kiitos kurinpalautuksesta. Varmasti minulle tarpeen! En ruikuta, ikävöin...

 

Nyyh, miten kirjoituksestasi tuli surullinen olo. Oikein tippa tuli linssiin - oman miehesi ja häntäheikkisi vaimon puolesta!

 

Ikävöi vain ja kerro se sitten, kun olette taas yhteydessä. Ole rehellinen ja kerro mitä ajattelet, mutta älä painosta ja uhkaile, koska sellainen on energian tuhlausta.

Sinullahan on aina se mahdollisuus, että luovut suhteesta, jos se käy sinulle ylivoimaiseksi ja ahdistavaksi. Miksi kiusata itseään ja toivoa jotain sellaista, mitä ei ole edes lupa toivoa. Tällaisten miesten kanssa on aina se ongelma, joka on syytä pitää mielessään, että pettäessään vaimoaan kanssasi ne todennäköisesti pettävät myös sinua tulevaisuudessa, jos menisitte pysyvämmin yhteen.

 

Hanki itsellesi OMA MIES. Miksi varastaa varattuja ja pilata oma elämä odotteluun. Oletko tyhmä vai vähän vaan muuten yksinkertainen, meillä on yksi elämä vaan. Älä tuhlaa sitä olemalla VARAPANO!

 

Nyt kun pettäjät jo saavat sympatiaa, niin milloin on juoppojen ja väkivaltaisten vuoro? Kyllä muutkin parisuhteen pahnanpohjimmaiset ansatisivat vuorostaan tulla sympatiseeratuksi...

 

Totta! : Ennen maa repee, kuin huora häpee!

 

""Ajattele, miten mies nauttii lomasta ja yhteisestä laatuajasta vaimonsa ja perheensä kanssa. Nauttii ihania, romanttisia kynttiläillallisia vaimoineen. Rakastelee vaimoaan tulisesti joka yö, joka nukahtaa sitten tyytyväisenä miehen kainaloon.""

niin no, nautiskelkoon vaimokin vuorostaan, hetken

 

Alkuun olikin niin ystävällisiä ja ymmärtäväisiä viestejä... Joten osasin odottaa myös moraalin vartijoita. Olen kyllä sitä mieltä että edes parisuhteessa on turha luulla voivansa omistaa ja kahlita kokonaan. Sen olen elämässäni oppinut ... Olen itselleni rehellinen ja se saa riittää tässä elämässä! Tottakai minussa elää se pieni romantikko joka lapsenuskoisesti salaa uskoo ja haaveilee ikuisesta ja pyyteettömästä rakkaudesta! Mutta elämän realiteetit ovat tulleet tutuiksi. Meillä on vain tämä yksi elämä ja aion elää sen! Myös nyt kaivata ja kärsiä...

 

Ethän itsekään luule omistavasi miestäsi, etkä kahlitse? Ei kai sinua haittaa, jos miehesikin on rehellinen vain itselleen paneskellessaan ja unelmoidessaan muista? Ole nyt vastatessasi rehellinen loppuun asti.

 

Miksi vain huoran pitäisi hävetä? Annetaanko sille pettävälle aviomiehelle sitten ansiomitali ja onnitteluruusut? Mikä nimitys sellaisella ukolla on?

 

Niinpä niin, se on taas tätä rusinat pullasta-ajattelua. Mitä sillä on väliä, jos satuttaa omaa miestään ja ns. salarakkaan vaimoa, sehän on pääasia että itse saa kaikki. Mikset kertoisi miehellesi totuutta ja eroaisi? Eikö hän ole sitä ansainnut? Vai etkö vain halua ottaa sitä riskiä, että joskus arki astuisi myös sinun ja salarakkaasi suhteeseen? Et voi saada kaikkea uskaltamatta myös luopua jostakin. Ja nyt näin toimimalla viette omista parisuhteistanne jotakin, mutta saako teidän puolisonne sen tilalle kuin valheita ja kylmyyttä?

 

Olen varatun miehen salarakas ja itsekin varattu. Emme millään lailla halua loukata puolisoitamme, vaan puhumme heistä aina kunnioittavaan sävyyn. suorastaan ihailen oman kultani vaimoa, kuinka fiksun ja hyväkäytöksisen miehen hän onkaan ""kouluttanut"". Sääli vain, ettei vaimo ota vastaan miehensä rakkautta ja hellyyttä, minä otan ne sitten ja hellin häntä samalla tavalla takaisin.

Emme tee tätä jännityksen vuoksi vaan saadaksemme hellyyttä ja kaunista erotiikkaa elämäämme. Jonain päivänä suhde loppuu, mutta sitä suremme sitten. Nyt olemme onnellisia!

 

Meillä on ollut sitä kylmää jo kauan ennen tätä salarakkauttakin... Eikä seksiä, eikä myöskään lapsia... Se toinen osapuoli tahtookin pitää lapsensa ja perheensä kasassa sekä myös minut, kai... Uskon? Ilmeisesti miehelleni riittää kun on vaimo, vaikka sillä ei varsinaisesti mitään teekään?!

 

Neuvoisin jatkamaan samaan malliin, jos tuntuu hyvältä. Kyllä se on niin, että mikään ei voita kiihkeää suhdetta - olipa sitten kyse salaisesta tai julkisesta. Voit päästä vaikka pääministeriksi ja vanhan kokeneen viimeisenä vihjeenä asianosaisille sanoisin, että ainahan kerkiää tunnustamaan...

 

Aivan, tunne on huumaava... Ja aion elää sen! Kunhan nämä lomat on vietetty... Ja ikävä kärsitty...

 

ole varma oletko lapsellinen, tilaa kirkkoherranvirastosta virkatodistus, siinä ne on listattu jos oot lapsellinen.