Lapselliset lapsettomat joilla haaveissa pikku sisarus

Onko muita hartaasti toivovia ?

 

Eikö tosiaan ole muita asian kanssa painivia ?
Jossu

 

Meillä oli sellanen pikkusisarus IVF-hoidoissa olleille ketju, mutta se kuihtui kasaan. Nyt siitä nyt ketjusta taitaa suurin osa olla saanut toisen tai odottamassa. Suurin osa kirjoittelee IVF-ketjussa, mutta ei siellä tosiaan voi keskustella juurikaan tästä asiasta, jotkut saattaa pahoittaa mielensä, kun ei olla enää lapsettomien, mutta kaipaa toista lasta. Mikä sulla on tilanne? Meillä on -14 ja -16 IVF-lapset, mutta se kolmas olis mulla vielä toiveissa parin vuoden sisään. Ongelma on, että puolisolle riittää kaksi... Pakkasessa olis vielä kahdeksan alkiota...

 

Hei Tupsuli
Meillä tilanne siis sellainen että esikoinen -15 luomu ihmeenä tullut kaikkien hoitojen clomeista koeputkeen josta saatiin 1 tuore siirto ja toinen huurunenä tuloksetta..
Puntion jälkeen sain hyperin ja olin 4 vrk sairaalassa kun HB laski 80 joten tuskin enään hoitoihin lähdetään ei ainakaan ivf .
Esikon syntymän jälkeen ei otettu ehkäisyä käyttöön edellisen johdosta ja nyt kun alkaa ystävät saamaan toisia lapsia niin itselle aina kuukautisten alku ottaa koville
Onni on kuitenkin edes tuo yksi pieni rakas <3

 

Meillä myös toiveissa toinen. Ensimmäinen -15, juuri hoitojen alkua odotellessa luomuyllärinä. Nyt kokeiltu 2 ivf, ilman mitään tulosta (siis ei edes punktioon päästy). Seuraavana mahdollisuutena taitaa olla luovutettu munasoluhoito. Tuolla luovutettujen munasolujen ketjussa on viime aikoina käyty aika syvällistäkin keskustelua me toista toivovat - erityisesti siitä näkökulmasta, että jos eka lapsi olis omilla ja toinen lahjasoluilla.

Tervetuloa siihen ketjuun, jos tuntuu omakohtaiselta asialta.

 

Hei, olen uutena mukana täällä keskusteluissa. Vuonna 2012 ovulaation induktiohoidolla saatiin lapsi. Kesällä ensimmäinen tulokseton ivf ja nyt toinen ivf:n punktio päätyi komplikaatioon. Sain sisäisen verenvuodon ja toivun tällä hetkellä tähystysleikkauksesta. Olo on hieman järkyttynyt tästä kaikesta ja asiaa vielä sulattelen.

 

Moi He_ni ! Tervetuloa mukaan
Itse olen jotenkin sitä mieltä ettei hoito rumbaan lähdetä enään oli se punktion jälkeinen hyperi niin kamala etten halua samaa kokea enää.
Luomuna mennään tällä hetkellä

 

Moi. -13 viimeisin rakas (-11 ja -13) sen jälkeen ei tulosta. Esikoinen clomeilla, toinen luomuna. Luomuna mennään nytkin. Hennon haamuviivan sain testiin dpo 10, mutta hätäily kostautui omaan nilkkaan ja kuukautiset alkoivat jopa 2 päivää etuajassa. Raskasta tää on ja kun ei saisi valittaa kun on jo kaksi rakasta. Olen kohta jo siinä iässä että nämä toiveet alkaa olla viimeisiä ja kuopattuja. Olo on epätodellisen hirveä välillä......

 

Ainiin, unohdin kirjoittaa että minulla ei toista munasarjaa ollenkaan kystan vuoksi jouduttu leikkaamaan pois.

 

Voi Ei
Mää niin tiedän ton tunteen kun kuvittelee kaikki maailman oireet ja on varma niin sieltä ne menkat taas tulee :'(

 

Totta. Se on isku vasten kasvoja. Mulla on munasarja ollut poissa vuodesta 15. Mies kaikenlisäksi lähti lätkimään. Nyt uusi kumppani eikä meitä vielä "oteta tosissaan" lapsettomuuden suhteen. Eivät usko mua kun sanon et oon ollut vuodesta 13 luomuna tässä. Heille kelpaa vain mitä olen ollut nykyisen kumppanini kanssa ja nyt on vuosi täynnäVASTA. En tiedä jaksanko taas läpikäydä niitä tutkimuksia ja lääkityksiä... Toki vauvaa ei varmana tule jos luovutan. Mutta ei tää helppoa ole. Oli lapsia ennestään tai ei, kamalalta tuntuu

 

Kyllä luulis kun on lapsettomuus taustaa ja uudenkin kanssa yritystä vuoden verran niin alkaisivat ottaa tosissaan

 

Heippa, meillä esikoinen 1/16. Hän ilmoitti tulostaan 2 vuoden jälkeen luomusti, nyt viime syksynä hakeuduttiin julkisen terveydenhoidon kautta lapsettomuustutkimuksiin naistenklinikalle kun ollaan menty esikoisen syntymästä asti ilman ehkäisyä toivottu toista ja minussa on vikaa. Miehen sperma on normaali, mulla on ovulaation kanssa ongelmia ja en ovuloi montaa kertaa vuodessa, ihan muutamia kertoja. Pitkät epäsäännölliset kierrot ollu aina, joulukuussa oli aukiolotutkimus mutta johtimet oli auki. Samalla käynnillä määrättiin letrozolit 6 kiertoon ja jos niillä ei raskauduta, lähdetään inseminaatioon..

Tähän kiertoon oon nyt syönyt jo 10 päivän ajan 1 terolut per päivä eikä niillä alkanut vuoto viikon jälkeen viimeisestä pilleristä, nyt oon syönyt jo 7 päivää primoluteja ja katsotaan loppuviikosta pääsisinkö vihdoin ja viimein uuteen kiertoon ja aloittaa letrot kp3-7..

Minä olen 25, mies 28.

Tsemppiä jokaiselle tähän ketjuun!

 

Minäkin kuulun tähän joukkoon Tyttö tehty icsillä 2005, sen jälkee PAS nega 2010, nyt taas icsistä PP 5 koska vuorokausi vaihtui

 

Perjantaina ois eka PAS, ICSI:n tuoresiirrosta syntyi poika 11/2016. Ollaan oltu ilman ehkäisyä 07/2017. Syynä lapsettomuuteen on ainakin miehen saamat sytostaattihoidot kivessyöpään. Itseltä löytyy endometrioosi.

 

Hei.
Kertokaa minulle kuinka toi homma toimii tuolla julkisella puolella kun haluaa pikkusisarusta pakastealkioista? Meillä on siis 2016 hoidoilla saatu esikoinen ja nyt toiveissa olisi sisarus hänelle. Pakkasessa on alkioita ja nyt mietimmekin että kuinka homma etenee. Kun ilmottaudumme hoitoon niin onko joku aika joka pitää jonotella ennen kuin varsinaiset hoidot aloitellaan vai miten tämä etenee?

Kiitos jo etukäteen vastauksista.

 

Mä pääsin uuteen kiertoon helmikuun alussa ja letrozoleilla ei ollut vastetta, annosnosto ja follikkeli ultra kp12-14 ensi kierrossa.. Hieman olin pettynyt kun ei ollut mitään vastetta. Olen ovuloinut viimeksi marraskuussa! Kyllä, marraskuussa! Koskakohan pääsen piinailemaan, tekis mieli kysyä että eikö voitaisi hypätä suoraan inseminaatioon eikä tarvis syödä 5 kiertoa vielä letroja..

Aloitan primolutit tässä muutaman päivän sisään jotta pääsee joskus uuteen kiertoon!

 

Elika, mä ainakin vaan soitin polille, esikoinen syntyi sektiolla niin tarkasti lääkäriltä kauanko tarvitsee olla sektiosta ennenkun voidaan hoitoja jatkaa. Vuosi piti oottaa ja lääkäri oli tehny suunnitelman valmiiksi miten lähdetään sitten passia tekemään. Soitin uudestaan polille kun vuosi oli mennyt ja olin alottanu ohjeen mukaan pistokset. Päästiin siis heti ilman mitään jonoja.

 

Mä kuulun myös tähän porukkaan, hei kaikille! Onneksemme meillä tärppäsi esikoinen ekan icsin tuoresiirrosta vuonna 2015. Silloin saatiin 4 blastoa pakkaseen kolmessa oljessa. Kaksi PASsia takana, joista negat. Nyt menossa pp11 ja tänään alkoi tiputteluvuoto

 

Täällä toinen pas menossa, pp2. Alussa ollaan, mutta jotenkin oon jo menettänyt toivoni. Tuntuu ettei kukaan ikinä milloinkaan onnistu.

 

Tsemppiä mmmoi, tuttu tunneSiirtopäivänä on vielä toiveikkaana ja lisäksi helpottunut kun sinne asti päästiin. Ja sitten alkaa se tuttu toivon ja epätoivon vuorottelu. Mulla on menny aika samalla kaavalla nää 3 passia, menkkakivut alkaa about viikon kuluttua siirrosta ja siitä sitten vuoto 4-5 päivän päästä. Mutta ei vielä luovuteta, jospa tää hoitokierros tois teille plussanMeiän jatkot selviää huomenna.

 

@Haaveilijavain Kiitos. Tolleenhan se ajatuksen ja tunteiden kaari tässä menee. Ei sais vielä luovuttaa, mutta pessimistin on niin vaikee pitää ajatukset positiivisina. Mites tuliko teille selville jatko?

 

Niin totta mmmoi tuokin, näissä hommissa on niin vaikeeta välttyä pessimistiseltä asenteelta. Meillä on nyt pakastin tyhjä ja päästiin jonoon seuraavalle hoitokierrokselle. Arvio oli, että muutaman kuukauden se vie. Jään hetkeksi taustalle seurailemaan, mutta toivotan kovasti onnea matkaan sulle&muille!

 

Voisin ilmoittautua tähän porukkaan.

Esikoinen vm. 2008 ekan ICSIn 2.pas:in tulos.
Tositoimiin päästään jos päästään (aikaisintaan käsittääkseni syksyllä), kun raskaudelle haitalliset lääkkeet saadaan poistettua käytöstä.

Kaikki on 10 vuoden jälkeen ihan unohtunut, joten tuntuu kuin kaikki alkaisi taas uudestaan.
Pakkasessa on vain yksi alkio, joten valmistaudun henkisesti jo uuteen hoitokierrokseen.

Yritän ajatella, että tuosta esikoisesta pitää olla onnellinen vaikka tämä ei onnistuisikaan. Kaikki eivät saa edes yhtä.

 

Hei, liityn kanssa mukaan. Meillä luomuna tullut ensimmäinen lähes heti kun yritys aloitettiin. Toista ollaankin yritetty 6vuotta. Lopulta tajusin mennä lääkäriin ja sain letrozolit ja nyt seitsemän keskeskenoa takana. Viimeisin rv12+4 ( joka on pisimmälle edennyt raskaus,) josta lääkkeellinen tyhjennys josta seurauksena kohtutulehdus ja imutyhjennys. Olin sinut jo sekunsekundäärisen lapsettomuuden kanssa, mutta tämä viimeisin keskenmeno toi jotenkin tunteet pintaan ja olen huomannut että en voi olla onnellinen toisten raskaudesta onko muilla tälläista? Ei varsinaisesti varmaan kuulu tänne mutta kysyn silti kun en pysty tunteilleni mitään ja raskautumisesta on tulossa pakkomiele kaikki ajatukset aina jos olen tai kun olen.. Onko muilla tälläista? Minua hävettää etten voi iloita muiden raskautumisista ja elämän onnellisimmasta asiasta.