Lapsen isosisarusten kaipuu...

Äiti, missä Juho ja Jakko on?" kysyy 2 vuotias pitkän hiljaisuuden jälkeen kun nukutin poikaa päiväunille. Tuo kysymys toistuu harva se päivä. Kerroin, että ovat koulussa ja toisessa kodissaan (en sano nyt paikkauntaa).

Tuli niin surullinen olo kun ajattelin, kuinka tuo 2 vuotias osaa jo kaivata sisaruksiaan heidän ollessa äitinsä luona. Isommat tulevat säännöllisesti kyllä käymään aina isällään, joten veljekset näkevät toisiaan aika paljon. Mietin siinä maatessani, että harmittaa ne "äiti-/isäpuolet", jotka eivät hyväksy miehen/tai vaimon entisiä lapsia perheeseen. Tai ajattelevat ettei ne "aikaisemmat", yleensä "huonokäytöksiset" ja ruokapöydässä "nirsot" lapset ole tervetulleita rikkomaan tätä meidän uutta harmoonista perhe-elämää.

Aina kun itsestä alkaa tuntumaan, että en jaksaisi millään "passata" tässä kahta ylimääräistä lasta, niin palautan mieleeni tuon pienimmäisen isojen veljiensä kaipuun. Onhan ne lapset kuitenkin lapseni omani ja rakkaita veljiä....

 

Hienoa, että ajattelet noin! Lapsilla on varmasti hyvä olla teidän perheessänne, kun heillä on fiksu äitipuoli! :flower: =)

 

Tilanne on tuttu myös meidän uusperhekuvioissa, sekä minulla että exällä on uudet perheet ja pienet pojat molemmissa, ja nämä pikkuiset pojat kaipaavat kovin sisaruksiaan...ja isommilla sisaruksilla aina vähän paha mieli, kun pienet jäävät huutamaan perään. Mutta minkäs teet? :ashamed:

 

Minusta tämä on melkein hankalinta uusperheessä. Aikuisten asiat ovat melko ok, mutta taapero kaipaa kouluikäistä siskoaan ja joskus oikein itkee, kun tämä lähtee äitinsä luo. Mutta sille asialle ei mitään voi, ja kun taapero kasvaa ja tajuaa asioista koko ajan enemmän, voi hänen kanssaan katsella kuvia, siskon piirustuksia, muistella yhteisiä touhuja jne. ja myös selittää, että xxx on nyt koulussa tai oman äidin luona. Lapsi kasvaa siihen, että näin asiat ovat, ja ties vaikka joskus isona ihmettelisi, kun kavereiden sisarukset ovat samassa kodissa koko ajan...

Kieltämättä sisarusten keskinäinen kiintymys myös auttaa ohittamaan ne aikuisten suhteissa joskus tulevat kuprut!

 

Meillä tilannetta on helpottanut se, että tenava on ollut mukana kun etälapset on haettu tapaamiselle tai palautettu sinne kotiinsa. On konkreettista, että minne he menevät, missä ovat sen ajan kun eivät ole meillä.
Joskus on kauppareissu ajettu etälasten kodin kautta, kun tenava on halunnut, lievittää ikävää.

Etälapsille on kummallista, että tenava ikävöi heitä, ei mene jakeluun :headwall:

Minua harmittaa, että lasten äidin toimesta heidän etäisä on suljettu niin vahvasti lasten elämästä pois, ettei ole lupa olla missään tekemisissä muulloin kuin tapaamisella. Välimatkaa on pari kilometriä ja asioimisympäristö sama. Ihan hyvin isi voisi pyytää lapsia ex-tempore-iltatapaamiselle tai lapset piipahtaa meillä, mutta ei käy, kun lähiäiti ei hyväksy tämmöistä. En tiedä millainen on sanktio, jos lapset uhmaisi ja kärähtäisi jos siis tulisivatkin käymään meillä ... ja miten se "kärähtäminen" olisi mahdollista, eihän se muija näe meille asti sentään.. ? :/

 

Tosiaankin nuo tapaamisasiat on ihan naurettavia aikustenvälistä tappelua, mikäli ei saa tavata lapset isäänsä silloin kun haluavat kun asuvat kerran lähelläkin. Voikohan lastenvalvojalla tehdä jotain muutoksia tapaamissopimukseen, että lapset voisivat käydä halutessaan isänsä luona :\|. Mitäs se äiti siitä kostuu, mikäli lapset käyvät isällään myös arkena. En tiedä.

Meidän "isot" asuvat usean sadan kilometrin päässä isästään, että se on vähän hankaa tuo useasti näkeminen. Edellisestä tapaamiskerrasta on pari viikkoa ja nyt on alkanut päivittäin isoveljien kysely. Ruokapöydässä mietitään, että kuka istuu missäkin. Meillä pieni soittaa veljilleen isänsä kanssa. Aina puhelimessa sanoo, että nyt kotiin sieltä. Itkun kanssa meilläkin isot saatellaan kotiinsa. Itku on oikein sellaista tuskaista, että meinaa itselläkin itku tulla (vaikken muuten kyllä isosti isompia ikävöikkään). Meidän "isot" kyllä ymmärtävät ihan pienen ikävän tai luulisin niin. Toinen pojista on oikein ylpeä pikkuveljensä ihailusta ja fanituksesta.

 

tuollainen tilanne,meillä taas exä on syrjäyttänyt uuden mormaikun ja vauvan myötä nämä vanhemmat lapset ja nytkin mennyt kohta 3 kk ettei ole soittanut tms.ja kaiken huipuksi postissa tuli kirje jossa lapset kutsuttiin ristiäisiin,ei edes voinut henk.kohtaisesti kutsua,vaikka kyseessä kuitenkin näille minun lapsille pikkusisar!itsekästä käytöstä minusta ja todella ajattelematonta.tuntuu loukkaavalta lasteni puolesta.miltä tämä muista kuulostaa?

 

\

tuollainen tilanne,meillä taas exä on syrjäyttänyt uuden mormaikun ja vauvan myötä nämä vanhemmat lapset ja nytkin mennyt kohta 3 kk ettei ole soittanut tms.ja kaiken huipuksi postissa tuli kirje jossa lapset kutsuttiin ristiäisiin,ei edes voinut henk.kohtaisesti kutsua,vaikka kyseessä kuitenkin näille minun lapsille pikkusisar!itsekästä käytöstä minusta ja todella ajattelematonta.tuntuu loukkaavalta lasteni puolesta.miltä tämä muista kuulostaa?

Kyllä kuullostaa vähän kypsymättömältä hommalta miehen kannalta. Oletteko väleissä, että voisiko asiasta jutella ihan suoraan miehen kanssa? Meinaako hän jatkaa oikeana isänä jatkossa? Miten mies voi "hyljätä" lapsensa, ei voi käsittää. Tuo kutsukirje lapsille on naurettava. Voi kun ne isosisaret on niin tärkeitä pienelle vielä joskus, jos se suhde annetaan vaan syntyä sisarusten välillä.

Meillä on nyt tilanne se, että isot lapset itkevät kun isi asuu niin kaukana eivätkä pääse usein käymään. Isän ikävä on kova ja toisin päin. Mies on keskustellutkin tästä ex-rouvansa kanssa kun nyt näyttää tilanne olevan raskas juuri tuon isompien ikävän vuoksi. Meillä mies on hyvin herkkä ja itku tulee aina lasten lähtiessä ja myös tullessakin. Pienimmällä se lohduton itku on ihan hirveää veljien lähtiessä.

Voi kun minä saisin päättää lapset olisivat samalla paikkakunnalla aina vanhempiensa kanssa ja tapaamiset sallittuja silloin kuin siltä tuntuu.