Ihmettelen palstalaisten toppuuttua ketjun aikaisemmissa viesteissä. Ettei saisi ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin kaikenlaisten verukkeiden perusteella. Ap muka "liioittelee" tai yrittää tehdä diagnoosia tietämättä perheestä mitään. Tuskin tarvitsee olla mikään Einstein, että ymmärtää että lapsella huonot kotiolot ja/tai kehityshäiriö, jos 1) satuttaa toista suoraan tai välillisesti (lemmikki) 2) nauttii toiselle aiheuttamastaan kivusta.
Diagnoosin tekevät lääkärit, mutta LS-ilmoituksen saa tehdä omaa maalaisjärkeä käyttämällä. Emme luultavasti koskaan saa tietää, mikä tytössä on vialla, mutta tekemällä LS-ilmoituksen tyttö saattaa jopa saada apua. Itseäni oikein iljetti lukea neuvoja, joissa kehoitettiin hakemaan korvaus perheeltä ja vähän yhteishengessä "neuvotella" oikeasti yhteistyöhaluttomien vanhempien kanssa. Käytännössä sovitaan, että häirikkötyttö saa ikuisen bannin ap:n kotiin ja ehkä pahan selkäsaunan oppimatta mitään koko episodista.
Miettikää asiaa häirikkötytön näkökulmasta. Jos LS-ilmoitusta ei tehdä, tytön mahdolliset kotiongelmat saavat rauhassa pahentua (mahdollinen fyysinen ja psyykkinen väkivalta/laiminlyönti). Ulkopuolisten arvioidessa tilannetta hiiren tappaneella tytöllä on mahdollista kertoa asioistaan. Mikäli tytöllä sattuisi olemaan jokin kotioloista riippumaton tila esim. assi, niin ehkäpä sossun tädit voivat ohjata vanhempia suhtautumaan tilanteeseen eri tavalla. Niin, en sano, että jokainen virainomaispäätös on oikea, mutta ihan jo hiiren tappaneen tytön kannalta LS-ilmoitus oli pakko tehdä.
Niille jotka täällä ylpeilevät tappaneensa hiiren jos toisenkin. Tervetuloa klubiin. Minäkin olen tuhonnut hiiriä, koska vapaana kulkevina niiden ulosteet ja muut tuhot ovat maalla sen verran haitallisia, että olen päätynyt tähän. Olen jopa metsästänyt pari muuta pientä eläinta ruuaksi. En kuitenkaan ole saanut nautintoa toimistani enkä ole kiduttanut koiraa tai lemmikkieläimiä, en edes kostaakseni naapurin Teppo Tulpulle hänen v-mäiset tekonsa. Jutun juju on siinä, että ihmisellä on joka tapauksessa jotain psyykkisiä ongelmia, mikäli hän haluaa kiduttaa tai tappaa kuoliaaksi mitaan olentoa vain saadakseen iloa toisen kärsimyksestä.
Tuli muuten mieleen, että monet muutenkin piittaamattomat vanhemmat kaivavat omaa kuoppaansa vähättelemällä tai sallimalla eläimiin kohdistuvan julmuuden. Kun lapsi oppii, että pienempiään saa tahallisesti kiusata, niin voi olla vaikea selostaa miksei naapurin vauvaa tai omaa pikkusisarusta saa poltella sytkärillä. Toisaalta yhden asian kasvatus on turhaa, mikäli vanhemmat itse kiusaavat lapsiaan ja antavat pahimman mahdollisen esimerkin. Tämän prototyypin vanhemmat ovat erittäin huonoja ottamaan vastuuta kasvatuksestaan - koska tietenkin se lapsi on vaan niin "vaikea".
Sen verran sanon, että vaikkei oma lapsuuteni ollut kaikista pahin, niin mietin joskus mitä olisi käynyt, jos olisin saanut ongelmaisena lapsena toisen mahdollisuuden toisessa perheessä. Ehkä huonommin, ehkä paremmin. Omasta mielestäni sekaisin olevien pikkulasten toiminta kuitenkin johtaa 90% takaisin vastuunottokyvyttömiin vanhempiin ja ongelmaisiin perheisiin.
Ls-ilmoitus oli aiheellinen. Vanhemmilla empatianpuutos ilmeisesti kaikkea elävää kohtaan... Selkeä vahinko oli kun omassa perheessäni vieraillut lapsi pyysi saada käteensä gerbiilin ja eläimen liikahtaessa säikähti ja pudotti sen lattialle. Takapään halvauksesta eläin onneksi toipui vuorokauden kuluessa. Eikä tämä lapsi todellakaan nauranut.
