lapsen kuritus

onko täällä kaikki vastanneista jotain 1 lapsen äitejä? Kun jaloissa pyörii monta pikkuista, uhmaa ja kiukuttelua, pahantekoa, toisen kiusaamista, mustasukkaisuutta...
siinäkö riittää sana ei?? kun yrität kaivella toisen kättä toisen silmästä...??yms..
mulla ei ole aina sana ei riittänyt, vaan olen vienyt omaan huoneeseen rauhoittumaan, olen myös tukistanut ja huutanut. En ole siis täydellinen äiti.. tiedä sitten mitä traumoja lapsilleni aiheuttanut.. ??
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 31.01.2006 klo 20:49 mm83 kirjoitti:
[

Hyvä keino meillä on ollut ottaa tiukasti, mutta ei satuttavasti, poskista kiinni ja katsoa syvälle silmiin sanomalla ei. Tämäkin siis vasta sitten kun sana ei mene perille. Tehokas tapa.
Meillä tehdään myös näin ja yleensä tepsii.. poika 1v6kk.

[/quote]

meillä ei tuollainen auta mitään, sama kuin sanoisi että "mene vaan laittamaan pesukoneet päälle, heitä uudestaan kaikki pikkuautot vessanpönttöön, vedä vielä äitiä tukasta". Miten te jotka olette laittaneet lapsen jäähylle, miten toimii? meinaan sitä kun poika ei takuulla pysy siinä mihin sen istuttaa, joten "telkeänkö" vaan huoneeseensa vai mitä?
 
Kiltti äiti
Meillä on kolme lasta ja kertaakaan ei ole tarvinut näpäyttää pientä, mutta isommat (yli 3 vuotiaat) ovat ollee kyllä jäähyllä - näpäytetä eikä tukisteta koskaan. Meillä ei mennä uunille kun kerran ollaan koskettu uunin luukkua ja poppahan se oli. Vessan oven eteen on laitettu stoppari. Pesuaineet ovat ylähyllyllä, sähköpistokkeissa suojat. Johdon ollessa pistorasiassa olen laittanu pienempää varten sen maalarinteipillä siten seinään ettei johtoa saa irti. Kyllä tiedän, että kodeista löytyy kyllä monta muuta vaaran paikkaa, mutta silti en kasvatustyötä tekisi kurituksella. Millaisia ovat ne lapset sitten isona, jotka kurilla kasvatetaan. Kyllähän se tiukan paikan tullen nyrkki on pystyssä kun kaverin kanssa tulee konflikti.

Siis kyllä tämä on ihmeellistä ettei kurittamattomuutta saa puolustaa. Olenko aivan epänormaali kun en hyväksy näpäytyksiä ja rangaistuksia aivan pienillä? Ilmeisesti olen.

Itse olen saanut rehehellisesti tukkapöllyä ja remmistä pienenä. Kyllä vain tämä on jäänyt ainakin minun mieleeni. Miten rakastava äiti voi tehdä sellaista lapselle, joka ei ymmärrä tehneensä väärin mitään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.02.2006 klo 19:40 Kiltti äiti kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja kertaakaan ei ole tarvinut näpäyttää pientä, mutta isommat (yli 3 vuotiaat) ovat ollee kyllä jäähyllä - näpäytetä eikä tukisteta koskaan. Meillä ei mennä uunille kun kerran ollaan koskettu uunin luukkua ja poppahan se oli. Vessan oven eteen on laitettu stoppari. Pesuaineet ovat ylähyllyllä, sähköpistokkeissa suojat. Johdon ollessa pistorasiassa olen laittanu pienempää varten sen maalarinteipillä siten seinään ettei johtoa saa irti. Kyllä tiedän, että kodeista löytyy kyllä monta muuta vaaran paikkaa, mutta silti en kasvatustyötä tekisi kurituksella. Millaisia ovat ne lapset sitten isona, jotka kurilla kasvatetaan. Kyllähän se tiukan paikan tullen nyrkki on pystyssä kun kaverin kanssa tulee konflikti.

Siis kyllä tämä on ihmeellistä ettei kurittamattomuutta saa puolustaa. Olenko aivan epänormaali kun en hyväksy näpäytyksiä ja rangaistuksia aivan pienillä? Ilmeisesti olen.

Itse olen saanut rehehellisesti tukkapöllyä ja remmistä pienenä. Kyllä vain tämä on jäänyt ainakin minun mieleeni. Miten rakastava äiti voi tehdä sellaista lapselle, joka ei ymmärrä tehneensä väärin mitään.
en ole sanomassa että pitäisi kurittaa lapsia, kyselen vaan että mitä ihmettä teen omani kanssa joka juoksee pää kolmantena jalkana pahoja tekemässä ja nuppi on niin umpiluuta että kieltoja ei edes kuule. Myönnän että olen todellakin hukassa.
Itse sain luunappeja ja vähän kovempiakin kolauksia pienenä, muistan ne kyllä. Sainko siitä traumoja, sitä en en tiedä. Olenko nyrkit pystyssä ollut isompana, en koskaan.
 
minä olin ihan varma yhden lapsen äitinä, etten ikinä koske lapseeni riuhtaisemalla tai muutenkaan ikävällä tavalla, vaan aina rakkaudella ja hellästi. Kun tuli toinen lapsi ja näiden kahden ihanan ja rakkaan mukanaan tuomat tilanteet, olen joutunut pyörtämään noista periaatteistani.

Lapset on tosi erilaisia ja mikä toimii toiselle, ei toimi toiselle. Jos joku luulee, että kaikille lapsille voi selittää asian kuin asian, että näin ei ole. Tai, voihan sitä selittää vaikka kuun taivaalta, mutta ei siitä mitään hyötyä ole, jos kukaan ei kuuntele. Toinen kuuntelee jo yksivuotiaana selityksiä, toiselle on aivan turha selitellä mitään kaksivuotiaanakaan.

En tosiaan kannata fyysistä kurittamista, mutta kyllä se joskus on pakko (luunappi sormille tms.), kun ei kerta kaikkiaan mikään muu mene jakeluun ja hengenlähtö on lähellä, lapsella tai jollakulla muulla. Tosin, se ei ole koskaan se toimiva keino!

Minulla on erittäin vilkas kaksivuotias poika, joka on tehnyt pienen elämänsä aikana enemmän konnuutta kuin koko muu perhe konsanaan. Meillä minä olen yrittänyt laittaa hänet jäähylle pinnasänkyyn, kun on purrut jotakuta. Ensin kiellän ja jos ei usko, vein jäähylle. No, se ei ollut toimiva konsti, koska puolitoistavuotias kiipesi sängystä pois, ei pysynyt siellä. Mietin,e ttä miten saisin hänet keskelle lattiaa niin, ettei hän pystyisi hajottamaan mitään, mutta pysyisi paikallaan hetken, että saisin lohdutettua purtua kaveria tai siskoa. Nyt meillä on käytössä syöttötuoli+valjaat, joihin kannan tyynesti kaverin ja paan munakellon soimaan kahden minuutin kuluttua. Sitten sanon, että jos puret vielä, joudut tähän uudestaan. Eikä mitään muita selityksiä. JA tämä on alkanut toimia vasta nyt kaksivuotiaana. Ja siis en hyväksy yksinjättämistä, vaan haluan, että lapsi näkee minut koko ajan, ei vaan pääse osallistumaan vapaasti.
Puistoon kun menemme, sanon, että jos puret tai tönit jotakuta, lähdemme heti kotiin (kurjaa kyllä, kun koko porukka kärsii). Joskus yritin pitää häntä rattaissa aina kun hän puri, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, kun homma uusi aina.
Mutta nämä keinot on alkaneet toimia vasta nyt n. kahden vuoden iässä, kun hän on jo pikkusen alkanut ymmärtää puhetta. Että ei voi hirveesti yksivuotiaalta vaatia, ei ainakaan meillä ollut silloin toivoakaan, että voisi mikään mennä perille. Meillä poika on niin vilkas ja nopea ja fyysinen, ettei siihen mikään auta. Ihana poika on kyllä ja hirmuisen rakas, mutta on se aivan kamalaa, että on sellainen kannibaali. Meillä ei ole auttanut konnuuksiin ja puremiseen kuin aika, ja siksi toivottelenkin sinulle paljon kärsivällisyyttä! Se tarkoittaa sitä, että on hetkiä, jolloin huomaa selviävänsä jostain katastrofiainekset sisältävästä hetkestä kuin ihmeen kaupalla, kun lapsi ymmärtääkin olla satuttamatta tai könyämättä kuumalle hellalle. Niin, ja siis meillä menee nyt hyvin, ku ukko ei pure kuin 0-3 kertaa päivässä, läpsii kyllä paljon ja tönii. :( :)
Minä yritän ajatella niin, että hän on sellainen luonne ja persoona, että jotenkin se sisäinen palo ja älytön energiamäärä vaan purkautuu. Ettei vaan pysty hillitseen itseään, kun on niin kivaa, jännää, pelottavaa, tylsää, ikävää tms. niin onhan se pakko jotenki purkaa. Aika auttaa ja mie uskon kalaöljyihin myös ja siihen, että rauhoittaa elämää muuten. Eli kaikki ylimääräinen hässäkkä minimiin, meillä sellanen rauhottaa myös ukkelia.
Tuon ikäinen kannattaa varmasti vaan nostaa tilanteesta pois ja kieltää ja yrittää huijata huomio muihin juttuihin.
Tämmösiä...Tsemppiä ja paljon kärsivällisyyttä! Tiedän monen monta kertaa sen kokeilleena, että huutaminen, maltin menettäminen, tai fyysinen rankaiseminen ei tuo kuin pahan mielen molemmille! Eikä siitä mitään hyötyä ole. Usein tilanteet, jotka handlaa suht kunnialla on niitä, jolloin kärsivällisyys on riittänyt, niistä jää itellekin vähemmän pahaa mieltä. :) Vaikka aina ei siihen pystyisikään. Voimia!
 
jos kyse on mun 3 vuotiaasta TOUHUKKAASTA pojasta niin kyllä välillä otetaan tukasta hieman kiinni.
1v veljeään nyt komennetaan ja sanotaan/näytetään soo!soo! hieman kovemmalla puheäänellä.
Meillä on ollut tapana aluksi "nätisti"kieltää kumpaakin poikaa.
Jos ei mene jakeluun sen kymmenennen kerran komentamisen jälkeen, otetaan lapsi pois tilanteesta/paikasta jossa tuhmailee. ja pahimmassa ilkeydessä laitamme meitin makkariin jäähylle. Kesällä oli tuo esikoinen jäähyllä parvekkeella hetken aina. Kun viiään huoneesee sanotaan minkä takii viedään ja että pois saa tulla kun osaa käyttäytyä!
Mutta tuokaan ei aina tepsi.
joskus olen esikoista pidellyt kiinni käsistä ja kattonut tuimasti silmiin (vaikka kuinka rimpuilisi en otetta hellitä) ja sitten siinä rauhoittuu ja yleensä pyytää anteeksi itse ;)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.02.2006 klo 19:40 Kiltti äiti kirjoitti:
Meillä on kolme lasta ja kertaakaan ei ole tarvinut näpäyttää pientä, mutta isommat (yli 3 vuotiaat) ovat ollee kyllä jäähyllä - näpäytetä eikä tukisteta koskaan. Meillä ei mennä uunille kun kerran ollaan koskettu uunin luukkua ja poppahan se oli. Vessan oven eteen on laitettu stoppari. Pesuaineet ovat ylähyllyllä, sähköpistokkeissa suojat. Johdon ollessa pistorasiassa olen laittanu pienempää varten sen maalarinteipillä siten seinään ettei johtoa saa irti. Kyllä tiedän, että kodeista löytyy kyllä monta muuta vaaran paikkaa, mutta silti en kasvatustyötä tekisi kurituksella. Millaisia ovat ne lapset sitten isona, jotka kurilla kasvatetaan. Kyllähän se tiukan paikan tullen nyrkki on pystyssä kun kaverin kanssa tulee konflikti.

Siis kyllä tämä on ihmeellistä ettei kurittamattomuutta saa puolustaa. Olenko aivan epänormaali kun en hyväksy näpäytyksiä ja rangaistuksia aivan pienillä? Ilmeisesti olen.

Itse olen saanut rehehellisesti tukkapöllyä ja remmistä pienenä. Kyllä vain tämä on jäänyt ainakin minun mieleeni. Miten rakastava äiti voi tehdä sellaista lapselle, joka ei ymmärrä tehneensä väärin mitään.

Kyllä rakastava äitikin voi tehdä väsyneenä mitä vain. siis kysehän on vain siitä että äidillä ei kestä enää pinna. kukaan äiti nyt tuskin väittää, että tukistaminen ja näpäyttäminen on hyvä juttu. Ei se ole kenenkään mielestä hyvä juttu, mutta se on seurausta siitä, että ei jaksa olla kärsivällinen.
jos on pienellä ikäerolla lapset, toinen uhmaa ja toinen ei viihdy yhtään yksin, niin miten siinä olet kärsivällinen ja kiellät aina sanomalla lempeästi ei. Sulla on kokoajan toinen lapsi sylissä kun komennat sitä toista joka tekee pahojaan. Mulla ei ole ainakaan aina kärsivällisyys riittänyt, 24 h päivässä kuuntelet yksin sitä huutoa ja katsot sitä pahan tekoa. Samalla pitäisi tehdä kaikki muutkin kodintyöt. Ja harmittaa se todellakin, mutta pakko on yrittää antaa itselleen anteeksi, ettei ole täydellinen äiti. Semmosta se elämä on, meillä ainakaan se ei ole täydellistä, rakastan silti lapsiani yli kaiken ja he rakastavat minua, tukkapöllystä huolimatta.
 
tältä aamulta hyvä esimerkki turhauttavasta tilanteesta jossa mietin todella mitä tehdä:
poika kiipesi vessanpöntön kannen päälle huomaamattani, tippui siitä ryminällä alas. Lohdutin ja selitin että ei saa kiivetä, tulee pipi. Poika heti uudestaan kiipeämään. Vein toiseen huoneeseen, yritin keksiä tekemistä, juoksi vaan koko ajan vessaan. Toin takaisin omaan huoneeseensa, laitoin oven kiinni ja istuin oven edessä ettei poika aukaise sitä. Huutohan siitä syntyi, poika töni mua, repi hiuksista jne. Minä otin poikaa välillä tiukasti käsistä kiinni ja selitin tilannetta. Kun vähän rauhoittui niin aukaisin oven ja mentiin olohuoneeseen, poika kuitenkin juoksi taas heti vessaan. Tätä kierrosta meni yli puoli tuntia :eek: siis vessaan, huoneeseen huutamaan, pois sieltä, taas vessaan. Tällasta meillä...
 
Periaatteessa olen kuritusta, tukistaminen ja näpäytys, vastaan. Vastaan voi kuitenkin tulla sellainen tilanne, jolloin äärikeinojen käyttöön joutuukin turvautumaan.

Esim. lapsi on juoksemassa auton alle.
 
koirat ja lapset
Koirien omistajille ja koiran hoitoon ja kasvatukseen olen kuullut neuvoja: se käsi joka ruokkii ja silittää, ei lyö. Hihnalla ei lyödä (miten menet ulos koiran kanssa, jolle talutushihna on kuritusväline, hauska ulkoilu muuttu peloksi) ja niin edelleen, kaikista yhteenvetona: koiraa ei saa lyödä, jos haluaa että se koira kasvaa normaaliksi koiraksi.

Ihmispennun kohdalla tämä ei pidäkään paikkaansa. Näpäyttää ja tukistaa saa, lajitoverit oikein vähättelevät: ei se mitään, senkun vaan, on minuakin... ja yllyttävät että oikeaa toimintaa onkin että näpäyttelet.

Ihan varmasti ihmisestä kasvaa normaali aikuinen, vaikka saakin tukkapöllyä. Ihan varmasti ihmisestä kasvaa tavallinen ja normaali, vaikka saisi vähän enemmänkin selkää, vaikka vanhemmat olisi alkoholisteja ja lapsuudessa suurempiakin turvattomuustekijöitä. Näiden rinnalla näpsyt eivät ole mitään.

Mutta ei kukaan ole saanut traumoja siitäkään, kun EI ole saanut selkäänsä ikinä!
Psykiatrilla ei itketä, että "isäni ei koskaan läimäissyt minua eikä äiti antanut edes luunappia, olen ahdistunut tästä osattomuudesta!

Rakkaudettomuus ja välinpitämättömyys vie vinoon. Kaikki lyöminen satuttaa. Vallankäyttöä ja kyvyttömyyttä on se, että käydään toiseen fyysisesti, olkoon kohteena lapsi tai puoliso tai koira.

En hyväksy minkäänlaista fyysistä "pientä".
Ainoa fyysinen on se, että lapsi nostetaan / lapseen tartutaan ja siirretään pois sieltä, minne ei ole lupa mennä, jos ja kun puhe ei tehoa.
 
nösse
minä voin sanoa että olen tukistanut tyyöäni joka reilu 2v ja antanut joskus kämmentä peffalle yhden lämpsyn hiljaa.itse olen saanut remmistä mikä on jo liika enkä tekisi koskaan omalleni,mutta ei minulle traumoja jäänyt.kiellän lastani pitkään ja tivaksati ennen kuin teen muuta..väkivallasta ei voi puhua.itse olen perheväkivallan uhri ja olen saanut nyrkistä,minua on kuristettu yms. niin läpsäisy hiljaisena,tukistaminen tai luunappi ei ole väkivaltaa.ne jotka sitä nimitystä näistä käyttää ei todella tiedä mitä väkivalta on.Teve järki mukaan lasten kanssa!
 
Kiltti äiti
[itse olen perheväkivallan uhri ja olen saanut nyrkistä,minua on kuristettu yms. niin läpsäisy hiljaisena,tukistaminen tai luunappi ei ole väkivaltaa.ne jotka sitä nimitystä näistä käyttää ei todella tiedä mitä väkivalta on.Teve järki mukaan lasten kanssa!
[/quote]

Kyllä vain minäkin olen saanut tukkapöllyä, lyöty on tuppivyöllä jne. Tiedän mitä väkivalta on - se voi myös olla äidin antama luunappi, läpsäisy ja tukistus, joka satuttaa. Tällaisissa näpäytyksissä, mikä satuttaa lasta, ei ole todellakaan terve järki mukana. Eihän kukaan anna luunappia tai läpsäise, jos ei ole tarkoitus satuttaa ja muistuttaa väärästä teosta.

Mietin vain sitäkin, missä vaiheessa kuritus tulee lapselle kun meinaa juosta auton alle? Jälkeenkö tilanteen kun kaikki on kauhuissaan. Tässäpä näpäytys kun selvisit hengissä auton alta.
 
Lukekaa Bent Hougaardin kirja Curling-vanhemmat ja lapsityrannit. Itse sain siitä hyviä vinkkejä. Hougaard kannattaa selvien rajojen asettamista lapselle, mutta vastustaa ruumillista kuritusta. Kirjassa sanotaan, että alle 2-vuotiasta ei tavallaan voi vielä kasvattaa (toki pientäkin pitää kieltää tekemästä hölmöyksiä, mutta pieni lapsi on etupäässä utelias, ei pahantekijä).

Toinen hyvä käytännön vinkkien lähde on ollut brittisarja Lapsityrannit (ti TV 2 klo 19). Mm. arestin "käyttöä" olen oppinut sarjan avulla. Sarjassa on moneen kertaan osoitettu, että lapselle voi ja pitää määritellä tiukat pelisäännöt, mutta fyysiset rangaistukset ja huutaminen vain nakertavat vanhempien auktoriteettia. Rajojen asettaminen on ennen muuta oppimiskokemus - sekä lapselle että vanhemmille - eikä kukaan opi mitään pelon tai nöyryytyksen ilmapiirissä.
 
kyllä se vaan valitettavasti on niin että lapset jotka kasvatetaan vain kieltelemällä ja hyssyttelemällä on tarhoissa ne pahimmat toisten läpsijät ja jotka hyppivät vanhempiensa silmille!! se varmaan on jokaisen oma asia mten lapsesi kasvatat,mutta itse saatan antaa lapselle läpsyn pyllylle,jonka ei tarvitse edes sattua,mutta lapsi tietää että väärin tein.Nämä "kiltit Äidit" kun ptäisivä omana tietonaan jos ei omaa lasaan tukista eikä arvostelisi toisten tekemisiä...jos minä tukistan lasta esim. kaupassa niin saa tulla siitä sanomaan jos uskaltaa.
 
Kiltti äiti
Hetkinen, eihän tässä ketään olla arvostelemassa. Komentteja pyydetiin ja tottakai minäkin puolustan omaani (kurittomuutta kasvatuksessa) kuin näköjään suurin osa sitä kurin käyttöä kannatta. Vai tulee minun lapsesta sitten huonosti käyttäytyvä kun hermoni kestää jatkuvan kieltämisen ja en näpäyttele, läpsi tai tukista lastani. Epäilempä tuota faktaa lapsista, jotka herkemmin läpsivät päiväkodeissa kasvaessaan ilman fyysistä kuria. Nythän tässä ollaan keskusteltu fyysisestä kurista - meillä kuria käytetään mutta se ei ole fyysistä läpsintää, luunappeja tai tukkapöllyä. Pitää kait minunkin ottaa tuolla 1 v ja 4 kk pojalle käyttöön vähän kovemmat keinot, jotta lapsesta saadaan sitten päiväkotikelpoinen ja kiltti.
 
Tämä on yksi juttu, missä vanhemmuutta mitataan. Jotkut eivät jaksa olla kärsivällisiä, vaan sortuvat satuttamaan lastaan. Ja me, jotka eivät lastaan tukista, näpäytä yms., saadaan kuulla olevamme hyssyttelijöitä jne.

Kun satutat lastasi, miten voit perustella lapselle sen, että toisia ei saa satuttaa? Mitä jos hiekkalaatikolla lapsesi mäjäyttää toista hiekkalapiolla naamaan kun kaveri vie lelun lapsesi kädestä? Menet toki torumaan ja sanot ettei saa tehdä niin. Lapsi ajattelee ehkä että tietenkin saa, kaveri teki väärin viedessään lelun kädestä ja että lasta itseäänkin satutetaan kun lapsi tekee väärin. Ehkä ihan pieni lapsi ei tuollaista ajattelutapaa osaa, mutta kyllä isompana.

Ja sanokaas miten lapsen satuttaminen on tehonnut? Joko ei ole tehonnut ollenkaan, koska joudutte satuttamaan uudestaankin tai sitten lapsi tottelee koska pelkää äitiä/isää. Hiphei, hieno kasvatustapa tosiaan.
 
ei tehonnut muuten
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.02.2006 klo 11:09 Viblsp kirjoitti:
Tämä on yksi juttu, missä vanhemmuutta mitataan. Jotkut eivät jaksa olla kärsivällisiä, vaan sortuvat satuttamaan lastaan. Ja me, jotka eivät lastaan tukista, näpäytä yms., saadaan kuulla olevamme hyssyttelijöitä jne.

Kun satutat lastasi, miten voit perustella lapselle sen, että toisia ei saa satuttaa? Mitä jos hiekkalaatikolla lapsesi mäjäyttää toista hiekkalapiolla naamaan kun kaveri vie lelun lapsesi kädestä? Menet toki torumaan ja sanot ettei saa tehdä niin. Lapsi ajattelee ehkä että tietenkin saa, kaveri teki väärin viedessään lelun kädestä ja että lasta itseäänkin satutetaan kun lapsi tekee väärin. Ehkä ihan pieni lapsi ei tuollaista ajattelutapaa osaa, mutta kyllä isompana.

Ja sanokaas miten lapsen satuttaminen on tehonnut? Joko ei ole tehonnut ollenkaan, koska joudutte satuttamaan uudestaankin tai sitten lapsi tottelee koska pelkää äitiä/isää. Hiphei, hieno kasvatustapa tosiaan.
Esikoinen oli juuri sellainen , täälläkin kuvattu, mielettömän vilkas ja kovakalloinen tenava. Luunappeja ja tukkapöllyjä sai, kun muuten ei totellut. Ei kyllä oikein totellut sittenkään. :ashamed:
Ajattelin silloin, että tämä on oikein, näin "kuuluu" tehdä ja ettei siinä ole mitään väärää, se on niin pientä, ettei vahingoita lasta kuitenkaan ....

Mutta mitä tehdään sitten kun lapsi kasvaa ja tukkapöllyt ja luunapit eivät voi olla enää käytössä? Mitä tehdä, kun lapsi ei ole ikinä totellut puhetta, tai on totellut huonosti ja on ikään kuin "tottunut" fyysiseen kuritukseen viimeisenä keinona?
Kun teini valehtelee tai ei tule sovittuna aikana kotiin? Kun sanot, että näin Ei saa tehdä, ja teini tekee sen taas kerta toisensa jälkeen uudelleen? Luunappiko? Tukkapölly? Läimäys kasvoille? Jäähylle arestiin kuulostaa hyvältä, koskja lapsi on iso ja "ymmärtää puhetta" mutta miksi ja mikä "oikeuttaa" fyysiseen kuritukseen silloin, kun lapsi on pieni? Sekö, että lapsi "ei ymmärrä".

Kun todellakin kohotat kättä silittääksesi lapsen hiuksia, ja lapsi säikähtäneenä vetäytyy alta - miltä tuntuu? Pahalta, voin sanoa.

Kun kävelylenkillä pieni tuo maahan pudonneen risun, ojentaa sen ja sanoo: tällä voit läimäyttää minua kun olen tuhma. Miltä tuntuu? Pahalta. Pisto sydämessä.

Ei minun lapseni ole mitään neroja, mutta kyllä he puhetta ymmärtävät juuri sen verran kuin ikätasoisesti ylipäätään mitään ymmärtävät.

Esikoisesta kasvoi ihan tavallinen lapsi, joka ei hakannut muita päiväkodissa eikä koulussa, vaikka saikin fyysistä kuritusta, tarkoitan niitä luunappeja ja tukkapöllyjä yms. "pientä", mutta oli meillä hii-vat-in vaikeaa kun hän oli murrosiässä: on vaikea kunnioittaa ihmistä, joka ei ole kunnioittanut häntä aikaisemmin - silloin kun hän oli pieni ja heikommalla.

Nuorempien kohdalla olen viisastunut, eikä meillä ole näitä näpsyjä, vaikka lapsi onkin nyt uhmaiässä, minä edelleen hyvin temperamenttinen ja lyhytpinnainen, mutta aina on vaihtoehtoisia keinoja sille, miten toimiaan ja mitä tehdään, kun ei usko puhetta. Aina on viesti lopulta mennyt perille, että se ei on ei edelleen ja pysyy siinä:
Jos 2-3 v juoksee vanhempiaan pakoon ja nauraa ja lällättää kielloille, voisi tosiaan miettiä onko ne käytössä olevat keinot ihan oikeita; lapsihan ei kunnioita ollenkaan ; vanhemmat eivät ole oikein vakavasti otettavia ja tämän ovat nämä vanhemmat itse saaneet aikaan omalla toiminnallaan suhteessa lapseen.

Tämä ei ole moite, mutta painavaa sanaa: ihan oikeasti on olemassa vaihtoehtoja, toisenlaisia työmuotoja lapsen "kuriin" saamiseksi,ja mikään fyysinen kutirus ei ole "pientä"!! , olkoonpa niitä lapsia 10 tai 2 tai vain se 1 siinä jaloissa!! on vain uskallettava katsoa itseen, todeta muutoksen tarve ja alkaa ihan yhtä intensiivisesti ja tomerasti etisä ja kokeilla niitä toisia "luunapittomia ja näpäyksettömiä" vaihtoehtoja - kuin mitä nyt täällä puolustelette.

Kiitos teille parille: en ole maailman ainoa äiti, joka ei kurita, ja puolustan näkökantaani.

Ps. lapseni ei ole päiväkodin kiusaaja, päinvastoin, hänen on vaikea suhtautua niihin lapsiin, jotka toimivat fyysisesti rajusti tai suhtautua siihen, että huudetaan. (vaikka kotona kyllä minun ääni nousee)

 
Hyvä kirjoitus, nimim. "ei tehonnut muuten"!

Miksiköhän jotkut teistä, jotka kannatatte fyysistä kurittamista, miellätte toisenlaisen tavan kasvattaa pehmoiluksi, jossa lapset elävät pellossa ja pumpulissa. Minä ainakin vastustan ns. vapaata kasvattamista, vaikka en koskaan lastani läimäyttäisi tai tukistaisi. Meillä on itse asiassa aika tiukat rajat, meidän perheessä lapset eivät siis missään nimessä ole pomoja.

Sinänsä tämä keskustelu on oikein hyvä käydä, sillä olen itseklin sitä mieltä, että jotkut lapset ovat saaneet liikaa päättää omista asioistaan ja sikailevat päiväkodissa ja koulussa minkä kerkeävät. Itse aikoinaan koulussa työskennelleenä uskaltaisin kuitenkin väittää, että fyysinen kuritus kotona ei takaa hyvää käytöstä kodin ulkopuolella - päinvastoin.
 
Kirpu82
voi herra jestas.kun tätä ketjua lukee niin saa sellaisen käsityksen että ne äidit jotka toruvat lastaan luunapin tai tukistuksen kera tekevät sen pieksämällä!!! Olkoot niin että on hyviä äitejä jotka eivät kurita lastaan luunapeilla ja hyviä äitejä jotka niin tekevät.ok? sellainen äiti ei ole mielestäni hyvä äiti joka hakkaa tai nostaa lapsensa hiuksista ilmaan. mutta sallitaan kaikille se että tekevät niin kuin tekevät. itse olen saanut remmistä äidiltäni ja luunappeja ja rakastan äärettömästi. väkivallalla saa pilattua lapsi äiti suhteen,mutta ei satunnaisella tukistamisella. Älkääkä olko kokoajan toistenne kimpussa jos toinen sanoo sitä toinen tätä =)
 
ei muuten tehonnut
Eihän kukaan tee lasta ajatukella, että "sitten kun se ei tottele minua, minä lyön sitä" tai muutakaan hullua.!!
Mutta ne äidit, jotka tukistavat ja näpsivät lapsiaan, puolustelevat kovasti kantaansa ja kasvatussuuntaansa.

Sitten ne/me jotka emme tätä(kään vähää) hyväksy, olemme ikään kuin altavastaajina perustelemassa että miksi ei, ja että lapsi on "kurissa ja nuhteessa" muutenkin.

Olen itse saanut lapsena selkään. Syystä tai syyttä, sillä ei ollut / ole nyt tässä mitään merkitystä.

Olen kurittanut esikoistani, ja hänen kanssaan oli tosi vaikeaa kun hän oli teini, uhmakas, vahvatahtoinen murrkku, eikä mikään puhe eikä uhkaus tehonnut enää. Onneksi ei tehnyt kovin paljon tyhmyyksiä, vain minua uhmasi.

Lapsi on aina lojaali vanhemmilleen. Olkootpa nämä millaisia tahansa. Hänellä ei ole muuta,muita.

Olen tavannut nyt elämäni aikana paljon aikuiseksi kasvaneita, joita ei ole ikinä kuritettu fyysisesti. Heidän suhtautuminen omiin vanhempiinsa on jotain niin kunnioittavaa! Heillä on myös omia lapsia, joita eivät näpsi, ja aikuisen ja lapsen välinen suhde on niin lämmin, kunnioittava, luottava, että ihan kateeksi pistää. Lapsi , kouluikäinen varhaisteini, tottelee, ilman ensimmäistäkään luunappia tai tukkapöllyä!! ja on tottunut siihen, että puhetta uskotaan.
 
Ei mun mielestä kukaan ole käsittänyt väärin sanaa fyysinen kuritus. Tuskin (toivottavasti ei) täällä sellaisia kirjoittelee, jotka paiskovat lasta seinille tai hakkaavat remmillä. Luunappi ja tukistus ovat fyysistä kurittamista, turha sitä on kieltää.

Omasta lapsuudesta sen verran, että sain pari kertaa tukkapöllyä. En ole katkera asiasta, mutta olen yhä vahvasti sitä mieltä, että vanhempani toimivat väärin.

En ole mikään täydellinen äiti, olen minäkin väsyneenä ja vihaisena läpsäissyt. Mutta olen myös pyytänyt sitä anteeksi. Ihan samalla lailla, jos lapseni läpsii minua tai muita, vaadin häneltä anteeksipyynnön.
 
Lapseen kohdistuva väkivalta on laillakin kiellettyä ja se kyllä pitää sisällään vaikkapa tukistamisen. Mä olen sitä mieltä, että jos vaikkapa mun mieheni tukistaisi mua, katsoisin joutuneeni perheväkivallan uhriksi. Sama kai koskee pientä lastakin. Hirveän moni sallii lapseen kohdistuvan fyysisen koskemattomuuden rikkomisen. Miksiköhän?
Toinen juttu on se, että moni sanoo, ettei lapsena saadusta tukkapöllystä tms. ole traumoja tullut. Olen mielenterveysalan ammattilainen ja voin sanoa, että traumat on yleensä sellaisia, ettei niitä pysty itse tunnistamaankaan siten, että "siitä ja siitä sain tällaisen trauman". Traumat näkyvät epävarmuutena, huonona itsetuntona, narsismina, riippuvuuksina ym.
Jos pinna menee ja otteet kovenee, pitäisi ainakin muistaa kertoa lapselle, että teki virheen. En ole lähelläkään täydellistä vaan menetän joskus malttini ja korotan tällöin ääntäni, mutta pyrin olemaan mollaamatta lasta.
Jos mun lapsesta tulee kuriton siksi, että häntä ei pöllytetä niin tulkoon sitten ;) No, ei hänestä todellakaan tule siksi täystuhoa vaan maailmaan ja ihmisiin avoimesti suhtautuva, ehkä siksi utelias ja vilkas. Kuri meilläkin on, mutta harkittu ja väkivallaton. Lapsi saa olla utelias, vain siten hän oppii elämää.
 
väsynyt ope
Tätä ketjua lukiessa tulee väistämättämieleen, että ne äidit jotka kurittavat lastaan (siis läppäisijät ja tukkapöllyn antajat en puu väkivaltaisista hakkaajista) eivät rakasta lapsiaan!! "Rakastava äiti ei rankaise lastaan"... Itse en usko hetkeäkään, etteivätkö kaikki tällä palstalla kirjoittavat äidit rakastaisi lapsiaan koko sydämmestään. Kuka ja millä oikeudella voi mitata toisten äitien rakkauden määrää?

Olen itse ala-asteen opettaja ja näen päivittäin työssäni (selvennykseksi vielä , että itelläni on kaks lasta)millaista jälkeä syntyy yhteiskuntaan kun lapselle ei ole asetettu rajoja. Hirvittää vaan ajatella mitä näistä äidin kullanmuruista tulee isona...
Toinen ryhmä ovat lapset, jotka vaativat perustelun jokaiselle toiminnalle. He ovat kotona oppineet, että mitään ei tarvitse tehdä, ellei sitä perustella sen sataan kertaan. Esimerkki: Sanon ekaluokkailaisilleni, että otetaanpa sakset esiin (askartelua varten). "Miksi?" kysyvät nämä perustelua vaativat. Ja näin jatkuu koko tunti, jotta he tottelisivat, joudun perustelemaan kaiken aina saksien, paperin ym. esilleottamisesta sekä joka ikisen tominnon. Sanomattakin selvää, että tunnit tuppaavat kuua tähän perusteluun (siis siihen miksi nyt pitäisi tehdä niin kuin opettaja sanoo) ja muut ärsivät.
On hyvä, että lapset kyselevät miksi, sehän on edllytys oppimiselle. Sen sijaan nämä "kaikkeen pitää olla perustelu" -lapset eivät kysele oppiakseen vaan he ovat kotona oppineet, että kaiken voi kyseenalaistaa ja mitään ei tarvitse tehdä tai totella saamatta siihen minuutteja kestävää selitystä (aina eivät tottele senään jälkeen).
Mitenkähän näille lapsille mahtaa käydä esim. työelämässä? Voivatko he sielläkin kyseenalaistaa pomonsa jokaisen käskyn? Mietin vain.
Minulla on onneksi tempperamentiltään rauhalliset lapset, enkä ole heitä joutunut juuri kurittamaan, paria tukkapöllyä lukuunottamatta (todellakin, kasvatuksen ammattilaisena olen niin tehnyt omille lapsilleni, ammattietiikka ja koululainsäädäntö sen sijaan estävät minua tekemästä sitä oppilaille). En kuitenkaan lähde tuomitsemaan vanhempia, jotka lastaan rakastaen rankaisevat tätä luunaplla tai tukkapöllyllä (en nyt siis puhu hakkaajista, jokainen terveellä maalaisjärjellä varustettu ihminen kyllä tietää missä raja menee). Jos lapsi sen avulla oppii rajat, se voi olla parempi vaihtohto kuin opettaa hänet kaikki yhteiskunnan ja oman turvallisuutensa rajat kyseenalaistavaksi yksilöksi.
 
Väsyneelle opelle sellainen kommentti, että minäkin entisenä ala-asteen opena tiedän, millaista pyöritystä tunnit voivat joskus olla ja että on aivan totta, että joillain lapsilla ei ole mitään kunnioitusta ns. auktoriteetteja kohtaan. Mutta kokemuksieni mukaan ne kaikkein kurittomimmat lapset ovat olleet niitä, joista tiedän, että he ovat saaneet tukkapöllyjä tms. kotona. Toki joukossa on myös näitä kuningasapinoita ja kuningatarmehiläisiä, jotka ovat tottuneet määräämään kaikesta.

Lapsen kasvatus ei todellakaan ole helppoa, varsinkaan vilkkaan ja omapäisen lapsen. Mutta meidän vanhempien velvollisuus on opettaa ja neuvoa sata kertaa samat asiat ja tarvittaessa ehdottomasti myös rankaista - mutta ei fyysisesti. Kasvatusalan ammattilaisena tiedät varmasti, että tutkimustulokset osoittavat, että sekä autoritäärinen että kaiken salliva kasvatus johtavat yhtä huonoihin lopputuloksiin.
 
väsynyt ope
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.02.2006 klo 14:15 Annukka kirjoitti:
Mutta kokemuksieni mukaan ne kaikkein kurittomimmat lapset ovat olleet niitä, joista tiedän, että he ovat saaneet tukkapöllyjä tms. kotona. Toki joukossa on myös näitä kuningasapinoita ja kuningatarmehiläisiä, jotka ovat tottuneet määräämään kaikesta.

Kasvatusalan ammattilaisena tiedät varmasti, että tutkimustulokset osoittavat, että sekä autoritäärinen että kaiken salliva kasvatus johtavat yhtä huonoihin lopputuloksiin.
Tarkoitatko Annukka "kurittomilla" käytöshäiriöisiä? Minun kokemukseni mukaan heillä monesti onkin perheväkivaltatausta. Minulla lienee onnea, sillä luokillani ei ole ollut kovin usein tälllaisia lapsia ja kun on ollut, niin heidän kanssaan on pärjännyt, koska tausta on ollut tiedossa ja erityisopen ym. kanssa on tehty yhteistyötä. He eivät ole työtaakkaani liiaksi kuormittaneet.
Sen sijaan kaikista hankalimmat lapset ovat minun kokemukseni mukaan juuri ne, jotka eivät ole tottuneet tottelemaan ohjeita ilman erillisiä, henk.kohtaisia perusteluja ja laajoja selvityksiä.
Olen kanssasi samaa mieltä niin autoritäärisen kuin liian sallivankin kasvatuksen haitoista. MUTTA en pidä satunnaista tukkapölyä autoritäärisenä kasvatuksena. Jos näin olisi, niin silloin mikä tahansa kurituksen muoto , jossa vanhempi käyttää valta-asemaansa lapseen nähden (esim. jäähy erillisessä huoneessa) olisi jo autoritääristä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että väkivalta kasvattaa uhmakkaita lapsia. Sen sijaan en hetkeäkään usko, että joskus annettu tukkapölly tai luunappi (kun sen anto ei ole järjestelmällistä) kasvattaisi kurittomia tai uhmakkaita lapsia. Mainitsemasi kurittomat lapset lienevät saaneet vähän muutakin kuin tukkapöllyä...
 

Yhteistyössä