Lapsen mummo vaahtoaa lapsen R-viasta jatkuvasti : /

Vanhin tyttö täyttää pian 7 vuotta ja ärrä tulee englantilaisittain äännettynä. Puheterapiaan on lähete laitettu vuosi sitten neuvolasta, kutsua ei ole vielä tullut ja on kuulemma jokseenkin epätodennäköistä että ennen kouluikää sinne päästäisiin (kunnallisia puheterapeutteja kaikki kaksi eikä lapsemme äännevirhe ole sieltä vakavimmasta päästä). Kotona on ärrää harjoiteltu erilaisten harjoitteiden avulla, toistaiseksi tuloksetta.

Tytön toinen mummo on nyt kouluiän lähestyessä alkanut vouhkata asiasta tosissaan. Jatkuvasti ottaa asian esille, epäilee ettei meillä kotona harjoitella ärrää tarpeeksi ja harjoituttaa tyttöä mummolassa siinä määrin, että likkaa on alkanut jo ahdistaa : / Mä en osaa asiasta stressata ja olen kuulemma siinä vähän hakoteillä, mun pitäisi olla enemmän huolissani ja paneutua asiaan. Que?

Olenko minä nyt jotenkin omituinen kun en osaa ottaa kierroksia tästä asiasta enkä missään nimessä halua herkkää ja muutenkin hyvin itsekriittistä tyttöä stressata tästä turhaan? Jos ärrä ei tule vielä, se ei tule ja jos ei tule koskaan, ei se kai maailmaa kaada. Äännevika ei ole mitenkään huomiotaherättävä, ärrä ei tule sorahtaen vaan tosiaan samalla tavalla kuin englantia puhuvat ärrän lausuvat. Tuskin tuosta kiusaamaan aletaan koulussa.

 

Sinä olet oikeassa, mummo väärässä. Oletteko muuten kokeilleet sellaista keinoa, että pää alaspäin sanoo D:tä? Mulla oli itsellään samanlainen "pehmeä" ärrävika ja tuolla tyylillä opin sanomaan ärrän oikein.

 

Eipä se stressi ja kokoaikainen huomauttelu ainakaan edistä oppimista tai oppimishalua. Lapsi pitää saada itse kiinnostumaan asiasta ja edetä lapsen tahtiin. Voitko sanoa mummolle, että hän sanomisillaan vain sabotoi edistymistä?

 

Eipä se stressi ja kokoaikainen huomauttelu ainakaan edistä oppimista tai oppimishalua. Lapsi pitää saada itse kiinnostumaan asiasta ja edetä lapsen tahtiin. Voitko sanoa mummolle, että hän sanomisillaan vain sabotoi edistymistä?

Täytynee sanoa suoremmin, koetin nätisti sanoa mutta ei vissiin mennyt perille...

 

jätetty noi puheterapeutti käynnit?

Kaikki tuttavien lapset, joilla on ärrä-vika ollut (ja myös omani), ovat oppineet ärrän, kun aloittivat puheterapian n. 4-5 vanhoina, sen sijaan nämä jotka ovat aloittaneet vasta eskarissa ja koulussa (meidän kaupungissa puheterapiaa saa koulussa 1-2 luokalla tarvittaessa), heistä kukaan ei vieläkään sano ärrää, ja ovat nyt siis 10-13 vuotiaita. Jotenkin voisin kuvitella, että tuskin oppivatkaan enää? vai liekö sellainen asia, minkä vielä aikuisena voisi oppia?.

No joka tapauksessa, on aika hurjaa, että esim. vanhimman poikani (13-v) kaveripiirissä on 7 poikaa, jotka eivät ärrää osaa, nuoremman poikani (10-v) kavereissa näitä on paljon vähemmin, ehkä 4-5. Ja sitten taas tyttäreni kavereissa ei ole ketään joilta ärrä tulisi mitenkään kummallisesti.

 

Eipä se stressi ja kokoaikainen huomauttelu ainakaan edistä oppimista tai oppimishalua. Lapsi pitää saada itse kiinnostumaan asiasta ja edetä lapsen tahtiin. Voitko sanoa mummolle, että hän sanomisillaan vain sabotoi edistymistä?

Näin itsekin näkisin... Mummo siis vaikenee nyt ja asialla stressaaminen lopetetaan, kyllä se ärrä sieltä viellä tulee jos on tullakseen (henkkoht pidän moista vohkaamista ärsyttävänä, kaikissa meissä on puutteemme ja jokainen meistä on tavalla tai toisella vajavainen, mutta silti jostain syystä jokaisen lapsen pitäisi yltää tiettyihin normeihin tietyn ikäisenä ja olla "niin kuin muutkin"... argh, anteeksi ja kiitos )

 

Kaikki eivät vaan viitsi lausua oikein.
Tutun tyttö opetteli sanomaan R:n oikeaoppisesti, mutta ei viitsi lausua sitä puheessa kuitenkaan, vaan sorauttaa ärrän samoin kuin ennenkin.
Stubborn

 

Perhanan mummo, laittakaa se hiljaiseksi! Ärrävika ei ole mitenkään vakava asia, hienoa jos saa puheterapiaa mutta turha siitä on lapselle stressiä tai huolta aiheuttaa.

 

[QUOTE="aika";27868632]jätetty noi puheterapeutti käynnit?

Kaikki tuttavien lapset, joilla on ärrä-vika ollut (ja myös omani), ovat oppineet ärrän, kun aloittivat puheterapian n. 4-5 vanhoina, sen sijaan nämä jotka ovat aloittaneet vasta eskarissa ja koulussa (meidän kaupungissa puheterapiaa saa koulussa 1-2 luokalla tarvittaessa), heistä kukaan ei vieläkään sano ärrää, ja ovat nyt siis 10-13 vuotiaita. Jotenkin voisin kuvitella, että tuskin oppivatkaan enää? vai liekö sellainen asia, minkä vielä aikuisena voisi oppia?.

No joka tapauksessa, on aika hurjaa, että esim. vanhimman poikani (13-v) kaveripiirissä on 7 poikaa, jotka eivät ärrää osaa, nuoremman poikani (10-v) kavereissa näitä on paljon vähemmin, ehkä 4-5. Ja sitten taas tyttäreni kavereissa ei ole ketään joilta ärrä tulisi mitenkään kummallisesti.[/QUOTE]

Tässä kunnassa ei saa puheterapiaa yhden kirjaimen puuttumisen/osaamattomuuden takia. Itse aloin kyselemään neuvolassa 3-vuotiaana näitä lähetteitä, mutta kun ei saa. Kotona harjoittelu ei tuottanut tulosta. Nyt kun poika meni kouluun ( R-puuttuu ) niin koulussa on otettu asia vakavasti ja saa erityisopettajan antamaa puheterapiaa. Kotona harjoitellaan päivittäin. Toisella lapsellamme ei tule s-kirjain ja siitäkin olen puhunut jo vuosia ja pyytänyt puheterapiaa, mutta kun ei pääse. Kotona harjoittelu ei ole vuosiin tuottanut tulosta. Nyt on menossa kouluun, joten siellä asiaan varmasti puututaan. Tätä tämä on. Ei ole vanhemmista kiinni. Harvassa kunnassa saa enää puheterapiaa yksittäisen kirjaimen puuttumisen takia.

 

Meillä samanikäinen tyttö myös, eikä vielä ärrää tule suomalaisittain. Me ei saatu edes lähetettä puheterapiaan, kun on niin vähän terapeutteja ja yhden kirjaimen puuttuminen pieni vaiva..Eli koulua odotellaan, josko sieltä saisi sitä puheopetusta. Vähän harmittaa, koska lasta itseään vaivaa ajoittain asia. :|

 

meillä siis 7v ei tule R-kirjain tai tulee se sillätavalla jännästi, mutta ei oikeaoppisesti. No, eipä tästä kannata stressiä ottaa ja koulussa saa puheterapiaa kyllä. Ei ole kukaan ainakaan kiusannut ( ei ole poika ainakaan puhunut ) Luokalla on muitakin joilla ei tule R.

 

Tässä kunnassa ei saa puheterapiaa yhden kirjaimen puuttumisen/osaamattomuuden takia. Itse aloin kyselemään neuvolassa 3-vuotiaana näitä lähetteitä, mutta kun ei saa. Kotona harjoittelu ei tuottanut tulosta. Nyt kun poika meni kouluun ( R-puuttuu ) niin koulussa on otettu asia vakavasti ja saa erityisopettajan antamaa puheterapiaa. Kotona harjoitellaan päivittäin. Toisella lapsellamme ei tule s-kirjain ja siitäkin olen puhunut jo vuosia ja pyytänyt puheterapiaa, mutta kun ei pääse. Kotona harjoittelu ei ole vuosiin tuottanut tulosta. Nyt on menossa kouluun, joten siellä asiaan varmasti puututaan. Tätä tämä on. Ei ole vanhemmista kiinni. Harvassa kunnassa saa enää puheterapiaa yksittäisen kirjaimen puuttumisen takia.

Aika moisia eroja siis... kun tuntuu että meillä päin tehdään kärpäsistä härkäsiä että saadaan niitä mukuloita kaiken maailman terapioihin. Meillä esim kun kerroin lapsen 2-vuotis neuvolassa tämän karsastavan (terkka kysyi, itse en olisi todnäk edes muistanut...) niin heti olisi pitänyt juosta pää kolmantena jalkana lääkärille ja sinne sun tänne. Meillä nyt vain sattuu suvussa tuota karsastusta olemaan, itsekin olen lapsena karsastanut, mutta niin kuin muiltakin sukulaisilta, se taipumus hävisi jo ennen teini-ikää... en siis nähnyt mitään syytä terkan paniikille asian vuoksi. Kuinkahan nuo resurssit saisi jaettua kaikkien tarvitsevien kesken kun tuntuu että toiset eivät terapiaan pääse vaikka tarvetta olisi ja toisille sitä tuputtamalla tuputetaan (enkä nyt tarkoita vain omaa lastani, vaan noin yleisesti)?

 

Koulussa todennäköisesti erityisopettaja antaa harjoituksia 10 min viikossa. Varsinainen työ tehdään kotona, vaatii päivittäistä n. 10 minuutin harjoittelua. Tärkeintä harjoittelussa on tuo toistuvuus, kerrallinen määrä on pieni.