Lapsen nukkumisesta..hermostuin taas :,(

Lapsi on jo 10-vuotias, mutta kärsinyt pienestä asti välillä nukkumisen vaikeudesta. Nyt syksyllä alkoi taas vaikeus nukahtaa ja nukkua. Pellebuumi oli sitä edeltävästi, joten varmaan se aiheutti lapsessa pelkoa. Lapsi nukkuu minun vieressäni, koska kokee heräilevänsä ja pelkäävänsä omassa huoneessaan. Minun vieressäni hän alkaa heräillä klo 5 jälkeen ja odottaa minun heräämistäni. Minun herätyskelloni soi klo 5.50 ja lähden käyttämään koirat lenkillä. Lapsi ei osaa nukkua sen jälkeen.

Ongelma on se, että hän on sitten päivisin tosi väsynyt, eli päivät ovat yhtä tappelua ja kiukuttelua. Olen itse tosi väsynyt tähän ja pinna palaa välillä, vaikka lapsi ei itse voi mitään nukkumiselleen. Tänään aamulla hän kömpi ylös ennen kuutta ja suutuin. Myönnän, on tosi turhaa ja typerää suuttua hänelle tuosta, mutta en vaan jaksanut. Työnsin/talutin hänet omaan sänkyynsä ja tiuskin, että jo on helvetti kumma, kun ei nuku ja sitten päivät vaan kiukutellaan. Käytin koirat lenkillä ja rauhoituin, ja pyysin tietenkin lapselta anteeksi käytöstäni.

Mutta taas varmaan edesautoin tuolla sitä, että nukkumisesta nousee entistä suurempi paine lapselle :,( Hänen täytyisi mennä jo klo 20 nukkumaan, että nukkuu riittävästi, mutta kun ei saa nukahdettua usein ennen kuin klo 22 aikaan. Auttakaa...miten tästä jaksaisi ja miten pääsisi eteenpäin asiassa? Mitään melatoniinia en aio käyttää lapselleni.

 

Suuttumalla voi tulla vain lisää ongelmia

 

Lisää lapsen päivittäistä liikuntaa. Kyllä se uni maistuu kun on liikkunut itsensä tappiin Meillä ei muuten kumpikaan lapsista mene kasilta nukkumaan, ei ole ikinä mennyt.

 

Lisää lapsen päivittäistä liikuntaa. Kyllä se uni maistuu kun on liikkunut itsensä tappiin Meillä ei muuten kumpikaan lapsista mene kasilta nukkumaan, ei ole ikinä mennyt.

Lapsi liikkuu koulutuntien lisäksi melkein koko päivän. On siis aika vilkas lapsi. Nyt lumen tultua tekee ulkona lumitunneleita, laskee mäkeä, on kavereiden kanssa kukkulan kuningasta jne. Ruutuaikaa ei lapsella tällä hetkellä ole.
Kiva, ettei sinun lastesi tarvitse mennä kasilta nukkumaan. Mutta ymmärrät varmaan, että jos lapsi herää klo 5, täytyy hänen mennä nukkumaan illalla aikaisemmin, koska on jo klo19 jälkeen todella väsynyt.

 

Aloitatteko unille rauhoittumisen tarpeeksi ajoissa? Iltapalat ja pesut kannattaa aloittaa seitsemän aikaan, niin kerkeää rauhoittua meno ennen nukkumaan käymistä.

 

Lapsi on jo 10-vuotias, mutta kärsinyt pienestä asti välillä nukkumisen vaikeudesta. Nyt syksyllä alkoi taas vaikeus nukahtaa ja nukkua. Pellebuumi oli sitä edeltävästi, joten varmaan se aiheutti lapsessa pelkoa. Lapsi nukkuu minun vieressäni, koska kokee heräilevänsä ja pelkäävänsä omassa huoneessaan. Minun vieressäni hän alkaa heräillä klo 5 jälkeen ja odottaa minun heräämistäni. Minun herätyskelloni soi klo 5.50 ja lähden käyttämään koirat lenkillä. Lapsi ei osaa nukkua sen jälkeen.

Ongelma on se, että hän on sitten päivisin tosi väsynyt, eli päivät ovat yhtä tappelua ja kiukuttelua. Olen itse tosi väsynyt tähän ja pinna palaa välillä, vaikka lapsi ei itse voi mitään nukkumiselleen. Tänään aamulla hän kömpi ylös ennen kuutta ja suutuin. Myönnän, on tosi turhaa ja typerää suuttua hänelle tuosta, mutta en vaan jaksanut. Työnsin/talutin hänet omaan sänkyynsä ja tiuskin, että jo on helvetti kumma, kun ei nuku ja sitten päivät vaan kiukutellaan. Käytin koirat lenkillä ja rauhoituin, ja pyysin tietenkin lapselta anteeksi käytöstäni.

Mutta taas varmaan edesautoin tuolla sitä, että nukkumisesta nousee entistä suurempi paine lapselle :,( Hänen täytyisi mennä jo klo 20 nukkumaan, että nukkuu riittävästi, mutta kun ei saa nukahdettua usein ennen kuin klo 22 aikaan. Auttakaa...miten tästä jaksaisi ja miten pääsisi eteenpäin asiassa? Mitään melatoniinia en aio käyttää lapselleni.

En nyt tiedä mitä teillä touhutaan työpäivän jälkeen, mutta suosittelisin kunnon pihalla reuhoamista vähintään tunnin tai kaksi illalla. Sen lisäksi jotakin puuhastelua. Pädit ja telkut pois. Kokeilkaa mennä vaikka vähän ennen yhdeksää sänkyyn?

Oletko keskustellut lapsesi kanssa siitä, mikä häntä pelottaa? Mitä hän näkee tai mitä hän kokee? Ymmärräthän, että sinun ei pidä suhtautua vähättelevästi hänen pelkoihinsa. Itse pelkäsin lapsena pimeää ja koin usein jonkun olevan sänkyni vieressä. Asiasta puhuessani, sitä vähäteltiin. Sanottiin, että se on minun mielikuvitustani tai unta. Silloin se ei tuntunut sille ja koin turhauttavaksi sen, ettei minua kuunneltu. Tärkeämpää olisi ollut, että joku olisi kuunnellut mitä minä koin ja näin ja ymmärtänyt tai edes yrittänyt ymmärtää sitä ahdistusta ja pelkoa, jota nämä kokemukset aiheuttivat. Pelkään edelleen pimeää ja jos mieheni ei ole kotona yötä, jätän usein pieniä valoa päälle pitkin asuntoa. Olen oppinut elämään pelkojeni kanssa ajan myötä, mutta silloin joskus nuorena minua helpotti se, että saatoin tukeutua vanhempiini ja mennä heidän väliinsä nukkumaan.
Kuulostaa jotenkin sille, että lapsesi on stressaantunut näistä peloistaan ja heräilee siksi. Teidän pitäisi saada purettua tämä stressi.

 

no sulla on tässä kaks ongelmaa;pimeän/yksin nukkumisen pelko ja se että ei osaa mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan.
eka lähtisin miettimään tuota pelkoa miten sitä voisi parantaa.
toiseksi lapsi ei selvästikkään liiku yms tarpeeksi jos herää 5deltä mutta uni ei tule kuin vasta 22.

 

Lapsi kärsii ahdistuneisuudesta ja peloista, unettomuus on siitä luonnollinen seuraus.
Ei siinä auta lämpimät maidot tai liikunta,jos kärsii oikeista univaikeuksista.
Hanki ammattiapua lapsellesi noihin pelkoihin, jotain keskusteluapua.
Kokeile sitä melatoniinia,lapsi kärsii suunnattomasti jos tuo tilanne vaan jatkuu ja jatkuu.