Lapsen pitäminen vai abortti

No Hei. Pakko on helpottaa omaa oloa ja purkaa tämä pois.

Tilanne tämä. Itselläni pian 10v lapsi. Hän on tällä hetkellä huostaanotettuna. Tarina jatkuu niin, että itselläni olleet valvotut tapaamiset parin viikon välein, joitakin vuosia. moni asia pitkittynyt ja myös väärinymmärryksiä.
Olen parisuhteessa ihanan miehen kanssa, Olemme kihloissa, virallisesti ei asuta yhdessä, mutta suurimman osan ajasta olen hänen luonaa, koska asumme eripaikkakunnalla, kodikseni tosin miehenkin kotia kutsun eli meillä on asiat hyvin. Hänen ansiostaan olen ihan uusi, voimakas minä.

Nyt olen raskaana, rv 6+3 ja tosi sekalaiset fiilikset.
Lapsi olisi miehen ensimmäinen.
Päässä pyörii, miten esikoinen tämä ottaisi, asutaan eripaikkakunnalla ainakin vielä, koska kotini on tapaamispaikka lapseni kanssa, miten tämä toimisi? oma tukiverkostoni ei ole täällä ja suurin mietintä kun on tämä huostaanotto. Miten se vaikuttaa uuteen lapseen, kokeeko esikoinen, että korvaan hänet ym. Sen tiedän, ettei esikoinen luonani asuisi, mutta tapaisimme kyllä säännöllisesti.
Asiaa ei paljon helpota, kun mies silittäny ja pussannu mahaa jokapäivä, hän siis olisi halukas pikkuisen pitämään ja onkin aborttia yleensäkin vastaan. Ja itsekin voisin tämän halutakin mutta ajatuksia en pääse karkuun, että mitä teen,olisiko vain reilua kaikkien kannalla tehdä keskeytys, onko aika väärä, annanko pienelle mahdollisuuden.. en tiedä tulisinko katumaan vai olisinko helpottunut.

 

Näin isoa asiaa ei kannata keskustelupalstoilla kysellä. vaan jutella kumppanin kanssa. Jos teille tulee ero, niin syntyvällä lapsella olisi kuitenkin isä, joka hänestä huolehtisi.

 

Kumppanin Kaa tottakai juteltukin. Puhunut siihen suuntaa et minä päättäisi, mut se päätös nimen omaan vaikea. Erosta ei ole kysymys

 

Adoptiokin on hyvä idea.

 

Jaksatko vauvan ja kasvavan lapsen kanssa? Onko sinusta nyt vastuulliseksi aikuiseksi? Jos olet vähänkään epävarma niin ehdottomasti keskeytys. Sinulla on jo yksi lapsi.

 

Jos oma lapseni olisi huostaanotettu, niin en edes miettisi toista lasta.

 

Jaksatko vauvan ja kasvavan lapsen kanssa? Onko sinusta nyt vastuulliseksi aikuiseksi? Jos olet vähänkään epävarma niin ehdottomasti keskeytys. Sinulla on jo yksi lapsi.

Ensimmäisen lapsen kohdal paloina loppuun hoitamattomana masennuksen sekä exän alkoholistisuuden takia. Silloin en osannnu apua hakea. Nyt ne kokeneena tiedostan ainakin miten toimia jatkossa. Parantunut ja hyvinvoiva siis olen ollut jo muutaman vuoden. Isompi lapsi ei olisi siis minun huollettava vielä ja näyttää epätod.näköseltä jos,kun muutan miehen luokse virallisesti, koska lapsen arki on kotikunnallaan. En vain haluaisi miehen kokevan isättömyyttä tämän takia. Hän on kerran ns.menettönyt lapsen abortille

 

Jos oma lapseni olisi huostaanotettu, niin en edes miettisi toista lasta.

Juuri näin.

 

Muistakaa ihmiset anteeksianto ja virheistä oppimisen mahdollisuus. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, et jos joskus on mokannut niin siitä pitää kärsiä loppuelämä. Aina on mahdollisuus kasvuun ja oppimiseen myös.

Täällä palstalla monii kipuilee lapsettomuuden kanssa, eivätkä tietenkään soisi sinulle tätä uutta vauvaa.
Juttele läheistesi kanssa tilanteesta, he tuntevat tilanteenne parhaiten ja osaavat ehkä tuoda erilaisia näkökulmia. Tsemppiä isoon ratkaisuun. Teet varmasti oikein kun kuuntelet sisintäsi.

 

Jos olisin itse tilanteessa, että oma lapsi on huostaanotettuna ja mulla olis vain valvotut tapaamiset niin en todellakaan rupeaisi tekemään uusia lapsia.

Suosittelisin harkitsemaan abortointia vakavasti ja keskittymään lapseesi ja siihen että saisi edes normaalisti häntä tavata, lopulta omaan kotiisi asumaan.

 

Muistakaa ihmiset anteeksianto ja virheistä oppimisen mahdollisuus. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, et jos joskus on mokannut niin siitä pitää kärsiä loppuelämä. Aina on mahdollisuus kasvuun ja oppimiseen myös.

Täällä palstalla monii kipuilee lapsettomuuden kanssa, eivätkä tietenkään soisi sinulle tätä uutta vauvaa.
Juttele läheistesi kanssa tilanteesta, he tuntevat tilanteenne parhaiten ja osaavat ehkä tuoda erilaisia näkökulmia. Tsemppiä isoon ratkaisuun. Teet varmasti oikein kun kuuntelet sisintäsi.

Kiitos! Sitähän se kun netistä apua kaipaa niin p*skamyrsky ja mylväys heti joka on surullista. Minun henk.kohtasta en halua liikaa avata joten iso osa tästäkin jäisi puuttumaan ja ihmiset käsittää väärin eikä muutenkaan tiedä. Valtava menetys oli lapsesta vieraantuminen, nyt pitäisi käytännössä taas luopua mahdollisesta uudesta toivosta. Ja nimenomaan ja teoistani olen kärsinyt ja oppinut. Sen kai lopun elämääni kärsin enkä enää ikinä saisi lisääntyä ja mennä edes jossain eteenpäin.. lapsellani hyvä siellä missä nyt on.

 

Muistakaa ihmiset anteeksianto ja virheistä oppimisen mahdollisuus. Ei maailma ole niin mustavalkoinen, et jos joskus on mokannut niin siitä pitää kärsiä loppuelämä. Aina on mahdollisuus kasvuun ja oppimiseen myös.

Täällä palstalla monii kipuilee lapsettomuuden kanssa, eivätkä tietenkään soisi sinulle tätä uutta vauvaa.
Juttele läheistesi kanssa tilanteesta, he tuntevat tilanteenne parhaiten ja osaavat ehkä tuoda erilaisia näkökulmia. Tsemppiä isoon ratkaisuun. Teet varmasti oikein kun kuuntelet sisintäsi.

Siitä huolimatta aloittajan tilanne ei ehkä ole paras mahdollinen tulevalle vauvalle. Huostaanotto ja valvotut tapaamiset ei vaan kuulosta hyvältä.

 

Valvotut tapaamiset kertoo karua kieltään siitä että joku ei ole nyt ok.

 

Valvotut tapaamiset kertoo karua kieltään siitä että joku ei ole nyt ok.

Itse olin loppuunpalanut ja masentunut. isä alkoholisti.
Syynä voi olla se, että äiti laiminlöi lastaan joka johtu osittain tai kokonaan väsymyksestä.
Valvotut loppuu ensi kuussa kokonaan.

mutta mietin et Laps todennäköisesti jotenkin oirehtisi, jos uusi vauva saisi asua kanssani ja se ei. Olen kyllä tosi surullinen kun haluaisin kuitenkin myös uuden alun elämässä, ajatellen myös miestäni.

 

Et vaikuta millään tavalla tasapainoiselta aikuiselta, joka kykenisi kantamaan vastuuta uudestakaan lapsesta. Abortti ehdottomasti! Lastensuojelunpiirissä jo ihan liikaa lapsiraukkoja.

 

Et vaikuta millään tavalla tasapainoiselta aikuiselta, joka kykenisi kantamaan vastuuta uudestakaan lapsesta. Abortti ehdottomasti! Lastensuojelunpiirissä jo ihan liikaa lapsiraukkoja.

Tässähän juuri vastuuta haluankin kantaa myös tästä raskaudesta. Kamala ajatus vaa lopettaa seinään koko juttu eikä antaa mahdollisuutta mihinkään. Mielestäni kyllä olen kantanut vastuuni myös siinä että annoin sossujen auttaa lapsi asiassa,että saan itseni kuntoon. Siinäkin olisi voinut päinvastoin käydä.

 

Kyllähän sinulla on erittäin iso riski menettää tämä toinenkin lapsi, kun olet jo lastensuojelun piirissä. Todella herkästi sinua tullaan tarkkailemaan, ja hyvä niin.

Ikävä tosiasia, mutta jo se, että kyselet tällaisesta asiasta keskustelupalstalla + taustasi, kertoo siitä, että ehdottomasti nyt teet rakkauden teon siinä, että teet abortin. Solurykelmä ei tiedä toimenpiteestä mitään, mutta siitä se kärsii varmasti, jos joutuu lapsena syntymään vääriin käsiin.

Nyt keskität kaikki voimavarasi siihen jo synnyttämääsi lapseen. Hänessä varmasti on jo niin paljon lasta, mitä sinun äitiytesi jaksaa/kykenee kantamaan.

 

Kiitos viesteistä. Olen surullinen päätöksestä, kuin päätöksestä. Pelkään masentuvani uudelleen abortin myötä.

 

Tämä on sinun päätös, ei kenenkään täällä, kukaan täällä ei ole oikeutettu sanomaan että sun pitäisi abortoida sun lapsi, varsinkin kun kukaan ei tiedä tarkkaan taustojasi eikä tunne sinua. Kannattaa miettiä ihan tarkkaan itse mikä on parasta sinulle. Sinulla on itsemääräämisoikeus vartalostasi.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tiedän tapauksen missä tosiaan lastensuojelu voi alkaa kyttäämään ja vaikeuttamaan elämääsi tämmöisen tilanteen tapahduttua mutta senkään ei pitäisi olla syy päättää mitä teet tulevan vauvan/toisen ihmisen elämän suhteen.

 

Tämä on sinun päätös, ei kenenkään täällä, kukaan täällä ei ole oikeutettu sanomaan että sun pitäisi abortoida sun lapsi, varsinkin kun kukaan ei tiedä tarkkaan taustojasi eikä tunne sinua. Kannattaa miettiä ihan tarkkaan itse mikä on parasta sinulle. Sinulla on itsemääräämisoikeus vartalostasi.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tiedän tapauksen missä tosiaan lastensuojelu voi alkaa kyttäämään ja vaikeuttamaan elämääsi tämmöisen tilanteen tapahduttua mutta senkään ei pitäisi olla syy päättää mitä teet tulevan vauvan/toisen ihmisen elämän suhteen.

Ja minuahan se ei haittaisi jos olisin tarkkailun alla. Tukea saisin vain mikä olisi plussaa. En haluaisi lastani vaihtavan paikkaansa jossa on nyt asettunut, kaikki on mennyt hyvin ja meillä kaikki hyvin. Varmaan soitettava keskustelu apua, ajatukset ihan hukassa ja itkusta ei tule loppua

 

Tämä on sinun päätös, ei kenenkään täällä, kukaan täällä ei ole oikeutettu sanomaan että sun pitäisi abortoida sun lapsi, varsinkin kun kukaan ei tiedä tarkkaan taustojasi eikä tunne sinua. Kannattaa miettiä ihan tarkkaan itse mikä on parasta sinulle. Sinulla on itsemääräämisoikeus vartalostasi.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tiedän tapauksen missä tosiaan lastensuojelu voi alkaa kyttäämään ja vaikeuttamaan elämääsi tämmöisen tilanteen tapahduttua mutta senkään ei pitäisi olla syy päättää mitä teet tulevan vauvan/toisen ihmisen elämän suhteen.

Itsemääräämisoikeus vartalostaan on kaikilla, joo, eli siitä, mitä omalle vartalolleen tekee, mutta nythän ei ole kyse siitä, vaan paljon tärkeämmästä asiasta: toisen ihmisen elämästä. Ihan eri asi. En menisi sanomaan kenellekåän, että älä ota taruointia tai lävistystä, pilaat vaan vartalosi estetiikan omaan silmääni, mutta tottakai tunnen velvollisuudeksi vastata tällaisessa tapauksessa, että tee abortti, kun muussa tapauksessa väärän päätöksen seurauksista joutuu kärsimään toinen ihminen, se vauva.

 

Kauhean tuomitsevia ihmiset, kaikki automaattisesti pitää sinua huonona äitinä. Etkä ole mikään päihdeäiti edes, jotka on hyviä sikiämään btw.
Uskoisin että pystyisit huolehtimaan tästä lapsesta ja voihan olla että hänen sisaruksensa ilahtuisi myös pikkusisaruksesta, ainakin ajan kanssa. Ja isompana ymmärtäisi tämän ratkaisun.
Abortin tehneet taitaa suurin osa katua päätöstään. Ja masennus on kyllä aika todennäköistä, jos siihen on taipumusta.

 

Kaikkea täällä tuskin kukaan kertoo itsestään ja jos kertoo puhuuko edes totta. Valvotut tapaamiset saa kyllä hälytyskellot soimaan.

Masentua voi niin monesti muustakin asiasta että ei kannata sitä nyt tähän vetää ollenkaan.

Huostaanotettuja lapsia on ihan liian paljon maailmassa.

 

Kaikkea täällä tuskin kukaan kertoo itsestään ja jos kertoo puhuuko edes totta. Valvotut tapaamiset saa kyllä hälytyskellot soimaan.

Masentua voi niin monesti muustakin asiasta että ei kannata sitä nyt tähän vetää ollenkaan.

Huostaanotettuja lapsia on ihan liian paljon maailmassa.

Juuri näin!

 

Ymmärrän tarpeen saada pallotella tällaista asiaa jossakin anonyymisti, mutta ei tämä ole tällä keskustelupalstalla ratkaistava asia, eikä kuulu täällä kenellekään. Kukaan ei tiedä tilannettasi kokonaisuudessaan, tai sen kaikkia taustoja. Eikä muutenkaan kukaan muu voi päättää näin isoa asiaa toisen puolesta.

Kuulostaa siltä, että sinun kannattaa olla yhteydessä neuvolaan tai sosiaalihuoltoon ja hankkia sitä kautta keskusteluapua ja tukea päätöksen tekemiseen. Myös isän tilanteella ja voimavaroilla lienee tässä merkitystä.