Meidän neiti täyttää vasta vuoden, eikä puhetta vielä tule, joten tältä kannalta en kokemusta omaa. Ammatiltani olen lastentarhanopettaja ja sitä kautta jotain kokemusta ehkä on. Kuten joku sanoi, puheen kehitys (kuten lapsen muukin kehitys) on kovin yksilöllistä. Toinen tapailee ensisanoja jo ennen vuoden rajapyykkiä, toinen ei puhua pukahda vielä kaksi vuotiaanakaan.
Jos jonkun lapsen puheen kehitys on päiväkodissa minua huolestuttanut, olen miettinyt/tarkkaillut 1) ymmärtääkö lapsi puhetta ja 2) meneekö puheen kehitys eteenpäin eli yrittääkö tuottaaa tai löytääkö niitä uusia sanoja (tai ehkä vasta tavuja).
Puheen kehitystä tukemaan eräs paras keino on kirjat! Ihan luettu tarina on hyvä ja lapsi kuulee paljon uusia sanoja ja käsitteitä. Sanojen oppimisen kannalta sellainen kuvakirja, mistä voi nimetä asioita on ehkä vieläkin parempi. Sitä kannattaa lukea monta kertaa, ekaksi itse nimeten ja asioita osoitellen. Jonkin lukukerran jälkeen voi itse nimetä ja pyytää lasta näyttämään nimetty asia. Ja tämän jälkeen voi ruveta osoittamaan ja kysellä lapselta, mikäs tämä olikaan? Ja kannattaa edetä pienin askelin (ei siis koko kuvakirjaa tarvitse kerralla lukea) ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Ja neuvolassa kannattaa toki vielä puhua huolestasi. Siellä osaavat varmasti neuvoa ja opastaa paremmin.