lapsen syömättömyys

  • Viestiketjun aloittaja ksenia
  • Ensimmäinen viesti
ksenia
Kuka kärsii samasta ongelmasta?Olen nyt koittanut kaikki keinot saada lapsi syömään lämmintä ruokaa,mutta mikään ei tunnu toimivan...neuvolassa parjattiin vain äitiä sen sijaan että olisi tarjottu apua.Mietin vain,että voisiko tällaiseen olla syynä "iso elämän muutos",kun mieheni pienemmät lapset muuttivat meille alkoholisti-äidin luota ja arki meni sekaisin ja syöminen muuttui vastenmileiseksi.Olen koettanut saada lasta syömään vuoden.Näkkärit ja hapankorput,kasvikset ja hedelmätkin menevät,mutta ei peruna,makaroni tai riisi,ei keitto,ei kastike,ei edes pizzaa suostu maistamaan...ei mitään!
Turhattavaa mennä pyytämään apua,jos koko aika menee äidin sättimiseen.
En voi väkisin lasta syöttää,ellen halua vielä vaikeampaa syömisestä tulevaisuudessa.
Nälässä pitämistäkin kokeiltiin (vain vettä sai antaa,neuvolan idea),mutta lapsi meni heikoksi ja nukkui 3 tuntia...
Mistä tähän voisi saada apua ja onko kellään ollut samanlaista ongelmaa.
Huolestuttaa kamalasti... :ashamed:
 
Eipä siihen auta muu kuin nälässä pitäminen, meidän neiti ei syönyt yleensä mitään koko päivänä, ja joutu sairaalaan heikon kunnon ja alipainoisuuden vuoksi, oli sillon 1.v, pidettiin nälässä, ruokaa tarjottiin ruokaaikoina, muuten sai vain vähän vettä, ei edes maitoa, 8 pvä oli sairaalassa, ja vieläkin syöminen huonoa, ja paino ja pituus miinuskäyrillä.
 
Jonsered
Meillä sillin kolme vuotias kieltäytyi syömästä. Ilmoitin, että joko syöt ruokaa yhdessä laitetun annoksen tai otat teelusikallisen oliiviöljyä, että tiedän lapsen saaneen edes jotain energiaa... Ei mennyt pitkää aikaa, kun tyttö alkoi syödä paremmin, vieläkin tytsy on varsinainen niukkaskiihdytin =)
 
Meilläkin 2v7kk esikoispoika ei syö oikeastaan mitään. Ainut mikä kelpaa niin makkara ja hampurilaiset,mut hampurilaisia ei saa ku korkeintaan kerran kuussa. Eli kyl luulis nälkä välillä olevan. Mut hyvon tuo tuossa silti jaksaa leikkiä ja energiaa riittää. Mistä sit lie sitä saa.
 
Mä neuvoisin niin, että tarjoat ruokaa sen kummemmin tuputtamatta. Pidät huolta, että joka aterialla on tarjolla jotain sellaista, mitä lapsesi syö. Hedelmät ja kasviksethan on tosi hyvä juttu! Eiköhän se ruokahalukin löydy, kunhan teillä elämäntilanne rauhoittuu. Muista ettei lapsi jää huomiotta uudessa tilanteessa. Syömättömyys voi olla myös keino saada huomiota. Huomioi kuitenkin lasta muissa tilanteissa, kuin syömisen yhteydessä, ettei syömisestä tule lapselle se ainoa tapa hakea huomiota.

Ja jos lapsi on terve, energinen ja kasvaa, niin ajoittainen huonosti syöminen ei pitäisi olla vahingoksi. :)
 
Meillä huonosyöntinen lapsi alkoi syömään paremmin, kun aloitimme multivitamiinikuurin (MultiTabs) ravintoterapeutin suosituksesta (moniallergikko). Tosin hieman kuulostaa siltä, että syömättömyys liittyy suuriin muutoksiin, mutta eipä vitamiinikuurista haittaakaan ole, varsinkin jos lapsi ei syö.

Kuten edellinenkirjoittaja arveli, voi olla, että jos syömiseen ei liity mitään hössätystä tai tuputtamista, niin lapsi saattaa ruvetakin syömään. Tiedän kyllä, että syömättömyys ahdistaa vanhempia, mutta syömistilanteesta ei kannata tehdä vielä ahdistavampaa lapselle.

Torut nauvolasta kuulostvat aika uskomattomilta. Jospa ottaisit yhteyttä ravintoterapeuttiin vaikka terveyskeskuksen kautta? Tai kysy neuvolasta suoraan, olisiko mahdollista päästä ravintoterapeutin juttusille.
 
ksenia
Olen antanut jo vitamiiniakin,mutta se ei ole parantanut mitään.Tyttöni paino ja pituuskasvu on tasaista ja energiaa piisaa.Ainoa on tämä lämmin ruoka...oma huoli on ISO ja itsetunto menee nopeasti,kun neuvolassa vain toistetaan,että olen huono äiti.
En kuitenkaan ole lakannut yrittämästä...
Kiitos teille kaikille neuvoista ja tuesta.
Ja lisää saa laittaa vielä...tämä on vain välikommentti :attn:
 
Meillä nyt 4v tyttöni syö hyvin kun ollaan kotona mutta mummolassa tai kylässä ei syö mitään ja samoin jos ollaan jossain juhlissa missä tarjotaan kunnon kotiruokaa niin silloin tyttöni syö huonosti. Mutta olen huomannut jo miksi on näin: eli Mummoloissa niin sanotusti mummot hokee koko ajan syö,syö , syö ja meidän tyttöhän ei syö kun tuputetaan.
Ja kylässä ollessa : olen ottanut omat eväät ,kun tytöllä nälkä yllättää.

eli sanoisin että älä tuputa ruokaa niin kyllä syö ja kysy lapseltasi mitä hän haluais syödä ja jos kasvikset edes maistuu niin se on hyvä. Ja joku mainitsi Ravitsemusterapeutin siltä olisi kyllä parempi kysyä koska se antaa hyviä neuvoja. (jopa mullekin)

=)
 
ksenia
Ravitsemusterapeuttia olen tavoittamassa jo.Lapseni on pessyt ja kuorinut perunoita,kattanut pöytää,olen antanut jopa maustaa ruokaa varovaisesti...kaupassa kerron mitä on ja kysyn haluaisiko neiti maistaa...yritin jopa tehdä perunoista veneitä,hymynaamoja,mutta EI!
Se on vaan huoli,mikä alkaa kalvaa mieltä,että kasvaako tuo tyttö kohta,kun meno kiihtyy ja energiaa alkaa palamaan enemmän... :ashamed:
 
Fabulous Patsy Stone
Onko tyttö hoidossa? meillä poika syö kotona todella huonosti mutta pistelee hoidossa hyvin ja ottaa vielä lisääkin. Siksipä en kauhea huolissani olekaan syömisestä. En pakota lapsia syömään eikä meillä tarvii syödä lautasta tyhjäksi. Välillä kyllä ottaa nuppiin kun ei mikään kelpaa.
 
väliskyssäri
Minkä ikäinen lapsi on ?

Nuo jutut, että lapsi kyllä syö kun pitää nälässä tai nälkäinen lapsi syö, jos ruokaa on tarjolla - ne pätee joihinkin lapsiin, toisiin ei.

Omat lapseni olivat semmosia pieniruokaisia, ja kuvittelin ja uskoin "viisaampia" että kyllä syö jos nälkä on ja ruokaa kaapissa - olivat mieluummin nälässä vaikka kuukauden kuin söivät jotain, josta eivät tykänneet. Kouluikäisenä vielä!
Niinpä kyllä olin minäkin. Lapsena.

Uskon tuon neuvolan syyllistämisen. Olen saanut sitä itsekin päälleni, myös hammashoitajilta kun halusin tietoa fluoraamisesta -- päiväkodissa oli fluoraus, lapselle kamala tilanne, halusin hamm.lääkärikäynnin yhteydessä tietoa onko se välttämätön kun fluor-hammastahna on eikä lapsella edes ollut reikiä . En saanut vastausta. Sain moiteryöpyn, josta muistan vain loppulauseen. ".. ja eikö jokainen vanhempi halua lapsensa parasta"
Niin halusin, halusin myös tietoa, kannattaako se fluoraus, mutta sain moiteita. Lapseni ei osallistunut fluoraukseen, koska edelleenkään en tiennyt onko se todella tarpeellista ja onko siitä mitään haittoja.

Nykyäänhän ei fluorausta suositella ainakaan miedän alueellamme.

No, en osaa neuvoa miten selvitä syömättömän lapsen kanssa. Ravitsemusterapeutti on hyvä asia.

Teillä on ilmeisesti tosi kova ja iso elämänmuutos meneillään, ja lapsi reagoi siihen ainoalla tavalla minkä osaa, ja mikä kiinnittää huomioita, eli ruokailu, ja syömättömyys.

Itse tein samaa lapsena. Sillä tavalla sain olla erikoiunen, sain sen huomion, mitä muuten sisarusparvessa en saanut. Söin ehkä viittä (5) ruokalajia, leipää söin, pullaa, makeaa, mutta lämpimiä ruokia vain muutamaa lajia. Äiti teki minulle eri kattilassa
:heart:

Vaikka muuten melko iso perhe olimmekin, sain omat ruokani. Edelleenkään en syö kaikkea, olen ns. ronkeli. En pidä tietyistä ruuista, en halua maistaa uusia ruokalajeja ja hyvin olen pärjännyt.. olen laajentanut nyt, kun elämäni on kunnossa ja minua rakastetaan, syön mm. jauhelihaakin jo. Salaatteja syön myös. Sieniä en vieläkään, senkä sipulia missään muodossa.

Jos lapsellasi on jotain lempiruokaa, tee sitä. Jos löytyy edes yksi tai kaksi lämmintä ruokalajia, valmista sitä.

Meillä lapsena kävi esim. niin, että äiti kysyi minulta, haluanko manna- vai riispuuroa. Valitsin toisen niistä, ja äiti teki sen. Kun puuro oli valmis, ilmoitin etten halua sitä, olisinkin halunnut sitä toista!!!! :p Ja jätin syömättä, en tullut edes ruokapöytään.

Entäs, jos lapsi söisi alkuun vaikka vaan perunaa voisulalla? Se oli minun herkkuani. Sillistä tosin pidin myös. Nyt kun on uudet perunat.

En tiedä kuinka kauan teillä menee, että saatte elämänne tasaantumaan ja miten rankka on tilanne nyt loppujen lopuksi lapsen näkökannalta katsottuna, aika on kait paras lääke tähän. En kuitenkaan suosittele tuota syömättömyyttä sillä kaikki lapset eivät vaan suostu syömään vaikka nälkä olisikin ja esim. omilla lapsillani ei ollut nälän tunnetta !! Ei ollut itsellänikään kun olin laihempi, pysyin hengissä pelkällä kahvilla, kiukulla ja voileipäpurasulla ja sillä, että haistelin ja valmistin ruokaa
:whistle:
Ihan oikeasti.
 
Meillä on noin vuoden jatkunut ongelma: poika (2,9 kk)ei suostu syömään lämmintä ruokaa, ei niin mitään! Ainoa poikkeus ovat ranskalaiset, joita poika syö, vaan aina ei kelpaa, eikä meillä niitä kovin usein ole! Mutta poika syö kyllä kaikenlaista leipää, muroja, mysliä, kurkkua, suolakurkkua, paprikaa, jogurttia, pullaa, keksejä jne. Maitoa juo mielellään, samoin janojuomaksi vettä! Mutta tunnemme itsemme "tyhmiksi", kun lapsella on tämä ongelma, jota ulkopuoliset jaksavat aina ihmetellä.

Poika on erittäin reipas, energinen ja myös itsepäinen. Väkisin syöttämistä on yritetty ja lähes kaikkea, vaan ei tuota nälässäpitämistä! Poika on ollut kotihoidossa, joten ehkä ongelma liittyy siihen?! Eli päiväkodissa/hoidossa söisi varmasti muiden malliin mukaan... Huomion puutteesta ei tässä syömättömyydessä ole kyse!? No, joka tapauksessa voimia teille kaikille"syömättömyyden kanssa" piniskeleville, kaipa se tästä!!!
 
ksenia
sain lapselleni juuri aivan ihanan päiväkotipaikan...tyttö oli jo ekana pv:nä suostunut syömään yhden lämpimän nakin!Myös henkilökunta on ihanaa ja he koettavat saada tytön syömään muiden lasten avulla lämmintäkin.Voihan olla että lapsi on vain ronkeli.
Kurjinta on kuitenkin se neuvolassa käyminen ja älytön sättiminen.Monesti myös vanhemmat rouvat arvostelevat lastani,kun se ei syö.
Se lohduttaa,etten ole ainoa ongelman kanssa.
Mieheni sanoi,että kyllä se tyttö syö,kun on siihen valmis ja alkaa ymmärtää...uskon niin.

Taidan vaihtaa neuvola-tädin toiseen,koska minulla on siihen oikeus...en mene sinne kuuntelemaan pelkkää sättimistä ja kuinka huono olen...käsittääkseni vien sinne oman tyttäreni,jonka kehittymistä seurataan ja ohjeitakin annetaan minulle...ja ongelmista keskustellaan,mutta EI haukuta.

Luulen että päiväkoti auttaa ja tyttö oli jopa niin reipas,että halusi aamulla HETI lähteä (tarjoavat aamupalaa). :hug:
Ja tuo hali on kaikille,jotka sitä tarvitsevat
 
Olipa helpottavaa lukea, että muidenkin lapset syövät huonosti. meillä tyttö nyt 3 vee ja vuoden ajan syönyt välillä tosi huonosti. päivä saattaa mennä ettei oikeasti ole syönyt mitään. kyllä on äitillä hermo tiukassa :/ mutta on reipas ja jaksaa touhuta ei ole ikinä sairas, niin olen luottavaisin mielin. varmasti saa sen mitä tarviikin. ruokaa on ruoka-aikoina tarjolla ja syö jos syö, pöytään tulee joka tapauksessa. päiväkodissakin syö yleensä huonosti. tyttö kuitenki kasvaa ja kehittyy normaalisti. jos olisi aina sairas tai alipainoinen ym.. olisin huolissani ja hakisin apua.

:hug: todella paljon jaksamista tämän asian kanssa, itse ainakin sitä tarvin, ku en voi ymmärtää miten ihminen voi elää syömättä!!
 
Meillä poika lopetti puurot ja perunan melki tasan yks vee.loppui kuin seinään.Nyt reilu kolme vee. Perunaa ei syö vieläkään missään muodossa,paitsi ehkä joskus ranskalaisia. Aloitti päiväkodin viime syksynä,siellä pikkuhiljaa puurot alko maistua,seuran vuoksi.. eli äiti ja isä syö perunaa,pojalle keitetään makaronia,pastaa,spagettia,jonkun verran syö riisiä. Eli vähän erikoisruokaa joutuu tekeen pojalle,muuten ei söis kait mitään. Hän on tosi ronkeli,ja ennakkoluuloinen.
Me aikamme yritettiin perunaa,mut neuvolassakin sanottiin että hän(terv.hoit) ei näe perunan ravintoarvoa niin tärkeänä että sitä tarvis syödä. Mut tarkotan tällä sitä,että ei oikein voi tehdä keittoja,kiusauksia,mihin tulee perunaa kun poika ei syö.
Välipaloja en paljo anna että se pääruoka menis.nyt kesällä ei ole ollu niin tarkkaa,mutkun päiväkotiin menee ja arki alkaa,niin alkaa myös normirytmi.
Hedelmiä hän syö aika hyvin vihanneksista ei mee kuin kurkku.. Siis että kyllä sitä liikkeellä on tuota syömättömyyttä...!
Mutta olen ajatellut että kyllä hän kait kaikkea tarpeeks saa ja lisäks olen antanu vitamiinia. Turha tuputus ja hokeminen pois,niin kyllä se siitä.Tiedän kyllä mitä se äidin huoli on,mutta jos kasvaa normaalisti,on energinen niin kait se sit voi hyvin?Tsemppiä! :heart:
 
...Ja sitä piti lisätä,että meillä on tutustuttu pikkuhiljaa eri ruokalajeihin kun ikää on tullu lisää ja on pystyny enemmän selittään asioita. Äskettäin vasta alko syömään mm.kalapuikkoja.. Siis että kaikki yksinkertaiset ruuat on tuntunu olevan kauheen erikoisia. Ainut ruoka ylitse muiden on makaroonilaatikko,sitä vetäis vaik kuin paljon! :hug:
 
well
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.07.2006 klo 13:23 ksenia kirjoitti:
Kuka kärsii samasta ongelmasta?Olen nyt koittanut kaikki keinot saada lapsi syömään lämmintä ruokaa,mutta mikään ei tunnu toimivan...neuvolassa parjattiin vain äitiä sen sijaan että olisi tarjottu apua.Mietin vain,että voisiko tällaiseen olla syynä "iso elämän muutos",kun mieheni pienemmät lapset muuttivat meille alkoholisti-äidin luota ja arki meni sekaisin ja syöminen muuttui vastenmileiseksi.Olen koettanut saada lasta syömään vuoden.Näkkärit ja hapankorput,kasvikset ja hedelmätkin menevät,mutta ei peruna,makaroni tai riisi,ei keitto,ei kastike,ei edes pizzaa suostu maistamaan...ei mitään!
Turhattavaa mennä pyytämään apua,jos koko aika menee äidin sättimiseen.
En voi väkisin lasta syöttää,ellen halua vielä vaikeampaa syömisestä tulevaisuudessa.
Nälässä pitämistäkin kokeiltiin (vain vettä sai antaa,neuvolan idea),mutta lapsi meni heikoksi ja nukkui 3 tuntia...
Mistä tähän voisi saada apua ja onko kellään ollut samanlaista ongelmaa.
Huolestuttaa kamalasti... :ashamed:
minkä ikäisestä lapsesta on kyse. kuulostaa aika hullulta et väkisin syöttää pitäs. kannattaa kokeilla sitä ettei tosiaan anna niitä välipaloja vaan kun nälkä on niin kunnon ruokaa. mutta kun kerta vuoden ollut jo tällasta saikkaamista sen ruuan kanssa niin varmaankin olet kokeillut jos millasetkin temput et ruoka alkaisi maistua. ja kerta neuvolasta tulee noin epäasiallisia neuvoja sinuna ottaisin yhteyttä ravitsemusterapeuttiin koska ongelmastahan nyt on kyse jos lapsi ei ole vuoteen syönyt lämmintä ruokaa. jos ei teidän kunnassa pysty puhelimetse ottamaan yhteyttä ravitsemusterapeuttiin niin puhu omalle lääkärille ja jos hän antaisi lähettteeen.
ei se ainakaa tavallista ole et lapsi ei suostu ollenkaan syömään lämmintä ruokaa. eipä varmaan siitä ole ainakaan haittaa jos saisi siltä terapeutilta edes neuvoja.
 
epsukepsu
Meillä onneksi nuo lapsen syömättömyydet jääneet jo taakse, mutta muistan vieläkin varsin hyvin sen epätoivon mitä se teetti.

Meidän lapsella siinä taustalla todennäköisesti ruoka-aversio eli voimakas vastenmielisyys ruokaa kohtaan. Siihen riittää yksikin huono kokemus ruoasta ja se voi olla minkälainen vain (kokkareita ruoassa, paha maku, vatsatauti ruokailun jälkeen...). Lisäksi vielä allergiat, joita emme ymmärtäneet hänellä olevan :(

Hiljalleen tuosta aversiosta päästiin eroon, mutta se oli pitkä prosessi joka vaati kärsivällisyyttä ja kekseliäisyyttä. Poika söi vain paria ruokaa (purkkiruokia) ja niitä paria ruokaa annettiin. Sitten kun niiden syömiset alkoivat sujumaan kunnolla, lisättiin ruokia. Ruokaan piti laittaa "kyytipojaksi" makeaa sosetta (omena-porkkana) ja/tai raejuustoa ja ketsuppia. Sitten alkoi ruokaa menemään alas. Hiljalleen päästiin myös purkkiruoista eroon ja poika alkoi syömään tavallista kotiruokaa. Kaiken kaikkiaan tähän meni noin vuosi aikaa.

Mun mielestä ei ainakaan kannata lasta pitää nälässä. Se on suorastaan julmaa. Ei ruokailusta pidä tehdä valtataistelua! Ja tuollaiset typerät neuvolan ohjeet pitää jättää omaan arvoonsa (ts. arvottomuuteensa), ilmeisesti terkka on jonkin sortin sadisti luonteeltaan :(

Jos kyse on ruoka-aversiosta ei siihen auta kuin aika ja kärsivällisyys. Ruoasta voi ja pitääkin tehdä maistuvaa eikä se todellakaan haittaa että siihen laittaa vaikka hilloa päälle, jos se ruoka sen kanssa menee alas. Eikä kannata yrittää tarjota kymmentä sorttia ruokaa. Parikin lajia riittää. Tärkeintä on että lapsi syö. Niitä ruokalajeja voi sitten ajan kanssa lisäillä.

Toivon teille kaikille, joilla ongelmia lapsen syömisen (syömättömyyden) kanssa, että ruoka alkaa lapsillenne maistumaan. :)
 
En syönyt lapsena juuri mitään ja minua vietiin lääkäriltä lääkärille eikä mikään auttanut. Olin kuitenkin terve ja reipas ja pärjäsin hyvin urheilussa. Oppikouluun mennessäni käytiin ruokarahan muuhun enkä koskaan käynyt edes ruokalassa; eväsleivät syötin koulumatkalla koirille.
Kasvoin hitaasti mutta armeijassa otin toiset kiinni siinäkin asiassa; syömään aloin vasta yli kaksikymppisenä, mutta kolmikymppisenä aloin kasvisruoalle ja myöhemmin vegaaniksikin. Nyt 78 vuotiaana juon aamulla vihermehun - siinä on vehnänorasta, salaattia, kaaleja yms , paljon lehtivihreää - enkä sitten koko päivänä syö yhtään mitään. Illalla klo 20 jälkeen syön raakaruokaa, eli ituja, salaattia ja pähkinöitä. Aamulla taas vihermehu. Helppoa elämää:)
Olen monesti ajatellut sitä, että en syönyt lapsena. Mistä sain energian?
Nykyisin liikun tosipaljon: kolmen tunnin kovia kävelylenkkejä, uintia ja pyöräilyä ihan himona ja vasta illalla raakaruokalautanen.
En yllytä ketään syömättömyyteen tai olemaan välinpitämätön lapsen syömättömyydestä, mutta hausin lisätä keskusteluun tämänkin näkökulman.
Miettikää hyvät vanhemmat sitä, että keitetystä perunasta ei juuri mitään ravintoa saa, eikä ihminen tarvitse maitotuotteita ja kannattaako ruoka yleensä tuhota kuumentamalla? Jospa annatte lapsillenne mahdollisuuden kokeilla kasvisruokaa tai jopa raakaravintoa. Jos minulle olisi lapsena sellainen mahdollisuus annettu niin olisin luultavasti syönyt, mutta peruuna, kastiketta ja lihaa en syönyt.
 

Yhteistyössä