Lapseni on röyhkeä. Mitä tehdä?

Hohhoijaa, nyt on taas yksi harmittava puistoreissu takana.

Lapseni 4,5v ei osaa käyttäytyä. Pyrkii pomottamaan muita ja on röyhkeä myös aikuisille. Sydän murtuu, kun vaikka kuinka on yritetty opettaa lapselle käytöstapoja ja eritoten toisten kunnioitusta, ei tämä lapsi opi. :-( Inttää kavereitten vanhemmille vastaan ja on kunniottamaton.

Tuntuu, että parasta on vain eristäytyä kaikista, ettei aina tarvitsisi hävetä. Alkaa voimat olla loppu tuon lapsen kanssa.

Kyseessä ainut lapsi joka lähes aina ollut pienempien lasten seurassa. Saanut päättää ja pomottaa suhteessa kavereihin. Tuo röyhkeys ja tietynlainen liiallinen rohkeus on äärettömän vaikea kitkeä pois. On otettu leluja takavarikkoon, laitettu lapsi jäähyille, peruttu karkkipäivä, puhuttu todella paljon asioista ym. Ei vaan mikään auta. :-( Mitä teen, onko muita samanlaisia ja mikä tuollaiseen tepsii?

 

Onko lapsi päiväkodissa, opetitteko heti pienestä jo käyttäytymismalleja? Onko aina ollut pomottaja? Onko lapsella yhtään ikäistään kaveria tai vanhempaa jonka kanssa leikkii säännöllisesti?

 

Tuollainen 7v on meillä, aina ollut pompottaja ja kiusaaja....erityisdiagnoosin sai reilu 5v....kolme muuta kasvatettu samalla tavalla ja ihan normaaleja kivasti käyttäytyviä lapsia on ne....harmillistahan se on...myös lapselle itselleen aikaa myöten, kaverit kaikkoaa...

 

Onko lapsi päiväkodissa, opetitteko heti pienestä jo käyttäytymismalleja? Onko aina ollut pomottaja? Onko lapsella yhtään ikäistään kaveria tai vanhempaa jonka kanssa leikkii säännöllisesti?

Lapsi on perhepäivähoidossa. Kotihoidossa oli 2-vuotiaaksi. On jo pienestä pitäen opetettu toisen huomioon ottamista, mutta samanikäisiä kavereita ei vielä ole juurikaan ollut. Nyt on menossa syksyllä päiväkotiin.

Pienempänä lapsi oli ehkä jopa vähän arkakin ja rauhallinen. Sittemmin on tullut tämä "Euroopan omistaja"-käytös. Osaa kyllä leikkiä ihan mukavastikin, mutta huomaan että yrittää aina ottaa pomon roolin. Röyhkeys näkyy siten, että jos vaikka toisen lapsen vanhempi sanoo jotain, mistä lapsi ei pidä, alkaa juputus ja vastaansanominen. En ole muiden lasten nähnyt käyttäytyvän näin. :-(

 

Ennen tuollaisille olisi annettu kunnolla koivuniemen herraa. Nykyisin ei valitettavasti enää mahdollista.

 

[QUOTE="Vieras";28615453]Tuollainen 7v on meillä, aina ollut pompottaja ja kiusaaja....erityisdiagnoosin sai reilu 5v....kolme muuta kasvatettu samalla tavalla ja ihan normaaleja kivasti käyttäytyviä lapsia on ne....harmillistahan se on...myös lapselle itselleen aikaa myöten, kaverit kaikkoaa...[/QUOTE]

Minkä diagnoosin lapsesi sai? Minä olen tuota lasta ihan "normaalina" pitänyt, mutta kyllä alkaa jo huolettaa. Oikein aina pelottaa lähteä puistoihin ym., kun lapsen käytös voi olla mitä vaan. Huono käytös aktivoituu usein silloin, kun lapsi on väsynyt, nälkäinen tai vaikka siitäkin, että lapsella on pissa/kakkahätä. Tilanne voi lähteä melkein mistä vaan. Huoh!

 

[QUOTE="vieras";28615482]Ennen tuollaisille olisi annettu kunnolla koivuniemen herraa. Nykyisin ei valitettavasti enää mahdollista.[/QUOTE]

No kyllä on käynyt mielessä tuokin, mutta eihän sitä tosiaan nykyisin voi käyttää. Ja hyvä kai niin, mutta kyllä on keinoton ja voimaton olo. :-(

 

Ehkä lapsi on jotenkin varkain saavuttanut erityisaseman perheessä? Miten hän kotona käyttäytyy teitä vanhempia kohtaan? Teoista seuraa rangaistus mutta millaiset säännöt hänellä on? Mitä olen seuraillut vastaavia kouluiässä niin esim. puhuvat aikuisten päälle, eivät osaa jakaa tai odottaa vuoroa, huutavat herkästi, ovat joustamattomia ja itsekkäitä ja joutuvat herkästi vaikeuksiin. Muiden lasten kanssa usein auttaa se että isompi tulee ja pistää ruotuun, joutuu esim. naurunalaiseksi jossain tilanteessa. KArua mutta totta, siksi kannattaa tehdä kaikki voitavavanhempana

 

[QUOTE="vieras";28615505]Ehkä lapsi on jotenkin varkain saavuttanut erityisaseman perheessä? Miten hän kotona käyttäytyy teitä vanhempia kohtaan? Teoista seuraa rangaistus mutta millaiset säännöt hänellä on? Mitä olen seuraillut vastaavia kouluiässä niin esim. puhuvat aikuisten päälle, eivät osaa jakaa tai odottaa vuoroa, huutavat herkästi, ovat joustamattomia ja itsekkäitä ja joutuvat herkästi vaikeuksiin. Muiden lasten kanssa usein auttaa se että isompi tulee ja pistää ruotuun, joutuu esim. naurunalaiseksi jossain tilanteessa. KArua mutta totta, siksi kannattaa tehdä kaikki voitavavanhempana[/QUOTE]

Voisiko olla tuosta kyse? Lapsella on mielestäni selvät säännöt ja niitä pääasiallisesti noudatetaan. On kyllä röyhkeä myös meille vanhemmille ja aika kova taisto joudutaan usein käymään, jotta lapsi ymmärtää ja on aidosti katuvainen. Juuri tuollaista päälle puhumista ym. on. Mietin, että onko sitten ihan harjoituksen puutetta noissa vuorovaikutustilanteissa vai mistä on kyse. Ja ihan samoin ajattelen, että voi kun tulisi joku isompi korsto, joka näyttäisi lapselle ettei tämä ole aina pomo.

 

Mun tuli mieleen, että perheneuvola voisi olla hyvä kontakti, jos itseltä alkaa voimat ja keinot olla vähissä. Joko ihan keskustelemaan sinne ja saamaan vinkkejä tai sitten heidän ryhmiinsä. Meilläpäin ainakin perheneuvola järjestää ryhmätapaamisia haastavien lasten vanhemmille ja näissä tapaamisissa vertaistuen lisäksi saa mm. psykologilta vinkkejä miten kitkeä ko käytöstä pois ja miten jaksaa itse. Ota neuvolaan yhteyttä, saat tietää onko teilläpäin samanlaisia ryhmiä. MLL.llä saattaa myös olla jotakin vastaavaa toimintaa.

 

Kyllähän päällepuhumiset yms. kertovat siitä, ettei lapselle ole selvä oma asema perheessä eikä kunnioita teitä vanhempia. Eli ehkä rangaistuksiin keskittymisen sijaan miettisin vaikka kirjoitetut säännöt, joista pidetään prikulleen kiinni. MItä vaaditte lapselta? Hyviä pöytätapoja? Olemaan hiljaa kun sanotaan? Kohtelemaan muita hyvin? Odottamaan kun sitä vaaditaan? Milloin rangaistus tulee? Heti vai sitten kun mitta täyttyy? Jos lapsi ei ole katuvainen, hänelle saattaisi olla apua tunteiden käsittelystä ja nimeämisestä vaikka kirjojen ja kertomusten kautta sekä arjen tilanteiden läpikäymisestä.

Röyhkeys on merkki siitä, että lapsi on saanut asiat liian helpolla ja nopeasti, ei joudu arjessa huomioimaan muiden tarpeita, ei osaa asettua toisen asemaan, saa tarpeensa ajettua aina muiden tarpeiden (myös vanhempien) ohi. Monesti kyse ei ole mistään huonosta kasvatuksesta sinäänsä vaan lapsen pomotus voi olla huomaamattomasti syntyvää, esim. vanhemmat suunnittelevat kaikki menonsa ja vapaa-aikansa lapsen mukaan sen sijaan että joskus ilmoittaisivat että ei nyt, nyt on äidin menon vuoro. Tai että lapsi voi vapaasti keskyttää aikuisen puheen tai puhelun sen sijaan että sanottaisiin, että odota vuoroasi.

Vanhemmat saattavat jotenkin pelätä, että jos he eivät ole koko ajan lasta ja tämän tarpeita varten, lapsi menee pilalle. Lapsi kasvaa luullen, että myös muu maailma toimii samoin ja alkaa tulla ongelmia kavereiden kanssa, päivähoidossa ja koulussa, jossa pitäisi joustaa ja olla osana ryhmää ja mukautua sääntöihin. Lapsi ei kestä että hänelle sanellaan säännöt eikä hän voi aina määrätä.

Aiemmin ongelmia oli vähemmän kun lapset syntyivät osaksi perhettä ja mukautuivat perheen arkeen ja sääntöihin eikä päinvastoin. Nykyän vanhemmat koettavat niin kovatsi toimia lastensa hyvinvoinnin eteen että tilanne on kääntynyt nurinkuriseksi.

 

Mun kaverilla vähän samanlainen poika. Koko ajan höpöttää omia juttujaan ja kaikkien pitäisi kuunnella ja katsoa kun hän tekee, ikää jo 8 v.

Rasittavaa, mut kai se on normaalia "poikakäyttäytymistä"? Meillä kun on vain rauhallisia tyttöjä, joiden "huono käytös" on lähinnä kontaktin ottamattomuutta, niin tuon pojan käytös tuntuu huonolta ehkä siksi, en tiiä.

 

[QUOTE="Mli";28615665]Mun kaverilla vähän samanlainen poika. Koko ajan höpöttää omia juttujaan ja kaikkien pitäisi kuunnella ja katsoa kun hän tekee, ikää jo 8 v.

Rasittavaa, mut kai se on normaalia "poikakäyttäytymistä"? Meillä kun on vain rauhallisia tyttöjä, joiden "huono käytös" on lähinnä kontaktin ottamattomuutta, niin tuon pojan käytös tuntuu huonolta ehkä siksi, en tiiä.[/QUOTE]

En kyllä lähtisi sukupuolittamaan tuollaista käytöstä. Ap, olette ehkä huomaamattanne antaneet lapselle pikkuhallitsijan roolin. Totta kai on tärkeää kuunnella ja huomioida lasta, mutta helposti lapsi luulee olevansa aina se joka on keskipisteenä kertomassa omia juttujaan ja määräämässä. Toivottavasti saatte apua esim perheneuvolasta! Ja tuon käytöksen perusteella en todellakaan mitään diagnooseja alkaisi miettiä, ainakaan ennen kuin on kaikki keinot käytetty ja lapsi kasvaa isommaksi.

 

No ei todellakaan ole mitään normaalia poika- käyttäytymistä. Mua ärsyttää suunnattomasti oletus, että pojat olisi tietynlaisia ja tytöt tietynlaisia. Ei ne mitään massaa ole! Kaverillani on vain poikia, jotka käyttäytyvät huonosti, kun itselläni oli vain tyttöjä. Kaikki poikien tyhmyydet laitettiin sukupuolen piikkiin. Melkein uskoin tämän kunnes sain itse poikia ja tuli huomattua, että myös poikia voi kasvattaa. Seurauksena on ettei meidän pojat halua mennä niille leikkimään kun toisten rajuus ja taisteluleikit hämmentävät ja pelottavat. Myös ihan selkeästi kiusaavat muita mutta äitinsä ei omien sanojensa mukaan jaksa enää välittää kun se on toivotonta kitkeä pois. No, olis edes joskus yrittänyt...

 

[QUOTE="vieras";28615641]Kyllähän päällepuhumiset yms. kertovat siitä, ettei lapselle ole selvä oma asema perheessä eikä kunnioita teitä vanhempia. Eli ehkä rangaistuksiin keskittymisen sijaan miettisin vaikka kirjoitetut säännöt, joista pidetään prikulleen kiinni. MItä vaaditte lapselta? Hyviä pöytätapoja? Olemaan hiljaa kun sanotaan? Kohtelemaan muita hyvin? Odottamaan kun sitä vaaditaan? Milloin rangaistus tulee? Heti vai sitten kun mitta täyttyy? Jos lapsi ei ole katuvainen, hänelle saattaisi olla apua tunteiden käsittelystä ja nimeämisestä vaikka kirjojen ja kertomusten kautta sekä arjen tilanteiden läpikäymisestä.

Röyhkeys on merkki siitä, että lapsi on saanut asiat liian helpolla ja nopeasti, ei joudu arjessa huomioimaan muiden tarpeita, ei osaa asettua toisen asemaan, saa tarpeensa ajettua aina muiden tarpeiden (myös vanhempien) ohi. Monesti kyse ei ole mistään huonosta kasvatuksesta sinäänsä vaan lapsen pomotus voi olla huomaamattomasti syntyvää, esim. vanhemmat suunnittelevat kaikki menonsa ja vapaa-aikansa lapsen mukaan sen sijaan että joskus ilmoittaisivat että ei nyt, nyt on äidin menon vuoro. Tai että lapsi voi vapaasti keskyttää aikuisen puheen tai puhelun sen sijaan että sanottaisiin, että odota vuoroasi.

Vanhemmat saattavat jotenkin pelätä, että jos he eivät ole koko ajan lasta ja tämän tarpeita varten, lapsi menee pilalle. Lapsi kasvaa luullen, että myös muu maailma toimii samoin ja alkaa tulla ongelmia kavereiden kanssa, päivähoidossa ja koulussa, jossa pitäisi joustaa ja olla osana ryhmää ja mukautua sääntöihin. Lapsi ei kestä että hänelle sanellaan säännöt eikä hän voi aina määrätä.

Aiemmin ongelmia oli vähemmän kun lapset syntyivät osaksi perhettä ja mukautuivat perheen arkeen ja sääntöihin eikä päinvastoin. Nykyän vanhemmat koettavat niin kovatsi toimia lastensa hyvinvoinnin eteen että tilanne on kääntynyt nurinkuriseksi.[/QUOTE]

Kiitos paljon kommentistasi! Siinä oli monta viisasta ajatusta, joista aion ottaa onkeeni.

 

[QUOTE="vieras";28615641]Kyllähän päällepuhumiset yms. kertovat siitä, ettei lapselle ole selvä oma asema perheessä eikä kunnioita teitä vanhempia. Eli ehkä rangaistuksiin keskittymisen sijaan miettisin vaikka kirjoitetut säännöt, joista pidetään prikulleen kiinni. MItä vaaditte lapselta? Hyviä pöytätapoja? Olemaan hiljaa kun sanotaan? Kohtelemaan muita hyvin? Odottamaan kun sitä vaaditaan? Milloin rangaistus tulee? Heti vai sitten kun mitta täyttyy? Jos lapsi ei ole katuvainen, hänelle saattaisi olla apua tunteiden käsittelystä ja nimeämisestä vaikka kirjojen ja kertomusten kautta sekä arjen tilanteiden läpikäymisestä.

Röyhkeys on merkki siitä, että lapsi on saanut asiat liian helpolla ja nopeasti, ei joudu arjessa huomioimaan muiden tarpeita, ei osaa asettua toisen asemaan, saa tarpeensa ajettua aina muiden tarpeiden (myös vanhempien) ohi. Monesti kyse ei ole mistään huonosta kasvatuksesta sinäänsä vaan lapsen pomotus voi olla huomaamattomasti syntyvää, esim. vanhemmat suunnittelevat kaikki menonsa ja vapaa-aikansa lapsen mukaan sen sijaan että joskus ilmoittaisivat että ei nyt, nyt on äidin menon vuoro. Tai että lapsi voi vapaasti keskyttää aikuisen puheen tai puhelun sen sijaan että sanottaisiin, että odota vuoroasi.

Vanhemmat saattavat jotenkin pelätä, että jos he eivät ole koko ajan lasta ja tämän tarpeita varten, lapsi menee pilalle. Lapsi kasvaa luullen, että myös muu maailma toimii samoin ja alkaa tulla ongelmia kavereiden kanssa, päivähoidossa ja koulussa, jossa pitäisi joustaa ja olla osana ryhmää ja mukautua sääntöihin. Lapsi ei kestä että hänelle sanellaan säännöt eikä hän voi aina määrätä.

Aiemmin ongelmia oli vähemmän kun lapset syntyivät osaksi perhettä ja mukautuivat perheen arkeen ja sääntöihin eikä päinvastoin. Nykyän vanhemmat koettavat niin kovatsi toimia lastensa hyvinvoinnin eteen että tilanne on kääntynyt nurinkuriseksi.[/QUOTE]

Kiitos tästä, täällä toinen ainoan lapsen äiti jolla ollut vähän samantapaisia pulmia. Näinhän se on, tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla...

 

Kuria ja rajoja, ja palkitseminen ja lahjonta pois itsekkäältä paskiaispennulta.
Oppii olemaan ihmisiksi, kunnioittamaan muita.
Isompana lapsi huomaa, ellei rajoja nyt vedetä, että kavereita ei ole.