Lapset pienellä ikäerolla vai suurella?

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Hei kertokaa omia kokemuksianne tähän asiaan. Esikoinen nyt 6kk ja ollaan alettu miettiä, alkaisko kohta yrittää toista lasta? Miten jaksaa kahden pienen kanssa? Kaikki kiinnostaa, hyvät ja huonot puolet. Kiitos.:)

(ja toki ymmärrän, että plussaan voi mennä aikaa, mutta esikoinen sai alkunsa melko helposti)
 
suurella
Ehdottomasti suurella ikäerolla.

Esikoinen on nyt 1,5-vuotias enkä voisi kuvitellakaan, että saatais toinen... Vauvavuosi oli niin kamala, että siitä vieläkin toivutaan, ja lisäksi lapsi on juuri nyt niin ihana, olen juuri palannut töihin jne., ettei millään lailla toista haluttaiskaan.

Kolmen vuoden päästä harkitaan asiaa uusiksi! :)
 
=)
Meillä lapset vuoden ikäerolla ja ei ole valittamista. Raskausaika meni hyvin, esikoinen oli rauhallinen ja kävelikin jo silloin kun kuopus syntyi. Mun mielestäni mä jaksoin hyvin. Monta kertaa olen kyllä kiittäny luojaa että on noin pieni ikäero, mä en ois varmaa jaksanu jos olis ollu uhmaikänen ja vauva :D

Ja muksut on kyllä mitä mainioin parivaljakko tällä hetkellä, niin tärkeitä toisilleen :heart:
 
Lapsilla 1v7kk ikäero. Tykkään =)
Vaikka onkin uhmaikä, niin esikoisella ei ole paha uhmis (vielä). Nyt pienempi on 10kk ja lapset ovat alkaneet leikkiä keskenään. Pienempi on huono nukkuja joten kyllä vanhempia väsyttää mutta kuvittelin tämän olevan vaikeampaa.
 
"vieras"
Meillä on ikäeroa kolme vuotta ja se on just sopivasti. Esikoinen on todella temperamenttinen ja suuritarpeinen, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että olisin pienellä ikäerolla halunnut toisen lapsen. Jos on rauhallinen vauva ja leppoisa vauva-aika, niin mikä ettei pieni ikäero. Kaipa silläkin puolensa on.

Lapsen kannalta kyllä ajattelen, että isompi ikäero on ollut hänelle hyväksi. Olemme jaksaneet olla hänen kanssa paljon, tehdä kaikkea erikoisempaa ja käydä mielenkiintoisissa paikoissa. Eikä ole tarvinnut vielä kaksivuotiaana lapsen olla "iso", vaan on saanut kehittyä omaan tahtiinsa.
 
"taaperon äiti"
Ehdottomasti suuremmalla ikäerolla! Minulla myös 1,5v lapsi. mm. Raskausaikani oli hankala, kauhean oksentelun jne suhteen. Ei kiitos vuosiin vielä pikkukakkosta meille! =) Yhden kanssa on jo kädet täynnä työtä, ja halutaan antaa näinkin pienelle vielä kaikki huomio.
 
Mun lapsilla ikäeroa 8.5v enkä näe siinä pelkästään hyviä puolia. Lapset eivät koskaan tule olemaan niin läheisiä kuin mitä pienellä ikäerolla olevat tulisivat olemaan eikä isosta sisaruksesta ole leikkikaveria pienemmälle.Toisaalta sitten taas, isompi sisaruksista pystyy pieniä hetkiä katsomaan pienemmän perään jos haluaa esim käydä pikasesti saunassa tms. Tosin meillä ei tuokaan aina onnistu joten pienempi tulee saunaan mukaan aina kun mennään.
 
"vieras"
[QUOTE="dii";23192056]Lasten takia pieni ikäero, vanhempien takia iso ikäero. Siitä punnitset kumpi on tärkeämpää :)[/QUOTE]

Miten niin?

Minulla ei ole paljonkaan positiivisia muistoja veljeni ja minun yhteisestä lapsuudesta. Ikäeroa alle kaksi vuotta. Tappelimme ja riitelimme paljon, emmekä ole läheisiä.
 
"poikien äiti"
meillä 3 lasta pienillä ikäeroilla. esikoinen oli 2v6kk, keskimmäinen 1v6kk, kun kuopus synty. eikä valittamista ole. toki hommaa on ihan mukavasti ollu, mutta hyvin on menny, nyt lapset 2v2kk, 3v8kk ja 4v8kk, niin helpottaa vaan kokoaika. Leikkikaveria on toisille ja tietty tappelu kaveria, mutta kyllä on ihana nähdä kuinka tärkeitä sisarukset toisilleen ovat. En kyllä päivääkään vaihtais pois.
 
=)
Ja jos päätätte pienellä ikäerolla hommata lapset niin muutama asia mitkä sivuuta:

- älä kuuntele kauhisteluja niiltä joilla ei asiasta ole omakohtaista kokemusta
- kahden lapsen kanssa todellakin voi käydä paikoissa, ja mikä mukavinta heillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet mitä suuremmalla ikäerolla olevilla ei enää ole
- ykkönen on edelleen ihan yhtä saman ikäinen kuin kela-kortissa lukee, eikä varsinkaan tule käytettyä häntä hoitoapuna :D
- ja kukaan kakkonen ei tule saamaan ikinä teidän jakamatonta huomiota, älä siis tunne huonoa omaatuntoa siitä että teille tulee toinen lapsi =)
 
"vieras"
Itselläni ei tulisi mieleenkään tehdä toista lasta, vaikka ensimmäinen jo kaksi! En vaan usko, että pää kestäisi mitenkään sitä rumbaa. Toisaalta, jos ensimmäinen olisi "helppo" tapaus se ehkä menisi siihen samaan. Muistaisi kaikki jo entuudestaan ja ois tuplasti iloa..

Mun mielestä riippuu niin lapsesta, kuinka sitä pärjäisi. Ja voishan se toinenkin lapsi olla joku supervaikea tapaus ja elämä olisi ihan sekasin. Oon muutamaa raskaana olevaa tuttua rauhoitellut, ettei kannata ihan heti tulla uudestaan raskaaksi, sitä kun ei tiedä millaista se elämä on vauvan kanssa. Ja taaperon kanssa se vaan menee vaikeammaksi. Yksi ihminen ei vaan mitenkään voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan.
 
"poikien äiti"
[QUOTE="vieras";23192078]Meillä on ikäeroa kolme vuotta ja se on just sopivasti. Esikoinen on todella temperamenttinen ja suuritarpeinen, enkä olisi voinut kuvitellakaan, että olisin pienellä ikäerolla halunnut toisen lapsen. Jos on rauhallinen vauva ja leppoisa vauva-aika, niin mikä ettei pieni ikäero. Kaipa silläkin puolensa on.

Lapsen kannalta kyllä ajattelen, että isompi ikäero on ollut hänelle hyväksi. Olemme jaksaneet olla hänen kanssa paljon, tehdä kaikkea erikoisempaa ja käydä mielenkiintoisissa paikoissa. Eikä ole tarvinnut vielä kaksivuotiaana lapsen olla "iso", vaan on saanut kehittyä omaan tahtiinsa.[/QUOTE]

pakko oli kommentoida, mutta osui silmiin tuo" Eikä ole tarvinnut vielä kaksivuotiaana lapsen olla "iso", vaan on saanut kehittyä omaan tahtiinsa"..kyllä meillä lapset ovat saaneet kasvaa/kehittyä ihan omaan tahtiinsa, eikä oo tarvinnu 2 vuotiaana olla "iso". eikä vieläkään tarvi, saavat ihan oman kehityksensa mukaan mennä.
 
"poikien äiti"
Ja jos päätätte pienellä ikäerolla hommata lapset niin muutama asia mitkä sivuuta:

- älä kuuntele kauhisteluja niiltä joilla ei asiasta ole omakohtaista kokemusta
- kahden lapsen kanssa todellakin voi käydä paikoissa, ja mikä mukavinta heillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet mitä suuremmalla ikäerolla olevilla ei enää ole
- ykkönen on edelleen ihan yhtä saman ikäinen kuin kela-kortissa lukee, eikä varsinkaan tule käytettyä häntä hoitoapuna :D
- ja kukaan kakkonen ei tule saamaan ikinä teidän jakamatonta huomiota, älä siis tunne huonoa omaatuntoa siitä että teille tulee toinen lapsi =)
täysi peesi :)
 
"dii"
[QUOTE="vieras";23192103]Miten niin?

Minulla ei ole paljonkaan positiivisia muistoja veljeni ja minun yhteisestä lapsuudesta. Ikäeroa alle kaksi vuotta. Tappelimme ja riitelimme paljon, emmekä ole läheisiä.[/QUOTE]

Ja syy oli nimenomaan ikäerossa eikä jossain muussa? Me kävimme paljon huvipuistoissa/puuhamaissa ja molemmilla lapsilla oli kivaa kun oltiin lähelle saman ikäisiä ja noissa voitiin käydä useana vuonna, kun molemmat halusivat lähteä. Mutta vaikka ikäeroa oli vain päälle 2 vuotta, kaikki leikit ym. eivät onnistuneet koska ikäeroa oli liikaa. Olisimme tulleet paljon paremmin toimeen jos ikäeroa olisi ollut vähemmän.
 
Pienellä ikäerolla, vaikka meillä olikin kakkonen koliikkivauva ja ekat puoli vuotta oli "ranteet auki-meininkiä", niin nyt ollaan ikionnellisia että näin toimittiin. Meillä lapset siis nyt 2v8kk ja 11kk.

Hyötyjä:
- Vauvarumba, vaipparumba jne. menee samaan syssyyn. Itse en ainakaan mistään hinnasta alkaisi uudelleen aloittamaan kaikkea alusta siinä vaiheessa kun isomman kanssa helpottaa, alkaa eskarit ja koulut...
- Ei tarvii välissä hävittää kamoja
- Niistä on NIIN PALJON seuraa toisilleen, nytkin kimpassa leikkivät <3
- Samat lelut kelpaa, kiinnostaa samat asiat
- Käyvät sitten isona lähes joka vuosi samaa koulua, kuskaukset onnistuu helposti

Suosittelen!
 
"vieras"
Ap tässä.

Itselläni raskausaika oli myös kovaa oksentamista, että sitä en kaipaa. Mutta jotenkin sen on vaan unohtanut.:) Vauva on melko rauhallinen tapaus, toki oli mahavaivaa pienempänä. Mutta sepä se, kun en voi vielä tietää, millainen uhmakas ja villikko tuosta vielä kasvaa. Olisi aikamoinen soppa huomata raskaana ollessa, että esikoinen aiheuttaa harmaita hiuksia temperamenttisuudellaan.:)

Tässä on niin monta puolta..
 
Kyllä mä näkisin asian niin että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.. Kokemusta mulla on vaan pienestä ikäerosta. Toinen syntyi kun eka oli juuri täyttänyt yksi.

Mutta jos toinen olisikin syntynyt kun eka olisi ollut vaikka seitsemän, niin ihan samalla lailla se olisi musta kivaa kuin se että nyt on näin pieni ikäero.

Mä en ymmärrä miksi tällaista asiaa pitäisi niin kovin syvällisesti pohtia, kyllä se homma toimii, oli ikäero mikä tahansa :)
 

Yhteistyössä