Onko muilla kokemuksia siitä, että läheiset ihmiset/kaverit kaikkoaa koska ovat kateellisia kun saatte vauvan ja heillä itsellä ei onnaa? Minusta on äärimmäisen typerää alkaa vihottelemaan muille siitä, että ei itse saa lapsia. Ei kai se nyt toisten vika ole jos ei onnistu saamaan lapsia. Itse olen kohdannut melkeinpä vihamielistä käyttäytymistä kun tulin raskaaksi ja yksi läheinen pariskunta ei saa lasta. Ehkä en ymmärrä heidän ajatusmaailmaan. En usko että itse alkaisin kuitenkaan vihoittelemaan ystävilleni jos he saavat lapsen ja itse en... OUTOA!? Kateus tekee ihmisistä ilmeisesti aika mahdottomia.... :/
lapsettomien parien kateus
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
En usko että se on varsinaisesti kateutta. Tottahan tuttaviasi saattaa satuttaa se että te saatte lapsen kun itse eivät onnistu. Pitäisi kuitenkin kyllä yrittää edes hillitä "riemua" ja onnitella vaikka ei hyvältä tuntuiskaan...
ribbu
Joo...veli ja sen avovaimo ei pysty saamaan lapsia ja välit on heihin viilentyneet paljon sen jälkee kun tulin raskaaksi... He ovat katkeria siitä kun tämmönen "kakara" sai lapsen (olen siis 22v) ja he itse ovat jo kolmenkympin tienoilla. Ovat siis selkäni takana kommentoineet asiaa siskolleni. Minusta on surullista että lapseni on "menettänyt" ainoan enonsa sen takia että he eivät saa omia lapsia.
viaton
Aihe voi olla heille niin kipeä ja vaikea, että on hankala iloita toisen onnesta. Ja sitten kun ei elä sitä lapsiperheen elämää niin siinäkin on ristiriitansa, molemmilla omat elämäntilanteensa. Kannattaa asettua hänenkin asemaansa, jos pitkään ja hartaasti toivonut lasta niin voi katkeruuden siemen sisällä itää..
Peesaan edellistä kommentoijaa... Aihe voi olla ihan kohtuuttoman kipeän tuntuinen, ei välttämättä pysty iloitsemaan toisen onnesta jos on itsellä ihan epätoivoinen olo... :\| Joillekin lapsi on elämän suurin tai suurimpia unelmia, jos sit näyttää, että sitä ei saa kokea koskaan, voi olla vain niin tuskaista olla, että tuntuu epäreilulta ja kaikkea.
just
Hyvä sinun on sanoa, että sinä et ainakaan olisi kateellinen toiselle, jos itse et saisi lasta.... Joopa-joo! kyse on niin suuresta asiasta, että et voi tietää miltä lapsettomasta tuntuu, kun toinen saa lapsen! Etkä voi tietää, miten itse oikeasti reagoisit raskaanaoleviin, jos et saisi lasta!!
Meillä oli vaikeuksia saada lapsi, ja kyllä tuntui tosi kurjalta ja itkettikin, kun sukulainen tuli raskaaksi melkein vahingossa :'( Tämä on niin oma maailmansa, ettei sitä "helposti raskaaksi tullut" voi käsittää!!
Meillä oli vaikeuksia saada lapsi, ja kyllä tuntui tosi kurjalta ja itkettikin, kun sukulainen tuli raskaaksi melkein vahingossa :'( Tämä on niin oma maailmansa, ettei sitä "helposti raskaaksi tullut" voi käsittää!!
Musta tuo sinun tekstisi osoittaa aikamoista ymmärtämättömyyttä! Toki lapsettomankin pariskunnan tulisi mielestäni käyttäytyä ainakin asiallisesti, mutta vaikka itse en ole joutunut yhtään negetestiä tekemään, niin voin uskoa, että lapsettomuus on niin voimakkaasti vaikuttava asia, että ihminen ei enää pysty tunteitaan kontrolloimaan. Kyllä sinuna nyt yrittäisin asettua toisen asemaan. Eiköhän sinulla ole ympärilläsi tarpeeksi ihmisiä, jotka hehkuttavat kanssasi vauvaasi, älä vaadi sitä lapsettomuudesta kärsiviltä!
omalta kohdalta voin sanoa, kun esikoista tehtiin yli vuosi, melkein kaksi ja siinä välissä moni ystävä sai lapsen, että oli pahamieli. ei ystävääni kohtaan vaan se nosti omat tunteet pintaan. en ollut ystävilleni vihainen tai kateellinen koska näin heissä sen ilon mitä lapsen saanti antaa ja he olivat minun rakkaita ystäviäni, tottakai toivon heille onnea.
yksi ystäväni kyllä taisi huomata oman haikeuteni ja olikin mahtavaa kun hän kysyi minulta että onko minulle vaikeaa nähdä hänet mahansa kanssa ja ei meidän tarvitse vauvoista puhua jos asia on liian arka. se oli mahtavaa!!! toinen välitti minusta niin että kysyi ja oli uskokaa pois kuitenkin helppo vastata että puhutaan vauvoista ja haluan tietty säilyttää ystäväni!!!
vihaa ja kateutta kohdistin kyllä joihinkin odottajiin/äiteihin, mutta niihin ketkä laiminlöivät lapsiaan tai olivat mahojensa kanssa baarissa ties monennella oluella. se pisti vihaiseksi ja kateelliseksi, koska mietti että miksi he tulevat raskaaksi ja itsellä on vaikeaa vaikka pitäisi lastaan niin hyvänä...
sitten kun tuli todella positiivisena yllärinä positiivinen tulos testissä se oli jotain sanoin kuvaamatonta!!! olin niin haltioissani ja soitin kaikille ja se että olin omista vaikeuksistani huolimatta ollut osana toisten onnea (kavereiden raskaudet/vauvat) oli ihana kun ne ystävät oli sen vuoksi edelleen ystäviä ja sain jakaa sen onnen heidän kanssaan ja kuinka he olivat myös todella mukana onnessa ja odotuksessa. ja nyt kun ajattelee niin heillä lapsukaiset on hieman isompia ja leikkivät poikani kanssa ja voivat vähän katsoa "perään" lastenhuoneessa kun mammat juo kupit kahvia keittiön pöydän ääressä =)
yksi ystäväni kyllä taisi huomata oman haikeuteni ja olikin mahtavaa kun hän kysyi minulta että onko minulle vaikeaa nähdä hänet mahansa kanssa ja ei meidän tarvitse vauvoista puhua jos asia on liian arka. se oli mahtavaa!!! toinen välitti minusta niin että kysyi ja oli uskokaa pois kuitenkin helppo vastata että puhutaan vauvoista ja haluan tietty säilyttää ystäväni!!!
vihaa ja kateutta kohdistin kyllä joihinkin odottajiin/äiteihin, mutta niihin ketkä laiminlöivät lapsiaan tai olivat mahojensa kanssa baarissa ties monennella oluella. se pisti vihaiseksi ja kateelliseksi, koska mietti että miksi he tulevat raskaaksi ja itsellä on vaikeaa vaikka pitäisi lastaan niin hyvänä...
sitten kun tuli todella positiivisena yllärinä positiivinen tulos testissä se oli jotain sanoin kuvaamatonta!!! olin niin haltioissani ja soitin kaikille ja se että olin omista vaikeuksistani huolimatta ollut osana toisten onnea (kavereiden raskaudet/vauvat) oli ihana kun ne ystävät oli sen vuoksi edelleen ystäviä ja sain jakaa sen onnen heidän kanssaan ja kuinka he olivat myös todella mukana onnessa ja odotuksessa. ja nyt kun ajattelee niin heillä lapsukaiset on hieman isompia ja leikkivät poikani kanssa ja voivat vähän katsoa "perään" lastenhuoneessa kun mammat juo kupit kahvia keittiön pöydän ääressä =)
\
Niin ja aiempaan kommenttiin, jossa kerrottiin että välit lapsen enoon ja tämän puolisoon viilentyivät lapsen saamisen takia on lähes kuin kopio tästä omasta tilanteestani, mutta minkä näille asioille mahtaa... :'(
No voi olla että olen ymmärtämätön, mutta niin voisi ajatella että tämä ks. pariskuntakin on. Enhän minä heitä kiusatakseen lasta ole hankkinut! Ei toisia voi syyttää siitä ettei itse onnistu. Enkä kaipaakaan mitään hehkutusta, mutta asiallista käyttäytymistä, eikä vihoittelua (ei ole minusta liikaa vaadittu) Mutta mielipiteensä kullakin..ehkä tunteet sitten tosiaan saavat niin suuren vallan ettei pysty kontrolloimaan käyttäytymistään.Alkuperäinen kirjoittaja 11.04.2007 klo 00:01 jag kirjoitti:
Niin ja aiempaan kommenttiin, jossa kerrottiin että välit lapsen enoon ja tämän puolisoon viilentyivät lapsen saamisen takia on lähes kuin kopio tästä omasta tilanteestani, mutta minkä näille asioille mahtaa... :'(
Täytyypä tähän nyt kanssa kommentoida, että ei kaikki lapsettomat parit ole katkeria tai katkaise välejä ihmisiin joilla on lapsia, tai ole kateellisia yms.
Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta yli 7 vuotta. Sinä aikana sisko saanut 3 ihanaa lasta, kavereita saanut lapsia ja kaikkien puolesta olen ollut iloinen ja onnellinen eikä koskaan ole ollut tilannetta etteikö olisi saanut sitä raskauttaan hehkuttaa tai puhua lapsista/raskaudesta.
Se on asenne kysymys. Itse asennoiduin sillon 7v sitte kun tuomion sain, että välttämättä en koskaan lapsia pysty saamaan, että mun ei ole sitte tarkoitus lapsia saada.
Toki monet itkut on itketty asian takia, mutta kotona ja lähinnä miehelle. Kaikki mun ystävät/läheiset tietää mun tilanteen ja kyllä siitä lapsetttomuudesta on ihan avoimesti puhuttu..
Mä ainakin olen aina mielelläni menny esim. siskon luo vahtii lapsia ja koittanut olla mahdollisimman paljon heidän kanssaan, koska luulin,että en ite lapsia koskaan saa ja halusin kokea ja nähdä kuitenkin se lapsen kehityksen ja kaikki mitä siihen liittyy.
Nyt olen onnelisesti raskaana, kiitos siitä lääketieteen. Vkoja tosin vasta 8+4, mutta raskaana joka tapauksessa.
Ei kannata yleistää, että kaikki lapsettomat ovat katkeria yms. Monille se on arka paikka, on se itsellekin ollut, mutta siitä pitää puhua niin sillä se helpottuu.
Ja tosiasia on kyllä sekin, että joka ei lapsettomuutta ole kokenut, ei tiedä miltä se tuntuu..
Eikä kenenkään kannata nyt vetää mitään hernietä tästä nenään. Tämä on mun mielipide ja mun tapa suhtautua.<br><br>
Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta yli 7 vuotta. Sinä aikana sisko saanut 3 ihanaa lasta, kavereita saanut lapsia ja kaikkien puolesta olen ollut iloinen ja onnellinen eikä koskaan ole ollut tilannetta etteikö olisi saanut sitä raskauttaan hehkuttaa tai puhua lapsista/raskaudesta.
Se on asenne kysymys. Itse asennoiduin sillon 7v sitte kun tuomion sain, että välttämättä en koskaan lapsia pysty saamaan, että mun ei ole sitte tarkoitus lapsia saada.
Toki monet itkut on itketty asian takia, mutta kotona ja lähinnä miehelle. Kaikki mun ystävät/läheiset tietää mun tilanteen ja kyllä siitä lapsetttomuudesta on ihan avoimesti puhuttu..
Mä ainakin olen aina mielelläni menny esim. siskon luo vahtii lapsia ja koittanut olla mahdollisimman paljon heidän kanssaan, koska luulin,että en ite lapsia koskaan saa ja halusin kokea ja nähdä kuitenkin se lapsen kehityksen ja kaikki mitä siihen liittyy.
Nyt olen onnelisesti raskaana, kiitos siitä lääketieteen. Vkoja tosin vasta 8+4, mutta raskaana joka tapauksessa.
Ei kannata yleistää, että kaikki lapsettomat ovat katkeria yms. Monille se on arka paikka, on se itsellekin ollut, mutta siitä pitää puhua niin sillä se helpottuu.
Ja tosiasia on kyllä sekin, että joka ei lapsettomuutta ole kokenut, ei tiedä miltä se tuntuu..
Eikä kenenkään kannata nyt vetää mitään hernietä tästä nenään. Tämä on mun mielipide ja mun tapa suhtautua.<br><br>
Joitain asioita ymmärtää vasta kun on itse kokenut. Kerron vähän...
Oltiin yritetty lasta jo mieheni kanssa aika pitkään kun tulin yllättäen raskaaksi. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon. Parin kuukauden päästä ystäväni kertoi että heille on tulossa vauva ja tärppäsi heti kun ehkäisy oli jätetty pois. Olin onnellinen heidän puolestaan. Onnittelin ja aloimme puhua vauva-aiheesta. Omaksikin yllätyksekseni purskahdin yhtäkkiä hillittömään itkuun jota en meinannut saada loppumaan. Kaverini katsoi silmät suurina että mitäs tämä on... Onneksi oli kuitenkin ymmärtäväinen. Se ei nimittäin ollut kateutta tai katkeruutta vaan oma surutyöni menetetystä lapsesta oli käsittelemättä. Kun sain surtua oman suruni oli minun myös helpompi olla ystävieni kanssa jotka olivat raskaana tai joilla oli jo lapsia. Tämä opetti mulle itsellenikin kuitenkin paljon. Nyt kun on oma lapsi olen myös ymmärtäväisempi niitä kohtaan jotka ei välttämättä PYSTY katselemaan onneamme pienen lapsen kanssa. Se ei ole kateutta vaan surua.
Oltiin yritetty lasta jo mieheni kanssa aika pitkään kun tulin yllättäen raskaaksi. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon. Parin kuukauden päästä ystäväni kertoi että heille on tulossa vauva ja tärppäsi heti kun ehkäisy oli jätetty pois. Olin onnellinen heidän puolestaan. Onnittelin ja aloimme puhua vauva-aiheesta. Omaksikin yllätyksekseni purskahdin yhtäkkiä hillittömään itkuun jota en meinannut saada loppumaan. Kaverini katsoi silmät suurina että mitäs tämä on... Onneksi oli kuitenkin ymmärtäväinen. Se ei nimittäin ollut kateutta tai katkeruutta vaan oma surutyöni menetetystä lapsesta oli käsittelemättä. Kun sain surtua oman suruni oli minun myös helpompi olla ystävieni kanssa jotka olivat raskaana tai joilla oli jo lapsia. Tämä opetti mulle itsellenikin kuitenkin paljon. Nyt kun on oma lapsi olen myös ymmärtäväisempi niitä kohtaan jotka ei välttämättä PYSTY katselemaan onneamme pienen lapsen kanssa. Se ei ole kateutta vaan surua.
\
Mulla on kokemusta, mutta ei niinkään lapsettomasta pariskunnasta vaan eräästä "ystävästäni." Olen pitänyt tätä henkilöä ystävänäni ja kuin kukkaa kämmenellä, olen aina ollut sellainen että kun jonkun ihmisen kanssa kaveeraan, pidän suhteesta myös huolta. Toisinpäin se ei tässä kaveri/ystävyyssuhteessa ole mennyt :/
Tämä ystikseni on minua melkein 10v vanhempi, itse olen 23v. Hän tuli kateelliseksi minulle kun löysin fiksun ja hienon miehen. Kunnollisen miehen. Alkoi käyttäytymään tosi ylimielisesti mm. miestäni kohtaan ja usein myös epäili hänen olevan jotenkin huono koska vaikuttaa liian hyvältä. Aina keksii joitain pahoja asioita miehestäni, vaikka ei sellaisia ole!
No tämä kaiffari tuli yhdenillanjutun takia raskaaksi ja meni sitten aborttiin... Nyt sitten itse aloin odottamaan lasta ja kuinkas kävikään?! Kaverini katosi. Hän ei halunnut olla ystäväni enää, koska olin onnistunut tässä "perheenperustamis-touhussa" ja hän ei... Emme yrityksistäni huolimatta ole saaneet välejämme kuntoon, kovasti olen töitä tehnyt mutta jos toinen osapuoli ei ole valmis samaan ei siitä mitään tule. En voi sanoa kuin että SURKU. Oli sitten ainoa ystäväni.
Moikka!Alkuperäinen kirjoittaja 09.04.2007 klo 09:27 vieras kirjoitti:
Mulla on kokemusta, mutta ei niinkään lapsettomasta pariskunnasta vaan eräästä "ystävästäni." Olen pitänyt tätä henkilöä ystävänäni ja kuin kukkaa kämmenellä, olen aina ollut sellainen että kun jonkun ihmisen kanssa kaveeraan, pidän suhteesta myös huolta. Toisinpäin se ei tässä kaveri/ystävyyssuhteessa ole mennyt :/
Tämä ystikseni on minua melkein 10v vanhempi, itse olen 23v. Hän tuli kateelliseksi minulle kun löysin fiksun ja hienon miehen. Kunnollisen miehen. Alkoi käyttäytymään tosi ylimielisesti mm. miestäni kohtaan ja usein myös epäili hänen olevan jotenkin huono koska vaikuttaa liian hyvältä. Aina keksii joitain pahoja asioita miehestäni, vaikka ei sellaisia ole!
No tämä kaiffari tuli yhdenillanjutun takia raskaaksi ja meni sitten aborttiin... Nyt sitten itse aloin odottamaan lasta ja kuinkas kävikään?! Kaverini katosi. Hän ei halunnut olla ystäväni enää, koska olin onnistunut tässä "perheenperustamis-touhussa" ja hän ei... Emme yrityksistäni huolimatta ole saaneet välejämme kuntoon, kovasti olen töitä tehnyt mutta jos toinen osapuoli ei ole valmis samaan ei siitä mitään tule. En voi sanoa kuin että SURKU. Oli sitten ainoa ystäväni.
Hei!
Itse lapsettomuudesta kärsivänä ja samalla toistuvista keskenmenoista (juuri neljännen saaneena) haluan myös tuoda esiin oman näkemykseni asiasta. Neljä vuotta on ollut lapsi meillä toiveissa, näistä noin 3,5 vuotta olemme olleet mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa.
En millään voi uskoa, että ap:n tapauksessa syynä voi olla pelkästään kateus. Voi ovatko he sen suoraan sanoneet ja millä tavalla mainitsemasi vihamielisyys ilmenee?
Meillä se tilanne, että useammalla ystävällämme on jo lapsia ja eräs ystäväni parhaillaan on raskaana. Itse myönnän kyllä sen, että ajoittain olen enemmän ja vähemmän kateellinen raskaana oleville. Katkeruus alkaa tulla esiin vähitellen toistuvien keskenmenojen jälkeen, mutta päällisin puolin suurin syy ainakin minulla on suru. En ole hyväksynyt tätä lapsettomuutta vielä, ehkä joskus jos sitä lasta ei todellakaan tule. Ikuisesti ei näitä lapsettomuushoitoja tahkota ja henkisesti tämä on ollut TODELLA raskasta.
Ystävilleni olen kertonut hoidoistamme ja sanonut myös sen, että tällaista "kohtaloa" en kenellekään toiselle toivoisi. Silti välit ovat viilenneet juuri tähän raskaana olevaan ystävään, ilmeisesti siitä että jollain tavalla olen viestittänyt hänelle etten haluaisi olla tekemisissä. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, lapsettomuushoidot ovat vieneet meidät henkisesti äärimmilleen tämän kevään aikana ja nyt sen tuloksena sitten jälleen keskenmeno.. Suru on tällä hetkellä se suurin tekijä, miksi en jaksa olla tekemisissä tai pitää samalla tavalla yhteyttä ystäviin enkä halua viedä iloa heidän elämästään. Toivoisin siis ymmärrystä myös siltä puolen, mutta en sano etteikö omassa käytöksessänikin olisi parantamista. Ystävyydenhän pitäisi olla molemminpuolista.
Silti olen sitä mieltä, että joka ei tätä lapsettomuutta, keskenmenoja tai mitä tahansa muuta sairautta ole kokenut, ei voi tietää miltä tämä OIKEASTI tuntuu.
Toisen onni ei todellakaan ole keneltäkään pois! Mutta joillakin tahattomasti lapsettomilla asioiden "läpikäyminen" vie oman aikansa, lapsettomuus kun todellakin on kriisi! Toivottavasti ystävyytenne kestää sen, molemminpuolinen ymmärrys on tärkeää ja olisi hyvä jos pystyisitte asiasta puhumaan! Itsekin sitä toivon omalta kohdaltani, ja olen välillä tosi ahdistunut siitä, etten osaa olla tarpeeksi hyvä ystävä kun en kykene olemaan muiden raskauksissa mukana.
Onnea joka tapauksessa ap:lle raskaudesta!!
Itse lapsettomuudesta kärsivänä ja samalla toistuvista keskenmenoista (juuri neljännen saaneena) haluan myös tuoda esiin oman näkemykseni asiasta. Neljä vuotta on ollut lapsi meillä toiveissa, näistä noin 3,5 vuotta olemme olleet mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa.
En millään voi uskoa, että ap:n tapauksessa syynä voi olla pelkästään kateus. Voi ovatko he sen suoraan sanoneet ja millä tavalla mainitsemasi vihamielisyys ilmenee?
Meillä se tilanne, että useammalla ystävällämme on jo lapsia ja eräs ystäväni parhaillaan on raskaana. Itse myönnän kyllä sen, että ajoittain olen enemmän ja vähemmän kateellinen raskaana oleville. Katkeruus alkaa tulla esiin vähitellen toistuvien keskenmenojen jälkeen, mutta päällisin puolin suurin syy ainakin minulla on suru. En ole hyväksynyt tätä lapsettomuutta vielä, ehkä joskus jos sitä lasta ei todellakaan tule. Ikuisesti ei näitä lapsettomuushoitoja tahkota ja henkisesti tämä on ollut TODELLA raskasta.
Ystävilleni olen kertonut hoidoistamme ja sanonut myös sen, että tällaista "kohtaloa" en kenellekään toiselle toivoisi. Silti välit ovat viilenneet juuri tähän raskaana olevaan ystävään, ilmeisesti siitä että jollain tavalla olen viestittänyt hänelle etten haluaisi olla tekemisissä. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, lapsettomuushoidot ovat vieneet meidät henkisesti äärimmilleen tämän kevään aikana ja nyt sen tuloksena sitten jälleen keskenmeno.. Suru on tällä hetkellä se suurin tekijä, miksi en jaksa olla tekemisissä tai pitää samalla tavalla yhteyttä ystäviin enkä halua viedä iloa heidän elämästään. Toivoisin siis ymmärrystä myös siltä puolen, mutta en sano etteikö omassa käytöksessänikin olisi parantamista. Ystävyydenhän pitäisi olla molemminpuolista.
Silti olen sitä mieltä, että joka ei tätä lapsettomuutta, keskenmenoja tai mitä tahansa muuta sairautta ole kokenut, ei voi tietää miltä tämä OIKEASTI tuntuu.
Toisen onni ei todellakaan ole keneltäkään pois! Mutta joillakin tahattomasti lapsettomilla asioiden "läpikäyminen" vie oman aikansa, lapsettomuus kun todellakin on kriisi! Toivottavasti ystävyytenne kestää sen, molemminpuolinen ymmärrys on tärkeää ja olisi hyvä jos pystyisitte asiasta puhumaan! Itsekin sitä toivon omalta kohdaltani, ja olen välillä tosi ahdistunut siitä, etten osaa olla tarpeeksi hyvä ystävä kun en kykene olemaan muiden raskauksissa mukana.
Onnea joka tapauksessa ap:lle raskaudesta!!