Lapsettomuus uusperheessä

Meillä tilanne se, että miehen lapsi asuu meillä. Välit lapseen kohtalaiset (tyttö 11v.). Exän kanssa välit tulehtuneet eikä muutosta parempaan näkyvissä. Joku aika sitten jäi valheesta kiinni erään asian tiimoilta sekä siitä, että haukkunut minua vaikka miksi "ympäri kylää" ja toivoo meidän eroavan yms. Ei todellakaan tunnu kivalta, kun kuitenkin hoidan hänen lastaan meillä.
Mutta ei tässä kaikki. Haastavan uusioperheen lisäksi olemme kärsineet vuoden ajan lapsettomuudesta. Ajallisesti jonkun mielestä lyhyt, mutta.... Tutkimuksissa ollaan käyty ja asia siis todella kipeä sekä tuskallinen kuten nyt voitte lapsettomuus-osiosta lukea monen tuntemuksia.

Uusperheessä eläessä tulee lapsettomuuden myötä monia ei niin kivojakaan tuntemuksia. Toisen lapsesta alkaa tulla sellainen olo, että eikös tässä olisi normaalimpaa (ja siis niinhän se onkin) hoitaa ja keskittyä omaan lapseen kuin kestää tyttöpuolen kiukkukohtauksia sekä exän #&%?$!* samalla kun itse koittaa pysyä järjissä lapsettomuuden kourissa ja uskoa huomiseen.
En toivo tuomiojulistuksia vaan kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olevilta, että miten olette jaksaneet.
Tuntuu, että tätäkö se minun elämä olikin. Olla äitipuoli jollekkin toisen lapselle?!?!

 

Ikävä aloittaa viesti näin, mutta onnekseni minä sain lapsen ja se miksi vastaan sinulle on mieheni kanssa käyty keskustelu enen avioliittoa.

Puhuimme jo seurustelu aikana asiasta (silloin miehen lapsi oli vielä niin pieni että asui vuorotellen meillä ja äidillään, lapsen tullessa kouluikään hän muutti meille), mieheni ei halunnut lapsia enen avioliittoa, oli yhdestä ottanut opikseen(vaik ei avioliitto mitään takaa). Ilmoitin silloin jo hänelle, jos en sitten joskus pystykään omia lapsia saamaan en pysty jäädä siihen suhteeseen leikkimään onnellista äitipuolta jonkun toisen lapselle.

Äitipuolena olo on tarpeeksi hankalaa ilman että sydäntä raastaa kaipuu omasta lapsesta.

Toivon jaksamista sinulle ja älä lannistu vielä :flower: :hug:

 

Kiitos paljon tuestasi!
Luulin jo ettei kukaan kommentoi tätä aihetta..
Päivä kerrallaan on mentävä vaikka kyllä tilanne vaati ihan kohtuuttoman paljon henkisiä voimia, jotta pystyy luovimaan omien tunteiden kanssa ja olla ystävällinen kaiken keskellä tytärpuolta kohtaan tiukoissa tilanteissa.
Oli ihana lukea sinun tarinasi, sillä tuli olo etten ole "epänormaali" tuntiessani näin, kiitos :hug:

 

Hei..Tilanteesi on melkein sama kun minulla..Meidän suhdetta lapsettomuus on varjostanut jo viisi vuotta.Miehelläni on yksi tytär kanssa joka on isänsä silmäterä eikä siinä mitään..mutta oman asemansa löytäminen tilanteeseen tekee vieläkin vaikeaa.On ex-vaimon sukua sun muuta vanhaa perhetuttua jotka ruotivat meidän lapsettomuutta selän takana ja sitä että kuinka kasvatan lasta,lapsen olessa meillä..En kuulemma ymmärrä miten lapsia kasvatetaa kun en omista niitä toisin kun he..Ja kyllä se jurppii,haluaisin lapsia mutta kun ei niitä vain niin tule..Tilanteesta pahan tekee vielä se että ex-vaimo ja minä olemme aivan ääripäät ja asioista aivan toista mieltä yleensä.Mutta kun lapsi on hänen hän saa aina tahtonsa läpi olkoon kyseessä mikä tahansa asia..Mieheni yleensä luovuttaa ja antaa ex-vaimon päättää,pääsee kuulemma helpommalla kun suututtaa tätä..tempperamenttinen ihminen..
Lapsettomuus on arka asia..Meillä se on lujittanut suhdetta mutta jos olisin mennyt sieltä mistä aita on matalin olisin luovutttanut..Alussa se oli vaikeaa keskenmenot ja hoidot ja tässä sitä nyt ollaan vielä ei meitä niin vaan nujerreta..Kyllä sinä jaksat!Ota omaa aikaa aina kun lapsi tulee niin minäkin teen.Suljen korvani arvosteluilta ja yritän jättää ne omaan arvoon.Mieheni on tärkeä enkä hänestä niin vain luovu..Voimia!

 

Hei Dooris-Dollari ja muut, jos vielä liikutte täällä... Itse olin samantyyppisessä tilanteessa, ja tiedän, miltä tuntui. Tosin sillä erolla, että miehen lapset asuvat äidillään.

Oli jotenkin ulkopuolinen olo. Ikäänkuin en olisi ollut "kunnolla" vaimo, niin kuin miehen ex. Vaan jokin vaimonpuolikas. Puhumattakaan siitä yhteisen lapsen kaipuusta miehen kanssa, jota rakasta...

Tässä tilanteessa myös miehen suku jotenkin pönkitti vanhoja kuvioita. Minä olen jo nelikymppinen, joten kukaan ei kai uskonut, että meille enää tulisi vauvaa. Mutta niin vain kävi, että plussailin! Jaksakaa yrittää nyt vaan, on se kuitenkin sen arvoista!

 

minulla myös sama tilanne! miehellä kaksi lasta ja yhteistä on yritetty n puoli vuotta, määräällisesti lyhyt aika mutta nyt jo kalvaa ajatus lapsettomuudestani ja olen siitä jo miehelle puhunut. mies ei ole yhtä pessimistinen kuin minä, mutta eipä hänellä kalva oman lapsen kaipuu yhtä paljon. suunnattoman paljon hänkin yhteistä haluaa, mutta minusta silti tuntuu että hänelle ei käy lapsettomuuden sattuessa "yhtä pahasti" kuin minulle kun hänellä jo kaksi on ennestään. mieheni suuttui tästä kommentista suunnattomasti, joten tiedän että hänkin yhteistä haluaa ja odottaa plussaa saapuvaksi aina yhtä paljon kuin minä! kuten muitakin, myös minua kalvaa tunne että en kuulu kunnolla perheeseen, kun hoidan vain muiden lapsia ja kun ei yhteistä ole. enkä myös tunne oloani "kunnon" avovaimoksi. myös minulle on useammin kuin kerran entisen taholta lähetetty viestiä etten voi tietää lapsista tai lapsenhoidosta mitään kun en äiti ole! tosin entinen ei jotenkaan halua rekisteröidä, että hoidan lapsia työkseni, että saattaisinpa silti jotakin ymmärtää! tosin luulen että kommentit on tarkoitettu nimenomaan piikittelyksi ja aiheuttamaan mielipahaa, kaikkihan me tiedetään että stressillä ei vauvoja saada!

 

Edelliselle: Törkeää miehesi exältä piikitellä asialla! Nämä ovat kuitenkin niin arkoja asioita... :snotty: Toivottavasti teillä vielä tärppää! Puoli vuotta yritystä on kyllä tosilyhyt aika. Meillä meni vuosi, ennenkuin tärppäsi, mutta "lopussa" yrittäminen olikin jo aika totista touhua Mittailin ovulaatioaikoja ja kävin pyytämässä avukseni Clomifeneja, joiden avulla sitten onnistuttiin. Kun on tuota ikääkin.
Mutta nyt on olo jo jotenkin tasapainoisempi. Kun asiaa ajattelee, niin on tottakai täysin luonnollista tuntea itsensä jotenkin vähäpätöisemmäksi kuin ex-vaimo, jos ei ole lapsia miehen kanssa, jonka kanssa exällä on lapsia! Alemmuudentuntoahan siitä seuraa väkisinkin, ja toinen (exä) saattaa pahimmillaan käyttää sitä hyväkseen. Inhottavaa, että tällaisia tuntemuksia tulee, mutta minkäs sille mahtaa! Mutta tottakai tällaisista ajatuksista varmaan pääsisi, mutta töitä sen eteen joutuis tekemään.

Mutta ONNEA teille vauvan yritykselle! Kyllä se vielä tärppää!

 

Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista! Kyllä tässä lippua pidetään korkealla, en ole sortunut ovulaatiotikkuihin vaikka kovasti kyllä tekis mieli! Mulla kyllä ovulaatio tuntuu niin rankasti, ettei oikeestaan vaan oo ollu tarvetta. Tai ehkäpä onkin kun ei vielä oo tärpänny No yritetään pysyä rauhallisena (tosin ihan hem....tin hankalaa aina näin loppukierrosta) ja antaa luonnon hoitaa hommansa kun sen aika on !!

 

toivon lapsionnea kaikille uusioperheille.

Tehkää paljon lapsia - ja joka rakkaan kanssa.

Tosin verotuksessa voisi ottaa asian huomioon lisämaksulla.
Työllistäähän nämä em. eniten kaiken maailman auttajia.

Ei perätön väite

 

toivon lapsionnea kaikille uusioperheille.

Tehkää paljon lapsia - ja joka rakkaan kanssa.

Tosin verotuksessa voisi ottaa asian huomioon lisämaksulla.
Työllistäähän nämä em. eniten kaiken maailman auttajia.

Ei perätön väite

 

\

toivon lapsionnea kaikille uusioperheille.

Tehkää paljon lapsia - ja joka rakkaan kanssa.

Tosin verotuksessa voisi ottaa asian huomioon lisämaksulla.
Työllistäähän nämä em. eniten kaiken maailman auttajia.

Ei perätön väite

Minusta viime aikoina julkisuudessa on ollut huomattavasti enemmän ns. hyvistä perheistä tulevien lasten tekemiä hölmöyksiä.. yksi räjäytti pommin Myyrmannnissa, yksi veti kokaa nokkaan, viikonloppuna oli lehdessä yksi lääkäriperheen lapsi tappanut äitinsä. Ihan "tavanomaisen" ydinperheen lapsia..

 

Mulla oli joskus melko samanlainen tilanne.Olen mieheni lasten lähi-äitipuoli.
Ja omaa yhteistä lasta yritettiin 6 vuotta.
Ja sinä aikana kävi jos jonkinlaiset ajatukset mielessä.
Mutta itselleni kuitenkin tein jo melko alkuvaiheessa selväksi,että ellei sitä yhteistä lasta meille suoda,niin ehkä on mun kohtalo ja mun elämän tarkoitus...kasvattaa mieheni lapsista kunnollisia vastuuntuntoisia aikuisia.

 

\

Kiitos kauniista ja kannustavista sanoista! Kyllä tässä lippua pidetään korkealla, en ole sortunut ovulaatiotikkuihin vaikka kovasti kyllä tekis mieli! Mulla kyllä ovulaatio tuntuu niin rankasti, ettei oikeestaan vaan oo ollu tarvetta. Tai ehkäpä onkin kun ei vielä oo tärpänny No yritetään pysyä rauhallisena (tosin ihan hem....tin hankalaa aina näin loppukierrosta) ja antaa luonnon hoitaa hommansa kun sen aika on !!

Ei se ole mitään sortumista jos hommaa ovulaatio testejä. Minä hommasin melkein heti ku alettiin yrittämään. Itse asiassa en ehtiny yhtäkään kiertoa käyttää kun jo tärppäs. Mut googleta ovulaatiotesti ja löydät sivuja joista niitä voi tilata paljon halvemmalla kuin apteekista. Ja semmone syljestä tehtävä testi on tosi kätevä ku ei tarvi pissan kans läträtä ja sen voi tehdä lukemattomia kertoja. Tsemppiä sulle!!!