Lapsettomuushoidoista loppuvuonna (2009) plussanneet <3

Paljon onnea Sebu ja Sussu!! :heart: :heart:

Alkaa meidän pinon odottajat tässä päivä päivältä vähentyä... =)
Mullakaan ei ole enää kun reilu viikko sektioon, alkaa tosissaan jännittää. Oon nyt joka yö nähnyt vauva unia, tai unia että vatsa viilletään auki.

En osaa kuvitella että kohta meidän perheessä on kolme jäsentä. Jännittää miten arki alkaa sujumaan, miten me osataan mun miehen kaa olla hyviä vanhempia, miten meidän parisuhde muuttuu....... Niin iso elämänmuutos edessä... Apuva!

fifiris 38+1
 
Ilmoittelenpa että meollekin syntyi 11.8 tyttö klo. 11.00. painoa 3510g ja pituus 48,5cm. Synnytyskermusta kirjoittelen kun ehdin.. meni oikein hyvin niin äidillä kuin vauvallakin.
Onnittelut myös muille vauvan saaneille :) :heart:
dream ja tyttönen 5pv
 
Paljon onnea dreamer78, isabella81, sebu08, neitim, Kristiina76, sussu80 ja dream84!!!

fifiris, varmasti jännittää odotella tiettyä päivämäärää. Iso, toivottu ja odotettu elämänmuutos edessä... :hug: Täällä taustalla seuraan kuulumisiasi ja toivon sulle parasta.

Mulla viuhahtaa päivät vauhdilla vauvan kanssa. Tämä on niin arvokasta aikaa, että yritän välillä "hidastella". ;)

Kiitos sebu uudesta pinosta. Hyppäänpä sinne seuraavaksi.

Uskallanko ja poika 6 vkoa
 
Synnytyskertomus
Kävin la-su välisenä päivänä sairaalassa kun alkoi tulemaan supisteluja. Kestettäviä kylläkin. Selvisi sitten että olin sormelle auki mutta kohdunkaulaa jäljellä.. supistelut olivat kestettäviä ja halusin lähteä maanantaina kotiin vielä.
Tiistaina päätin että nyt vähän vauhditetaan synnytyksen käynnistymistä ja kävin päivällä kävelyllä, illalla siivosin yläkerran itseä säästelemättä ja lopuksi kävin saunassa. Yöllä kolmen aikaan tunsin että tuli pieni poltti alavatsaan ja alaselkään. Samaan aikaan jotain lirahti housuun. Ajattelin että varmaan pikkuisen pissaa ja yritin rauhoittua levähtämään.. sitten tuntuikin että ei tulee lisää nestettä ja äkkiä vessaan.. sieltä alkoikin vaaleanpunainen lapsivesi lorahdella ja koko ajan voimistuen. Mies on lomalla ja oli valvonut siihen asti. Juuri oli nukkumaan tulossa. Lähdettiin siinä heti kun ehdittiin. Sairaalaan meillä vain kymmenen minuutin matka. Pääsin käyrille ja siinä alkoikin heti kovat poltot tulla. Tärisin ku haavanlehti kun pelotti että kuinkahan kipeää joudun kestämään. Olin silloin kahdelle sormelle auki ja ei enää kanavaa jäljellä. Sain peräruiskeen ja kävelin eevatelineellä aluksi. Mies piti lämmitettyä geelipussia selässä samaan aikaan. Poltot kovenivat koko ajan ja sain ottaa ilokaasua ja istuskelin fysiopallolla jossa heijasin itseäni. Siinä kestin niitä muutaman tunnin ja pyytelin jo epiduraalia. Hoitaja soitti päivystävän lääkärin joskus kuuden aikoihin ja tuntui että menee ikuisuus ennenkuin se tulee. Lääkärin tullessa olin neljä centtiä auki. vetasin ilokaasua vahingossa päähän asti ja oli niin vaikea siirtyä polttojen ollessa sängylle. Sattumalta oli sellainen lääkäri joka osasi laittaa epiduraalin niin että puuduttaa lantiosta vain polviin asti ja kaikki synnytyselimet. Kuulemma kukaan muu lääkäri ei länskässä osaa tehdä sellaista puudutetta vaan tekevät sellaisen joka vie kaikilta jalat alta. Se autuaalinen olo. Seurata vain monitorista, että nyt tulee supistus.. mutta ei niitä hirveitä kipua. Pikkuisen meni toispuoleiseksi puudute mutta toimi kuitenkin hyvin. Sain sitten epiduraalia kolme annosta yhteensä parin tunnin välein. Viimeisen kun oli 9 centtiä auki. Sitten vielä se sentti ja alettiin synnyttämään. Pelotti jostain syystä ihan kauheasti ja vapisin ja tärisin ihan kauttaaltaan. Kätilö oli kyllä rauhallinen ja laittoi asiat rauhassa kuntoon. Sanoi että jos vauvan sydänäänet pysyy koko näin hyvänä niin ponnistetaan rauhassa niin ettei välilihaa tarvitse leikata. Siinä sitten ponnistelin supistusten aikana ja monitorista seurasin vähän että milloin supistukset alkaa kun en kaikkia niin hyvin tuntenut. Mikä mahtavinta puudutus onnistui niin hyvin etten tuntenut minkäänlaista kipua. Ponnistelin vain ja pää olikin ulkona.. sitten kätilö sanoi että napanuora kaulanympärillä... huhhuh.. sanoi vain että ponnista ihan vähän niin hän auttaa vauvan ulos ja kiepauttaa napanuoran pois kun tuntuu olevan sen verran löysällä. Oli niin rauhallinen kätilö ettei yhtään hätäillyt ja alkanut leikkaamaan välilihaa tai katkaisemaan napanuoraa liian aikaisin. Sitten se pieni ihanuus pulahti esille ja sain hänet rinnalle. Hetken mietti ennen henkäyksen vetoa ja sieltä tulikin pieni itku. 9/10 pistettä sai pieni. Oikein hyvän värinen ja niin rauhallinen että olin aivan ihmeissäni. 3510g ja 48,5cm pitkä. Ihana tyttö oli syntynyt maailmaan. Isällä tulikin pieni itku mutta minä olin niin rauhallinen ja tyynen onnellinen. Hieman limakalvoille tuli repeämiä mutta siinä kaikki. Ne pitäisi nopsasti parantua. Vauva ei ollut ollenkaan mennyt synnytyksessä littiin ja sanoi että tuntuu olevan tilava lantio kun niin hyvin tuli ulos. Näin meni meillä synnytys.
 
Onnea Astrid ja Dream!! :heart: :heart:
Dreamin synnytyskokemus kuulosti vallan ihanalta.

Meillä tulikin vauva aikaisemmin maailmaan kun suunniteltiin, poika syntyi 16.8 klo 20.17. Maanantaina aamulla kuudelta lirahti vähän lapsivettä. Mietin vaan että se on tosi juoksevaa valkovuotoa, enkä reagoinut siihen kummemmin.. sitten aamulla ysiltä tuli taas.. Silloin aloin vähän panikoimaan että mitä tää nyt on ja mietin että jos vielä tulee niin soitan Naikkarille. No sit kahen aikaan tuli taas loraus ja soitin Naikkarille ja ne pyysi tsekkaukseen. Sitten ne joillain pikatestillä katsoi ja sanoi että lapsivettä se on ja sektio tehdään tänään! Olin AIVAN paniikissa kun henkisesti oli varautunut että se on sit 1,5 viikon päästä. Jäin sit heti sairaalaan odottelemaan ja soitin miehen seuraks. Sektioaika saatiin klo 19.30 ja klo 20.17 syntyi meidän ihana poikamme. :heart:

Poika oli ihan yllätys pieni, paino vain 2,7kg ja pituus 46 cm. Kaikin puolin pirteänä ja hyvinvoivana 9-pisteillä syntyi. Itse sektio oli nopeasti ohi ja vaikka se tuntui vähän ilkeältä kun tunsi että mahaa tongittiin (vaikka kipua ei tuntunut) niin kyllä sen kesti. Kun poika otettiin mahasta, se kapaloitiin siinä leikkauspöydän vieressä ja tuotiin mun syliin pariksi minuutíksi. Lääkäri otti siinä kuvia tuoreesta perheestä. Oli se liikuttava hetki, vaikka olinkin vähän pihalla kun kaikki kävi niin nopeasti ja tietysti myös lääkkeet vähän sekoitti päätä. Anestesialääkäri ja hoitajakin pyyhki silmäkulmia ja sanoi että aina kun näkee vanhemmilta näin voimakkaan reaktion, niin itsekkin liikuttuu.. Tuli ihana fiilis että ne oli niin hengessä mukana.

No poika ja mies lähti sitten punnitsemaan vauvaa ja mua jäätiin kursimaan kokoon. Sen jälkeen vietiin heräämöön, jossa olin ihan yksin (siis ei ollut muita potilaita, toki hoitajat oli paikalla). Mies ja poika tuli heräämöön ja sain kokeilla jo siellä imetystä. Kovasti poika siinä imutteli, vaikka en tiedä tuliko rinnoista mitään.. Olo oli vähän sekeva mm. morfiinin ja muiden kipulääkkeiden myötä.
Osasto missä oltiin oli ihan täynnä, eikä saatu perhehuonetta, joten mies joutu lähtemään sit kotiin. Mä sain vauvan vierihoitoon jo ekana yönä, tosin alkuun en juurikaan saanut vauvaa nosteltua omin voimin vaan hoitohenkilöstö auttoi.

Leikkauksesta toivuin mielestäni aika nopeasti, jo leikkauksesta seuraavana iltana kävin vessassa ja suihkussa ja siitä seuraavana aamuna virtsakatetri otettiin pois. Toki haava on kipeä, mutta aika hyvin sen kanssa pärjäilee, kun vaan varoo äkkinäisiä liikkeitä.

Tänään ollaan ekaa päivää kotona ja aivan ihana fiilis!! Vauva on aivan ihana ja ihan isänsä näköinen. Koko ajan haluis olla tissillä, eli varmaan joku tehoimupäivä meneillään. Vauva on niin pieni, että hyvä että syö paljon! Nyt se nukkuu tossa mun tissien välissä ja kohta taas varmaan haluaa syödä.. =)

fifiris ja vaavi 5 pv
 
Dream ja fifiris onnea! :heart: :heart:

Omaa synnytyskertomusta...
Perjantaina 13.8. oli mulla yliaikaisuuskontrolli polilla. Siellä todettiin, että tilanne on kypsä ja paikat auki kahdelle sormelle. Edellisenä yönä olin vuotanut ruskeaa limaa ja oli supistellutkin muutamia tunteja siinä, kuitenkin ne loppuivat taas aamuun mennessä. Lääkäri kuitenkin totesi, että laitetaan aika maanantaille käynnistykseen, mutta että todennäköisesti vauva syntyy ennen sitä.

Kotiin sitten lähdettiin ja kaupassa käytiin vielä. Sitten siinä kolmen aikaan iltapäivällä alkoi säännölliset supistukset 5min. välein.
Aloin olla aika kivuliaskin jo, mutta en halunnut sairaalaan vielä, koska pelkäsin jos ne taas loppuvat... No siinä kuuden jälkeen illalla mies oli sitten sitä mieltä, että nyt sinne sairaalaan lähdetään.

Ajeltiin sinne ja ottivat sisään ja käyrille yms. Kohdunsuu oli auennut nyt kolmelle sormelle. Kävin suihkussa ja se helpotti kipuja joksikin aikaa ja lisäksi mulla oli geelipussi vatsalla, joka auttoi myös yllättävän hyvin. Mulla supistukset tuntui eniten alavatsalla ja reisiin.

Kello oli sitten varmaan siinä 23.00, kun ottivat käyrille ja katsoivat kohdunsuun, joka olikin sitten jo 4cm auki ja siitä lähdettiin synnytyssaliin.
Synnytyssalissa aloin olla todella kipeä ja sainkin ilokaasun siihen. Kätilö ehdotti sitten kohdunkaulanpuudutetta ja meinasi samalla puhkaista kalvot. Mutta, sitten hän kokeili kohdunsuuta ja tarjontaa niin sanoikin yhtäkkiä hakevansa lääkärin ja ultran. :eek:
Lääkäri tuli siihen ja totesi ultralla ja tunnustelemalla, että poika onkin otsatarjonnassa. Päätettiin odotella kuitenkin vielä siinä jos hän kääntyisi hiukan parempaan asentoon. Sain epiduraalin siinä odotellessa ja se auttoi kovasti.

Lääkäri tuli uudestaan ja hänellä oli vielä kollega mukana ja tunnustelivat vielä vauvan tarjontaa, sama tilanne. Puhkaisivat samalla kalvot. Tässä vaiheessa olin täysin auki. Lääkäri totesi, että sektio on ainut vaihtoehto. Siitä sitten nopeasti kaikki menikin, minut valmisteltiin sektioon ja tunti siitä klo 03.58 poika parkaisi maailmaan.

Itse olin ihan poikki ja sekaisin enkä oikein tajunnut koko hommasta mitään. Olin pari tuntia tarkkailuhuoneessa ja vauva siinä rinnalla, vaikka ei hän oikein imenyt vielä siinä. Sitten pääsin osastolle, jossa olin kolme yötä.
Kivut oli aika kovia ja olin todella väsynyt tuosta synnytyksestä. Tuntui, että en jaksa tehdä enää koskaan mitään... Tuntui niin kurjalle, kun en päässyt sängystä ylös ja hoitajien piti aina nostaa mulle vauva rinnalle... :'( Maitoakaan ei tullut sairaalassa oikein ja sai vastiketta. Vastiketta poika saa edelleen, mutta sentään rintamaitoakin. Olen kokenut niin huonoa omaatuntoa tuosta imetyksestä, että joudun vastiketta antamaan. Vaikka pääasiahan on, että vauva saa tarpeeksi ruokaa.
Mutta ehkäpäs tää tästä lähtee, kun saa levätä.
 
Heippa taas pitkästä aikaa ja onnea kaikille vauvansa saaneille:heart:!

Meille syntyi tyttö maanantaina 16.8 klo 23.33. Painoa 3485 g ja pituutta 50 cm:) Aika synnytyksestä on kulunut kuin siivillä! Ensimmäinen lapsi joten kaikki asiat tuntuu opettelulta ja jopa kaupassa käynti tuntui hurjan jännältä:D.

No mutta vähän tarinaa synnytyksestä:

Mulla oli jo pari päivää tihkunut jotain vetistä, mutta olin täysin varma, että se on valkovuotoa koska sanotaan että loppuraskaudessa valkovuoto muuttuu vetiseksi. Olimme lauantai-illalla perheen kesken ravintolassa syömässä ja seuraavana yönä n. klo 01 herätin mieheni, että soitan synnärille. Vessaan mennessäni oli tätä vetistä valunut reisiä pitkin ja mukana tuli hieman verta. Soitin siis synnärille ja he käskivät rauhassa lähteä tulemaan sinne.

Tyksissä minut laitettiin käyrälle, tarkistettiin, että kyseessä tosiaan oli lapsivesi ja tämän jälkeen siirrettiin osastolle odottamaan. Oli hurjan jännää tietää, että tällä kertaa meitä ei voida passittaa enää kotiin!! Olin jo monet kerrat toivonut käynnistystä raskausmyrkytysepäilyn ja todella huonon oloni takia.

Osastolla olin koko seuraavan päivän jonka aikana lapsivesi alkoi lorahdella ihan kunnolla. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä alkoi supistukset ja maanantai aamulla kätilö totesi kohdunsuun olevan auki kahdelle sormelle. Siitä suoraan minut siirreettiin klo 09 synnytyssaliin ja laitettiin oksitosiinitipalle koska lapsiveden menosta oli jo sen verran aikaa.

Aluksi tuntui, että supistuksia ei tule ollenkaan, mutta kun määrää lisättiin niin rajut supparit alkoivat heti 3 min. välein. 4 h olin jo kärsinyt kun kohdunsuu oli auki VAIN 2,5 cm! Kun vihdoin olin 3 cm auki, sain epiduraalin ja nukuin 2 tuntia:) Tämän jälkeen itse helvetti alkoi. Mitkään lääkkeet tai puudutteet eivät enää auttaneet. Ilokaasusta ja kauratyynyistä tuli vain huono olo. Tätä kesti vielä 8 tuntia ja olin aivan valmis noutajan haettavaksi kun tuli aika ponnistaa. En ikimaailmassa tässä vaiheessa uskonut, että selviäisin hengissä koko koettelemuksesta! Mieleen on jäänyt vain hirvittävä epäusko ja kätilön kannustushuudot. Ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia joka päättyi siihen, että tyttö autettiin imukupilla ulos. Huusin kätilölle joka piti imukuppia, että "etkö sä voi vaan vetää sitä ulos sieltä?!?!":rolleyes: . Vauvaa ei näytetty meille kummallekkaan vaan kätilö poikkasi napanuoran ja tyttö vietiin heti virkoomaan. Oli aivan sininen:'( . Olin aivan varma, että olin tappanut meidän lapsen sillä, että en yksinkertaisesti jaksanut enää ponnistaa. Tunne oli hirvittävä!!

Kuitenkin hetken päästä kuului jostain kaukaa parkaisu jonka jälkeen tauotonta itkua. Hän oli meidän rakas pieni tyttö joka tuotiin kauniin vaaleanpunaisena rinnalleni:heart:. Olin vielä aivan sekaisin lääkkeistä, kivusta ja hurjasta kokemuksesta, että en osannut muuta kuin tuijottaa häntä ja miestäni. Tämän jälkeen pääsin suihkuun jonka jälkeen saimme syötävää ja minut siirrettiin vauvan kanssa osastolle. Toipuminen synnytyksestä on ollut yllättävän rankkaa mutta palkinto on ollut kyllä sen arvoinen:D
 
Sarma
Suuret Onnittelut kaikille vauvan jo syliin saaneille!

Mä taidan olla tän pinon ainoa odottelija vielä.. 40+5 menossa, eikä mitään viitteitä synnytyksestä.. Tosi hiljaiseksi on vaan vauva käynyt mahassa ja sen takia päivystyksessäkin olen pariin kertaan joutunut käymään, mutta siellä ollut kuitenkin kaikki kunnossa.. On vaan aika hermostunut olo jo..
 
Onnea Sunflower!!! :heart: Voin kuvitella että oli pelottava hetki kun kätilö lähti vauvan kanssa pois.. Onneksi kaikki oli hyvin!

Sarma, tsemppiä viime hetkiin.. Varmaan vauvalla vaan ei ole enää tilaa kauheesti kääntyillä.. ja mullakaan ei ollut mitään merkkejä synnytyksestä, ei mitään laskeutumisia ym. ollut tapahtunut ja silti ne vedet vaan yhtäkkiä meni.. Ei mee enää kauaa kun sullakin on kääryle sylissä!! =)
 
Viimeksi muokattu:
Sarma: Et ole ainut. Mie tosin aika vähän olen viime aikoina palstalla käynyt.
toivottavasti sielläkin alkaa pian tapahtua.

Mulla menossa nyt rv39+5. Synnärillä käytiin tutustumis kierroksella toissa iltana kun alapaineet oli turhan korkealla. Tsekattiin ettei ole toksemiaa. Ei ollut. Pääsin ultraan ja sisätutkimukseen samalla. Vauvan painoarvio oli nyt ultran mukaan 3600g ja kohdunsuu sormelle auki. Vauva on ollut tosi alhaalla jo parisen viikkoa. Eilen tuli pikkuisen ruskeaa tuhrua yhdellä vessa käynnillä, mutta ei se varmaan limatulppaa ollut kun sitä tuli niin vähän. No kaipa se sieltä joskus syntyy....
 
Sarma
No nyt on pinnistetty pieni tyttö maailmaan! Tämän viikon tiistaina syntyi eli rv41+5. :) Odottelin kauan, et tulis jotain "ennakko-oireita" synnytyksestä, mut se alkoikin sitten kerralla kunnolla.. Yöllä heräsin mahakipuun ja siitä eteenpäin supistuksia tulikin heti 2-3 min välein..
 

Yhteistyössä