Lapsi 11-v. ja korkea itsemurhariski

Lapsi on koulukiusattu, kokee, että elämä on tosi vaikeaa.
Kaikenlaista murhetta on kasautunut, minun tietämättäni ja nyt vasta jäävuoren huippu löytynyt.

Lapsi on niin vakavassa pisteessä, että pelkään jopa sitä, että lapsi tekee itsarin.

Mitä tässä tilanteessa pitää tehdä? Apua! Olen ihan neuvoton!
Itsekin olen aika masentunut ja alakuloinen, olen ollut sitä aina. Itsekin olen yrittänyt lapsena itsemurhaa, mutta sain apua siihen.

 

ehkä kannattaisi kysyä ensin apua koululta?

 

Saako lapsi hoitoa masennukseensa,entä sinä itse? Jos ei,niin lapsi oitis lääkäriin,jossa kerrot tilanteesta.tai sitten teet lastensuojelu ilm on teidän perheestä.

 

Kouluterkkariin voisit olla yhteydessä. Jos sieltä ei apua saa, varaat ajan lääkärille ja vaadit että lapsesi pääsee jatkohoitoon, terapiaan tms edes juttelemaan ammattilaiselle.
Ja hankit apua myös itsellesi!

 

Soittaisin kyllä johonkin sairaalapäivystykseen, jos asia on nyt akuutti, enkä jäisi odottelemaan sopivampaa hetkeä. Voisithan soittaa esim. "terveysneuvontaan" 09-10023, ja kysyä sieltä neuvoa.. Siellä vastataan 24/7, eikä tartte ootella virka-aikaa..

 

Päivystykseen jos ongelma on akuutti, siis jo tänään.

Itsetuhoinen lapsi pääsee onneksi osastolle suhteellisen hyvin.

Ei missään tapauksessa kouluun, ennenkuin tilanne on kunnossa. Luultavasti ei koskaan enää siihen vanhaan kouluun.

Viimeistään aamulla lääkäriin ja kiirreellinen lähete hoitoon.

 

Napakkaa ja nopeaa väliintuloa nyt kehiin! Heti huomenna aamusta ilmoitusta lapsesi tilanteesta niin omalle opettajalle kuin rehtorille, koulukuraattorille ja -psykologille. Lasta en laittaisi kouluun nyt, vaan rauhottaisin tilannetta isosti ja olisin valppaana sekä kuuntelisin, miten vastaavat koulussa lapsen tilanteeseen.

Mikä on oman terveydentilanteesi laita? Onko oma masennuksesi hoidossa? Jos ei ole, niin hakeudu sinäkin pian hoidon pariin, sillä nyt sinulta kysytään myös voimia ja jaksamista- lapsesi on sinulle uskoutunut hädässään koska uskoo ja luottaa siihen että sinä aikuisena ja rakkaana ihmisenä voit häntä auttaa. Voimia kovasti teille molemmille :hug: ja rohkeaa toimintaa tilanteen rauhoittamiseksi ja avun saamiseksi.

 

Samaa mieltä minäkin, kuin muut. Lapsi on hyvä saada hoitoon ajoissa. Itse jos olisin saanut jo lapsena apua mt-ongelmiini, olisin varmaan nykyään tasapainoisempi. Ja joo, ehdottomasti ei samaan kouluun enää. Jos ei muu auta niin harkitse kotikoulua. Ja tosiaan oma pää kuntoon myös lääkityksellä ja / tai terapialla!

 

Onko kellään kokemusta siitä, että toinen vanhemmista vastustaa lapsen hoitoon viemistä "liian rankkana toimenpiteenä"? Olin eilen jo viittä vaille viemässä lasta päivystykseen. Eksä kielsi, ja sanoi hakevansa lapsen luokseen, "kun siellä on koirakin rauhoittamassa" |O (en todellakaan luvannut hakea. Lapsi rauhoittui ajan myötä, mutta jutteli edelleen asioista, joita ei odottaisi kuulevan 11-vuotiaalta) Huomenna kysyn lisätietoja LaSu:sta, mutta tarvisin tähän hätään vertaistukea, kun MLL:kin on joululomilla

 

Yhteishuoltajuudessa periaatteessa tavalliseen rokotteeseenkin tarvitaan molempien vanhempien suostumus.
Jos taas kyse on lapsen terveydelle välttämättömästä hoidosta, nii lapsi joka tapauksessa saa hoidon, silloin tarvittaessa käytetää vaikka väliaikaista lapsen huostaanottoa

 

Ja päivystävä sosiaalityöntekijähän on saatavilla. 112 yhdistää hänelle. Hän varmasti tietää mitä miten tehdä

 

Onko kellään kokemusta siitä, että toinen vanhemmista vastustaa lapsen hoitoon viemistä "liian rankkana toimenpiteenä"? Olin eilen jo viittä vaille viemässä lasta päivystykseen. Eksä kielsi, ja sanoi hakevansa lapsen luokseen, "kun siellä on koirakin rauhoittamassa" |O (en todellakaan luvannut hakea. Lapsi rauhoittui ajan myötä, mutta jutteli edelleen asioista, joita ei odottaisi kuulevan 11-vuotiaalta) Huomenna kysyn lisätietoja LaSu:sta, mutta tarvisin tähän hätään vertaistukea, kun MLL:kin on joululomilla

Päivystykseenkin voi soittaa ja kysyä pitääkö tulla päivystyksellisesti hoitoon. Ammattilainen on siellä vastaamassa ja arvioi tilannetta. Jos ei ole päivystys asia niin huomenna on arkipäivä ja voit olla aamulla yhteydessä sinne jos saisit sitä kautta kiireellisen ajan lääkärille.

 

Joops, lapsi sai päivystysajan tk-lääkärin arvion perusteella. Ja tämä "toinen vanhempi" veti herneet nenään, huusi puhelimessa tk-lääkärillekin kuin hyeena. En oikein jaksa ymmärtää tuollaista suhtautumista (mm. "lapsen oma syy, että kiusataan", tai että minä keksin kaikki =P )oman lapsen ilmaisemaan hätään

 

Joops, lapsi sai päivystysajan tk-lääkärin arvion perusteella. Ja tämä "toinen vanhempi" veti herneet nenään, huusi puhelimessa tk-lääkärillekin kuin hyeena. En oikein jaksa ymmärtää tuollaista suhtautumista (mm. "lapsen oma syy, että kiusataan", tai että minä keksin kaikki =P )oman lapsen ilmaisemaan hätään

Hienoa! Tästä ne asiat alkavat hiljaksiin järjestymään. Hyvä kun olet ollut määrätietoisena ja vahvana tukemassa lasta, kuten pitääkin. Pidähän huoli omasta jaksamisesta myös :hug:

Tämä toinen vanhempi varmaan ei tiedä, miten suhtautua asiaan ja siksi käyttäytyy kuten käyttäytyy. Mutta kun hänkin saa asiasta enemmän tietoa ja sisäistää tilanteen ja ennen kaikkea ymmärtää hyväksyä sekä tajuaa, mikä hänenkin rooli asiassa on (eli on lasta tukemassa ja kannustamassa ja ymmärtämässä, toivottavasti), niin hänkin osaa olla paremmin läsnä. Koeta antaa siimaa hänelle ja sietää sammakollisia lausahduksiakin - suuresti olet tilannetta jo auttanut ja eteenpäin vienyt.

Oikein paljon myötätuulta teille kummallekin - ja hidasta mutta varmaa askellusta eteenpäin kohti hyviä päiviä.

 

Kiitos "Kisu" En olisi kuitenkaan ihan noin toiveikas tuosta oikeasta ymmärtämisestä. Mutta voisinpa luottaa kuitenkin siihen, että lopulta rakkaus ja oikeus voittaa, ja lapsi saa tarvitsemansa avun, sanoipa toinen vanhempi mitä hyvänsä.

 

Kiitos "Kisu" En olisi kuitenkaan ihan noin toiveikas tuosta oikeasta ymmärtämisestä. Mutta voisinpa luottaa kuitenkin siihen, että lopulta rakkaus ja oikeus voittaa, ja lapsi saa tarvitsemansa avun, sanoipa toinen vanhempi mitä hyvänsä.

..askel kerrallaan. Nyt kuitenkin olette hoidon piirissä ja hyvissä käsissä . Ja rakkaus on vahvaa ja lujaa, usko siihen - olethan jo nyt tehnyt niin paljon ja saanut isosti aikaiseksi. Jos toisella vanhemmalla menee enemmälti aikaa asian ymmärtämiseen, niin sitten menee - se on hänen työnsarkansa se. Nyt vain luottamusta asioitten järjestymiseen, te molemmat olette olleet tässä jo niin pitkään kovin vahvoina, että nyt on aika hellittää otetta ja ottaa kaikki apu, tuki ja turva vastaan .

Olen hengessä mukana, sillä tämä maailma on valitettavasti niin kovin kylmä ja kolea. Onneksi on kuitenkin toiveen tuiketta teille selkeästi näkyvissä .

 

Olisiko tuollaisesta vanhemman suhtautumisesta kyse siitä että häpeää lastaan? Siis mielenterveysongelmaa lähinnä. Monelle se tuntuu olevan hyvin häpeällinen asia :/

Ja se jos mikä on väärä fiilis, lapsi ei ole mitenkään epäonnistunut jos on vaan henkisesti uupunut. Se on aika luonnollinen reaktio siihen että kokee kaikkea paskaa mitä pienen ei pitäisi joutua kokemaan.

 

Ex mies haukkuu lasta noin? ! No ei Ikumma kun lapsi voi huonosti. En laittaisi lastani tuollaisen isän luo.

 

Toistaiseksi ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. Toivon vain hänen paljastavan loputkin karvansa viimeistään nyt. En voi myöskään olla varma etteikö osa lapsen huonosta olosta (syyllistämisen lisäksi) johtuisi isästä. Lapsi puhui minulle, ettei voi kertoa kaikkea, koska pelkää niiden asioiden joutuvan poliisille, ja silloin hän olisi isossa pulassa Yritin lohdutella, että jos se asia on niin iso että siitä tulisi poliisiasia, niin se pitääkin kertoa, ja koulun vaihto olisi täysin perusteltua ettei kukaan pääsisi ilmoituksen takia kiusaamaan. Nuiden sanojen vaikutus oli ihan mitätön. Eilinen päivystävä lääkärikään (tosi mukava ja ymmärtäväinen) ei saanut lasta kertomaan, mikä se asia oli

 

Ei sissus!! Tulin just tuolta "hoidosta", ja ne pukkasivat vastuun tylysti takaisin koululle! Eivät siis aio jatkaa lapsen hoitoa millään muotoa, jos ei koululta pyydetä "virka-apua". Sossutäti oli myös ihan kädetön tämän asian kanssa. Ehdotteli vaan yhteispalaveria koululle, joita onkin pidetty jo ihan riittävästi. Eksä aikoi "huolehtia, että kiusaajat katuvat vielä tekojaan." Pelkään, että nuo toimenpiteet vaan pahentavat tilannetta! Mitä ihmettä mä teen? :'(

 

Ei sissus!! Tulin just tuolta "hoidosta", ja ne pukkasivat vastuun tylysti takaisin koululle! Eivät siis aio jatkaa lapsen hoitoa millään muotoa, jos ei koululta pyydetä "virka-apua". Sossutäti oli myös ihan kädetön tämän asian kanssa. Ehdotteli vaan yhteispalaveria koululle, joita onkin pidetty jo ihan riittävästi. Eksä aikoi "huolehtia, että kiusaajat katuvat vielä tekojaan." Pelkään, että nuo toimenpiteet vaan pahentavat tilannetta! Mitä ihmettä mä teen? :'(

:O - hä?!

Kuka lykkäs vastuun yksinomaan koululle? Lääkäri?

Kyllä tässä on vastuunakantajana koko kööri - toki ensimmäisen koulu, koska on ylläpitänyt tilannetta ja jättänyt oman vastuualueensa hoitamatta. Koti - sä olet tehnyt jo kovasti - ja totta ihmeessä lapsen on saatava apua ja hoitoa, kerran tilanne on todella vakava ja lapsi itsekin sen ymmärtää.

Voi hyvänen aika sentään! Tuntuu kovin kohtuuttomalta ja ennen kaikkea ymmärtämättömältä tämä touhu, teiltä kahdelta vaaditaan nyt liikoja. Kyllä mä sinuna menisin vaatimalla vaatimaan lapselle hoitoa ja hänen tukemista, ammattilaisen kanssa keskusteluapua nyt vähintään. Ei parin päivän pikaisella tilannekartoittamisella vielä mitään pysty sanomaan...

Hiljaiseksi vetää teijen kahden puolesta :hug:. Yhteistä palaveria varmaan on sitten myös pykättävä, vaikka siihen olette varmaan jo aivan kyllästyneitä ja uupuneitakin, koskapa ei koululta päin ole apuja tullut. Koulutoimen johtajaan/sivistyslautakuntaan yhteyksiä ja sieltä vastapalloa koulun toimien seuraamiselle? Ei lasta saa jättää tuohon tilanteeseen ikinä! Aikuisten on otettava vastuuta turvallisesta kasvamisesta ja kehittymisestä.

Pahalainen, tuli todella huono mieli tästä viimeisestä käänteestä, ja harmillista, etten osaa auttaa ja antaa kättä pitempää. Hengessä olen kuitenkin mukana ja isosti!

 

Kun olis ollut edes parin päivän seuranta, vaan ei. 30 minuuttia TK:ssa ja tunti 15 min tuossa "työryhmässä", joka ei pyynnöstä huolimatta edes suostunut kuulemaan lasta ilman vanhempien läsnäoloa. Kiitos tuosta koulutoimen johtajavinkistä. Sinne otan ehdottomasti yhteyttä. Olisin halunnut lapselle aktiivisempaa keskusteluapua, kuin satunnaiset koulun hoitohenkilöstön käynnit, mutta mistä ihmeestä minä sitä vaadin, kun kukaan ei kuule hätää? Lapsi ei pystynyt edes vannomaan etteikö hänen itsetuhoiset ajatukset olisi pelkkiä ajatuksia :'(

 

Kun olis ollut edes parin päivän seuranta, vaan ei. 30 minuuttia TK:ssa ja tunti 15 min tuossa "työryhmässä", joka ei pyynnöstä huolimatta edes suostunut kuulemaan lasta ilman vanhempien läsnäoloa. Kiitos tuosta koulutoimen johtajavinkistä. Sinne otan ehdottomasti yhteyttä. Olisin halunnut lapselle aktiivisempaa keskusteluapua, kuin satunnaiset koulun hoitohenkilöstön käynnit, mutta mistä ihmeestä minä sitä vaadin, kun kukaan ei kuule hätää? Lapsi ei pystynyt edes vannomaan etteikö hänen itsetuhoiset ajatukset olisi pelkkiä ajatuksia :'(

:hug:

Sanattomaksi laittaa....kerran eivät sitten lasta omaksensa ota, niin onko teijen paikkakunnalla käytettävissä esim. Lasten ja nuorten taloa, minne voi mennä ammattilaisen kanssa juurikin keskusteluapua saamaan? Tietäiskö esim. koulupsykologi tuollaisesta - on toki nyt lomalla..hmmm...ei sosiaalitoimi tietäisi teiltä tämmöisestä palvelusta mitään? Koulukuraattori/- psykologi voivat tässä tilanteessa olla jo yksistään lapselle negatiivinen yhteistyöpaketti, varsinkin jos toimivat tässä ko. koulussa missä hän voi kiusattuna huonosti. Keskusteluavun on siis silloin löydyttävä toisaalta, jotta näkemyseroa syntyisi.

Voimia sinulle mahdottomasti...en voi kuvitella sitä kivun ja huolen määrää, mitä joudut tässä kokemaan :hug:

 

Lapsi ei pystynyt edes vannomaan etteikö hänen itsetuhoiset ajatukset olisi pelkkiä ajatuksia :'(

Voi kamala...
En mä osaa auttaa, oli vaan pakko kirjoittaa jotain. Onneksi sä jaksat taistella pienen puolesta. Voimia jatkoonkin, teille molemmille. Toivon teille vain parasta...
Mihin tää yhteiskunta on menossa kun ei pienimpienkään hätä enää kiinnosta...

 

On täällä joku tuon tyyppinen paikka. Ja pitää neuvoa lapselle lasten ja nuorten puhelinkin. Kiitos kovasti kaikista vinkeistä! :heart: Ei tässä osaa kaikkea ajatella huolten keskellä.