Lapsi 1v 4kk repii kaikki tavarat/heittelee - hermo palaa, apuja!

Hyvät naiset, antakaapa neuvoja:

Mulla on ihana 1v 4kk lapsi, reipas ja iloinen ja useimmiten hyväntuulinen. Mutta nyt on pari kolme viikkoa ainoa leikki ollut repiä tavaroita alas pöydiltä, tasoilta, naulakosta, kenkätelineestä, kaapeista, laukuista jne. jne. Ei ota tavaroita tutkiakseen niitä ja leikkiäkseen, vain repii ja heittelee (myös ruokaa ja astioita ruokapöydästä).

Ja mulla alkaa mennä hermo. Heräsin aamulla siihen, että lapsi oli herännyt aiemmin ja kömpi mun viereen (osaa jo tulla itse pois sängystä, eikä ole siksi pinniksessä). Sen sijaan että lekoteltais ja halittais hetki niin kuin yleensä, lapsi tempaisee pöydältä alas lampun ja nakkaa mun yöpöydällä olleet silmälasit kaaressa lattialle. Sama meno koko päivän: roskis, pyykkikori, tiskikone, kaapit, laatikot jne. jne. kaikki kamat koko ajan hujan hajan - ja samalla tavaraa hajoaa.

En voi tehdä mitään muuta kuin kulkea perässä ja yrittää estää onnettomuuksia. Ja siivota, siivota, siivota...

Ei-sanaa lapsi ei vielä oikein ymmärrä. Lopettaa jo ärähdän kovaa. Illalla mulla on jo kamala morkkis, kun olen tänään pienelle niin paljon rähjännyt.

Pahimmissa paikoissa on kotona lapsilukot (pesuaineita jne. sisältävät kaapit), mutta esim. kirjahyllyä tai naulakkoa ei oikein voi piilottaa... Ja lapsi osaa jo kiivetä esim. tuolin kautta ylös, saa tavarat pöydiltä ja osaa myös avata väliovet ja kaappien ovet.

Mitä mä teen? Onko tämä vaihe, joka menee ohi? Pitääkö mun räyhätä ja "kouluttaa" lasta, jos se on ainoa millä saan moisen loppumaan? Tätä ongelmaa ei ole, tietenkään, kun ulkoillaan, ja käydään nyt jo kaksi kertaa päivässä (yhteensä noin kolme tuntia) puistossa. En jaksais olla puistossakaan yhtään enempää...

 

Mulla on 1v4kk kaksoset, jotka on tehneet juuri tuota kuukausia - ehkä aina. :/ Meillä ratkaisu on ollut tehdä kodista idioottivarma: kaikki huonekalut pois, ovet ja laatikot lukkoon, tuolit pidetään varastohuoneessa, josta ne haetaan vain ruokailua varten tai lasten nukkuessa. Vessanpönttö on lukossa, kirjahyllyssä kirjat juntattu niin tiukkaan, ettei niitä saa repimällä irti, ei kasveja, ei koriste-esineitä, ei tauluja seinillä, ei jalkalamppuja, ihan välttämättömät sähköjohdot tai muut on ilmastointiteipillä tiukasti kiinni - siis jäljellä on ainoastaan ne asiat, mitä lapset saavat käsitellä. Ja syynä tähän on turvallisuus. Kun on kaksi tuollaista villiä ja kahjoa menijää, molempia ei voi joka hetki vahtia ja kieltää. Ja joo, puistossa ollaan kaiket päivät, satoi tai paistoi... Iloisia ja hyväntuulisia ovat meidänkin kaverit, mutta vauhti ja tyyli vain on tuollainen päätön. Ja kölliminen ja halailu aamulla tai ikinä - ei tässä todellisuudessa!

Että tsemppiä vaan. Musta tuo kuulostaa ihan normaalilta touhulta, ainakin pieniltä pojilta. Mutta kai ne jossain vaiheessa siitä kasvaa ulos... =)

 

Ihan normaalia tuo on =) Jos yhtään lohduttaa
Ja aikanaan menee ohi kyllä.
Meillä isot on jo hyvin rauhoittuneet (12, 10 ja 7) ja pienimmässä alkaa jo vähän rauhoittumisen merkkejä näkyä (2)

 

Kysyn vielä: Oppiiko lapsi siis itsekseen, että kaikkea ei voi ottaa?

Siis että jos oikeesti laitan KAIKEN pois kodista, kauankohan sitä pitää jaksaa? Vai pitäiskö yrittää opettaa sitä ei-sanaa?

Mä en oikein tiedä, miten tää pitäis ratkaista. Siis että vienkö just kaikki tuolit varastoon vai opetanko, ettei kiipelillä. Äh, itehän tää mun pitäis osata päättää, mut en osaa.

Jos on lisää kokemuksia, otan vastaan kiitollisena!

 

Kysyn vielä: Oppiiko lapsi siis itsekseen, että kaikkea ei voi ottaa?

Siis että jos oikeesti laitan KAIKEN pois kodista, kauankohan sitä pitää jaksaa? Vai pitäiskö yrittää opettaa sitä ei-sanaa?

Mä en oikein tiedä, miten tää pitäis ratkaista. Siis että vienkö just kaikki tuolit varastoon vai opetanko, ettei kiipelillä. Äh, itehän tää mun pitäis osata päättää, mut en osaa.

Jos on lisää kokemuksia, otan vastaan kiitollisena!

Minä oon sitä mieltä, että pitää opettaa, ettei kiipeillä.
Esim meillä ei ole juuri mitään korjattu pois "lapsen tieltä" koskaan.

 

Opeta ihmeessä, ette varmaan ole kuitenkaan aina kotona niin ei tarvitse sitten suurta summaa maksaa kun kyläilypaikoista tulee laskut perässä.

Meillä siirrettiin särkyvät ylemmäs hyllyille ja koristeet pöydiltä pois, muuten ei tehty mitään.
Jonkin aikaa tuota vaihetta kesti, esikoisella oli myös tuota repimisvimmaa mutta kakkosen kanssa selvittiin helpommalla.
Ehkä annettiin esikon enemmän tehdä tuhoja kun ajateltiin ettei vielä ymmärrä ja oltiin kakkosen kohdalla viisaampia ja kiellettiin kunnolla.
Kyllä se ei -sana on varmasti jo tuttu mutta eri asia totellaanko sitä.
Rajojaan jo kokeilee, ei se lapsi mene ärähtelystä rikki mutta hienoa olisi jos joskus puhe menisi huutamisen sijaan perille.. toivossa on hyvä elää.

 

Osalla tavaroista on tehty tuo siirto pois silmistä ja käsien ulottuvilta.

Ruoan kanssa ärähdin jo ensimmäisellä kerralla (jolloin ruokaa oli pari lusikallista levitettynä lattia-seinä-ikkuna alueelle) ja silloin kunnolla. Se oppi meni kerralla perille ja sen jälkeen ruokaa ei ole huiskittu ympäriinsä.

Jos kerran antaa pojan tehdä jotain epäsopivaa tai koskea särkyvään esineeseen, niin peli on menetetty, mutta jos heti ensimmäisellä kerralla selvästi kieltää, niin sitten siihen uskotaan.

 

Meillä 1 v. 1 kk poika on samanlainen repijä. Ihan kaikki esineet mitkä saa käteensä, heittää kaaressa täysillä seinään tai lattiaan. Leluja on vähän jo kyllästynyt paiskomaan. Nyt on oppinut pari pv sitten kiipeämään huonekalujen päälle, ja ihan kauhulla odotan mitä tuleman pitää. Meillä on vielä toistaiseksi pienenpieni asunto, eikä täällä edes ole paljon tavaraa joita voisi pois siirtää.

Meillä on keittiön kaapeissa haat jotka estää avaamisen, mutta yksi hyvä juttu on, jos on olemassa kaappeja tai laatikoita joissa on tavaroita joita lapsi saa rauhassa heitellä ja levitellä. Sitten aina lapsen mentyä nukkumaan vasta siivotaan miehen kanssa sotkut, sitä ennen annetaan lapsen rauhassa levittää kamoja, kun ne on tosiaan sellaisia joiden levittämisestä ei ole haittaa.

Olen ihmetellyt kovasti koteja joissa on taaperoita, ja lisäksi vaikka lehtiä olkkarin pöydän alatasolla, lehtitelineessä tms. , meillä jos lehtiä olisi esillä, lapsi repisi kaikki ihan mielettömäksi sotkukasaksi, ja repisi niistä pieniä paloja jotka söisi, sitten oksentelisi. :xmas:

Tämä erittäin vilkkaan taaperon äitinä olo on ihan mielettömän rankkaa ja kuluttavaa, mutta samalla ihanaa ja palkitsevaa, onneksi meidän poika sentään osaa olla kaikessa vilkkaudessaan aivan ihanan hurmaava pikkumies. :heart:

 

Meilläkin on tosi voimakastahtoinen taapero (tosin vasta 11kk). Mut oon myös huomannu et vaikka pojalla on tempperamenttia ja hän osaa suuttuakin kovasti, niin sama toimii myös päinvastoin! Hän nauraa ihan ratketakseen ja on suurimman osan päivästä tosi iloinen ja touhukas! Eiköhän se tästä. Pitää kai odottaa vielä vähän aikaa ennen kuin alan vauvelia "kouluttamaan" Jospa se siitä itekseenkin ajan kanssa rauhoittus kun jaksaa vain pitää rajat ja olla itse rauhallinen. Voimia kaikille!

 

se on se "painovoimavaihe" aahhh..nää siis tiippuu kaikki alas ja se on kivaa. Antakaa lasten rauhassa hoksata ja leikkiä ja tutkia, kyllä se sit aikanaan käy tylsäksi. Ei ne pikkuset ilkeyttään sitä tee tai mitään rajoja kokeile, ne oppii asioista.

Meillä nyt 1v2kk poika ja tavarat lentelee kotona ja ikkunasta jos ikkuna on auki. Ruuat lentelee kun ei enää maistu..siivoomista ja siivoomista, mutta kyllä sitä koittaa vaan ymmärtää toista ja olla pillastumatta. Välillä jos on hermo muutenkin tiukalla saattaa ääntä vähän raukalle korottaa, mutta pyydän sitten anteeksi.