Lapsi kohta 1v ja syö 4kk soseita...

Apua!
Pojalle aloitettiin kiinteät 4kk iässä, ja soseita upposi lähes ensimmäisestä lusikallisesta alkaen hyvin. 5kk iässä ruoka-annokset olivat jo ikään nähden todella miehekkäitä. KAIKKI kelpasi. Mutta sille tasolle se ruokahalu ja syömään opettelu sitten jäikin.

Nyt poika on yli 11kk, ja on otettu takapakkia syömisessä. Lämpimien ruokien syöminen on lähes aina pelkkää huutoa. Kaupan 8kk soseet eivät kelpaa, eivät myöskään omatekoiset soseet eikä tavallinen "aikuisten" ruoka. Ainoat kohtalaisesti uppoavat lusikkaruoat ovat aiiivan sipisileät makeahkot soseet, käytännössä 4-kuisten peruna-porkkana ja hedelmäsoseet. Välillä olen niitä sitten antanutkin, koska muuten joinain päivinä poika söisi vain leipää, raejuustoa, ja tuttelia, ja toisaalta koska mä EN JAKSA sitä ainaista tappelua. Poika siis itkee aivan vedet silmissä. Mikä meni pieleen... ? :ashamed:

... ja mikä avuksi? Sormiruokana poika syö erittäin mielellään mainitsemiani leipää ja raejuustoa, joskus vähän banaania, eli niin halutessaan osaa kyllä syödä karkeaakin ruokaa ja pureskella, mutta kaiken muun sylkee pois, joten sormiruokailu ei ratkaise ongelmaa. Ruokaa on tarjottu kylmänä, kuumana ja haaleana, ei auta. Omalla lusikallaan tykkää kyllä sohia, mutta sen avulla häntä ei saa huijattua syömään juurikaan paremmin. Kyse ei voi olla siitäkään, etteikö olisi nälkä, sillä hedelmäsosetta kyllä uppoaisi samassa tilanteessa 2 purkillista putkeen (kokeiltu on) ja toisaalta jos ruoka ei kelpaa, poika kiskoo 3dl tuttelia, jotta saa masunsa täyteen - tuttipullosta tietenkin.

Miten sitä kehtaa mennä 1-v. neuvolaan kertomaan, että syömisasiat ovat pikkuvauvojen tasolla... :ashamed:

 

Meilläkin tulee välillä kausia, jolloin tuntuu ettei vauva syö mitään. Kaverin 2v poika syö vain riisiä ja kanaa, ei muuta. Yhdellä tutulla poika syö aina vain 5 lusikallista joka ruoalla ja lopettaa siihen. Serkun 2v tyttö ei syö edes niitä 4kk soseita. Ainakin neuvolaan kehtaa mennä hyvällä oma tunnolla. Ei tuo syömättömyys sinun vikasi ole. :hug: Antaa lapselle sitä mikä menee (mut ei mitään kakkuja, pullaa ym sokeria). Mut tiedän ton tunteen, kun tuntuu et joka ruokailu on päivän hikisin vaihe!

 

:hug:
Meillä oli sama tilanne kuopus-tytön kanssa kun tämä oli 10kk.
Ei maistunut muu kuin soseet, siitä aina vähän kerrallaan opeteltiin syömään.
Ensin tarjosin minestrone-keittoa.
Se on melko sosemaista, joten tyttö söi sen.
Siitä sitten mentiin kohti "normaalia" tuon ikäisen ruokaa.
Kyllä se siitä!

 

Anteeksi, tuli kaksi kertaa. :'(

 

4 kk soseet menee.. Meneekö enää edes ne 5 kk soseet, joissa olisi jo jotain lihaa/kalaa/kanaa mukana? Jos kuitenkin saa tuttelia päälle, niin jos ei vielä vaan täysin hoksais ideaa, että ruoasta pitäis saada vatsansa täyteen?
Meillä helpotti ainakin jonkin verran ruokailuissa just toi, et tarjottiin tyyliin perunat lohkoina, lihat ohuina suikaleina, porkkanat keitettyinä siivuina. Sai syödä sormin mitä söi ja omalla lusikalla mitä osui ja sit lopuks saadaan (silloin tällöin) syötellä loput.

 

Meillä oli esikoisen kanssa 1v suunnilleen sama tilanne, eli pääasiassa korvikkeella ja jotain kiinteitä närppi.
Seuraavassa mitä omien kokemusten pohjalta ajattelisin tilanteestanne:

Ensinnäkin, muista, että nälkäinen lapsi ei itseään ruoan ääreen näännytä. Koska poikasi osaa syödä edes jotakin kiinteitä, on ongelma lähinnä henkistä laatua ja korjattavissa. Just luin jostain että kiinteiden kanssa voi tulla ongelmia, jos alku on mennyt "liian" hyvin eli on alussa edetty liian nopeasti tai sitten tapahtunut jotain ikävää, esim. karkeampi ruoka meinannut takertua kurkkuun tai suu palanut liian kuumassa soseessa tms. minkä takia lapsellä huono fiilis karkeammasta ruoasta.

Toiseksi, maito on vielä tuonkin ikäisen muksun "omasta mielestä" parasta ravintoa joten miksipä kuluttaa energiaansa kiinteiden syömiseen kun pelkällä maidollakin pärjää... Lapsihan ei osaa ajatella syömistä siltä kannalta että miten pitäisi syödä tai mikä olisi terveellistä tai normaalia syömistä, vaan syödään siksi että pysytään kylläisenä ja jos maitopullolla sen asian ajaa niin siinäpä se. Sama pätee varmaan 4kk soseisiin. Miksipä opetella syömään muuta, jos niillä pysyy kylläisenä...

Tässä mun vinkkini
- Älä murehdi!! Muista nuo ylläolevat kaksi asiaa koko syömäänopettelun ajan!
- Älä pakota lasta syömään ja tunge ruokaa väkisin suuhun.
- Säännölliset ruoka-ajat 5 kertaa päivässä samaan aikaan muun perheen (eli sinun jos olet yksin lapsen kanssa päivisin) kanssa
- Tee ruokalista viikoksi. Älä mieti mistä lapsi tykkää tai mitä on joskus syönyt tai ollut syömättä vaan laita vaikka omia lempiruokiasi listalle niin, että joka lounaalla ja päivällisellä on jotain lihaa-kanaa-kalaa, perunaa-riisiä-pastaa ja vihanneksia/kasviksia. aamu-, ilta- ja välipaloiksi puuroa, leipää, jugurttia jne. mitä nyt yleensäkin normaaliin ruokavalioon kuuluu
- Tee ruoat niin, että lapsikin voi periaatteessa niitä syödä eli käytännössä melkein kaikesta selviää jättämällä vain suolan pois
- Jäähdytä ruoka ja paloittele sellaiseksi, että lapsi voi syödä sitä itse sormin
- Laita lautaselle ruokaa vain aivan vähän eli vaikka 3 lihanpalaa ja 3 perunanpalaa
- Anna aterialla vain lasillinen maitoa. Kun lapsi vinkuu sitä lisää, sanot että "maito on ruokajuoma ja sitä saa kun on ensin syönyt jotain muuta", ja että sitä saa vain yhden lasillisen. "Jos janottaa, juodaan vettä"
- Jos lapsi ei sinä aikana kun istutte pöydässä ja itse syöt omaa ruokaasi syö yhtikäs mitään, anna ruokailun loputtua lasi maitoa, nosta pois pöydästä ja vie käsien pesulle.
- Anna lisää ruokaa tai maitoa vasta seuraavaan ruoka-aikaan.
- Riippuen siitä miten päivä on mennyt, illalla voi tankata sitten yötä vasten koko pullollisen tuttelia
- Heitä tuttipullo hevon kuuseen! (tai ainakin jätät sen vain iltasyötölle ennen unia)

Neuvolassa eivät onneksi meillä aikanaan kommentoineet esikoisen ruokailuja mitenkään, eivät kyllä osanneet auttaakaan... Mutta asia ratkesi em. konsteilla kun tajusin, että a)niin kauan kuin junnu juo rajattomasti maitoa muu ruoka ei uppoa b)lasta ei voi pakottaa syömään c)lapsi syö mitä vain kun on nälkä d)äidin murehtiminen vain pahentaa ongelmaa e)lapsi tietää itse mitä ja miten paljon kerrallaan syö, minun tehtäväni on vain pitää terveellinen ruoka tarjolla f)ruoantarve on yksilöllistä ja minun lapseni pärjää ja kasvaa kymmenesosalla siitä mitä jonkun toisen samanikäinen lapsi tarvitsee.

 

Korjaus aloitusviestiini: kyllä tuo poika näköjään syö mitä vain sormin, niin halutessaan. Eilen söi kokonaisen päivällisaterian ihan itse, jes! Mutta tänään lounas: kaksi pikkuruista palaa perunaa ja yksi seitipala itse syötynä, sitten alkoi huiskia ruokapaloja lattialle ja raivota lusikalle. Lopuksi joi 2,5dl tuttelia. Kakkakin on muuttunut lähes maitokakaksi, kun ei kiinteitä uppoa. Ahdistavaa. Mutta toisaalta poika on iso ikäisekseen ja painokin vähän plus-käyrän puolella, joten ei pitäisi olla ainakaan kasvun kannalta syytä huoleen.

Viuvauvou kiitos vinkeistä! Varsinkin ensimmäistä on vaikea noudattaa, sillä mulla kohoaa hiki otsalle aina, kun ruoka-aika lähestyy. Vaikka kuinka lupaan itselleni, että nyt tehdään ruokailuhetkestä mukava ja rauhallinen, ja äitikin on iloinen, niin lopputulos on lähes aina se, että lapsi kiljuu ja kiemurtelee syöttiksessä ja minä kiristelen hampaitani.

Jotain meidän ruokailuille on nyt tehtävä, en vain tiedä, mistä aloittaisin. Varsinaiset ruoka-ajat ovat olleet erittäin säännölliset jo pitkään, mutta maitoa on juotu vähän miten sattuu, yleensä välipaloina. Ehkä ongelma onkin mm. juuri siinä? Pitäisi varmaan siirtyä tuttipullosta kokonaan nokkikseen, ja tarjota maitoa siitä vain ruoan yhteydessä Viuvauvoun neuvon mukaan. Ja pitää tiukka linja siinä, että jos ruoka ei maistu, kaapista ei kaiveta 4kk soseita eikä hedelmäsoseita. Ehkä lopetan ns. syöttämisen kokonaan ja annan pojan syödä itse sen minkä syö. Katsotaan, miten tämä meidän "ruokaremontti" onnistuu...

 

Hienoa, että sormiruoka maistuu! Äläkä missään tapauksessa ahdistu! (Voit sen sijaan huokaista helpotuksesta, teidän poika osaa syödä eikä kyse ole mistään sen suuremmasta ongelmasta kuin että hän saa energiansa maidosta eikä kiinteistä...)

Meillä on toiminut niin, että heti kun ruoka lakkaa maistumasta (eli vaikka niiden kahden perunanpalan ja yhden seitipalan jälkeen) katsotaan ruokahetki päättyneeksi. Siinä vaiheessa otan ruokalapun pois ja sanotaan kiitos ruoasta ja lähdetään käsien pesulle. Näin lapsi oppii, että ruokapöydässä syödään eikä leikitä, ja silloin kun ruokaa pöydässä on, sitä syödään. Tämä varmistaa myös sen, ettei ruokailuhetkestä tule mitään valtataistelua: en halua pelotella, mutta kunhan lapsi tulee uhmaikään niin hän voi oikeasti olla syömättä ihan vaan äitiä koetellakseen; vuoden ikäisenä kyse on enemmänkin siinä ettei lapsella ole nälkä (ja miksi olisikaan jos maitoa saa pitkin päivää), jolloin syömään pakottaminen on sekä turhaa että väärin lasta kohtaan.

Jos käy useinkin niin, että muutaman lattialle viskatun perunanpalan jälkeen kaapista kaivetaan hedelmäsoseita, lapsi oppii aika äkkiä siihen, että kieltäytymällä "oikeasta" ruoasta saa jotain herkkuja tilalle. Siksi pitäisi pitää tiukka linja. Tiedän että se on vaikeaa! Been there, done that... Se on TODELLA vaikeaa varsinkin kun ei ole aikaisempaa kokemusta lasten syönnistä ja "kaikkien muiden" lapset vetävät puuroakin kerralla kolme lautasellista ja meidän vain kolme lusikallista...

Mutta muistuttaisin vielä, että lasten ravinnontarve on todellakin yksilöllinen ja maito (varsinkin tissimaito/korvike) on täyttä ravintoa siinä missä kiinteätkin ja on suoraan pois kiiinteiden kulutuksesta.

Ja lisäksi erittäin tärkeää on, että ei pideä tuijotella yksittäisiä aterioita vaan miettiä ruokien menekkiä esim. koko viikon aikana - esim. tuo meidän erilainen syömäri on nyt kolmevuotias ja voi yhtenä päivänä syödä enemmän kuin normaalisti viikon aikana. Ihan selvästi hällä on kausia eli toisinaan syö kolme päivää putkeen pelkkiä hiilareita eli pastaa ja perunaa, työntää lihanpalat vain lautasen reunalle, ja sitten taas seuraavat kolme päivää syö pelkät lihat ja jättää perunat koskematta. PItää muistaa myös se, että emme me aikuisetkaan joka päivä tykkää kaikesta, me syömme vain siksi koska tiedämme, että monipuolisesti pitää syödä. Mutta joskus tekee mieli vain jotain oikein raikasta salaattia, toisinaan vain jotain oikein rasvaista jne. - miksei sama toimi siis lapsilla kun se toimii meillä aikuisilla?

Tsemppiä! Meillä on jo toinen vauva siirtymässä oikeaan ruokaa ja täytyy sanoa, että on kyllä ollut paljon helpompaa hänen kanssaan kun noiden esikoisen kanssa käytyjen syömiskamppailuiden jälkeen tajusi alusta asti, että vauva oppii syömään kunhan antaa aikaa ja mahdollisuuksia eikä yritäkään pakottaa!