Lapsi mukaan hautajaisiin?

Mitä mieltä olette siitä, kannattaako lapsi ottaa hautajaisiin mukaan? Tämä ei ole meillä mitenkään ajankohtaista, mutta tämä ajatus heräsi mieleeni tuosta yhdestä toisesta ketjusta.

Lapsena minua ei otettu yhden sukulaiseni hautajaisiin ja äitini selitti minulle, että heidän mielestään olen liian pieni sinne. En muista minkä ikäinen olin silloin, mutta varmaankin alle kouluikäinen. Yksi nuorempi sukulaiseni kysyi myöhemmin, että miksi en ollut niissä hautajaisissa, niin kerroin mitä äitini oli sanonut. Myöhemmin osallistuin läheisemmän sukulaisen hautajaisiin. Olin itkenyt silloin, kun kuulin hänen kuolemastaan, mutta hautajaisissa olin levollisin mielin. Minulle oli nimittäin selitetty, että rouva oli mennyt Taivaaseen ja hänellä on siellä hyvä olla.

Olen miettinyt, että voiko hautajaiset olla lapselle traumaattinen kokemus? Vai voiko se olla opettavainen kokemus? Merkki siitä, että kuolema on luonnollinen osa elämää. Olen osallistunut hautajaisiin yhteensä viisi kertaa. Sanoisin, että osallistumisella olen saanut asialle päätöksen, kun rakkaasta ihmisestä luopuminen tuntuu yleensä jonkin aikaa epätodelliselta. Minun mielestä hautajaisissa pelottavinta on nähdä tuttujen ihmisten suru. Mitkä asiat teidän mielestä voi pelottaa lasta? Ovatko lapsenne joskus kertoneet tuntemuksistaan?

 

kyllä mulla on ollut aina kaikki lapset pienestä pitäen mukana hautajaisissa. ne kuuluu osana elämää, ja kun pienestä osallistuu, niin niistä ei tule lapselle mitään kammotusta. ja asiallisesti selittää asian, ja sen, että siellä ihmiset itkee, koska ihmiset on surullisia.

 

Itse olen sitä mieltä että riippuu lapsen kehityksestä. Jollekin 6 vuotiaalle se voi olla traumaattista mutta jollekin ihan hyväkin kokemus. Kerran vain vainaja hyvästellään pienen lapsen kanssa. Omani ollessa 2,5-3 ex mieheni vei lapseni ruumishuoneelle hyvästelemään sukulaisensa ja sitten ihmetteli että miksi en hyväksynyt tätä. Olin luvannut hautajaisiin antaa tytön mutta tuo ruumishuoneelle vienti oli tytölle jo aika traumaattinen kokemus josta tytön kans keskustelee todella pitkään joten katsoin parhaaksi että siinä oli tytön ja tämän sukulaisen hyvästit.En enää hautajaisiin antanut ja tätähän ex ei sitten ymmärtänyt. Nyt isompana kyllä ollut jokaisessa hautajaisissa mihin vaan päässy,emme käy kun lähempien sukulaisten hautajaisissa.Tyttö ollut aina hieman herkkä kaikelle uudelle ja nähnyt paljon painajaisia.

 

Tuohon vielä lisään että en ole itse vienyt tyttöä kertaakaan ruumishuoneelle. Hautajaisissa on saanut antaa vainajalle hyvästit. Minusta ruumishuoneet eivät ole lastenpaikka,hautajaiset ovat. Koko perheellä olemme aina niihin osallistuneeet.

 

Ei ole käynyt mielessäkään ettei hautajaisiin voisi ottaa lapsia mukaan

 

Meillä tyttö 3v on ollut kolmissa hautajaisissa mukana 3kk, 2v3kk ja nyt alkutalvesta just 3v täytettyään. Kaksista ensimmäisistä ei tietenkään mitään ymmärtänyt, mutta nyt osasi jo kysellä "juhlista". Ja juhlina lapsi niitä pitikin, joten sen ihmeempiä trumoja ei ole tullut. Meillä on auttanut kun on kerrottu, mitä on käynyt ja miten homma etenee. Tärkeintä lapselle on tuntunut olevan, että muistotilaisuudessa saa kakkua!

 

Mä en näkisi muuta estettä kuin että osaavatko olla riehumatta siellä ja löytyykö heille kyllästyttyään sopivaa tekemistä. Lapsi ei osaa surra samalla tavalla kuin aikuinen, itse asia eli jonkun kuolema menee hautajaisissa yleensä ohi.

Tätini hautajaisissa kuopus halusi aloittaa perinteisen seremoniansa eli penkkien ali valumisen muille penkkiriveille, eikä häntä satuvihkot kauaa jaksa kiinnostaa. Sitten vein hänet lähellä sisääntuloa olevaan odotus-ja pyhäkouluhuoneeseen, siellä oli muita lapsia ja leluja+kirjoja. Itselläni jäi tosin se siunaustilaisuus kuulematta, mikä harmitti kun se täti oli kuitenkin läheinen mulle.

 

Viime kuussa 3 ja 5 vuotiaat tyttöni olivat isomummun hautajaisissa, isompi ymmärsi tuolloin vasta sen mummun kuoleman lopullisuuden ja tietysti itki, mutta olimme jo etukäteen valmistaneet siihen että itkeä saa ja siellä moni muukin todennäköisesti itkee - myös äiti.
Kysymyksiä tilaisuudesta ja kuolemasta tuli paljon automatkalla ja niihin vastattiin selvästi lapsen ymmärryksen mukaan ja niinkuin asia on.
Hautajaiset on tärkeä osa elämänkiertoa enkä ymmärrä miksi lapsia pitäisi siltä "suojella".

 

on vähä eriasia käydä ruumishuoneella kuin hautajaisissa. se ruumishuone saattaa olla aikuisellekin kammottava paikka, ja missään nimessä en omia lapsiani sinne veisi. itse olen 12 vuotiaana käynyt katsomassa äitiä ruumishuoneella, mutta ei siitä mitään kammoo jäänyt, äiti oli kuin olis vain nukkunut. isää en halunnut käydä katsomassa, vaikka olin silloin jo aikuinen. siskosta oli otettu arkussa kuvia, mutta ne hävitin.

 

minä tas en ole koskaan tajunnut ihmisiä jotka ei vie lapsia mukaan hautajaisiin.
Laset kuuluu ihan samalla tavalla hautajaisiin kuin sinne ristiisiin, syntymä on kuoleman vastakohta ja toisinpäin.
Meillä on aina lapset olleet mukana hautajaisissa jos kyse on ollut sukulaisten hautajaisista, toki jonkun tuttavan tai työkaverin hautajaisiin en lapsiani luonnollisestikaan vie vaan sinne kuuluu vainajan sukulaisten lapset.

 

Mukanahan nuo ovat kulkeneet hautajaisissakin. Kuoleminen kuuluu normaaliin elämänkiertokulkuun samoin kuin syntyminenkin.

 

Totta kai lapset mukaan. Näkevät elämän realiteetteja. Meillä oli just appiukon hautajaisissa 3,6,7vuotiaat, eka kertaa hautajaisissa. Olihan se surullista ja kysymyksiä tulvi mutta kuolema kuuluu elämään.

Nyt kun vielä saisi selitettyä miksi vauvantekoon tarvitaan isi ja äiti

 

Nyt kun vielä saisi selitettyä miksi vauvantekoon tarvitaan isi ja äiti

Nyt kyllä pistit pahan

 

Riippuu lapsesta. Meillä oli esikoinen n. 1,5v miehen tädin hautajaisissa. Vajaa vuoden ikäisen serkkupojan kanssa olisivat halunneet alkaa juttelemaan niin mentiin minä ja serkun isä lasten kanssa johonkin sivuhuoneeseen tilaisuuden ajaksi
Kahvittelu meni sitten jo hyvin. En olisi lähtökohtaisesti ottanut mukaan, mutta anoppi halusi ehdottomasti kun sukulaiset ei olleet nähneet lapsenlapsia (-.-)

Seuraaviin hautajaisiin jotain kuukausia myöhemmin ei menty vaan mies meni yksin.

Nyt kesällä mentiin reilu 2,5v kanssa taas koko perhe ja tyttö oli tosi rauhassa ja nätisti koko tilaisuuden ajan. Oli ainoa pieni lapsi jos siskoni muutaman kk ikäistä vauvaa ei oteta lukuun, ei siis ollut ketään kenen kanssa riehaantua niin se auttoi. Tuon ikäinen vähän jo lukee sitä tilannettaki, eli kun kaikki oli hiljaa vakavana niin ei itsekään alkanut höpisemään tai riehumaan.

Haastavin ikä on juuri tuo 1-2v kun menohaluja on kovasti mutta tilannetajua ei niinkään jne. Lisäksi se vaikuttaa miten paljon ikätovereita lähellä istuu, tekeekö mieli innostua kaverin kanssa jne. Vanhemmalle lapselle voi jo kertoa mitä tapahtuu ja miten kuuluu olla.

 

Sitä miten traumaattista tuo on lapselle en ole edes miettinyt. Niissä hautajaisissa missä minä olen ollut ei lle ollut avointa arkkua tmv ja hautajaiset kuitenkin kuuluu elämään. Jos vanhempana tulee kysymyksiä niin parhaani mukaan sitten vastaan niihin, tuo 3v ei niin ole niitä vielä miettinyt että olisi kysymyksiä tullut. On vain osallisrunut "juhlaan missä on paljon uusia ihmisiä ja saa syödä kakkua"

 

Minusta on tosi surullista jos lapsia ei oteta mukaan elämän suuriin hetkiin. Jos on itse sinut sen kanssa mitä ajattelee kuolemasta ja kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudesta, ei ole mitään ongelmaa puhua näistä asioista lastenkaan kanssa. Itse vein omat lapseni leikki-ikäisenä mummini kuolinvuoteelle. Voin ilokseni kertoa että omat lapseni suhtautuvat tyynesti ja hyväksyvästi meitä kaikkia kerran odottavan kuoleman ajatukseen, koska aikuiset ympärillä eivät yritä peitellä aihetta tai paeta sitä vaan ovat aina valmiit keskustelemaan siitä.

 

Olen itse ollut lapsena hautajaisissa mukana ja lapseni ovat olleet mukanani hautajaisissa myös. En ymmärrä mikä siinä olisi jotenkin lapsille sopimatonta. Edes avoin arkku ei aiheuttanut paniikkia, enkä ole iskostanut lapsiin mitään taivasajattelua.

 

Itsekin olen ajatellut, että kun ottaa lapsen mukaan hautajaisiin ja antaa itselleenkin luvan itkeä, niin samalla opettaa lapselle, ettei mitään tuntemuksia tarvitse peitellä.

Olen kuitenkin kokenut häiritsevänä sen, kun jonkun vauva on huutanut koko siunaamisen ajan ilman, että vanhempi (kaikissa tapauksissa äiti) on ollenkaan rauhoitellut sitä. En kuullut mitään koko tilaisuudesta ja koin sen myös ahdistavana sekä epäsopivana. Myöhemmin harmittelin tätä yhdelle sukulaiselleni, jota huutaminen ei ollut haitannut, koska hänen mielestään vauva oli tuonut tilaisuuteen 'iloa' koska tämän olemassa olo kuvasi vastaavasti syntymää.

Kysyin myöhemmin äidiltäni näistä hautajaisista, joihin en päässyt. Hän kertoi, että hänen mielestään oli epäsopivaa, että minua nuoremmat lapset olivat juosseet hautausmaalla ja naureskelleet. En usko, että olisin itse lapsena lähtenyt mukaan tähän leikkiin, koska olin todella kiltti pienenä ja olisin totellut, kun minua olisi kielletty tekemästä niin. Luulen, että äitini ajatteli varmaan suojelevansa minua, kun ei ottanut mukaan.

 

Lapsi ei osaa ajatella kuolemaa tai hautajaisia pelottavana tai traumaattisena, ellei aikuinen sellaisena niitä lapselle kuvaa. Tänne synnytään, täällä kuollaan ja mokemmat on yhtä luonnollisia tapahtumia.

Mun lapset ovat olleet mukana kaikissa hautajaisissa koska ne ihmiset on olleet myös mun lasteni sukulaisia ja esi-isiä.

Se on sitten taas vanhempien vastuulla huolehtia siitä, ettei lapset häiritse siunaustilaisuutta ja opettaa, että joissain paikoissa on vaan istuttava hiljaa paikoillaan

 

Lähtökohtaisesti minusta lapset kuuluu hautajaisiin siinä missä muuhunkin elämään. Sitten, jos on odotettavissa, että molemmat vanhemmat tai kaikki lapselle turvalliset, läheiset, tutut aikuiset "hajoavat" hautajaisissa eikä heillä ole siinä hetkessä voimavaroja tukea lasta, jos lasta muiden suru hämmentää tai jännittää, niin silloin ei. Yksin (henkisesti) lapsen ei pitäisi joutua hautajaisia kohtaamaan, pitäisi olla vähintään yksi turvallinen aikuinen joka ei romahda. Itkeä toki saa.

 

otin tyttöni mukaan hautajaisiin kyllä kannatti se muistaa sen vielä suree

 

Kyllä minä ottaisin mukaan. Luonnollisia asioitahan ne ovat. Mutta en kyllä kuollutta ihmistä veisi katsomaan.

 

Jos vainaja on lapselle tuttu niin tietenkin ottaisin. Mutta jos vainaja on isän isotäti, jonka lapsi on nähnyt kerran yksi vuotiaana ja silloinkin nukkunut koko isotädin vierailun ajan päikkäreitä niin jättäisin suosiolla viemättä.

 

Mun mielestä on typerää eristää lapsen elämästä niinkin luonnollinen asia kuin kuolema.