Henkilökohtaisesti mua ei haittaa vaikka lapset olis päivähoidossa ja vanhemmat kotona, mutta joskus ihmettelen ihmisten perusteluja sille. Sanotaan, että haluttaisiin kyllä olla lasten kanssa kotona, mutta ei pystytä normi arkea pyörittämään lasten kanssa ilman että ne olisi päiväkodissa. Musta työnhaku ja muut arki menot ovat asioita joita pystyy tekemään lasten kanssa, jos vaivautuu etukäteen suunnittelemaan ja miettimään hiukan. Sehän on arkea, jota lapsen kuuluu nähdä ja oppia. Kummallista musta on jos lapsen pitää olla kokoajan kaiken keskipisteenä eikä mitään voi tehdä lapsen häiriintymättä siitä. Arki puhissahan lapsi juurikin oppisi monia taitoja, esim. vuoronsa odottamisen, neuvottelutaitoja yms.. Lasta pitää vanhemman vain opastaa ja ohjata noissa tilanteissa ja etukäteen miettiä kuinka lapsen kanssa onnistuisi arki toimet. Esim. ravintolassa syöminen, äidin omat lääkäri/neuvolakäynnit, työn haki ja haastattelut, pankkiasiat jne.. Nehän ne on parhaita arki touhuja opettaa lapselle niitä paljon puhuttuja sosiaalisiataitoja ja niissä lapsi pääsee normaaliin arkeen ja käytötapoihin luontevasti kiinni. En yhtään väheksy tällä kirjoituksella lasten ikätoverin tarvetta tai vanhempien voimavaroja, välillä vain jotkut asiat kummastuttaa. Ja ap, jossain viestissä sanoit, että hoitopaikkaan tartuitte nyt, kun löytyi mieluinen hoitopaikka, että muuten olisi vuoden vaihteessa otettava kokopäivä paikka muusta päiväkodista, oletko siis saanut töitä, jotka alkaa vuodenvaihteessa?