lapsi pelkää, näkee painajaisia.

En tiedä mitä tehdä, kenelle tästä puhua. Lapsen isän kanssa en pysty puhumaan, se ei suostu kuunteleen ja heti kun alan puhumaan niin se hermostuu. Tää asia vaivaa mua.
Viime yönä lapsi näki unta, huusi ääneen "apua" ja heräsi siihen ja tuli viereen ja sanoi "onneksi se oli vain unta". Kysyin että minkälaista unta näit. Lapsi vastasi "isi tiputti minut tielle siitä mustalta jutulta(kaide) parvekkeelta". Mitä tämä uni mielestänne kertoo teille?
Itselle tuli vain vahvempi käsitys siitä että lapsi pelkää isän luona. Lapsen mukaan isä on kerran puristanut (syksyllä 2011) häntä jaloista ja käsistä tosi kovaa (tätä en uskaltanut ottaa puheeksi, mut kerran isän tullessa lasta hakemaan lapsi sanoikin "isi, minä kerroin äitille kuinka sinä puristit minua", isä tähän "mutta kerroitkos sinä mitä sinä teit" , lapsen mukaan hän leikki majassa ja isä tuli ja hajotti sen ja otti syliin ja puristi.), äidistä ei isin luona saa puhua mitään (syksyllä lapsi kertoi hänen itkiessään isän huutaneen "älä huudä äitiä, huuda mieluummin vaikka härkää!"). Lapsi on kertonut isän olevan aamuntorkku ja illantorkku, sanoo että isi ei jaksa kauaa olla hereillä. Lapsen mukaan isi laittaa aamuisin videot päälle ja jatkaa itse unia. Väsynyt mies hän oli suhteemmekin aikana, nukkui pitkään ja aina myös töitten jälkeen ja päivisinkin saattoi torkahtaa kun katseli paljon tv:tä.

Lapsen isä on äkkipikainen, arvaamaton ja aikoinaan suhteessamme väkivaltainen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mutta osaa antaa "vieraalle" hyvin käyttäytyvän kuvan.
Onko tää tilanne vain siedettävä? olo on hyvin voimaton, kun tuntuu etten voi asialle tehdä mitään.

 

tuntuis pahalta päästä lasta tollasen isän luokse... kysyisin vaikka neuvolasta apua,

 

Millainen perhetilanne teillä on ap? Ette ilmeisesti asu yhdessä ja lapsi on isän luona välillä? Kannattaa varman ottaa yhteyttä lastensuolejuun tms. tahoon, joka päättää näistä tapaamisasioista yms. Lapset näkevät kyllä painajaisia, mutta se että ne tulevat noin suoraan on mielestäni jo aika hälyyttävää ja siihen pitää puuttua. Kirjoita kaikki painajaiset ja muut asiat ylös nyt kun vielä muistat ne, jotta sulla on mustaa valkoisella kun asiaa aletaan tutkimaan. Voimia ja jaksamista!

 

toimi jotenkin. vaikka tilanne ei edes ratkeaisi, niin lapsen on tärkeää tietää ettet jäänyt tuleen makaamaan. uhrilta häviää taju siitä, mikä on oikein ja kohtuullista. niinkuin itsestäsi tiedät. älä anna lapsesi tipahtaa samaan loukkuun. riittää pitkälle vastalääkkeeksi jo se kun joku ymmärtää missä mennään eikä hyväksy.

yrittäisin myös neuvolan kautta, jos eivät lopsauta korvaansa niin sitten lastenvalvojalle, lastensuojeluun, tarpeen mukaan poliisillekin. taas tärkeintä ei ole onnistua välittömästi muuttamaan asioita, vaan saada todistusaineistoa kasaan siltä varalta, että tarvitset sitä jossain vaiheessa.

 

Erottu ollaan lapsen ollessa 2,5v, nyt on lapsi 5v. Isä ei halunnut lasta alkuun ollenkaan luokseen, omin sanojen mukaan ei jaksa hoitaa mutta sitten astui kuvioon nainen, jolla myös lapsi (nykyään eri nainen kuvioissa) niin sitten alkoi halutakin lasta itselle (käytiin yhdessä last.valvojan luona, ex-mies ei antanut mennä mun yksin lastenvalvojan luo), tehtiin sopimus 1vkl/kk ja myös isä kiristi yhteishuoltajuuteen, en suostunut sillä välimme ovat niin tulehtuneet ettei tosiaankaan pystytä sellaiseen (olen ollut yksinhuoltajana lapsen syntymästä lähtien), tosin tuli siihen muutos mulla on ns. rajoitettu yksinhuoltajuus (eli isä saa viranomaisilta kaikki haluamansa tiedot lapsesta).
Tota lastenvalvojaan yhteyttä ottamista olen miettinyt, mutta voiko sekään mitään tehdä? ja sitten pelottaa myös se että jos lapsen isä saa tietää että olen ollut yhteydessä johonkin (onhan sillä toi tiedonsaanninoikeus), niin mitä se tekee tai entä jos kostaa lapsen kautta?
Aiemmin ei mitään näin selkeää painajaista ole nähnyt. Lapsi muistaa sen edelleenkin, aamulla herättyäänkin puhui siitä. Toisinaan ollut viikonlopuista vaitonainen, sen kerran kun isä oli puristanut, niin tarhasta kun hain ja kysyin että "oliko hauska viikonloppu iskän kanssa?", lapsi ei vastannut mitään, kysyin uudelleen ja lapsi vain "vaihtoi puheenaihetta", sitten illalla nukkumaan mentyä haki minut vierelleen ja sitten kertoi. Tuntuu niin pahalta mitä pieni lapsi joutuu kokemaan.

 

jäi tosta aiemmasta viestistä puuttumaan, että toi tapaamissopimus on tehty vuosi sitten.

 

Et voi vain kysyä "mutta voiko lastenvalvojakaan mitään tehdä?" vaan ota siitä selvää. Äiti, joka ei edes yritä suojella lastaan, vaan surkuttelee vain mitään tekemättä, on pahinta, mitä lapselle voi tapahtua! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja selvität asian lastenvalvojalle!

 

Ehdottomasti otat yhteyttä lastenvalvojaan ja kerrot huolesi!
Miehen suuttuminen ei saa olla este sille, että lapsen tilanne parantuisi!