Lapsi sairaalassa, äiti ihan puhki ja umpiväsynyt

Yleensä meillä on ollut tilanne tuo. Kun sinne sairaalaan viimein päästään/joudutaan, niin on valvottu ja otettu käyttöön viimesetkin varavirrat. Kotona toinen hoitaa muuta sakkia ja koittaa käydä töissä ja selvitä arjesta. Sairaalassa jatkuu sama ruletti, kuin kotonakin. Hoidat, lääkitset, syötät, peset. Päävastuu ja päätöksenteko hoidosta on onneksi jo muilla, mutta lapsi voi hyvin vain, jos jaksat hoitaa ja valvoa edelleen. Umpiväsyneenä, silmät kirvelee, ajatus pätkii, huoli on kauhea ja hoitaja tuo vaan lapselle ruuan ja tokaisee, että koitappa saada jotaki menemään. Ai niin ja mittaappa taas kuume ja anna päivälääke samalla. Illalla tuumaa, että soittele kelloa, jos ei rauhotu nukkumaan, niin mietitään, mitä tehdään. Soitan kymmeneltä, soitan yhdeltätoista, soitan kahdeltatoista.... Ja viimein hoitaja tuo Panadol-ruiskun ja sanoo, anna sitten tuo.

Syömään jos haluaa päästä, niin se pitää kerjätä, että voisinko hakea ruokalasta ruokaa tänne tarjottimella ja syödä, kun on jo niin nälkä. Kahville haluttas kerran-kaks päivässä ja sekin on vaikeaa aina juuri silloin, kun pyytää hoitajaa hetkeksi jäämään lasta hoitamaan.

Sairaalasta kotiuduttaessa äiti on loppu, kaikkensa antanut ja palaa kotiin hoitamaan vähitellen toipuvaa lasta ja muuta perhettä. Valvoo edelleen ja huoli jaksamisesta painaa.

Kannatan ehdottomasti ajatusta, että vanhemmat saa hoitaa lasta sairaalassa ympäri vuorokauden, mutta pieni ruokapaussi tai muutama tunti yöunia auttais kummasti. Yleensä meillä ainakin lasten sairastaessa mennään äärirajoilla. Kuinka paljon teidän mielestä täytyy jaksaa sairaalassa hoitaa omaa lasta. Minä haluaisin hoitaa koko ajan, mutta haluaisin myös vähän hengähtää, kun kerran sielä hoitajiakin on.

 

Onpa outoa, meillä ei ole ollenkaan huonoja kokemuksia.
On kehotettu menemään syömään, lepäämään jne.

 

Aivan samanlaiset tuntee ovat minulla sairaala-ajoista... :hug: Siellä ei ole todellakaan mikään herkku olla, kun jostain syystä hoitajat toimivat vanhempien paikalla ollessa pelkästään "juoksupoikina", jos niinäkään... Tee tuo, anna tuo, laita tuo...ja ovi käy hoitajan perässä kun on menossa jo. :/ Ja kotona muita lapsia, joten hoitovastuu on jo toisen vanhemman kanssa jaettu, joten sieltäpäin ei tule apua. Syömään ja vessaan pääsee yleensä vain silloin kun lapsi sattuu nukkumaan ja silloinkin saa mennä juosten, ettei satu heräämään kun on poissa. :/ Sairaalaa minäkin välttelen viimeiseen asti ja mielelläni vaikka ajan lapsen kanssa päivittäin tutkimuksiin sairaalaan sen sijaan että jäisimme sinne yöksi. :\|

 

\

Onpa outoa, meillä ei ole ollenkaan huonoja kokemuksia.
On kehotettu menemään syömään, lepäämään jne.

Samoin. Hoitajat melkein ajoivat syömään ja haukkaamaan raitista ilmaa useamman kerran päivässä.
nimim. kolme viikkoa sairaalamaailmassa 2v lapsen kanssa

 

Missä sairaalassa olette ollu?

 

Tilanteessa pitäs kyllä sun itekki tokasta jo niille hoitajille, että mun on nyt PAKKO lähteä kotiin lepäämään, etten oo kohta itekki uupumuksesta tällä osastolla. Jos lapsi on sairaalassa, hoitajien velvollisuus on lasta hoitaa. Vaikka ymmärrän senkin, että haluais oman lapsen luona olla kokoajan, mutta tuo kuulostaa jo niin raskaalle, että on oltava itsekäs ja siirrettävä se hoitaminen hetkeks niille täteille. Ei saa olla liian kiltti, sielläkään.

 

\

Aivan samanlaiset tuntee ovat minulla sairaala-ajoista... :hug: Siellä ei ole todellakaan mikään herkku olla, kun jostain syystä hoitajat toimivat vanhempien paikalla ollessa pelkästään "juoksupoikina", jos niinäkään... Tee tuo, anna tuo, laita tuo...ja ovi käy hoitajan perässä kun on menossa jo. :/ Ja kotona muita lapsia, joten hoitovastuu on jo toisen vanhemman kanssa jaettu, joten sieltäpäin ei tule apua. Syömään ja vessaan pääsee yleensä vain silloin kun lapsi sattuu nukkumaan ja silloinkin saa mennä juosten, ettei satu heräämään kun on poissa. :/ Sairaalaa minäkin välttelen viimeiseen asti ja mielelläni vaikka ajan lapsen kanssa päivittäin tutkimuksiin sairaalaan sen sijaan että jäisimme sinne yöksi. :\|

Samat ajatukset siis sinullakin. Meillä sairastellaan suht paljon ja välillä tuntuu, että voiko tämä olla totta, että sitä ollaan täysin hoitajien armoilla. Vatsa kurnien, jalat ristissä sielä pyydät nätisti, että kattoisitteko hetken, niin käyn... Viimeksi oli kyllä ihan huippua, että sanoin haluavani hakea ruoan ja hoitaja sanoi, että tuo lapselle kohta ruuan, niin pääset sitten ihan rauhassa syömään. Lapsen ruoka tuli 10 minuuttia ennen, kun päivällisen tarjoilu loppui. Syötin lasta kiireellä ja soitin kelloa, mutta kukaan ei tullut päästämään syömään. Mies toi töistä päästyään ruokaa. :/

 

Me oltiin just viikko lastenosastolla ja itse minä kyllä lapsen hoidin, eli vähän samanlaisia kokemuksia... Poika vaan kun on vielä niin pieni ja nukkuu suht paljon niin minäkin sain sitten huilattua ihan kohtalaisen hyvin. Tosin siellä vaan on joku ovella jatkuvasti, joko tuovat ruokaa, kysyvät onko kaikki ok tai siivoovat. Eli ei siinä paljoa päivisin huilailtu...
Ei mulla kyllä mitään valittamista silleen oo kun mielelläni itse lapseni siellä hoidankin.
Sen tosin huomasin, että jos en itse ois huolehtinut pojan lääkkeiden antoajoista, niin ei niistä ois huolehtinut kukaan...

 

\

Missä sairaalassa olette ollu?

Taidanpa jättää kertomatta. Aion kyllä laittaa palautetta asiasta sairaalalle.

 

\

\

Aivan samanlaiset tuntee ovat minulla sairaala-ajoista... :hug: Siellä ei ole todellakaan mikään herkku olla, kun jostain syystä hoitajat toimivat vanhempien paikalla ollessa pelkästään "juoksupoikina", jos niinäkään... Tee tuo, anna tuo, laita tuo...ja ovi käy hoitajan perässä kun on menossa jo. :/ Ja kotona muita lapsia, joten hoitovastuu on jo toisen vanhemman kanssa jaettu, joten sieltäpäin ei tule apua. Syömään ja vessaan pääsee yleensä vain silloin kun lapsi sattuu nukkumaan ja silloinkin saa mennä juosten, ettei satu heräämään kun on poissa. :/ Sairaalaa minäkin välttelen viimeiseen asti ja mielelläni vaikka ajan lapsen kanssa päivittäin tutkimuksiin sairaalaan sen sijaan että jäisimme sinne yöksi. :\|

Samat ajatukset siis sinullakin. Meillä sairastellaan suht paljon ja välillä tuntuu, että voiko tämä olla totta, että sitä ollaan täysin hoitajien armoilla. Vatsa kurnien, jalat ristissä sielä pyydät nätisti, että kattoisitteko hetken, niin käyn... Viimeksi oli kyllä ihan huippua, että sanoin haluavani hakea ruoan ja hoitaja sanoi, että tuo lapselle kohta ruuan, niin pääset sitten ihan rauhassa syömään. Lapsen ruoka tuli 10 minuuttia ennen, kun päivällisen tarjoilu loppui. Syötin lasta kiireellä ja soitin kelloa, mutta kukaan ei tullut päästämään syömään. Mies toi töistä päästyään ruokaa. :/

Ikävä juttu. :\| Tuollaisia minäkin olen paljon kohdannut, ymmärrän että ne johtuvat kiireestä: mennään jo seuraavan luo ja unohdetaan se äiti sinne mankumaan sitä 5-minuuttistaan...se on kuitenkin aikuinen ja pärjää, ajatellaan. Tai sit vain unohdetaan. :/ Minulla on toisinaan ollut ihan hyviäkin kokemuksia ja hoitajien luonteistahan se on aina johtunut, toiset vain luonnostaan välittävät enemmän; kyselevät, että tarvitsisitko itse jotain ja juttelevan muuta, kuten onko miehesi tulossa tänään päästämään sinua hengähdystaolle...ja toiset vain mutisevat, joo ihan kohta, eivätkä koskaan asian tiimoilta palaa... Meillä onneksi sairaalakeikat ovat tapahtuneet omassa kaupungissa, joten vieraita on käynyt (isovanhempia lähinnä), heitä olen sitten vaivannut ja tuottanut välipalaa itselleni...

 

Kiitos mielipiteistä. Mietin tässä, että olenko vain outo ja hoitaako muut kokonaan aina lapsensa sairaalassa, vaikka olisivat valvoneet jo kaksi viikkoa kotona. :/ Ei tämmöistä tarvi sietää, vaikka hoitajille kiire onkin. Ja kiitos myötätunnosta. Kuulostelin tässä, että taidan päästä nukkumaan, kun tyttö hengittelee taas paremmin ja torkahti. =)

 

miulla on kokemuksia siitä kun meidän nykyisin 5v oleva poika oli pienenä sairaalassa..miulta kysyttiin tulenko joka syötölle ja tuonko maitoo tullessani.. muuten olin kyllä kotona.. tietty oli pesua, lääkkeen antamista ja sitä syöttöä.. pelkoa ja toivoa että jospa se ruoka ei kohta ois olkapäällä..

meillä sairaalaassa on aika nihkeesti porukkaa mutta kuitenkin ainakin miun kohdalla ovat olleet sitä mieltä että äitin on hyvä levätä kun lapsi sairaalassa, jotta jaksaa kotona..

ja kun olin näitä sokeripoikai laitoksella ollessani syötteöemässä niin sieltä ainakin vanhemmat joilla isompia ja pieniäkin..hoidossa niin kävivät syömässä ja kahvilla ..muuta eivät tehneet kuin ilmoittivat hoitsuille että mistä huoneesta on vanhempi/vanhemmat hetkeksi pois...

 

\

\

Aivan samanlaiset tuntee ovat minulla sairaala-ajoista... :hug: Siellä ei ole todellakaan mikään herkku olla, kun jostain syystä hoitajat toimivat vanhempien paikalla ollessa pelkästään "juoksupoikina", jos niinäkään... Tee tuo, anna tuo, laita tuo...ja ovi käy hoitajan perässä kun on menossa jo. :/ Ja kotona muita lapsia, joten hoitovastuu on jo toisen vanhemman kanssa jaettu, joten sieltäpäin ei tule apua. Syömään ja vessaan pääsee yleensä vain silloin kun lapsi sattuu nukkumaan ja silloinkin saa mennä juosten, ettei satu heräämään kun on poissa. :/ Sairaalaa minäkin välttelen viimeiseen asti ja mielelläni vaikka ajan lapsen kanssa päivittäin tutkimuksiin sairaalaan sen sijaan että jäisimme sinne yöksi. :\|

Samat ajatukset siis sinullakin. Meillä sairastellaan suht paljon ja välillä tuntuu, että voiko tämä olla totta, että sitä ollaan täysin hoitajien armoilla. Vatsa kurnien, jalat ristissä sielä pyydät nätisti, että kattoisitteko hetken, niin käyn... Viimeksi oli kyllä ihan huippua, että sanoin haluavani hakea ruoan ja hoitaja sanoi, että tuo lapselle kohta ruuan, niin pääset sitten ihan rauhassa syömään. Lapsen ruoka tuli 10 minuuttia ennen, kun päivällisen tarjoilu loppui. Syötin lasta kiireellä ja soitin kelloa, mutta kukaan ei tullut päästämään syömään. Mies toi töistä päästyään ruokaa. :/

Tälläista se on ollut meilläkin! ainoastaan silloin kun lapsi nukkui pääsin juksu jalkaa kahville tai syömään jotain, muulloin ei toivoakaan! :\|

 

On tässä sekin näkökulma, että henkilökuntaa on joillain osastoilla tosi vähän. En tietysti tiedä mikä on tilanne ollut niillä osastoilla joista nyt on puhe, mutta ystäväni oli sairaanhoitajana lastenosastolla ja hänkin kyllä toimi voimiensa äärirajoilla. Henkilökuntaa oli jatkuvasti liian vähän. Joinain päivinä töihin saapuessa sai kuulla että on vakihenkilöstöstä ainoa joka saapuu kyseiseen vuoroon. Avuksi yrittivät haalia jonkun naapuriosastoilta tai työvoimapalveluista. Osastolla useita lapsia joitka olisivat vaatineet jatkuvaa tarkkailua vieressä. Mikä on täysin mahdotonta jos koko osasto pyörii yhden tai kahden hoitajan varassa. Työvuoron lähestyessä loppuaan, ystäväni ei voinut olla varma tulisiko tarpeeksi henkilökuntaa seuraavaan vuoroon, eli painostettaisiinko häntä jäämään ylitöihin, ilman hoitajaa kun osasto ei pyörinyt lainkaan. Kaikki tämä kiireessä, väsyneenä ja jatkuvassa pelossa ,että tekee vielä kaikessa paineessa kohtalokkaan virheen. Joskus soitettiin juuri kun oli päässyt kotiin, että pitäisi palata, eivät osastolla pärjää. Sanomattakin selvää että jos joskus saivatkin haalittua jostain uusia hoitajia, säikähtivät heti pois siitä rumbasta. Pienellä palkalla, ilman minkäänlaisia etuja, kotona vastassa siis rahahuolet. Nyt ystäväni opiskelee uutta ammattia, eikä palaa sairaanhoitajaksi. Emme me vanhemmat tällä meiningillä pääse tulevaisuudessa lastemme sairaalakeikoista siis yhtään helpommalla.

 

Minut "käskettiin" kotiin yöksi sairaalasta. Sanoivat ette lapsella ole hätää, he hoitaa ja tilanne on se ettei yön aikana tarvii pelätä enää. Ja päivisin syömään ja kahville tulivat hätistelemään.

 

Minä olin joskus nelikuisen vauvan kanssa sairaalassa muutaman päivän ja sain jäädä sairaalaan vain siksi, että imetin, muuten ei olisi öitä saanut sairaalassa olla.

 

No, pitää vaan olla tiukkana ja sanoo, että NYT menisin syömään, suihkuun, kakalle tms. Ei ne turhia kysele äidin vointia (ei ainakaan Tays:issa kysytty 3vrk:n aikana kertaakaan kun yötäpäivää hoidin ripulipotilasta, 7kk).

Tays:issa oli vähän isompia lapsia varten sellanen täti, joka tuli vieruskaveria (lasta, 3vuotta) katsoon, kun isi meni syömässä käymään. Multa ei kyllä kukaan kysyny mitään ja pikkasen kyllä v.itutti loppuviimeks. Eihän sen tätin (ei sairaalan henkilökuntaa) tarvinnutkaan mun ripulipotilasta hoitaa. Sen olis pitäny tehdä hoitajien. Itekkin kun oli viä vatsataudista toipumassa... :/

Ei voi kuin kuvitella, mitä se on viikkotolkulla, kun ei saa itse nukuttua, syötyä, käytyä kotona tms. Huh huh, ei oo inhimillistä yhtään! :x

 

Me oltiin viikon KOKSissa viime vuonna, kun kuopuksella todettiin diabetes.

Oli niin loistavaa palvelua lastenosastolla, että hämmästyin!
(Synnytysosastolla on hirveitä hoitajia) :snotty:

Ainut miinus, että ekan päivän olin nälässä, kun tuli äkkilähtö ja MÄ EN RAASKI jättää kipeetä 2 1/2v huoneeseen ilman tuttuja kasvoja!

Joten olin sitten ilman ruokaa. Ja nukuin päivävaatteissa hetekalla josta painoi rauta selkään. :/


Mutta sitten kun sai evästä ja isä vaihtoi vuoroa ja pääsi kotiin suihkuun ja nukkumaan yöksi, niin helpotti. Oikeastaan päivän tai kaksi viettää vaikka tikun nokassa lapsen takia. =) :wave:

 

Järkyttävää. Ja varmasti toinenkin vanhempi joutuu kotona lujille kun yksin hoitaa muut lapset ja kodin, ja ennestään univelkaa varmasti hänelläkin. Ja sitten tulee toinen sairaalasta aivan lopussa.

Mutta jos joudut vielä sairaalaan, yritä edes sanoa, että olet valvonut jo 2 vk. Ja haluaisit myös syödä ja nukkua joskus ja käydä vessassa. Ja ehkä tuosta "hoidosta" kannattaa tehdä muistutus sairaalalle. Siihen saat ainakin vastauksen, miksi kukaan muu kuin sinä ei hoitanut lasta sairaalassa. Tai siis korkeintaan toivat lääkkeet, jos kerjäsi, vai ymmärsinkö oikein.

 

Olen ollut töissä lastenklinikan infektio-osastolla ja siellä ei kyllä ollut tuollainen meininki. Jos vanhemmat sanoivat menevänsä kahville, he saivat mennä ja me vahdittiin lapsia sen aikaa. Eikä mitenkään katsottu huonosti, jos vanhemmat sanoivat etteivät jää yöksi lapsensa kanssa. Ja jos kello soi niin kyllä heti juostiin katsomaan mikä hätänä ja annettiin lääkettä, jos se ajallisesti sopi, esim. kuumelääkkettä annettiin 6h:n välein. Aika outoa tuo käytös. Ihan kiinnostaa, että missä tuollaista tapahtuu?? En ole siis enää tuolla osastolla, mutta lastenosastolla kuitenkin. Eikä meillä nytkään mitään ongelmaa.

 

\

Kiitos mielipiteistä. Mietin tässä, että olenko vain outo ja hoitaako muut kokonaan aina lapsensa sairaalassa, vaikka olisivat valvoneet jo kaksi viikkoa kotona. :/ Ei tämmöistä tarvi sietää, vaikka hoitajille kiire onkin. Ja kiitos myötätunnosta. Kuulostelin tässä, että taidan päästä nukkumaan, kun tyttö hengittelee taas paremmin ja torkahti. =)

Mä hoidin siihen asti, kun jaksoin. Kun ne sairaalaviikot muuttui kuukausiksi, niin mä aloin tehdä niin että olin sairaalassa lapsen hereilläoloajan, ja menin yöksi potilashotelliin nukkumaan.

Joissain sairaaloissa on just tuollaista kuvailemasi kaltaista. Mutta olen ollut sellaisellakin osastolla, jossa hoitajat tulivat itse sanoman, että menepä vähän ulkoilemaan, ehdottivat illalla nukkumaan menoa, hätistivät syömään, ja ennen kaikkea olivat lapsen kanssa, jos minä en ollut paikalla! Minä annoin sielläkin lääkkeet, kun minulla oli niistä lapsen kanssa eniten kokemusta, ja hoidin päivittäiset puuhat. Se onkin varmaan ainoa lastenosasto, jolla on ollut noin ihanasti hoitajilla aikaa olla läsnä potilaille.

 

\

Olen ollut töissä lastenklinikan infektio-osastolla ja siellä ei kyllä ollut tuollainen meininki. Jos vanhemmat sanoivat menevänsä kahville, he saivat mennä ja me vahdittiin lapsia sen aikaa. Eikä mitenkään katsottu huonosti, jos vanhemmat sanoivat etteivät jää yöksi lapsensa kanssa. Ja jos kello soi niin kyllä heti juostiin katsomaan mikä hätänä ja annettiin lääkettä, jos se ajallisesti sopi, esim. kuumelääkkettä annettiin 6h:n välein. Aika outoa tuo käytös. Ihan kiinnostaa, että missä tuollaista tapahtuu?? En ole siis enää tuolla osastolla, mutta lastenosastolla kuitenkin. Eikä meillä nytkään mitään ongelmaa.

Lastenklinikan infektio-osasto onkin ihan omaa luokkaansa tässä asiassa. Siellä meilläkin homma toimi hyvin, muilla lastenklinikan osastoilla taas on nimenomaan ollut sitä että lääkkeitä saa pyytää ja pyytää ja pyytää, kun henkilökuntaa on liian vähän ja potilaita liikaa. Infektio-osasto oli kyllä tässä suhteessa ihan huippu.

 

\

Olen ollut töissä lastenklinikan infektio-osastolla ja siellä ei kyllä ollut tuollainen meininki. Jos vanhemmat sanoivat menevänsä kahville, he saivat mennä ja me vahdittiin lapsia sen aikaa. Eikä mitenkään katsottu huonosti, jos vanhemmat sanoivat etteivät jää yöksi lapsensa kanssa. Ja jos kello soi niin kyllä heti juostiin katsomaan mikä hätänä ja annettiin lääkettä, jos se ajallisesti sopi, esim. kuumelääkkettä annettiin 6h:n välein. Aika outoa tuo käytös. Ihan kiinnostaa, että missä tuollaista tapahtuu?? En ole siis enää tuolla osastolla, mutta lastenosastolla kuitenkin. Eikä meillä nytkään mitään ongelmaa.

Miksihän näissä on sitten noin paljon eroja?

Tuntuisi, että joku infektio ei ole vanhemmille muutenkaan niin raskas kuin pitkäaikaissairas lapsi, kuten syöpä ym?

 

Hirveää kuultavaa. Ovatkohan kaikki sairaanhoitajat julmia ja inhottavia ihmisiä? Tuo kohtelu on kyllä todella karmivaa.

 

kuulosaa ihan jolakin itsepalvelu sairaalalta.eihän vanhemmat ole siellä sitä varten että hoitavat lapsiaan vaan tukena ja turvana.
hoitajienhan pitäisi HOITAA nämä hommat,jos ei itse syö niin he syöttävät ja käyttävät vessassa.näin ainakin HYKSissä kun olin 11vuotiaana 3kk.
outoa toimintaa,sitten sun pitäis vielä maksaa siitä että hoidat lastas itse sairaalassa (sisälläolo päivät siis ) \|O