Lapsi tarvitsee muutakin kuin ruokaa ja rakkautta. Pienillä tuloilla lapsi jää oleellisista asioista paitsi ja kärsii

Entä, jos keskivertoälykäs ei pääse matkustamaan paikanpäälle, mutta saa mahdollisuuden opiskella, lukea, tutustua erilaisiin ihmisiin (ehkä jopa muualla asuneisiin), tms?

Ainakin mun tuntemilla ihmisillä se opiskelu ei riitä. Niihin muualta tulleisiin ihmisiin tutustuminen saattaa joissain tilanteessa jopa riittää. Jostain syystä se vain tuntuu olevan niin paljon vaikeampi ymmärtää teoriassa, kuin jos sen saa itse oikeasti kokea.

 

[QUOTE="vieras";28838798]Tässä tulee tietysti kuvioon juurikin se ympäröivä yhteiskunta. Toki voit opettaa lapsesi kriittisiksi ajattelijoiksi ja että kaikkea ei voi, eikä tarvi saada. Mutta on aika järkyttävän epätodennäköistä, että pystyisit opettamaan lapsesi ihmisiksi, joita ei vähääkään kiinnosta toiset ihmiset ja heidän mielipiteet, jotka eivät halua harrastaa mitään tai käydä ikinä missään, jotka eivät halua kotiin telkkaria tai tietokonetta tai kännykkää vaan jotka haluavat istua kanssasi tyhjällä olohuoneen lattialla meditoiden ja ajatellen Afrikan köyhiä.[/QUOTE]

Ai, tässä ketjussa puhuttiin jostain näin marginaalisesta osattomuudesta. No joo, myönnetään, että tuossa tilanteessa varmasti harmittaa, kun ei saa mitään, edes huonekaluja. Luulin koko ajan, että ketjussa puhuttiin reaalimaailman tavallisista ihmisistä ja "tavallisesta" pienituloisuudesta.

 

Lapeni eivät pääse ulkomaille lentopelkoni (ja rahankin) vuoksi, mutta eivät he jää ilman elämyksiä. Kaikki ei maksa maltaita! Viimeiseen vuoteen (ne mitä muistan) mahtuu monta tori tapahtumaa, markkinoita, kirjasto reissua, leipomista, marjastusta, retkiä luontoon, veneilyä, päiviä maalla hoitamassa eläimiä ja ratsastamassa, ulkosaunan lämmitystä, kalastusta, kesäteatteria, lasten teatteria (päiväkodin kanssa ilmaiseksi), lasten musiikki konserttia (perhelippu 16€), useita eri museoita (kallein lippu 2€/hlö), lähikaupungin historiallisia paikkoja, kuten vanha linna (ilmainen), telttailua, majan rakennusta puuhun, paikallisen kylpylän anti (5,50€/hlö), traktoriajelua, liikennepuistoa, lavatanssit, lasten disco (pääsymaksu 1€), kaverisynttäreitä, hoploppia, elokuvateatteri ja monta monta asiaa ja paikkaa missä on naurettu ja meinattu tikahtua jännityksestä!

 

Kaikki eivät pidä samoista asioista kuin sinä. Minun on helppo ymmärtää se, mikä matkailussa viehättää niitä, jotka siitä pitävät. Miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä, että joitain ihmisiä matkailu ei viehätä ollenkaan?

Minuakan ei huvita yhtään matkustella ulkomaille. olen nuorena käynyt Tanskassa, se riitää mulle. Ajatella olisin päässyt aikoinani äitini muukaan kun hän matkusti, mutt en halunnut, olin mieluummin koulussa =)

 

Ai, tässä ketjussa puhuttiin jostain näin marginaalisesta osattomuudesta. No joo, myönnetään, että tuossa tilanteessa varmasti harmittaa, kun ei saa mitään, edes huonekaluja. Luulin koko ajan, että ketjussa puhuttiin reaalimaailman tavallisista ihmisistä ja "tavallisesta" pienituloisuudesta.

Ei kun mä tarkotin sitä, että niitä huonekaluja ei haluta ostaa, koska nehän on kermaperseilyä, kyllä lapsi pärjää ilmankin ja yhteiskunta vaan on meidät aivopessyt uskomaan, että tarvitaan huonekalut. Afrikassakin pärjätään ilman. Sun asenne kuulosti jotenkin tältä. Niitä välimuotojakin löytyy, ihminen, joka haluaa älypuhelimen tai matkustaa ei välttämättä ole mikään aivopesty kermaperse.

 

[QUOTE="vieras";28838780]Paras vaihtoehto olisi ihminen, joka on sekä lukenut, että nähnyt itse.[/QUOTE]

Matkustelu ei takaa sitä että oikeasti näkee mitää. Lukeminen ei takaa sitä että oikeasti ymmärtää tai osaa asettu esim. toisen asemaan. Mitään noista ei takaa se että toimeentulo on parempi kuin jollakin toisella.

Matkustelu ja lukeminen on toki ihan mukavaa ja suositeltavaa. Suositeltavampaa oikestaan kuin se että mietti kuinka paljon naapurin lapsiperheellä on oikeastaan varaa ja riittääkö heidän rahansa lasten harrastuksiin ja matkusteluun.

 

Miksi niin moni lässyttää nyt, että pitäisi saada kaikki? Eikö todella ole välimuotoa?

Eli älkää suurennelko, köyhä vs ylimenevä yltäkylläisyys ei ole ainoat vaihtoehdot.

Palstamaailmassa ei ole ja täällä on sallittua tahallisesti provosoitua, etenkin jos aloittaja (ketjun ) siihen melkeinpä kehottaa.

Minusta on kurjaa ja hyvin ikävää, jos joku lapsi joutuu elämään köyhyydessä.
En minä sitä pilkata halua.

Eikä sekään ole mukavaa, jos lapsi elää jatkuvassa häpeässä siitä, millaisia ovat hänen vaattensa / puhelimensa/ lomakokemuksensa.

Ei tosiaan ole, mutta minun pointtini, kuten kenties toistenkin, oli tarkoitus osaksi tuoda sitä näkökulmaa julki, että on häpeällistä ja hälyttävää, jos (kun ) elämme sellaisessa maailmassa, että merkkituotteet määrittelevät meidät.

 

Sovitaan, että sinä saat pitää oman kantasi, ja minä edelleenkin matkustan kotisohvalta käsin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Hih Kaikista tärkein ja ratkaisevin on minusta rakkaus ja huolenpito, ja niitä lapsia ketkä eivät edes sitä saa on aivan liikaa. Ja se on huolestuttavaa! Ap:n asenne hieman ihmetyttää... Meillä on hiukkasen vakavampia ongelmia täällä.

 

[QUOTE="vieras";28838821]Ainakin mun tuntemilla ihmisillä se opiskelu ei riitä. Niihin muualta tulleisiin ihmisiin tutustuminen saattaa joissain tilanteessa jopa riittää. Jostain syystä se vain tuntuu olevan niin paljon vaikeampi ymmärtää teoriassa, kuin jos sen saa itse oikeasti kokea.[/QUOTE]

Ymmärrän pointtisi, mutta kuinka moni tavallisista matkailijoista oikeasti kokee itse toisen maan kulttuurista jotain niin syvällisesti, että saa ahaa-elämyksen vaikka omilleen muuton ajankohdasta tai lasten kasvatuksesta? Eri asia ovat omatoimimatkaajat, jotka matkakohteessa tutustuvat paikallisiin jne. Suurin osa taitaa kuitenkin matkustaa niin, että kierrellään ja katsellaan, nautiskellaan ja toki ollaan innostuneita ja kiinnostuneita, mutta kuitenkin se oma kokemus on lomamatkailijan kokemus. Eikä siinä ole mitään pahaa, koska antaahan sekin todella paljon. Mutta sellaista todella syvällistä kokemusta toisesta kulttuurista ja sen ihmisistä... enpä tiedä! Ehkä vain, jos sitä tukee vankka tiedollinen puoli.

 

[QUOTE="vieras";28838835]Ei kun mä tarkotin sitä, että niitä huonekaluja ei haluta ostaa, koska nehän on kermaperseilyä, kyllä lapsi pärjää ilmankin ja yhteiskunta vaan on meidät aivopessyt uskomaan, että tarvitaan huonekalut. Afrikassakin pärjätään ilman. Sun asenne kuulosti jotenkin tältä. Niitä välimuotojakin löytyy, ihminen, joka haluaa älypuhelimen tai matkustaa ei välttämättä ole mikään aivopesty kermaperse.[/QUOTE]

Missä kohtaa muka? Et tainnut oikein ymmärtää lukemaasi.

 

Että jos joku vielä väittää että pitää kaikki saada niin haistakaa paska. En halua omalle lapselleni taloudellisesti ahdistavaa lapsuutta jossa kaikesta piti stressata, esittää ettei haluakaan ja nipistää joka asiassa. Haluan ihan tavallisen lapsuuden. Suuruudenhulluksi tulen välillä ja tuntuu sydäntäriipaisevalta jos lapsi ei saa jotain, mutta olen päättänyt ettei saakaan. Kuitenkin niistä normaaleista asioista ei meillä tarvitse ahdistua.

Välillä pitää toppuutella itseään, ettei saa ahnehtia lapselle kaikkia leluja vain siksi että oma lapsuus oli niin köyhä. Olisikin ollut ihan vain tavallinen taloustilanne.

Koulukirjoistakin piti huokailla ja etsiä pää punasena pitkin kaupunkia kirjastoista kun ei vaan ollut varaa ja nekin jotka piti ostaa, tuottivat suuria huokailuja ja taas nipistettiin. Tästä toki piti minua muistutella, että ollaan niin uhrauduttu kun ne vitun kirjatkin sain.

Eli älkää suurennelko, köyhä vs ylimenevä yltäkylläisyys ei ole ainoat vaihtoehdot.

Tämä on niin totta. Ei meillä lapsi tietenkään saa kaikkea mitä haluaa tai parasta mahdollista mitä on tarjolla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että voin tarjota lapsilleni kunnolliset harrastusvälineet, harrastukset vaikka sieltä kalleimmastakin päästä, tulevaisuudessa lukiokirjat jne. Yltäkylläisen kerskakulutuksen ja köyhyydessä elämisen välissä on aika paljon harmaan sävyjä. Jos lapsi ei koskaan saa mitään sellaista mitä muilla on, niin kyllä se lapsi siitä kärsii, vaikka äiti haluaisi palstalla jotain muuta todistella.

 

Ymmärrän pointtisi, mutta kuinka moni tavallisista matkailijoista oikeasti kokee itse toisen maan kulttuurista jotain niin syvällisesti, että saa ahaa-elämyksen vaikka omilleen muuton ajankohdasta tai lasten kasvatuksesta? Eri asia ovat omatoimimatkaajat, jotka matkakohteessa tutustuvat paikallisiin jne. Suurin osa taitaa kuitenkin matkustaa niin, että kierrellään ja katsellaan, nautiskellaan ja toki ollaan innostuneita ja kiinnostuneita, mutta kuitenkin se oma kokemus on lomamatkailijan kokemus. Eikä siinä ole mitään pahaa, koska antaahan sekin todella paljon. Mutta sellaista todella syvällistä kokemusta toisesta kulttuurista ja sen ihmisistä... enpä tiedä! Ehkä vain, jos sitä tukee vankka tiedollinen puoli.

Eikö suurin osa ole omatoimimatkailjoita? Ilmeisesti mun ystäväpiiri on sitten jotenkin outoa.

 

Missä kohtaa muka? Et tainnut oikein ymmärtää lukemaasi.

Hyvin mahdollista.

 

Miksi niin moni lässyttää nyt, että pitäisi saada kaikki? Eikö todella ole välimuotoa? Minua köyhän perheen lapsena ahdosti se ikuinen stressi niistä päivistä kun tuli luistelua, tuli leirejä, tuli uintia ja sen rahan saaminen niihin ja sen häpeän odottaminen kun ei ole varaa mihinkään. Jos olikin, siihen piti pihistellä ja nipistää kaikesta. Housut kuluivat rikki niin piti kavereille selitellä, "etten vaan ole jaksanut uusia katsoa vielä". Kaikilla (huom ei vain rikkailla) oli käyttörahaa leirikoulussa ja säästin pienestä viikkorahastani edes sen verran, ettei tarvinnut nolostua kun ei ole sitä kymppiä rahaa viikon leirillä.

Kesälomapaikassa joka saatiin ns tuettuna, piti hävetä kun tiesin pitäjien tietävän ettei ollut varaa itse maksaa siitä ja kohtelusta pystyi päätellä mitä mieltä ovat tällaisista loisista.

Ei saanut edes niitä yksiä merkkikenkiä, laukkua tai mitään koko lapsuudessa ellei joku kiltti sukulainen erehtynyt säälimään. Siis en tarkoita mitään burberryä, vaan edes muutaman kympin hienompaa laukkua samaan aikaan kun muilta löytyi vaatekaapit pursuten hienoja uusia vaatteita.

Piti ävetä sitä jättipuhelinta jota piti pitää useita vuosia kun muilla oli tavalliset puhelimet. Ei siis olisi tarvinnut viimeistä huutoa olla, mutta edes tavallinen!

Kaiken pienenkin saaminen tuntui pahalta kun tiesin että se on heikosta elintasosta kiinni, uudet kynät syksyllä oli sellainen lohkasu, että se tuntui. Ei vaan voinut ajatella iloisena, että ihanaa saada kyniä vaan aina pienellä huonolla omatunnolla hypistelin niitä uuttuutta kiiltäviä kyniä.

Nykyään kaupassa tuntuu ihan uskomattomalle, että voin oikeasti ostaa vaikka salaattia, lisäksi lohta ja vaikka ihan jogurttiakin, eikä tarvitse edes miettiä asiaa. Voin ostaa hurjana vaikka MUROJA! Vaikka ne ovat niin kalliita.

Että jos joku vielä väittää että pitää kaikki saada niin haistakaa paska. En halua omalle lapselleni taloudellisesti ahdistavaa lapsuutta jossa kaikesta piti stressata, esittää ettei haluakaan ja nipistää joka asiassa. Haluan ihan tavallisen lapsuuden. Suuruudenhulluksi tulen välillä ja tuntuu sydäntäriipaisevalta jos lapsi ei saa jotain, mutta olen päättänyt ettei saakaan. Kuitenkin niistä normaaleista asioista ei meillä tarvitse ahdistua.

Välillä pitää toppuutella itseään, ettei saa ahnehtia lapselle kaikkia leluja vain siksi että oma lapsuus oli niin köyhä. Olisikin ollut ihan vain tavallinen taloustilanne.

Koulukirjoistakin piti huokailla ja etsiä pää punasena pitkin kaupunkia kirjastoista kun ei vaan ollut varaa ja nekin jotka piti ostaa, tuottivat suuria huokailuja ja taas nipistettiin. Tästä toki piti minua muistutella, että ollaan niin uhrauduttu kun ne vitun kirjatkin sain.

Eli älkää suurennelko, köyhä vs ylimenevä yltäkylläisyys ei ole ainoat vaihtoehdot.

tulipa typoja kun nopeasti kirjoitin...

Mutta piti vielä sanoa, etten todellakaan olisi kaivannut mitään rikkauksia, mutta ei minusta ole hyvää lapsuutta joutua stressaamaan esim uusista kouluvälineistä, koulukirjoista, tavallisista vaatteista, tarpeeksi lämpimästä takista ja sen ajallaan saamisesta jne.

Tämä myös jätti jälkensä, koska edelleen jos ostan jotain liian innoissani, esim löydän uudet kengät, saatan hetken olla niistä hyvin iloinen, mutta välillä saattaa tulla jopa itku seuraavana päivänä ne nähdessäni. Tulee sellanen huono omatunto vaikka ei ole mitään syytä ja se juontaa juurensa lapsuudesta. Samaa mieltä siitä, että pieni lapsi ei varmasti osaa mitään kaivatakaan, mutta yli 10v jo osaa. En usko että jollain 2000e tienaavalla on tuollaista, mutta jos puhutaan todella niukoilla elävästä...

Arvatkaa muuten onko tuon lapsuuden jälkeen melkein 5000e nettotulot hulppean oloiset? En voi uskoa, että olemme kuitenkin vain keskituloisia. Tuntuu hassulta pystyä ostamaan minä päivänä tahansa uusia vaatteita ja jos esim juhliin tarvitsen uudet korkokengät, voin ostaa ne! Jos tarvitsen jonkun kirjan, voin vaikka heti mennä hakemaan sen.

 

[QUOTE="vieras";28838798]Tässä tulee tietysti kuvioon juurikin se ympäröivä yhteiskunta. Toki voit opettaa lapsesi kriittisiksi ajattelijoiksi ja että kaikkea ei voi, eikä tarvi saada. Mutta on aika järkyttävän epätodennäköistä, että pystyisit opettamaan lapsesi ihmisiksi, joita ei vähääkään kiinnosta toiset ihmiset ja heidän mielipiteet, jotka eivät halua harrastaa mitään tai käydä ikinä missään, jotka eivät halua kotiin telkkaria tai tietokonetta tai kännykkää vaan jotka haluavat istua kanssasi tyhjällä olohuoneen lattialla meditoiden ja ajatellen Afrikan köyhiä.[/QUOTE]

Kysehän ei nyt ollutkaan siitä, etteikö ihminen haluaisi kaikkea mitä näkee. Tottakai haluaa, minäkin haluan. Eikä ollut kyse siitä, ettei tekisi "ikinä mitään". Kyse oli siitä, että nykyään tähän kaikkeen vaaditaan valtavasti rahaa ja monien mielestä se on täysin luonnollista ja oikein? Kuten on ilmeisesti sekin, että lapsia syrjitään merkkivaatteiden puutteen vuoksi. Joudut maksamaan itsesi kipeäksi, jotta sinusta tulisi "normaali" ja hyväksytty ihminen. Kyllä minusta on enemmän kuin paikallaan kyseenalaistaa tällaisen touhun järki ja ennen kaikkea motiivit.

Aito köyhyys on eri asia, silloin on puutetta perustarpeista.

 

[QUOTE="vieras";28838780]Paras vaihtoehto olisi ihminen, joka on sekä lukenut, että nähnyt itse.[/QUOTE]

Olen tästä ihan samaa mieltä. Mutta toiseksi paras vaihtoehto on se, että ymmärtää ja tajuaa asioita joko lukemalla tai näkemällä - tai jotenkin muuten. Pääasia kuitenkin, että ylipäänsä ymmärtää ja tajuaa - siitähän tämä keskustelu lähti.

 

[QUOTE="vieras";28838861]Eikö suurin osa ole omatoimimatkailjoita? Ilmeisesti mun ystäväpiiri on sitten jotenkin outoa.[/QUOTE]

mun ystäväpiirin ulkomaanmatkailu on joitain poikkeuksia lukuunottamatta sitä että lennetään johonki lämpimään maahan ja maataan rannalla viikko ja lennetään takas.tosi sivistävää joo.

 

Kysehän ei nyt ollutkaan siitä, etteikö ihminen haluaisi kaikkea mitä näkee. Tottakai haluaa, minäkin haluan. Eikä ollut kyse siitä, ettei tekisi "ikinä mitään". Kyse oli siitä, että nykyään tähän kaikkeen vaaditaan valtavasti rahaa ja monien mielestä se on täysin luonnollista ja oikein? Kuten on ilmeisesti sekin, että lapsia syrjitään merkkivaatteiden puutteen vuoksi. Joudut maksamaan itsesi kipeäksi, jotta sinusta tulisi "normaali" ja hyväksytty ihminen. Kyllä minusta on enemmän kuin paikallaan kyseenalaistaa tällaisen touhun järki ja ennen kaikkea motiivit.

Aito köyhyys on eri asia, silloin on puutetta perustarpeista.

Minä pidän myös aivan naurettavana sitä, että merkkivaatteita pitäisi olla. Mutta ihan yhtä naurettavana pidän köyhyyden ihannointia, jonka mukaan vain köyhät, jotka eivät ikinä tee mitään paljon rahaa vievää ovat kunnollisia ihmisiä ja merkkivaatteita käyttävät ovat pinnallisia ja aivopestyjä ihmisiä, joilla ei ole oikeita arvoja.

 

[QUOTE="vieras";28838861]Eikö suurin osa ole omatoimimatkailjoita? Ilmeisesti mun ystäväpiiri on sitten jotenkin outoa.[/QUOTE]

On ne. Tuo oli vähän tyhmästi muotoiltu lause - alunperin tarkoitus oli jatkaa tuosta pitemmälle, mutta jäi noin lyhyeen kuvailuun. Tosiaan, suurin osa on omatoimimatkailijoita. Melkein kaikki. Tuo ei ollut kuitenkaan tekstini kannalta olennainen kohta.

 

mun ystäväpiirin ulkomaanmatkailu on joitain poikkeuksia lukuunottamatta sitä että lennetään johonki lämpimään maahan ja maataan rannalla viikko ja lennetään takas.tosi sivistävää joo.

Voi sekin toki hieman sivistää toisesta kulttuurista tai ainakin herättää kiinnostuksen kipinän. Siellä kuitenkin näkee, että kieli on erilaista, ruoka on erilaista, rakennukset ovat erilaisia jne. Tosin en mä tiedä onko oikeasti sellaisiakin matkailijoita, jotka ottavat omat suomalaiset ruoat mukaansa ja käyvät vain alueilla, joissa voivat käydä syömässä vain suomalaisissa ravintoloissa ja tanssimassa suomalaisella tanssilavalla.

 

mun ystäväpiirin ulkomaanmatkailu on joitain poikkeuksia lukuunottamatta sitä että lennetään johonki lämpimään maahan ja maataan rannalla viikko ja lennetään takas.tosi sivistävää joo.

Toiset haluavat paljon käydä retkillä ja nähtävyyksissä, itse prefeeraan ihan rannalla makoilua myös. Suomessa on tää kaamos aika niiiin ikuisuudelta tuntuva, että pelkkä lämmöstä ja auringosta nautiskelu riittää. Riippuu kohteestakin tosi paljon.

 

[QUOTE="vieras";28838854]Tämä on niin totta. Ei meillä lapsi tietenkään saa kaikkea mitä haluaa tai parasta mahdollista mitä on tarjolla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että voin tarjota lapsilleni kunnolliset harrastusvälineet, harrastukset vaikka sieltä kalleimmastakin päästä, tulevaisuudessa lukiokirjat jne. Yltäkylläisen kerskakulutuksen ja köyhyydessä elämisen välissä on aika paljon harmaan sävyjä. Jos lapsi ei koskaan saa mitään sellaista mitä muilla on, niin kyllä se lapsi siitä kärsii, vaikka äiti haluaisi palstalla jotain muuta todistella.[/QUOTE]
Toki niitä sävyjä on, eihän elämä koskaan onneksiole niin mustavalkoista kuin palstakeskuseluissa.

Enkä väitä, etteikö lapsi kärsisikin, jos koskaan ei saisi mitään, jota toisilla on.
Varmasti kärsiikin ainakin mielipahasta ja kenties alemmuudentunteesta.
Mutta minusta on kamalaa,jos ( ja yhä kun )elämme sellaisessa maailmassa. En tosin asettuakseni sitä materiamaailmaa vastaan jätä välillä hankkimatta lapsilleni sitä, mitä he toivovat/ tarvitsevat. Mutta pyrin silti olemaan pyörittämättä maailmaani siten,että se mahtuisi pyörimään muunkin kuin markkina-akselin ympärillä.

 

[QUOTE="vieras";28838812]En tiedä, ainakin tämä palsta tuntuu olevan täynnä ihmisiä, joilla ei riitä rahat edes ruokaan, saati sitten bussilippuun naapurikaupunkiin tai museon pääsymaksuun.[/QUOTE]

No, mutta mahdollisuuksia lienee silti paljon enemmän kuin lähimetsä ja jätskikioski, vai kuinka?

Nykyisin moniin museoihin pääsee tiettyinä päivinä/aikoina ilmaiseksi. Esimerkiksi.

 

[QUOTE="vieras";28838881]Mutta ihan yhtä naurettavana pidän köyhyyden ihannointia, jonka mukaan vain köyhät, jotka eivät ikinä tee mitään paljon rahaa vievää ovat kunnollisia ihmisiä ja merkkivaatteita käyttävät ovat pinnallisia ja aivopestyjä ihmisiä, joilla ei ole oikeita arvoja.[/QUOTE]

Aika harva kuitenkaan taitaa köyhyyttä ihannoida. Useimmiten pienituloisa pidetään idiootteina jotka ei mistään mitään ymmärrä. Se pitää yhtä vähän paikkansa kuin se että kaikki rikkaat käyttävät merkkivaatteita ja/tai ovat pinnallisia.

 

[QUOTE="vieras";28838887]Voi sekin toki hieman sivistää toisesta kulttuurista tai ainakin herättää kiinnostuksen kipinän. Siellä kuitenkin näkee, että kieli on erilaista, ruoka on erilaista, rakennukset ovat erilaisia jne. Tosin en mä tiedä onko oikeasti sellaisiakin matkailijoita, jotka ottavat omat suomalaiset ruoat mukaansa ja käyvät vain alueilla, joissa voivat käydä syömässä vain suomalaisissa ravintoloissa ja tanssimassa suomalaisella tanssilavalla.[/QUOTE]

Ymmärrän pointtisi, mutta ihan oikeasti... kai nyt nykyisin kaikki tietävät muutenkin, että kieli on erilaista, ruoka on erilaista, rakennukset ovat erilaisia... Mutta toki on hienoa päästä näkemään ja kokemaan se itse (joskin ruokia pääsee kyllä kokemaan ihan Suomessakin). Aika harvan varmaan tarvitsee matkustaa paikan päälle tajutakseen, että "hitto vie, maantiedon kirja oli sittenkin oikeassa ja palmuja on olemassa"