Lapsilla ikäero 1v?Kertokaahan kokemuksia

Meillä poika on pian 3kk, on mietitty jos vaikka alkaisi yrittää toista, että ikäero ei olisi suuri.. Kertokaa kokemuksia! :flower:

 

Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 1v3kk. Ei siinä mitään, mutta kyllä se reilut 1-vuotias jäi auttamattomasti "vauvan jalkoihin" eli kasvoi hetkessä isoksi, vaikka oli itsekin lähes vauva.

Meillä kaikki on pieneen ikäeroon liittyen mennyt mutkitta, mutta monesti olen miettinyt tuon kakkosen "kohtaloa", kun uusi pikkusisko syntyi niin nopsasti. Toisaalta kakkosemme ei ole koskaan osoittanut mustasukkaisuutta tai muutoin kohdellut kaltoin pikkusiskoaan. Nyt ovat hyvät kaverit 4 ja 3v. Esikoisemme on jo 6v ja huomaan, että näillä pienemmillä on aika luja side toisiinsa, kun ovat samassa päiväkodissa ja muutenkin enemmän samalla tasolla kaikessa touhuumisessa. Toki kaikki kolme leikkivät jo hienosti yhdessäkin, vaikka nahistelua piisaa.

Minä en ole lasten pientä ikäeroa katunut koskaan. Nyt on niin ihanaa, kun vaipparallit on ohi ja jää sitä omaakin aikaa...

Mutta tottakai, jos esikoisellesi tulisikin jotain allergioita, sairauksia tai yöt menisi ihan pipariksi, toinen vauva vie kyllä voimat taatusti! Siksipä me odotimme ekan ja tokan välillä sen raskaimman vuoden yli... (jos nyt vauva-aikaa voi raskaaksi kutsua). Eka vuosi kertoo paljon tulevastakin.

Harkitse. Onnea yritykseen, jos siihen päädytte. =)

 

\

Meidän keskimmäisellä ja kuopuksella on ikäeroa 1v3kk. Ei siinä mitään, mutta kyllä se reilut 1-vuotias jäi auttamattomasti "vauvan jalkoihin" eli kasvoi hetkessä isoksi, vaikka oli itsekin lähes vauva.


Samaa mieltä.Meillä ekan ja tokan ikäero on 1v 3viikkoa.Esikoisesta tuli liian nopeasti "iso",joka oli kuitenkin vasta yksivuotias! Olin liian väsynyt nauttiakseni kummastakaan lapsesta.Kaikki energia meni pelkkään perushoitoon.Esikko oppi kävelemään 11kk ja ehti joka paikkaan.Kiipeili pöydille,tyhjensi laatikot jne.Poikaa piti oikeasti pitää silmällä koko ajan.Imetyksestä ei tullut mitään.Vauvalla oli koliikkia ja kanniskelin sitä päivät pitkät.Lapset nukkuivat pitkään eri aikaan päikkärit joten en saanut itse levätä koskaan,yöllä imetin vauvaa ja heräsin aamulla kukonlaulun aikaan (esikoinen oli erittäin aamuvirkku ja energinen).Lopulta olin itsekin niin poikki,että tarvitsin ulkopuolista apua.Kärsin unettomuudesta ja laihduin.Olin stressaantunut.Meillä kävi sitten kodinhoitaja 3krt/vko ja vei esikoista ulos ja teki kotitöitä.Se oli mun pelastus,muuten olisin varmasti romahtanut.Mies auttoi lasten- ja kodinhoidossa minkä pystyi.Hänellä oli kuitenkin vaativa työ ja päävastuu jäi mulle.Olipas vuodatus

Meillä tuo toinen raskaus oli vahinko.Missään tapauksessa en olisi tarkoituksella halunnut vuoden ikäeroa.Esikoisella on oikeus olla vauva.Jälkikäteen kaduttaa,etten muista mitään ensimmäisestä vuodesta.Olisin halunnut nauttia lapsista! Joillakin on hyviä kokemuksia pienestä ikäerosta,jaksamiseen vaikuttaa moni asia.Halusimme kolmannen lapsen (vaikken ikinä olisi uskonut!) joka syntyikin sitten isommalla ikäerolla .Ja voin sanoa,että on ollut ihan erilaista.Ihanaa

T.amelie ja lapset 7v.6v ja 1v 6kk

 

oli mukava lukea toisten kommentteja siitä kun lapsilla on ikäeroa vuosi tai enemmän,meidän tulevalle lapselle ja jo syntyneelle tytölle tulee ikäeroksi 1v.3kk kaikki ovat kauhistelleet että miten jaksan kahden kanssa jne.en tiiä aika näyttää-olen vastannu osalle, toisakseen olen myös sanonut et =) hyvin kun te kaikki olette minulle tukena ja turvana...ovat he aikoneet sitten olla apuna,aika näyttää.edellisestä liitosta minulla on kaksi poikaa,10 v.ja 7v.vanhemmasta on jo apua kovasti ollu tytön kanssa, toinen poika ei niinkään touhuile pikkusiskonsa kanssa ja tuntuu välistä et hän on näistä kolmesta se joka tarvitsee enemmän sitä syliä.olemme nykyisen mieheni kanssa sopineet(näin etukäteen)että kun vauva syntyy niin yritetään tasapuolisesti hoitaa kumpaakin vuoronperään,et iskä välillä tytön kans ja välillä sit vauvan kans.vuorotellaan yhdessäolon hetkiä,annetaan kummallekkin vuorotellen sitä extraa,ettei käy niin että toinen on vain vauvan kanssa.uskon ettei tule sitten niitä mustasukkaisuus traumoja kelleen lapsista...vaikka olenkin nyt tytön kans enemmän vuorokaudessa kuin mieheni,niin en pelkää tulevaa koitostani...onhan minulla mies/perhe ja ystävät tukena. :hug:

 

erään sukulaisen miehen siskon lapsilla(nyt ovat jo isoja tosin...)sisko sanoo että tyttö oli 3kk kun hän alkoi odottaan toista.sanoi ettei olis selvinny ilman äitinsä apua,koska tämä vanhempi lapsista ei olisi koskaan päässyt ulos jos mummi ei olis tullu ulkoiluttamaan ja kaveriksi muutenkaan niinku kotihommiin,ni hää ei olis varmaan jaksanu pitemmän päälle kun mies teki kaikenkukkuraksi reissuhommia ja oli vain viikon kuukaudessa kotona kerrallaan...?? :/

 

\

erään sukulaisen miehen siskon lapsilla(nyt ovat jo isoja tosin...)sisko sanoo että tyttö oli 3kk kun hän alkoi odottaan toista.sanoi ettei olis selvinny ilman äitinsä apua,koska tämä vanhempi lapsista ei olisi koskaan päässyt ulos jos mummi ei olis tullu ulkoiluttamaan ja kaveriksi muutenkaan niinku kotihommiin,ni hää ei olis varmaan jaksanu pitemmän päälle kun mies teki kaikenkukkuraksi reissuhommia ja oli vain viikon kuukaudessa kotona kerrallaan...?? :/

Mullakin on vielä muistissa raskausaika .Mulla oli pahoinvointia ensimmäiset 5kk ja se oli kamalaa!! Miehen työpaikka oli silloin ihan kivenheiton päässä ja hän kävi ruokatauolla syöttämässä esikoisen.Mulla oli "oksupäivät" ja silloin yrjösin monta kertaa päivässä,milloin mihinkin (parkkipaikat jne tuli koluttua .Meilläkin mies reissasi toisinaan.No,onneksi nuo ajat ovat jo takanapäin ja nyt hymyilyttää kun ajattelin noita aikoja.Esikoinen on jo ekaluokkalainen, jota nykyisin näkee ainoastaan ruokapöydässä .Onneksi meillä on tuo kuopus 1v 6kk,kaikkien lellikki

 

Tutun lapsilla ikäeroa vusi ja 6 vkoa. Aika raskasta ollut 2 noin pienen kanssa. Sanoi itsekin et ei olis tehnyt toista noin pian jos ei olis "vahingossa" tullu uudelleen raskaaksi :/ . Mut se on luonnekysymys sekä lasten että äidin. Joku nauttii kun kädet täys töitä ja joku toinen väsyy helpommin..

 

\

Tutun lapsilla ikäeroa vusi ja 6 vkoa. Aika raskasta ollut 2 noin pienen kanssa. Sanoi itsekin et ei olis tehnyt toista noin pian jos ei olis "vahingossa" tullu uudelleen raskaaksi :/ . Mut se on luonnekysymys sekä lasten että äidin. Joku nauttii kun kädet täys töitä ja joku toinen väsyy helpommin..

Ei siinä paljon pelkkä "asenne" auta,jos lapset nukkuu huonosti,on sairastelua tai allergiaa.Luulen,että ne joilla kaikki on mennyt "helposti" on hyvin nukkuvat lapset ja hyvä tukiverkosto .

 

Näin neljän kuukauden kokemuksella

Eli poitsu on 1v 7 kk ja neiti 4 kk. Onneksi molemmat nukkuvat yöt hyvin, neitikin jo koko yön ilman syöttöjä. Ja vaikka saisin viharyöpyn niskaani, niin minut pelasti se, että maito loppui ja siirryimme vastikkeeseen, kun vauva oli 1 kk. Nyt vauvaa pystyi syöttämään mieskin tarpeen vaatiessa, hän oli kesä/isyyslomalla ekan 1,5 kk.

Joskus tuntuu, että on töissä liukuhihnalla: vaihda vaippa 1, vaihda vaippa 2, syötä 1, syötä 2, jne., mutta välillä on niitä onnenhetkiä, kun molemmat lapset nukkuvat yhtä aikaa, kuten nyt.

Meillä neiti nukkuu aamupäivällä unet noin 1h, jolloin koitan järjestää itseni poitsun kanssa esim. ulos leikkimään, vauvan jäädessä sisälle (asumme omakotitalossa). Näin iltapäivisin molemmat nukkuvat yhtäaikaa noin 1-1,5 h.

Kaikki aika menee kyllä melko tarkalleen lastenhoitoon, mutta lohduttaudun sillä, että kohta ne pitävät jo toisilleen seuraa... Tämä on kuitenkin niin lyhyt aika.

Olemme koittaneet ottaa vanhempaa huomioon erityisesti: hän pääsee esim. kauppaan yksin äidin tai isän kanssa, jompikumpi leikkii hänen kanssa kahdestaan.

Järjestelyjähän se vaatii, mutta niinhän kaikki. Isovanhempia meillä ei ole käytettävissä kuin ehkä päivä kolmessa kuukaudessa ja muitakin apuja hyvin satunnaisesti ja harvoin. Lapset otetaan mukaan, kun tehdään esim. pihahommia tai muuta.

 

Meillä tyttö on 1v 4kk ja poika 1kk.
Onhan tää tosi raskasta ollut tän kuukauden,mutta ihanaa.
Kiva sitte vuoden päästä,kun niistä on leikikaveria toisilleen. :heart:

 

Meillä ikäeroa 1v2kk ja nyt kun ovat 4ja 3 niin tosi läheisiä ovat ja leikit sujuvat hyvin yhdessä. Itse en kokenut edes vauva-aikaa rankaksi vaikka välillä väsynyt olinkin.

 

Meillä on tytöillä ikäeroa 1v 3pv. Nyt kun neidit on jo 14 ja 15v on kiva muistella vauva-aikaa. Ihan kun meillä olisi ollut kaksoset. Välillä tietysti oli raskasta (valvottuja öitä, sairastelut yms), etenkin kun jäin lasten kanssa yksin kun ikää tytöillä oli 10kk ja 1v 10kk, mutta aina on jostain löytynyt voimia. Ja onhan läheisistä ollut paljon apua. Ja aika tietysti kuultaa muistot Tytöt on aina ollut toistensa tukena, vaikka kummallakin on kouluun menon jälkeen ollut "omat" kaverit.

 

meillä oli 3vk vailla vuoden ikäero!!!isompi jäi vähemmälle huomiolle koska vauva oli itkuinen ja koliikkinen.ei ihan noin pientä ikäeroa kannata..mutta meille kävikin vahingonlaukaus...kortsu hajos ja katumuspilleri ei auttanu...mulla tuli muutaman kuukauden viel norm menkat ja en edes tienny odottavani ja myöhäistä sit oli keskeytys.hain jo lääkintöhallitukselta luvan keskeytykseen,mutta revin kirjeen!ONNEKSI,KIVOJA POIKIA MULLA=)