Lapsilla vuoden ikäero

Hei, te joiden lapsilla on vuoden ikäero (vaikkapa nyt 10kk-15kk) niin miten selvisitte? Konkreettisia vinkkejä arkeen ja parisuhteeseen sekä tietenkin käytännön kokemuksia tilanteesta hakusessa

Ketjuja olen selannutkin aiheesta, mutta suurin osa vastauksista on tyyliin "ei ongelmaa". Haluaisin hieman enemmän keskustelua aiheesta ja siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, mitä on hyvä hankkia etukäteen ja niin edelleen.

 

Tuo "ei ongelmaa" on varmaan vastaus, kun ei muista... Minulla on kaksi "parivaljakkoa" tuollaisella 1½ vuoden välillä ja voin sanoa, että enpä oikein muista mitä silloin tapahtui...

 

Kaverilla lapset 11 kk:n ikäerolla, sen verran rankka eka vuosi oli ollut että hänkin sanoo nyt ettei muista koko vuodesta juuri mitään. Asioita vaikeutti allergiat ja refleksi.

 

Meillä on 1v 4kk, 1v9kk ikäeroilla lapset. Helpotuksena tein ruoat joka ilta valmiiksi kun mies oli kotona,niin seuraavaksi päiväksi ja sitten vain lämmitettiin ruoka. Isomman laitoin katsomaan videoita kun piti vauvaa imettää, monesti otin kainaloon ja samalla luettiin kirjaa. Illalla katsoin myös vaatteita valmiiksi aamuksi. Sen isomman otin vessaankin mukaan kun lähdettiin vauvalle tekemään pesuja/vaihtamaan vaippaa, ensin laitoin isomman valmiiksi ja sitten vauvan tai tietenkin se riippui jos vauva heräs ensimmäisenä,niin se äkkiä vaatteisiin...Ulos mennessä puin vauvan vaunuihin ja sitten isomman äkkiä perään. Monesti imetin vauvaa samalla kun isompi söi ruokaa. Siinä ainakin jotain mitä itse käytin.

 

niin ja kun lapsia oli kolme piti kaikki tehdä niin että kukaan ei ehtinyt tekemään mitään ilkeyttä..syötön aikana videot oli ehdoton apu tai tietokoneelle pelaamaan jotain. Eipä paljon siitä muista kun kolme oli pientä mitä silloin tapahtui Aamulla pistettiin mylly pyörimään ja illalla kun lapset nukkuivat toivoin että ne nukkuvat kaikki aamuun asti. Kahden keskistä aikaa ei ollut kuin silloin kun lapset nukkuivat!

 

Asioita vaikeutti allergiat ja refleksi.

Tarkoitat varmaan refluksia?

 

syötön aikana videot oli ehdoton apu tai tietokoneelle pelaamaan jotain.

Siis vuoden ikäinen tietokoneelle tai videoita katsomaan? ..
Nyt oli kuitenkin kyse vuoden ikäerosta, eli olettaen yksi lapsi on vuoden ja siihen vastasyntynyt.

 

Meillä on niinkin pitkä väli kuin 1v8kk. Eikä todellakaan ole ollut tai ole vaikeaa. Lapset nyt 1 ja 2.

Vauva nukkuu paljon, siinä ehtii vaikka mitä. Kun koti on perus siisti ja siivoaa lasten leikkien jäljet ettei jätä koko taloa kaaokseen, ja siivoaa ns. mennessä, ei ongelmia eikä raskasta siivoamista.

Päivän kun rytmittää oikein (meillä ei koliikkeja tai "fefleksiä"- sori, oli pakko) niin pärjäilee hyvin. Ei meidän asukaspuistoon ole pakko ehtiä joka päivä, vaan joskus riittää leikit kotihiekkiksellä tai omalla terassilla.

Matkustaminen meillä on ollut vähän hankalampaa kun nuorin on ollut "kaukalohuutaja", mutta nyt pärjäilee autossa hyvin kun sai ison istuimen.

Jokaisella omanlaista. Meillä näin. Eli ihan helppoa tämä on ollut. Joskus kumpikin huutaa samaan aikaan, ja silloin tuntuu vähän rankalta. Mutta onneksi surin osa ajasta menee melko leppoisasti.

Tietokoneellaoloaikaa on 98% vähemmän kuin ennen.

 

Ai niin joo, kultaahan se aika muistot vähän. Tuonne yöheräämisketjuun kirjoittelin, melkein unohdin jo tässä, että yöllä tuo nyt 1v valvotti vähän. Mutta sittenkin nukkui kaikkinensa hyvin. Joskus päivisin olin tosi väsynyt kun olin valvonut yöllä vauvan kanssa eikä jaksanut silloin 1v:n kanssa tehdä mitään erikoista. Mutta viikonloppuisin nukuin univelat pois.

Silti koen että tällaisen ikäeron kanssa on ollut helppoa, paljon helpompaa mitä odotin. Tosin meillä kumpikin pieni on ihan kohtuu rauhallinen. Kun vertaa esim. kaverin puolentoistavuoden ikäiseen poikaan.

 

Meillä kaksi nuorempaa lasta ikäero 1v 2pv. Nyt ovat vajaa 2 ja 1v. Tämä vuosi on ollut rankka ja väsyttävä. Paljon on kyllä vaikuttanut 2v lapsen sairaus joka vie paljon aikaa kotona ja sairaalassa ollaan paljon. Lapsi myös valvottaa tosi paljon kipujen yms vuoksi. Väsyttävää on myös oma kilpirauhas ongelma. Mutta vaikka on helpotus, että nyt lapset jo noin "isoja" on tämä myös haikeaa. Meillä nuorempi onneksi todella aurinkoinen lapsi. Jos olisi kova valvottaja, ollut itkunen tai olisi vaativa luonne en tiedä miten olisin selvinnyt. Nyt nuorempi ollut pelastus, tuonut paljon iloa vaikeaan elämäntilanteeseen ja en ole ehtinyt jumittaa lapsen sairaudessa niin paljon. Mutta on tämä vuosi mennyt aika hämärässä. Imetys ei onnistunut ku 3kk, mutta kahdelta edelliseltä ei ollenkaan, että mikä mitäkin.

 

Mun vanhimmilla ikäero vuosi ja kolme. Ei ollut vaikeaa. Varmaan s3n takia, että molemmat nukui yöt hyvin, ja vauva oli muutenkin rauhallinen. Imetyksen ja muun hoidon ajan vanhempi leikki omia leikkejään lähistöllä. Ulkoilu sujui, kun vaunujen päälle laitettiin sisaristuin. Työtä toki oli, k6n joutu molemmat syöttämään, ja vaipat vaihtamaan, pukemaan ja pesemään. Mutta mitään kauhukuvaa ei jäänyt

 

Meillä on se alle 1v5kk ikäeroa, ja voin sanoa että rankkaa ollut, vaikka onkin selvitty hyvin! Se esikoinenkin on niin vauva vielä, kun toinen syntyy että Ei sitä tajunnut, kuin vasta nyt (lapset 4 ja 3) kuinka pieni se esikoinen oli silloin. Ihan kivaa tämä on ollut kun lapset on niin samanikäisiä, mutta.. negatiivisia puoliakin tällä on ollut.

 

Ikäeroa lapsilla 11kk. Enkä missään tapauksessa tekisi toisin jos uuden "satsin" pukkaisin.

Moni toitottaa että oli työtä. No niin on. Kahdessa on aina enemmän kuin yhdessä. Oli ikäero mikä hyvänsä. Yhtälailla valvomsia ym. Ihan parasta oli just se että molemmat oli vauvoja. Tarpeet ei suuresti eronnut, toisin kuin esim vauvan ja 3v taaperon kanssa. Silloin toinen kaipaa leikkiseuraa äidistä /isästä ja toinen tajuaa vaan tissin ja unen päälle. Meillä esikko nukkui vielä kaksia päikkyjä kun vauva syntyi... sain siis nukkua vauvan kanssa myös noina hetkinä jos tarve oli. Usein nukuttiinkin päikkyjä kaikki kolme ripi rinnan.... kamala olis ollu yrittää olla 3v vauhtikoneen seurana valvotun yön jälkeen.... ja isomman ei todellakaan tarttenu kasvaa "isoksi", hän sai olla vauva edelleen vaikka toinenkin syntyi. Vaipat vaihtui "sarjatyönä", siinä ne meni samassa.

Se tietysti oli ero, että vauvaa ei nyt telkalla viihdytetä. Toisin kuin isommassa ikäerossa se mahis on jos äiti on väsy, valvottua vauvan kanssa yötä... liekkö sitte huonojuttu....

 

Itse olin niin väsynyt, että en muista lasten ensimmäisestä yhteisestä vuodesta oikein mitään. Mies teki pitkää päivää töissä eli käytännössä olin melkein yh. Rankkaa oli ja kakkosen vauva-aika meni vähän ohi, mutta myöhemmin on ollut ihana seurata kun leikkikaveri on omasta takaa. Näin jälkikäteen ajateltuna tärkeintä on muistaa, että se isompikin on vielä tosi pieni. Vastasyntyneen vierellä kun se reilu vuosikaskin tuntuu yhtäkkiä aika isolta ja pari vuotiaalta helposti vaatii jo liikaa, jos ei itseään muistuta toisen pienuudesta.

 

käytännön vinkkejä: isommalle nukke niin voi yhdessä imettää ja hoitaa vauvoja muutenkin. Asuinpaikasta riippuen tuplarattailla voi olla käyttöä.

 

käytännön vinkkejä: isommalle nukke niin voi yhdessä imettää ja hoitaa vauvoja muutenkin. Asuinpaikasta riippuen tuplarattailla voi olla käyttöä.

No harvemmin vuoden ikäinen vielä nukesta - saati sellaisen hoitamisesta/imettämisestä ymmärtää Enkä mä nyt ihan ensimmäisenä ehkä opettaisi poikaa imettämään nukkea. Muuten ihan hyvä, mutta aloituksen voi lukea paremminkin. Kyse on nimenomaan vuoden ikäerosta +- pari kuukautta. Ei tyyliin kolmen vuoden ikäerosta.

Kiitos kaikille vastanneille, jotka ovat kertoneet omia kokemuksiaan tällä ikäerolla! Vielä vinkkejä siihen arkeen saa kertoa ja tietenkin käydä läpi myös niitä negatiivisia mietteitä ja tapahtumia.
Tuo oli hyvä pointti, että esikoisen ei tarvitse aikuistua liian nopeasti. Niin voisi helposti käydä, jos ikäeroa olisi enemmän ja esikoinen jo paljon vanhempi.

 

No harvemmin vuoden ikäinen vielä nukesta - saati sellaisen hoitamisesta/imettämisestä ymmärtää Enkä mä nyt ihan ensimmäisenä ehkä opettaisi poikaa imettämään nukkea. Muuten ihan hyvä, mutta aloituksen voi lukea paremminkin. Kyse on nimenomaan vuoden ikäerosta +- pari kuukautta. Ei tyyliin kolmen vuoden ikäerosta.

Kiitos kaikille vastanneille, jotka ovat kertoneet omia kokemuksiaan tällä ikäerolla! Vielä vinkkejä siihen arkeen saa kertoa ja tietenkin käydä läpi myös niitä negatiivisia mietteitä ja tapahtumia.
Tuo oli hyvä pointti, että esikoisen ei tarvitse aikuistua liian nopeasti. Niin voisi helposti käydä, jos ikäeroa olisi enemmän ja esikoinen jo paljon vanhempi.

Meillä ikäero oli vajaan puolitoista vuotta ja esikoispoika ihan itse keksi alkaa imettämään nukkea. Että kiitos kun arvostelet lukutaitoani. Se nukke voi olla ihan hyvä hankinta.

 

Enköhän mä keksi jotain muutakin tehtävää poitsulle, kuin nuken imettäminen sille ajalle, kun vauvaa imetän

 

Oon miettinyt, että ostais kehdon olohuoneeseen. Sais vauvan siihen nukkumaan päivisin ja olis helppo laskea vauva siihen, jos esikoisen kanssa haluaa puuhata tai tulee jotain yllättävää.
Tuplarattaatkin lopulta hankin vaikka pitkään mietin, että onko niille sitten kuitenkaan käyttöä. Mutta hyvät emmat sai halvalla, niin mikä ettei.
Esikoinen syö itsenäisesti syöttärissä ja kävelee itsenäisesti, varmasti nekin helpottaa Toivottavasti kuopus on yhtä helppo ja hyväuninen, mitä esikoinen.

 

No harvemmin vuoden ikäinen vielä nukesta - saati sellaisen hoitamisesta/imettämisestä ymmärtää .

Minulla ja siskollani on 10 kk ikäeroa, ja kun sisko syntyi, sain ison vauvanuken. Se oli alusta pitäen rakkain leluni.

 

Meillä on leluja muitakin, en ole ostamassa nukkea imetettäväksi. Eiköhän tämän ohi jo päästy?

 

Meillä on leluja muitakin, en ole ostamassa nukkea imetettäväksi. Eiköhän tämän ohi jo päästy?

Sillä nukella voi leikkiä muutenkin ja "auttaa" vauvan hoidossa. Mutta teillä se ei ilmeisesti pojalle sovi.

 

Meidän nappuloilla ikäeroa vähän päälle vuosi. Rankkaa oli, enkä uudestaan tekisi niin pienellä ikäerolla.

Ja poika keksi itse alkaa hoitamaan (ja jopa imettämään) pehmolelu-kirahviaan. Oli todella iso osa meidän arkea se kirahvi.

 

Meillä ikäeroa oli 1v6kk ja ensimmäinen vuosi oli kyllä todella rankka,etenkin kun mies teki vuorotyötä,käytännössä olin joka toinen viikko yh.Molemmat lapset olivat ensimmäiset kuukaudet vaipoissa,esikoisen opetinkin melko pian pois vaipoista...Yövalvomisia ei onneksi ollut.Molemmat muksut nukkuivat omissa omissa pinniksissään yöt.Dvd:t pyörivät imetyksien aikana,esikoinen oli todella mustasukkainen imetyksestä vauvalle.Unirytmit porrastettiin kun sain esikoisen nukahtamaan sain imettää sen yhden kerran päivässä ihan rauhassa.Tuplarattaat kannattaa hankkia,meillä toimivat pahaiten peräkkäin istuttavat jolloin esikoinen ei pystynyt edessä istuessaan häiritä pienemmän unia.Muksuille alle 2vuotiaina syötin suosiolla Pilttiä ja Bonaa.

 

En tiiä miten ite selviäisin, onneksi ei tartte. Mulla nyt 1v 1kk poika, joka on tosi kiinni äidissä vielä. Hirveän mustasukkainen jos isosisko on välillä mun sylissä tai jonkun kaverin vauva. Toisaalta tää 1v on niin ehtiväinen kaveri, et kiipeää koko ajan ruokapöydälle, sohvapöydille ym. tyhjentää kaappeja, kolhii itseään milloin minnekin jne.

Itse pelkäisin tuomma ikäerolla eniten sitä et syliä ei riitä tarpeeksi molemmille - koska taatusti se vuoden ikäinen haluaa syliin aina just silloin ku vauvakin on sylissä. Ja osa vauvoista taas on lähes koko ajan kanniskeltavia.

Vauvanuket on ihan kivoja leluja pojillekin, rattaiden työntely on yleensä vuoden ikäisistä tosi kivaa kyllä tuo meidän vuoden ikäinen ainakin välillä kovasti kanniskelee nukkea muiden mukana ja tykkää nukenrattaista. Vaikka autot on ehkä mieluisimpia mitkä ei isosiskoa niin hirveesti oo kiinnostaneet - paitsi paloauto