Lapsipula Suomessa. Mikä on sinun osuutesi?

tällähetkellä suomen väkiluvusta 18% on yli 64-vuotiaita ja luku nousee kokoajan ja lasten osuus on pienenemäänpäin.

Iso prosentti.

toi on. Jos suunta pysyy, ei pelkästään raha ole ongelma, meillä ei riitä enää palveluntuottajat. Ei hoitajat, ei lääkärit, ei kauppiaat...silloin kun niiden kysyntä ja tarve on korkeammalla kuin koskaan. Ei pelaa tuonti eikä vienti, ja se on kyllä suomen loppu se.

 

Kumpikaan ei ole minulle tärkeää. Ei perheen perustaminen eikä ura. Haluan elää lapsetonta elämää (tai no siis duunin ulkopuolella lapsetonta), mutta uraakaan en luo. Teen ihan perushommaa vailla etenemismahdollisuuksia.

 

Minä olen ihmetellyt, että miksi älykkäät eivät ymmärrä lisääntyä. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut pariskunnat tekevät tilastollisesti vain yhden lapsen.

Ymmärtävät olla lisääntymättä. Näinhän tämä on aina mennyt.

Vai ovat liian mukavuudenhaluisia? Asioilla on monta puolta ja itse tunnen pari akateemista pariskuntaa joista nainen on sanonut suoraan että lapsen halusi koska se vähän niinkuin kuuluu kuvaan, mutta ei halua enempää koska haluaa olla taas mahdollisimman pian vapaa omiin juttuihinsa ja yhden lapsen kanssa meneminen ja oleminen, sekä se kuuluisa hoitoon saaminen, on paljon helpompaa. Mietityttää onko tämä useammallakin jaettu mielipide.

Sama juttu täällä. Ollaan molemmat miehen kanssa Suomen parhaista yliopistoista, 28 ja 29 v, valmistuttu useita vuosia sitten, vakaa parisuhde. Samoin tosi monilla opiskelujen kautta tutuilla korkeasti koulutetuilla ystäväpariskunnilla. Meistä kellään ei ole lapsia, vaikka kaksi paria (me mukaan lukien) on naimisissakin.

Olisikohan niin, että korkeasti koulutetut usein ovat aika pitkään ilman lapsia ja tottuvat vapauteen. Vapauden menettäminen ei tunnukaan enää houkuttavalta ja saattaa jopa ahdistaa. Itselläni oli varsinaista vauvakuumetta viimeksi joskus 24 vuotiaana ja enemmän harkitsen lapsia nyt siksi, että se kuuluu asiaan (onhan meillä uusi omakotitalokin) ja saattaa myöhemmin harmittaa jos ei hanki. Ajattelen, että tulkoon jossain vaiheessa jos on tullakseen.

 

Ensin oli tärkeää saada perhe. En usko että elämämme on kurjaa vaikka emme ole hurjan rikkaita. Vakipaikan sain silti kun toinen lapsi oli 8kk. Ja opinnot suoritin loppuun ensimmäisen lapsen äitiyslomalla. Ensimmäinen syntyi siis kun olin 18 ja toinen kun olin 19 ja 20 vuotiaana olikin 2lasta ja vakipaikka töistä. Päädyin valintaani varmaan lapsi rakkaudesta ja koska en arvosta kovinkaan maallista mammonaa. Tärkeintä on kuitenkin että meillä on rakkautta ja ne välttämättömimmät asiat tullaksemme toimeen, en tarvitse kalliita ja hienoja juttuja. Kirpputoreja suosimalla ja pienellä arkiluovuudella saa aikaan ihmeitä
Ymmärrän silti hyvin jos joku muu haluaa perheen vasta kun talous ja opiskelu/työasiat ovat kunnossa.

Lapset piti tehdä, mutta et sitten malttanut hoitaa kahta pientä lasta itse :-(

 

En mä tajua, mistä väänsit tuon alkupätkän tekstiisi. Väsyttää jo sen verran, että meni ihan ohi. Pointtini vain, että ei se ihmisten lukumäärä Suomessa mitään ratkaise loppupeleissä. On niin paljon isompia voimia, jotka jylläävät ja vaikuttavat esim. Suomen talouteen ja ihmisten elämään ylipäätään. Totta kai Suomea kannattaa pitää pystyssä, mutta ei tulevaisuuden potentiaaliset ongelmat vauvatalkoilla ratkea.

Tuosta pidetään huoli jo olemassa olevista lapsista ennenkuin tehtaillaan pakolla lisää. Tottakai isommat(kin) asiat vaikuttavat, mutta aika paljon tekee myös se, onko Suomella itsellään veronmaksajia kustantamaan esim. ne paljon puhutut eläkkeet. Työvoimaa ja veronmaksajia on pakko saada, ja ne täytyy tulla joko maan sisältä tai ulkopuolelta. Miten sen voi kiertää?

 

3 lasta meillä, ensimmäisen sain vajaa 19v. Opiskelut odottaa, kyllä ne ehtii.

 

4 lasta ja saa riittää.

 

Jos suomalaiset loppuu niin somaleita vaan sitten tänne

 

Tekeekö se mielipiteestä vähemmän mustavalkoisen, jos sen esittää kysymysmuodossa tyyliin "Vai ovat liian mukavuudenhaluisia?" Muutan lauseeni "Ehkä korkeasti koulutetuilla on muutakin elämää kuin lisääntyminen." muotoon "Olisiko kyseisillä ihmisillä muutakin elämää kuin lisääntyminen?" Toki tähän voi sitten vastata, että kyllä lasten vanhemmillakin voi olla muuta elämää.

Lähinnä kyse siitä, onko järkevää ihmetellä muiden ratkaisuja Suomen väkiluvun pienenemisen perusteella. Yleisellä tasolla toki voi ajatella, että on hyvä tehdä lasten hankkiminen ihmisille helpoksi, mutta kannataako siihen ottaa esimerkiksi tuttavien luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia valintoja. Se on mielestäni vähän ikävää ja tuomitsevaa. Herättää moinen ärsyttävä arvostelu tunteita, jotka johtavat näihin mustavalkoisiin kommentteihin.

Henkilökohtaisia valintoja juurikin peräänkuulutan. Kysyn koska kiinnostaa tietää mitä ihmiset itse ajattelevat asiasta. Kysyn siksi koska asia ilmaistaan tyyliin korkeasti "koulutetut ovat liian järkeviä siihen", mutta itse olen tuttavapiirissäni törmännyt muihinkin syihin, kuten oli dinakin kokenut.

Jokainen tekee henkilökohtaiset päätöksensä eikä kenelläkään ole velvollisuutta ajatella koko valtiota saati sitten maailmaa. Tarkoitukseni ei ollut tuomita tai arvostella ketään, vaan esitin kysymyksen koska asia nostettiin esille yhdestä näkökulmasta.

Monet vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat suurta vastuuta ja huolta ympäristöasioista ja lisääntymättömyys on heiltä yksi ympäristöteko. Monet heistä nimenomaan ajattelevat valtiota ja koko maailmaa ja jättävät lisääntymättä.

Tiedän ja tiedostan asian, ja ymmärrän että heistä suurempi prosentti on korkeasti koulutettuja, mutta kaikki eivät toki ole lapsettomia tai hanki vain yhtä lasta ympäristösyistä, vaan ihan henkilökohtaisen mukavuuden takia. En ymmärrä miksei sitä saisi sanoa ääneen jos ihmiset sen itsekin avoimesti myöntävät. Eikä siinä ole mitään pahaa, jokainen tekee kuten itsestä parhaalta tuntuu

 

Ensin oli tärkeää saada perhe. En usko että elämämme on kurjaa vaikka emme ole hurjan rikkaita. Vakipaikan sain silti kun toinen lapsi oli 8kk. Ja opinnot suoritin loppuun ensimmäisen lapsen äitiyslomalla. Ensimmäinen syntyi siis kun olin 18 ja toinen kun olin 19 ja 20 vuotiaana olikin 2lasta ja vakipaikka töistä. Päädyin valintaani varmaan lapsi rakkaudesta ja koska en arvosta kovinkaan maallista mammonaa. Tärkeintä on kuitenkin että meillä on rakkautta ja ne välttämättömimmät asiat tullaksemme toimeen, en tarvitse kalliita ja hienoja juttuja. Kirpputoreja suosimalla ja pienellä arkiluovuudella saa aikaan ihmeitä
Ymmärrän silti hyvin jos joku muu haluaa perheen vasta kun talous ja opiskelu/työasiat ovat kunnossa.

Lapset piti tehdä, mutta et sitten malttanut hoitaa kahta pientä lasta itse :-(

kerrankin asiallinen ketju jossa hyvä keskustelu, joten voitko poistua jos tarkoitus vaan syyllistää eikä ottaa osaa itse aiheeseen. Ottaa ehkä vähän sipuliin nyt, kaikella kunnioituksella.

 

Meillä on yksi lapsi tällä hetkellä. Olen 22-vuotias ja ehdin valmistua ammattiin ennen lapsen syntymää. Töitä ehdin tehdä ennen lapsen syntymää reilun puoli vuotta, mies on vielä opiskelija. Tulomme ovat pienet, mutta koimme, että meille paras hetki ensimmäisen lapsen syntymään on tässä vaiheessa - elämää ei ole juuri tarvinnut muuttaa, kun minkäänlaiseen toimeentuloon ei ole tottunut ja pitkää, "itsekästä" elämää ei ole takana. Toivomme vielä toista lasta, joka olisi tervetullut, jos on tullakseen, parin kolmen vuoden sisällä.

 

Ei minusta lasten hankkiminen ole (ainakaan tässä maailman tilanteessa vielä ) sellainen kysymys, jota pitäisi pohtia valtion kirstun rahakasan korkeuden pohjalta. Kyllä hyvinvointivaltion yksi kriteeri mielestäni on, että se kykenee pitämään kansalaisistaan huolta ilman, että kansan rakennetta aletaan keinotekoisesti muokata.

Itse olen "tehnyt" lapsia kun on tuntunut, että niitä elämääni haluan, ensimmäinen syntyi opintojen aikana ja pidin ammattikouluopinnoista välivuoden. Ennen toista lasta olin ensin ollut töissä ja sitten hakenut ja tullut valituksi jatko-opintoihin, mutta alkoi tuntua tärkeämmältä saada lapsi ja elättää perhe kuin hankkia korkeampi koulutus, niinpä en ottanut opiskelupaikkaa vastaan.

 

Ensin oli tärkeää saada perhe. En usko että elämämme on kurjaa vaikka emme ole hurjan rikkaita. Vakipaikan sain silti kun toinen lapsi oli 8kk. Ja opinnot suoritin loppuun ensimmäisen lapsen äitiyslomalla. Ensimmäinen syntyi siis kun olin 18 ja toinen kun olin 19 ja 20 vuotiaana olikin 2lasta ja vakipaikka töistä. Päädyin valintaani varmaan lapsi rakkaudesta ja koska en arvosta kovinkaan maallista mammonaa. Tärkeintä on kuitenkin että meillä on rakkautta ja ne välttämättömimmät asiat tullaksemme toimeen, en tarvitse kalliita ja hienoja juttuja. Kirpputoreja suosimalla ja pienellä arkiluovuudella saa aikaan ihmeitä
Ymmärrän silti hyvin jos joku muu haluaa perheen vasta kun talous ja opiskelu/työasiat ovat kunnossa.

Lapset piti tehdä, mutta et sitten malttanut hoitaa kahta pientä lasta itse :-(

Haloo! Ei oo Suomessa ennenkään kotihoidettu suurinta osaa lapsista, pitäähän ihmisen elantonsa hankkia.

 

En koe että ylikansoitetussa maailmassa olisi lapsipulaa. Otetaan lisää maahanmuuttajia.

Ja panokseni on yksi, mikä on riittävästi, ellei jopa liikaa moraaliselta kannalta.

 

tällähetkellä suomen väkiluvusta 18% on yli 64-vuotiaita ja luku nousee kokoajan ja lasten osuus on pienenemäänpäin.

Iso prosentti.

toi on. Jos suunta pysyy, ei pelkästään raha ole ongelma, meillä ei riitä enää palveluntuottajat. Ei hoitajat, ei lääkärit, ei kauppiaat...silloin kun niiden kysyntä ja tarve on korkeammalla kuin koskaan. Ei pelaa tuonti eikä vienti, ja se on kyllä suomen loppu se.

täällä voi käydä katsomassa ennusteita ja muuta väestöön liittyviä laskelmia...
http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html

 

Minä olen ihmetellyt, että miksi älykkäät eivät ymmärrä lisääntyä. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut pariskunnat tekevät tilastollisesti vain yhden lapsen.

Niin ja tavantallukat tekevät pilminpimein vaikkei mitään tarjota lapsilleen.
Näin se menee, hyvätuloiset haluavat tarjota lapsilleen virikkeitä, harrastuksia, pienituloiset vievät vain virikekerhoon tahaan vaikka äiti kotona ja yhteiskunta maksaa. Työttömät, molemmat kotona olevat harrastavat samaa ja vanhemmilla olisi vain aikaa olla lapsiensa kanssa mitä monet kaipaavat.

 

Tiedän ja tiedostan asian, ja ymmärrän että heistä suurempi prosentti on korkeasti koulutettuja, mutta kaikki eivät toki ole lapsettomia tai hanki vain yhtä lasta ympäristösyistä, vaan ihan henkilökohtaisen mukavuuden takia. En ymmärrä miksei sitä saisi sanoa ääneen jos ihmiset sen itsekin avoimesti myöntävät. Eikä siinä ole mitään pahaa, jokainen tekee kuten itsestä parhaalta tuntuu

No minä olen juuri tuollainen lapseton, joka on liian mukavuudenhaluinen ja laiska halutakseen lapsia. Lähes joka päivä kun suljen duunipaikkani oven, huokaisen, että "onneksi ei oo omia". Vaikka hoidokeistani pidänkin, niin 9h/arkipäivä on ihan tarpeeksi.

 

Tekeekö se mielipiteestä vähemmän mustavalkoisen, jos sen esittää kysymysmuodossa tyyliin "Vai ovat liian mukavuudenhaluisia?" Muutan lauseeni "Ehkä korkeasti koulutetuilla on muutakin elämää kuin lisääntyminen." muotoon "Olisiko kyseisillä ihmisillä muutakin elämää kuin lisääntyminen?" Toki tähän voi sitten vastata, että kyllä lasten vanhemmillakin voi olla muuta elämää.

Lähinnä kyse siitä, onko järkevää ihmetellä muiden ratkaisuja Suomen väkiluvun pienenemisen perusteella. Yleisellä tasolla toki voi ajatella, että on hyvä tehdä lasten hankkiminen ihmisille helpoksi, mutta kannataako siihen ottaa esimerkiksi tuttavien luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia valintoja. Se on mielestäni vähän ikävää ja tuomitsevaa. Herättää moinen ärsyttävä arvostelu tunteita, jotka johtavat näihin mustavalkoisiin kommentteihin.

Henkilökohtaisia valintoja juurikin peräänkuulutan. Kysyn koska kiinnostaa tietää mitä ihmiset itse ajattelevat asiasta. Kysyn siksi koska asia ilmaistaan tyyliin korkeasti "koulutetut ovat liian järkeviä siihen", mutta itse olen tuttavapiirissäni törmännyt muihinkin syihin, kuten oli dinakin kokenut.

Jokainen tekee henkilökohtaiset päätöksensä eikä kenelläkään ole velvollisuutta ajatella koko valtiota saati sitten maailmaa. Tarkoitukseni ei ollut tuomita tai arvostella ketään, vaan esitin kysymyksen koska asia nostettiin esille yhdestä näkökulmasta.

Monet vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat suurta vastuuta ja huolta ympäristöasioista ja lisääntymättömyys on heiltä yksi ympäristöteko. Monet heistä nimenomaan ajattelevat valtiota ja koko maailmaa ja jättävät lisääntymättä.

Tiedän ja tiedostan asian, ja ymmärrän että heistä suurempi prosentti on korkeasti koulutettuja, mutta kaikki eivät toki ole lapsettomia tai hanki vain yhtä lasta ympäristösyistä, vaan ihan henkilökohtaisen mukavuuden takia. En ymmärrä miksei sitä saisi sanoa ääneen jos ihmiset sen itsekin avoimesti myöntävät. Eikä siinä ole mitään pahaa, jokainen tekee kuten itsestä parhaalta tuntuu

No eipä tosiaan sellaisten ihmisten kannata tehdä lapsia, jotka eivät koe sitä jutukseen. Pidetään kaikki huolta olemassa olevista lapsistamme parhaalla mahdollisella tavalla eikä aleta tehtailla lapsia, jotta "Suomi pelastuu". Ei se mitään auta suurempien voimien jyllätessä. Ja btw, moni on paljon "tuottavampi" kansalainen kun jättää lapset tekemättä, jos nyt vain taloudesta puhutaan. Nettomaksajiahan he ovat.

 

Lisäksi nuoruus on jatkunut paljon siitä mitä se oli vaikkapa 80-luvulla, nythän vielä 35-vuotiaskin on "nuori".

Tuli mieleen miten mies eilen puhui lukeneensa jostain että 40 on uusi 20 ja 60 ilmeisesti uusi 40 Jatkaahan sitä monet kolmekymppiset kaveritkin edelleenkin 10-15 vuoden harjoittelun jälkeen baarisinkkuilua ja pippaloivaa opiskelijaelämää. Vaikea kuvitella että muutama vuosikymmen sitten olisi noin ollut

 

Ei voi enää hankkia lisää, kun muutaman päivän takaisen keskustelun mukaan vanhat äidit ovat ällöttäviä.

Äl' huoli! itsekin nelikymppisenä saanut kuopukseni. Nyt on murkku ja hyvin menee. Ei ongelmia onnekia koska en ehkä niitä enää jaksaisi mutta mminulla onkin ollut aikaa, siksipä ei ongelmiakaan.
Lapset tarvitsevat aikaa, välittämist', kertomista kuinka ollaan, eikä selkäänsä kuten monet vieläkin saavat.
Olisi niin surullinen tarina kerrrottavana tänään töist' tuööessa mutta en jaksa.

 

Ei voi enää hankkia lisää, kun muutaman päivän takaisen keskustelun mukaan vanhat äidit ovat ällöttäviä.

Äl' huoli! itsekin nelikymppisenä saanut kuopukseni. Nyt on murkku ja hyvin menee. Ei ongelmia onnekia koska en ehkä niitä enää jaksaisi mutta mminulla onkin ollut aikaa, siksipä ei ongelmiakaan.
Lapset tarvitsevat aikaa, välittämist', kertomista kuinka ollaan, eikä selkäänsä kuten monet vieläkin saavat.
Olisi niin surullinen tarina kerrrottavana tänään töist' tuööessa mutta en jaksa.

 

Yksi lapsi on ja toivottavasti tulee edes yksi lisää. Voisin adoptoida jos se olisi mahdollista.

Muoksi. unohdin vastata yhteen kysymykseen eli lapsen saaminen oli tärkeämpää kuin koulutus ja vakaa talous.

Äl' ikim' edes moista suunnittele. Laita edes täle yhdelle kypärä ja valot teille pyöriin.

 

4 lasta, tai se neljäs on vasta masussa. Ensimmäisen lapsen sain 23-vuotiaana, kun olin jo valmistunut ja vakityöpaikka hallussa.

Muuten sama, paitsi että ekan lapsen sain 26-vuotiaana.

 

Yksi lapsi on ja toivottavasti tulee edes yksi lisää. Voisin adoptoida jos se olisi mahdollista.

Muoksi. unohdin vastata yhteen kysymykseen eli lapsen saaminen oli tärkeämpää kuin koulutus ja vakaa talous.

Äl' ikim' edes moista suunnittele. Laita edes täle yhdelle kypärä ja valot teille pyöriin.

 

Raha ei ole se joka ratkaisee, rahalla et saa ihmisyyden kannalta tärkeitä asioita