"Tiu"
Tämä oli kiva kuulla. Eli mitä todennäköisimmin pärjään vauvan kanssa ihan normaaliin tapaan
Lasik-leikkauksessa käyneitä?
- Viestiketjun aloittaja Raivotar
- Ensimmäinen viesti
Terveisiä lasik-leikkauksesta. Kävin siellä eilen.
Kello 10.45 menin Medilaserin tiloihin, jossa sain heti haluamani rauhoittavan lääkkeen (Diapam 5 mg). En havainnut lääkkeen aiheuttavan minulla mitään, mutta ehkä se vei operaation aikana pahimman jännityksen pois. Mitään väsymystä tms. oireita lääke ei minulla aiheuttanut.
Klo 11.15 operaation tehnyt lääkäri tarkisti vielä näköni ja päätyi samoihin arvoihin mihin optikko oli päätynyt pari kuukautta sitten tehdyssä esitutkimuksessa (eli noin 2). Tavoitearvoksi päätettiin nolla. Noin 10 minuutiksi menin vielä odotusaulaan odottelemaan, kunnes minut lopulta kutsuttiin leikkaussaliin.
Leikkaussalissa oli kolme henkilöä. Kenkien suojat sain jo eteisessä ja leikkaussalissa hiukseni suojaksi laitettiin myssy. Silmäluomet pyyhittiin antiseptisella liinalla, jonka jälkeen asetuin leikkaussängylle makaamaan. Koko leikkauksen ajan minun piti tuijottaa ylhäällä näkyvää punaista, vilkkuvaa valoa. Silmiini tiputettiin koko operaation ajan vähän väliä tippoja (puuduttavia ja antibiootteja).
Ensimmäiseksi kasvoilleni asetettiin liina, josta vain leikattava silmä oli näkyvissä. Sen jälkeen ripset teipattiin kiinni ja silmään laitettiin luomenlevitin. Mielestäni luomenlevittimen laitto ei ollut kovin kivan tuntuista, mutta siihen syynä oli varmaan eniten se, että olin nähnyt kuvia miten inhottavalta se näyttää
Seuraavaksi lääkäri merkitsi sarveiskalvon reunaosan steriilillä kynällä. Se ei tuntunut miltään. Operaation pahin osuus oli, kun silmän päälle asetettiin jonkinlainen levy, jonka avulla silmänpaine nostetaan korkeaksi. Silmänpaineen ollessa korkea silmällä ei nähnyt mitään. Sen jälkeen tehtiin läppä, jonka tekemiseen meni noin 10 sekuntia eikä se sattunut ollenkaan. Tämän jälkeen paine lasketaan ja näin taas vilkkuvalon.
Seuraavaksi läppä käännetään ylös ja laserointi alkaa. Silloin näkö taas hämärtyy ja näkyi vain utuinen, punainen pilvi oikeastaan kuin himmeä tähtitaivas pienine tähtineen. Laseroinnissa menee aikaa n. 10-30 sekuntia. Sairaanhoitaja kertoi koko ajan miten paljon laseroinnista oli jo ohi, mikä oli mielestäni tosi hyvä asia, koska tiesi että operaatio on pian ohi.
Lopuksi silmä huuhdeltiin ja läppä laitettiin paikalleen. Sitten odoteltiin 1-2 minuuttia läpän kiinnittymistä, jonka jälkeen teipit, liina ja luomenlevitin poistettiin. Aikaa ensimmäisen silmän operointiin meni noin viisi minuuttia, jonka jälkeen operoitiin toinenkin silmä samalla tavalla. Lopuksi sain vielä Burana 800 mg ja sain mustat lasit silmilleni ja luvan poistua odotustilaan odottelemaan lopputarkastusta. Odotellessani sairaanhoitaja kävi kertomassa jälkihoito-ohjeet, tarjoamassa kahvia ja antamassa pienen kassin, jossa oli erilaisia silmätippanäytteitä, nenäliinoja ym.
Leikkaussalista pääsin pois klo 12. Aluksi silmiä kutisi kovasti ja näkö oli tosi utuinen. Odotushuoneessa lopputarkastusta odotellessani pidin silmiä koko ajan kiinni, koska se tuntui helpottavan kutinaa. Välillä availin silmiäni ja hämmästelin miten pian näkökyky alkoi tarkentua. Noin 45 minuutin kuluttua pääsin lopputarkastukseen, jossa lääkäri varmisti, että läpät olivat paikoillaan ja sain lähteä kotiin. Siinä vaiheessa näkökyky oli jo varsin hyvä eikä enää lainkaan utuinen.
Potilasohjeessa sanotaan, että leikkaushaavan paranemisen aikana silmä voi vetistää, kirvellä ja siinä voi olla hiekantunnetta ensimmäisten 2-6 tunnin aikana. Minulla oli vain roskan tunne silmässä ensimmäisten kuuden tunnin ajan. Kirvelyä tai vetisyyttä ei ollut onneksi ollenkaan. Leikkauksen jälkeen silmissä voi myös olla viikkojen ajan verenpurkaumia, jotka johtuvat leikkauksen aikana tehdystä silmän paineistuksesta. Minulle tuli myös verenpurkaumia, mutta ei onneksi paljon. Antibioottitippoja pitää laittaa 3 krt/pv kahden viikon ajan. Myös kostutustippoja pitää käyttää tarvittaessa ja niitä olen tänään laittanut. Varmuudenkin vuoksi, koska näkö saattaa alkaa kuulemma sumentua, jos silmät pääsevät kuivumaan.
Ensimmäisen silmän operointia jännitin todella paljon, koska en tiennyt mitä odottaa. Ystäväni oli kertonut silmänpaineen nostamisen olevan operaation inhottavin toimenpide, joten sitä odotin kauhulla. Onneksi se ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa, kuin oletin, joten toisen silmän operointi tuntui paljon helpommalta. Operaatio ei ollut kivulias, mutta epämiellyttävä lähinnä sen takia, että silmät ovat niin tärkeät ja herkät. Jos en olisi koskaan nähnyt kuvia tästä operaatiosta telkkarista tai lehdistä, se ei varmasti olisi ollut etukäteen niin pelottavaa. Lisäksi kuvittelin etukäteen, että silmät ovat varmaan tosi kivuliaat operaation jälkeen, mutta se ei onneksi pitänyt paikkansa. Kipulääkettä ei ole tarvinnut syödä lainkaan. Tänään, kun operaatiosta on kulunut aikaa vajaa vuorokausi, näkökykyni on vähintään yhtä hyvä kuin rillien kanssa. Paitsi, että sangat eivät enää haittaa näkyvyyttä! Yhdyn edellisten mielipiteeseen eli ainoa mitä kadun on se, että en uskaltanut mennä operaatioon jo aiemmin! J
Kello 10.45 menin Medilaserin tiloihin, jossa sain heti haluamani rauhoittavan lääkkeen (Diapam 5 mg). En havainnut lääkkeen aiheuttavan minulla mitään, mutta ehkä se vei operaation aikana pahimman jännityksen pois. Mitään väsymystä tms. oireita lääke ei minulla aiheuttanut.
Klo 11.15 operaation tehnyt lääkäri tarkisti vielä näköni ja päätyi samoihin arvoihin mihin optikko oli päätynyt pari kuukautta sitten tehdyssä esitutkimuksessa (eli noin 2). Tavoitearvoksi päätettiin nolla. Noin 10 minuutiksi menin vielä odotusaulaan odottelemaan, kunnes minut lopulta kutsuttiin leikkaussaliin.
Leikkaussalissa oli kolme henkilöä. Kenkien suojat sain jo eteisessä ja leikkaussalissa hiukseni suojaksi laitettiin myssy. Silmäluomet pyyhittiin antiseptisella liinalla, jonka jälkeen asetuin leikkaussängylle makaamaan. Koko leikkauksen ajan minun piti tuijottaa ylhäällä näkyvää punaista, vilkkuvaa valoa. Silmiini tiputettiin koko operaation ajan vähän väliä tippoja (puuduttavia ja antibiootteja).
Ensimmäiseksi kasvoilleni asetettiin liina, josta vain leikattava silmä oli näkyvissä. Sen jälkeen ripset teipattiin kiinni ja silmään laitettiin luomenlevitin. Mielestäni luomenlevittimen laitto ei ollut kovin kivan tuntuista, mutta siihen syynä oli varmaan eniten se, että olin nähnyt kuvia miten inhottavalta se näyttää
Seuraavaksi lääkäri merkitsi sarveiskalvon reunaosan steriilillä kynällä. Se ei tuntunut miltään. Operaation pahin osuus oli, kun silmän päälle asetettiin jonkinlainen levy, jonka avulla silmänpaine nostetaan korkeaksi. Silmänpaineen ollessa korkea silmällä ei nähnyt mitään. Sen jälkeen tehtiin läppä, jonka tekemiseen meni noin 10 sekuntia eikä se sattunut ollenkaan. Tämän jälkeen paine lasketaan ja näin taas vilkkuvalon.
Seuraavaksi läppä käännetään ylös ja laserointi alkaa. Silloin näkö taas hämärtyy ja näkyi vain utuinen, punainen pilvi oikeastaan kuin himmeä tähtitaivas pienine tähtineen. Laseroinnissa menee aikaa n. 10-30 sekuntia. Sairaanhoitaja kertoi koko ajan miten paljon laseroinnista oli jo ohi, mikä oli mielestäni tosi hyvä asia, koska tiesi että operaatio on pian ohi.
Lopuksi silmä huuhdeltiin ja läppä laitettiin paikalleen. Sitten odoteltiin 1-2 minuuttia läpän kiinnittymistä, jonka jälkeen teipit, liina ja luomenlevitin poistettiin. Aikaa ensimmäisen silmän operointiin meni noin viisi minuuttia, jonka jälkeen operoitiin toinenkin silmä samalla tavalla. Lopuksi sain vielä Burana 800 mg ja sain mustat lasit silmilleni ja luvan poistua odotustilaan odottelemaan lopputarkastusta. Odotellessani sairaanhoitaja kävi kertomassa jälkihoito-ohjeet, tarjoamassa kahvia ja antamassa pienen kassin, jossa oli erilaisia silmätippanäytteitä, nenäliinoja ym.
Leikkaussalista pääsin pois klo 12. Aluksi silmiä kutisi kovasti ja näkö oli tosi utuinen. Odotushuoneessa lopputarkastusta odotellessani pidin silmiä koko ajan kiinni, koska se tuntui helpottavan kutinaa. Välillä availin silmiäni ja hämmästelin miten pian näkökyky alkoi tarkentua. Noin 45 minuutin kuluttua pääsin lopputarkastukseen, jossa lääkäri varmisti, että läpät olivat paikoillaan ja sain lähteä kotiin. Siinä vaiheessa näkökyky oli jo varsin hyvä eikä enää lainkaan utuinen.
Potilasohjeessa sanotaan, että leikkaushaavan paranemisen aikana silmä voi vetistää, kirvellä ja siinä voi olla hiekantunnetta ensimmäisten 2-6 tunnin aikana. Minulla oli vain roskan tunne silmässä ensimmäisten kuuden tunnin ajan. Kirvelyä tai vetisyyttä ei ollut onneksi ollenkaan. Leikkauksen jälkeen silmissä voi myös olla viikkojen ajan verenpurkaumia, jotka johtuvat leikkauksen aikana tehdystä silmän paineistuksesta. Minulle tuli myös verenpurkaumia, mutta ei onneksi paljon. Antibioottitippoja pitää laittaa 3 krt/pv kahden viikon ajan. Myös kostutustippoja pitää käyttää tarvittaessa ja niitä olen tänään laittanut. Varmuudenkin vuoksi, koska näkö saattaa alkaa kuulemma sumentua, jos silmät pääsevät kuivumaan.
Ensimmäisen silmän operointia jännitin todella paljon, koska en tiennyt mitä odottaa. Ystäväni oli kertonut silmänpaineen nostamisen olevan operaation inhottavin toimenpide, joten sitä odotin kauhulla. Onneksi se ei loppujen lopuksi ollutkaan niin kamalaa, kuin oletin, joten toisen silmän operointi tuntui paljon helpommalta. Operaatio ei ollut kivulias, mutta epämiellyttävä lähinnä sen takia, että silmät ovat niin tärkeät ja herkät. Jos en olisi koskaan nähnyt kuvia tästä operaatiosta telkkarista tai lehdistä, se ei varmasti olisi ollut etukäteen niin pelottavaa. Lisäksi kuvittelin etukäteen, että silmät ovat varmaan tosi kivuliaat operaation jälkeen, mutta se ei onneksi pitänyt paikkansa. Kipulääkettä ei ole tarvinnut syödä lainkaan. Tänään, kun operaatiosta on kulunut aikaa vajaa vuorokausi, näkökykyni on vähintään yhtä hyvä kuin rillien kanssa. Paitsi, että sangat eivät enää haittaa näkyvyyttä! Yhdyn edellisten mielipiteeseen eli ainoa mitä kadun on se, että en uskaltanut mennä operaatioon jo aiemmin! J
"Tiu"
Kiitos raportista Raivotar! MInäkin soittelin myös Medilaseriin Jyväskylässä, mutta siellä ei ole käytössä femtolasik-takeniikkaa, joten päädyin siis Mehiläiseen. Toivottavasti siellä pidetään potilaista yhtä hyvää huolta
Ja joo. Mä NIIN tarvitsen sen diapamin. Pyydän sitä itse jos eivät tarjoa.
Ja joo. Mä NIIN tarvitsen sen diapamin. Pyydän sitä itse jos eivät tarjoa.
"Tiu"
Nostelen tätä kun alkaa olla jännäkakka housussa... minulla siis aika varattu lauantaiksi.
Mites Raivotar nyt, puolitoista viikkoa leikkausen jälkeen, mitkä fiilikset?
Lueskelin Mehiläisen sivuja; selvisi että heillä on ne kaikkein uusimmat ja nopeimmat laitteet käytössä vain Helsingissä ja Tampereella. Eli Jyväskylässä ei olekaan tarjolla paras mahdollinen laitteisto, vaikka femtolasik-tekniikka onkin. Hitsit kun jännittää. Mehiläisen sivuilla on myös selostettu leikkauksen kulku eikä siellä mainita rauhoittavasta lääkkeestä mitään...
Mites Raivotar nyt, puolitoista viikkoa leikkausen jälkeen, mitkä fiilikset?
Lueskelin Mehiläisen sivuja; selvisi että heillä on ne kaikkein uusimmat ja nopeimmat laitteet käytössä vain Helsingissä ja Tampereella. Eli Jyväskylässä ei olekaan tarjolla paras mahdollinen laitteisto, vaikka femtolasik-tekniikka onkin. Hitsit kun jännittää. Mehiläisen sivuilla on myös selostettu leikkauksen kulku eikä siellä mainita rauhoittavasta lääkkeestä mitään...
Huom harmaana
[QUOTE="Tiu";23092861]Mehiläisen sivuilla on myös selostettu leikkauksen kulku eikä siellä mainita rauhoittavasta lääkkeestä mitään...[/QUOTE]
Kyllä sen saa pyytämällä. Kaikille tutuille on annettu.
Varmasti jännittää!
Kyllä sen saa pyytämällä. Kaikille tutuille on annettu.
Varmasti jännittää!
.
Olis "mukava" kuulla myös epäonnistuneista leikkauksista jotain, koska pakkohan niitäkin on olla.
"Tiu"
Mielestäni täällä kaksplussalla pyöri joku toinen keskustelu, missä joku valitti että kunpa saisi omat silmänsä takaisin ym. Kokeile hakea. Aikaisemmin 90-luvulla ja kai vielä 5-10 v sitten tekniikka ei ollut yhtä hyvää kuin nyt ja ongelmia esiintyi enemmän.
Huom harmaana
[QUOTE="vieras";23093315]Onkohan muuten silmälääkärit antaneet leikkauttaa silmiään?[/QUOTE]
Minut leikannut lääkäri oli leikkauttanut omansa kaksi kertaa. Eli kyllä. Miksei olisi.
Veljeni kävi kymmenisen vuotta sitten toisen silmän leikkauksessa, joka epäonnistui. Ei siinä mitään muuta kuin että hän joutuu käyttämään laseja edelleen. Tekniikka kehittyy, laitteet olivat aivan erilaisia ja kokemukset kuin nykyään.
Minut leikannut lääkäri oli leikkauttanut omansa kaksi kertaa. Eli kyllä. Miksei olisi.
Veljeni kävi kymmenisen vuotta sitten toisen silmän leikkauksessa, joka epäonnistui. Ei siinä mitään muuta kuin että hän joutuu käyttämään laseja edelleen. Tekniikka kehittyy, laitteet olivat aivan erilaisia ja kokemukset kuin nykyään.
.
[QUOTE="Tiu";23093343]Mielestäni täällä kaksplussalla pyöri joku toinen keskustelu, missä joku valitti että kunpa saisi omat silmänsä takaisin ym. Kokeile hakea. Aikaisemmin 90-luvulla ja kai vielä 5-10 v sitten tekniikka ei ollut yhtä hyvää kuin nyt ja ongelmia esiintyi enemmän.[/QUOTE]
Leikkaus on AINA riski ja olisi kiva tietää kuinka iso tai pieni riski on leikkauttaa silmänsä.
Leikkaus on AINA riski ja olisi kiva tietää kuinka iso tai pieni riski on leikkauttaa silmänsä.
"Tiu"
Totta kai on, enhän muuta ole väittänytkään. Sanoin että ongelmia oli ennen enemmän kuin nyt. Jos sinua kiinnostaa lukea leikkauksen riskeistä, niin esim. Mehiläisen sivuilla on kerrottu niistäkin. Esim.
Mahdollisia sivuvaikutuksia | Taittovirheleikkaukset | Klinikat ja erikoisosaaminen | Palvelut | Varaa aika | Mehiläinen
"Tiu"
Totta kai on, en ole muuta väittänytkään. Jos olet kiinnostunut riskeistä, käy vaikka Mehiläisen sivuilla lukemassa.
Vastasin tähän jo aiemmin, mutta viesti taisi jäädä spämmifiltteriin tai jotain.
"Tiu"
Soitin Jyväskylän Mehiläiseen varmistaakseni kellonajan. Puhelimen päässä vastaanottovirkailija ei löytänyt nimelläni ajanvarausta (alunperin ajan varasi minulle silmähoitaja, jonka kanssa juttelin puhelimessa esitietolomakkeen lähettämisen jälkeen). Nousi jo hiki otsalle. Lopulta monen tarkistuksen jälkeen nimeni löytyi ajanvarauksesta, oli kuulemma jotenkin eri paikassa kuin normaalisti. No, toivottavasti huomenaamulla ei selviä että lääkärini makaa kotona krapulassa katsomassa Simpsoneita, kun on luullut lauantain olevan vapaapäivä
Me tosiaan ajoimme Jyväskylään toiselta puolelta Suomea ihan tämän leikkauksen takia. Toivottavasti nyt homma voidaan viedä loppuun asti, tulee aika synkkä kotimatka muuten...
Ja joo, edelleen jännittää kauheasti. Wish me luck!
Me tosiaan ajoimme Jyväskylään toiselta puolelta Suomea ihan tämän leikkauksen takia. Toivottavasti nyt homma voidaan viedä loppuun asti, tulee aika synkkä kotimatka muuten...
Ja joo, edelleen jännittää kauheasti. Wish me luck!
"Tiu"
Jännittävä päivä on takana. Esitutukimuksen jälkeen pääsin leikkaukseen. Esitutkimuksessa lääkäri sanoi minun olevan niin rauhallinen että selviän ilman lääkettä, mutta sanoin haluavani sellaisen. Lääkäri lupasi että saan hoitajalta 5 mg diapamin. Esitutkimuksen jälkeen odottelin leikkaukseen pääsyä noin puoli tuntia, eikä sitä luvattua lääkettä kuulunut. Sitten minut jo kutsuttiin leikkaushuoneeseen, jolloin uskaltauduin kysymään pillerini perään. Kauhistunut hoitaja sanoi, ettei ollut saanut tietoa lääkäriltä ja pahoitteli kovasti. Mutta siinä vaiheessa mitään ei enää voinut asialle tehdä (pilleri ei olisi ehtinyt vaikuttaa), joten leikkaus tehtiin ilman rauhoittavaa lääkettä. Voisin tietysti nyt "leuhkia" asialla, mutta totuus on että olisin sen kyllä tarvinnut.
Ennen operaatiota silmiini laitettiin neljää erilaista tippaa, en edes muista mitä kaikkea siinä oli, antibiottia ja puudutustippoja ainakin. Minulle laitettiin myssy päähän ja kasvot ja silmäluomet pyyhittiin desinfioivalla nesteellä. Paikalla oli lääkärin lisäksi kaksi hoitajaa. Itse operaatio meni aika lailla samalla lailla kuin Raivottarella. Yläluomet teipattiin kiinni ja luomenlevittimen laittaminen silmään tuntui aika ällöltä. Leikkauksen aikana piti tuijottaa vihreää vilkkuvaa valoa. Läpän teko oli inhottavin vaihe; silmänpaine nostettiin jollakin härvelillä, joka painettiin kiinni silmään (sekin tuntui aika ikävältä) ja näkö katosi hetkeksi. Itse laserointi ei tuntunut miltään, se vihreä valopiste levisi viheräksi "sumuksi", jonka ympärillä näkyi punainen sumupilvi. Lopuksi lääkäri "liimasi" läpän takaisin kiinni.
Leikkauksen jälkeen lepäsin 30 min silmät kiinni, minkä jälkeen minulle tarjottiin teetä ja keksejä ja sain alkaa pitää silmiä auki. Vasen silmä ei oirehtinut lainkaan ja oikeassa silmässä tuntui vain vähän roskan tunnetta/kirvelyä. Tunnin päästä minulle tehtiin lopputarkastus, jolloin minulla oli jo maksiminäkö (selvisin kirjaintaulusta vaivatta) vaikka näkökenttä oli vielä vähän sumea. Se oli aika hassua, kun yhtä aikaa oli hyvä ja huono näkö.
Ajoimme jo parin tunnin päästä takaisin kotiin ja kaikki on ok
Ennen operaatiota silmiini laitettiin neljää erilaista tippaa, en edes muista mitä kaikkea siinä oli, antibiottia ja puudutustippoja ainakin. Minulle laitettiin myssy päähän ja kasvot ja silmäluomet pyyhittiin desinfioivalla nesteellä. Paikalla oli lääkärin lisäksi kaksi hoitajaa. Itse operaatio meni aika lailla samalla lailla kuin Raivottarella. Yläluomet teipattiin kiinni ja luomenlevittimen laittaminen silmään tuntui aika ällöltä. Leikkauksen aikana piti tuijottaa vihreää vilkkuvaa valoa. Läpän teko oli inhottavin vaihe; silmänpaine nostettiin jollakin härvelillä, joka painettiin kiinni silmään (sekin tuntui aika ikävältä) ja näkö katosi hetkeksi. Itse laserointi ei tuntunut miltään, se vihreä valopiste levisi viheräksi "sumuksi", jonka ympärillä näkyi punainen sumupilvi. Lopuksi lääkäri "liimasi" läpän takaisin kiinni.
Leikkauksen jälkeen lepäsin 30 min silmät kiinni, minkä jälkeen minulle tarjottiin teetä ja keksejä ja sain alkaa pitää silmiä auki. Vasen silmä ei oirehtinut lainkaan ja oikeassa silmässä tuntui vain vähän roskan tunnetta/kirvelyä. Tunnin päästä minulle tehtiin lopputarkastus, jolloin minulla oli jo maksiminäkö (selvisin kirjaintaulusta vaivatta) vaikka näkökenttä oli vielä vähän sumea. Se oli aika hassua, kun yhtä aikaa oli hyvä ja huono näkö.
Ajoimme jo parin tunnin päästä takaisin kotiin ja kaikki on ok
Tiu, miten nyt menee?
Itselläni leikkauksesta on jo aikaa reilut kolme viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa silmät kuivuivat kamalasti, mutta heti kun antibioottitipat loppuivat, se helpotti. Nyt en välttämättä tarvitse enää kostutustippoja lainkaan. Yötä varten olen kuitenkin vielä varmuuden vuoksi aina laittanut ja joskus aamullakin. Päivällä ei tarvitse lainkaan. Ei siis mitään valittamista! Näkö on oikein hyvä ja tarkka.
Itselläni leikkauksesta on jo aikaa reilut kolme viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa silmät kuivuivat kamalasti, mutta heti kun antibioottitipat loppuivat, se helpotti. Nyt en välttämättä tarvitse enää kostutustippoja lainkaan. Yötä varten olen kuitenkin vielä varmuuden vuoksi aina laittanut ja joskus aamullakin. Päivällä ei tarvitse lainkaan. Ei siis mitään valittamista! Näkö on oikein hyvä ja tarkka.
"Pekka"
Mulla lasik tehtiin ennen joulua ja täytyy kyllä myöntää että yhtä tuskaa on ollut. Kipuja ei ole mutta näkö on erittäin samea. Vasen silmä ok, mutta oikeassa sameutta runsaasti. Oikealla näkee 30 cm asti erittäin hyvin, mutta siitä eteenpäin sameaa. Mutta ehkä se on vaan totuttelua ja odottamista, että silmät ja aivot tottuu. Autolla on ihan turha kuvitella ajavansa varsinkaan pimeässä. Nyt 10 päivää operaatiosta.
Femtolasikia katuva
Alla on silmäleikkauksen riskejä (lista ei ole täydellinen). Suurimmalla osalla silmäleikkaus onnistuu hyvin, mutta joillakin se epäonnistuu täysin. Pahimmillaan leikatulle voi tulla useita näistä ongelmista. Yleisimmät riskit ovat pysyvästi kuivat silmät ja halo- ja starburst-ilmiöt.
Silmäleikkauksen riskit:
- pysyvästi kuivat ja epämiellyttävän tuntuiset silmät
- pysyvät valonvääristymät (halo, glare, starburst)
- näköä ei saa hyväksi edes laseilla
- epäsäännöllinen hajataitto tai hajataiton lisääntyminen
- kaksois- tai haamukuvat
- huono kontrastinäkö / huono näkö hämärässä tai valoa vasten
- yli- tai alikorjaus
- leikkaus väärillä vahvuuksilla
- regressio eli (kauko)näön palautuminen leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen
- entistä pahempi riippuvaisuus laseista / ei voi käyttää piilolinssejä
- lähinäön huononeminen / hankaluudet lähinäössä
- päänsärky (migreenin paheneminen)
- silmäkipu (pahoinvointi, huimaus)
- karsastuksen paheneminen
- lasiaisen samentumat
- pysyvä valonarkuus
- huono tottuminen monovisioniin
- jälkikaihi
- yliherkkyys silmätipoille
- sarveiskalvon oheneminen
- sarveiskalvon pullistuma (keratoconus)
- verkkokalvon vaurioituminen
- läppäongelmat
- epiteelin kasvu
- tulehdukset
- masennus
Silmäleikkauksen riskit:
- pysyvästi kuivat ja epämiellyttävän tuntuiset silmät
- pysyvät valonvääristymät (halo, glare, starburst)
- näköä ei saa hyväksi edes laseilla
- epäsäännöllinen hajataitto tai hajataiton lisääntyminen
- kaksois- tai haamukuvat
- huono kontrastinäkö / huono näkö hämärässä tai valoa vasten
- yli- tai alikorjaus
- leikkaus väärillä vahvuuksilla
- regressio eli (kauko)näön palautuminen leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen
- entistä pahempi riippuvaisuus laseista / ei voi käyttää piilolinssejä
- lähinäön huononeminen / hankaluudet lähinäössä
- päänsärky (migreenin paheneminen)
- silmäkipu (pahoinvointi, huimaus)
- karsastuksen paheneminen
- lasiaisen samentumat
- pysyvä valonarkuus
- huono tottuminen monovisioniin
- jälkikaihi
- yliherkkyys silmätipoille
- sarveiskalvon oheneminen
- sarveiskalvon pullistuma (keratoconus)
- verkkokalvon vaurioituminen
- läppäongelmat
- epiteelin kasvu
- tulehdukset
- masennus