Laskettuaika mielessä, vaikka kesken meni!

Pittää kysyä muiltakin, kun omaa mieltä ahdistaa. Palaako teille keskenmeno mieleen silloisen lasketunajan aikoihin?
Ite sain varhaisen km ja LA ois nyt 22.1 ja omaa mieltä ja rintaa ainakin puristaa ja ahistaa, lisää höystöä antaa lähelle syntyvät lapset.
Onko muilla sama?
Tuntuu typerälle ajatella sitä mitä ei koskaan ollukkaan, mutta silti siit on surku. Miehellekkin eilen sanoin "meillä olis pian vauva jos kaikki ois menny hyvin", mutta se ei tunnu niin raskaasti ajattelevan asioista.

 

Kyllä mulla ainakin ahistaa. Kesken meni rv16 ja LA ois ollu 26.1.
Ajatukset on tosi paljon keskenmenossa ja jos vähän istahtaa miettimään vauvaa niin itku tulee tosi herkästi. Mulla on hirveä ikävä meidän enkelipoikaa :'(

On vaan jäänyt mieleen hoitajan sanat sairaalassa kun kysyin että mitenhän sitä reagoi kun LA koittaa. Hoitaja tuumasi vaan että "sähän voit olla silloin jo uudelleen raskaana." Vaan kun en ole. Kovasti vauvaa toivotaan.

Voimia sulle :hug:

 

Voimia teille molemmille! :hug: Kaverini koki reilu vuosi sitten varhaisessa vaiheessa keskenmenon ja kun tämä laskettuaika oli käsillä, asiasta myös puhuimme. Mutta hänellä oli suuri tekijä siinä, että hän tuli n. 3kk km jälkeen uudestan raskaaksi eli asia ei ollut hänelle niin rankka kuin esim teille!

 

Fantteli voimia sinne :hug:
Itekkin ajattelin olevani tuhdisti raskaana ennen tätä päivää, mutta ennen tätä päivää sain myös kohdunulkoisen raskauden ja sillon olisi kesäkuussa ollut laskettuaika! Nyt joudun kärsimään ja odottamaan että raskautumiskielto loppuu ja pääsen uuteen yritykseen!

Mulla on viel niin huono tuuri matkassa että nyt oli La ja sukulaisella oli sama (synnytti tänään) ja kesäkuun La ois ollu sama toisen sukulaisen kanssa. Enemmän voimistuu vaan tunne "kaikki muut saa muttei me"! Ja heidän kautta muistan koko ajan mikä viikko menossa, mitä kävisin läpi jos olisin raskaana ym.
Aina ei mee nallekarkit tasan, niinku siskoni lohdutti tänään!