Lastani kiusataan päiväkodissa!

Voi kuinka surullista! Tuollaista käytöstä ei saa lapsilta eikä varsinkaan hoitajilta suvaita ja hyväksyä.
Jos päiväkodinjohtaja ei asiaan puutu millään tavalla niin sitten viet asian eteenpäin päivähoidon johtajalle. Pyydät siskoasi vielä todistamaan sen tapahtuneen minkä hän näki.

:hug: sinulle ja pojillesi! Toivotan, että kaikki muuttuu vielä hyväksi.

 

Mutta yhden hoitokaverin äiti on kyllä puhunut meidän tytölle Reimasta ja tekistä...siis tyyliin "taas sulla on uusi Reiman pipo päässä, sulla ei taida muunmerkkisiä pipoja ollakaan" ja tyttö on ihan että täh, kenen Reiman tää muka on . Ja tytöllä ON muunmerkkisiäkin pipoja, ja merkittömiä, kyseinen äiti taatusti huomaisi sen jos jaksaisi tarpeeksi kyylätä.

Jesus sen tähäre... Esikoisen luokkakaveri tuli kylään... Jolle esikko esitteli juuri ostamaansa Lego-juttua, johon kaveri tuumas " äiti sano, että ostatte liikaa tavaroita"

 

Voi että! :hug: Tää on niin surullista kyllä. Ihan tuli paha mieli sun ja lastesi puolesta. :/

Valitettava tosiasia on että lapset on julmia - ja mistäs muualta sen oppiivat ku kotoaan... Ja välinpitämättömistä tarhatädeistä mulla on ihan omakohtasta kokemusta, ajasta kun itte olin tarhassa. Mutt ei siitä enempää.

Juttele asiasta niille tädeille, jos ei tehoo, ota kovemmat aseet käyttöön; tee kirjallinen valitus pk:n johtajalle - jos ei tehoa, niin sivistystoimeen sitten. Tai sitten yksinkertaisesti hae lapsille toinen tarhapaikka.

Jaksuja ja paljon haleja teille!!! :hug:

 

Hei, poikani on myös joutunut kiusatuksi. Välillä kun lähdemme päiväkodista, joku lapsista huutelee perään jotain todella rumaa. Tai kun tuon poikani päiväkotiin, niin usein olen kuullut kun yksi pojista nopeasti huutaa, että ei oteta sitä mukaan leikkiin, eikä kukaan ota. Ja sitä on jatkunut enemmän tai vähemmän jo kauan. Ja poikani on sanonut, ettei muita lapsia kiusata, vain häntä. Olen siitä puhunut päiväkodin henkilökunnalle, mutta he sanovat, etteivät he ole huomanneet mitään ja että poika on varmaan vain turhan herkkä. Nyt viimeisellä kerralla kun puhuin asiasta uudelle hoitajalle, hän sanoi, että seurataan asiaa ja puututaan siihen ja sen jälkeen muutkin ovat huomanneet sen. Siitä puhuttiin yleisesti päiväkodissa ja nyt hoitajat sanovat, ettei poikaani kiusata. Vähän vaikea minun on sitä uskoa, kiusaamista jatkui kuitenkin jo vajaa vuosi. Ja poikakaan ei siitä juuri mitään puhu enää, tosin ei kyllä millään halua päiväkotiin mennä. Välillä mietin, että olenkohan vain jotenkin yliherkkä asian suhteen, kun en tiedä kuinka paljon sitä kiusaamista on ja kun päiväkodissakaan kukaan ei sitä huomaa ja välillä olen todella huolissani ja mietin, että pitäisiköhän vaihtaa päiväkotia. Mitäköhän pitäisi tehdä.

 

Suorastaan järkyttävää luettavaa! Haluan sanoa tähän oman kantani.

Meillä KAIKKI menee lasten edelle, joten en suvaitsisi tiikeriemona sekunttiakaan jos lastani kiusattaisiin!!! Vaihtaisin heti päiväkotia, tai jos ei mahdollista niin lopettaisin vaikka työni lasteni tähden. Minun lapsiani EI kiusata ja olen sen heille sata kertaa sanonut.

Toiseksi, itseäni kiusattiin ala-asteella vaatteiden takia. Äitini mielestä vaatteiden ei tarvinnut olla tuliteriä ja merkkivaatteita niinkuin muilla, kunhan ne ovat puhtaat ja siistit. Olen siskoni ja veljeni kanssa tästä myöhemmin antanut palautetta aikuisiällä vanhemmillemme, että heidän olisi ehdottomasti pitänyt ostaa meille samanlaiset/samantyyliset vaatteet kuin muille, koska vaatteet ovat jo aika varhaisessa iässä tietty mittari, jonka perusteella esim. ensivaikutelma tehdään. Vanhempani olivat todella pahoillansa etteivät olleet tajunneet asiaa ja me kaikki kolme lasta joilla on nyt omat lapset, puemme heidät "oikeisiin" vaatteisiin. Kuulostaa tosi kaupalliselta ym. mutta sen takia ei lapsiamme kiusata, etteivät he vanhempien mielestä TARVITSE samanlaisia vaatteita kuin muut.

 

Minua kanssa järkytti jo se että noin pienenä aloitetaan kiusaaminen vaatteista. :'(

Ihan kauhulla odotan sitä päivää että omat lapseni hoitoon, jos maailman meno tuollaista on.
Meillä kun tuskin on varaa silloinakaan ostaa kaikkea hienona ja uutena.
Joudunko itse lakkaamasta syömästä kokonaan jotta lapseni saa kaikista hienoimmat merkkivaatteet ja tuotteet?
...Minä kun mielelläni edes puuroa söisin... :'(

 

Reimatecit, Jonathanit ym. ovat oikein kivoja hieman kostealla säällä, mutta kunnon kuraleikeissä ilman kuriksia ei pärjää! Harmittaa oikein kun niin kalliit puvut menee pilalle. Päiväkodissa ongelma on myös se, että reimateccejä ym. ei voi laittaa kuivauskaappiin, joten taikatemppuja tarvitsemme, jotta saamme ne kuivaksi, kun ulkoilemme kahdesti päivässä.

 

Suorastaan järkyttävää luettavaa! Haluan sanoa tähän oman kantani.

Meillä KAIKKI menee lasten edelle, joten en suvaitsisi tiikeriemona sekunttiakaan jos lastani kiusattaisiin!!! Vaihtaisin heti päiväkotia, tai jos ei mahdollista niin lopettaisin vaikka työni lasteni tähden. Minun lapsiani EI kiusata ja olen sen heille sata kertaa sanonut.

Toiseksi, itseäni kiusattiin ala-asteella vaatteiden takia. Äitini mielestä vaatteiden ei tarvinnut olla tuliteriä ja merkkivaatteita niinkuin muilla, kunhan ne ovat puhtaat ja siistit. Olen siskoni ja veljeni kanssa tästä myöhemmin antanut palautetta aikuisiällä vanhemmillemme, että heidän olisi ehdottomasti pitänyt ostaa meille samanlaiset/samantyyliset vaatteet kuin muille, koska vaatteet ovat jo aika varhaisessa iässä tietty mittari, jonka perusteella esim. ensivaikutelma tehdään. Vanhempani olivat todella pahoillansa etteivät olleet tajunneet asiaa ja me kaikki kolme lasta joilla on nyt omat lapset, puemme heidät "oikeisiin" vaatteisiin. Kuulostaa tosi kaupalliselta ym. mutta sen takia ei lapsiamme kiusata, etteivät he vanhempien mielestä TARVITSE samanlaisia vaatteita kuin muut.

 

Lapseni siirtyi vanhempien ryhmään, jossa hänen sukupuoltaan olevia oli ryhmässä pariton määrä. Hän on alkanut sanoa ettei tarhassa kukaan halua olla hänen kaverinsa. Hän pakenee siellä mielikuvitusleikkeihinsä tai aikuisten seuraan. Hänellä on "vapaa-ajalla" toisessa ympäristössä ystäviä, joiden kanssa leikit sujuvat. Nämä ystävät eivät vain ole joka päivä saatavilla. Olen kysynyt hoitajilta ryhmädynamiikasta, mutta he sanovat lapsellani menevän päiväkodissa "hyvin", mutta että "ehkä kannustusta toisten lasten seuraan pyrkiytymisessä tarvitaan." Hän ei ole kannustusta tarvinnut leikkikentällä tai kylään mennessä tms. Olen joskus salaa seurannut tilanteita päiväkodinpihalla. Lapseni yrittää kyllä joskus hakea kontaktia ja mennä mukaan leikkiin, mutta tietty porukka usein supisee keskenään ja jättää ulkopuoliseksi. Olen huomannut nimenomaan tietyn lapsen "organisoivan" tätä supinaa, katseiden poiskääntämistä, vastaamatta jättämistä ja karkuunjuoksemista tms. Kun otin asian puheeksi erään toisen vanhemman kanssa, hän kysyi, oliko lapsessani jotakin vikaa, että oliko hän jossakin fyysisessä tai verbaalisessa kehityksessä tms. "jäänyt jälkeen". Hän ei ole fyysisesti yhtä vahva kuin tämä "organisaattori", mutta ihan reipas lapsi liikunnallisestikin, kielellisesti ehkä jopa monia edellä. Näkemys reippaasta lapsesta on myös neuvolan tädin ja kaikkien tuttujemme mielipide. Minusta ihmisen ei tarvitse olla vahvin ja nopein (eikä edes sujuvin supliikiltaan) ollakseen "normaalisti" kehittynyt. Jokaisella meistä on omat "vahvuutemme". Mielestäni lapset kehittyvät omaa tahtiaan monissa asioissa eikä se saisi olla vanhempien välinen "kisa". Monesti kiusaamisessa on kyse ryhmädynamiikasta, myös päiväkodissa.

Lapseni näki juuri pahaa unta, johon minäkin heräsin. Rauhoittelin hänet juuri takaisin uneen. Kultaseni on vasta neljä vuotta vanha.

 

Itse hoitajana sanon, että kertokaa hoitajille tuosta.

 

kun mää olin tarhassa niin muokin kiusatiin koko ajan ne oli tyttöjä aili,laura,suvi mut nyt me ollaan ihan sujut