Lasten ikäeroksi 3 v.

Hei!

Meille on elokuun puolivälissä syntymässä toinen lapsi, ultran mukaan tyttö. Esikoinen on vilkas, temperamenttinen ja huomiota kaipaava elokuussa 3 - vuotta täyttävä uhmaikäinen poika.

Nyt kaipailisinkin muilta kokemuksia ja ajatuksia, kenellä lasten ikäero on ollut kolme vuotta ja etenkin teiltä, joilla esikoinen on poika ja toinen tyttö, miten elämä on lähtenyt sujumaan toisen lapsen syntymän jälkeen???

Oliko esikoinen mustasukkainen ja miten ja missä se ilmeni pahiten?

Kuinka yritit helpottaa mustasukkaisuutta? Käytännön vinkkejä erityisesti tähän kaipaisin, kovasti jo mietityttää tuo ensi elo-syyskuu.

Meillä poika siis erittäin pahassa uhmaiässä ja tottunut jakamattomaan huomioon. Vähän pelottaa, mitä tuo uhmäikä yhdistettynä mustasukkaisuuteen vauvan synnyttyä saa aikaan...

 

Meillä ei voinut jättää vauvaa silmistä hetkeksikään. Tuli lelua ja tossua heti. Puolessa vuodessa päästiin siihen että se sisko onkin maailman tärkein asia.

 

Meillä samanlainen tilanne tulossa lokakuussa.

Jään mielenkiinnolla odottamaan vastauksia.

 

minulla tulee olemaan samatilanne, ikäeroa on melkeen päivälleen tasan 3v, joten kuulen myös mielelläni, millaista arki tulee olemaan. Ja etenkin, miten mustasukkaisuutta voidaan helpottaa. Tosin ainoana erona ap:hen, on se että tulokkaan sukupuolesta ei ole tietoa..

 

Meillä juuri tuo ikäero ja esikoinen poika, kakkonen tyttö.

Alkuun oli havaittavissa hieman mustasukkaisuutta, mutta ei pahasti. Parhaiten meni kun antoi esikoisen osallistua vauvan hoitoon. Lisäksi esikoiselle hankittiin oma nukke, jota sai myös hoitaa samalla kun äiti hoiti vauvaa. (Lapsi siis itse toivoi nukkea.)

Ruokailussa varmaan eniten näkyi mustasukkaisuus, yhtäkkiä aina niin itsenäistä esikoista piti alkaa taas syöttämään. (Vielä toisinaankin pyytää syöttämistä)

Nyt kun esikoinen on 5v. ja kuopus 2v. niin tuo ikäero on juuri passeli! Lapset viihtyvät toistensa seurassa ja heistä kyllä huomaa kuinka se oma sisarus on kaikkein tärkeintä elämässä (ehkäpä vieläkin tärkeämpää kuin äiti ja isä). Aina ovat toista lohduttamassa, jos toisella on paha mieli. Ja huolehtivat myös toisistaan.

Riitojakin toki nykyään mahtuu, melkein päivittäin jostain kahnataan keskenään, mutta päällimmäisenä näkyy rakkaus omaa sisarta kohtaan. :heart:

*MUOKS* Niin ja se vielä piti sanoa, että kun isä toi ensimmäisen kerran esikoista vauvaa laitokselle katsomaan, olivat he käyneet kaupassa, josta lapsi itse oli saanut valita lelun vauvalle lahjaksi (sai kaiketi myös itselleen lelun).

Niin ja parhaaksi neuvoksi annan: älä kiellä lasta koskemasta vauvaan, ota mieluummin mukaan vauvan hoitoon. Näin ei esikoinen koe jäävänsä ulkopuoliseksi.

 

Meillä juuri tuo ikäero ja esikoinen poika, kakkonen tyttö.

Alkuun oli havaittavissa hieman mustasukkaisuutta, mutta ei pahasti. Parhaiten meni kun antoi esikoisen osallistua vauvan hoitoon. Lisäksi esikoiselle hankittiin oma nukke, jota sai myös hoitaa samalla kun äiti hoiti vauvaa. (Lapsi siis itse toivoi nukkea.)

Ruokailussa varmaan eniten näkyi mustasukkaisuus, yhtäkkiä aina niin itsenäistä esikoista piti alkaa taas syöttämään. (Vielä toisinaankin pyytää syöttämistä)

Nyt kun esikoinen on 5v. ja kuopus 2v. niin tuo ikäero on juuri passeli! Lapset viihtyvät toistensa seurassa ja heistä kyllä huomaa kuinka se oma sisarus on kaikkein tärkeintä elämässä (ehkäpä vieläkin tärkeämpää kuin äiti ja isä). Aina ovat toista lohduttamassa, jos toisella on paha mieli. Ja huolehtivat myös toisistaan.

Riitojakin toki nykyään mahtuu, melkein päivittäin jostain kahnataan keskenään, mutta päällimmäisenä näkyy rakkaus omaa sisarta kohtaan. :heart:

Ihana kuulla.. hormoonitkin auttavat asiaa. minä täällä kyyneleet silmissä lueskelin

 

meillä pojilla 1pvä vaille 3v ikäeroa. isoveli on ollu alusta asti kiltti veljeään kohtaan. esikoinen on vilkas ja pahimmas uhmassa nyt ehkä pikkuhiljaa menossa ohi? hienosti on menny tähän asti nyt yrittävät jo leikkiä yhessä, esikoinen on nyt 8.5kk

 

Meillä on melkein tasan se 3v ikäeroa lapsilla jotka nyt on 5 ja 2 vuotiaat. Pahimmat huomion kipeyskohtaukset tuli imettäessä, keksi kaikkea pientä tihutyötä just silloin olis halunnu mehua jne. piirsi seinään sun muuta :/
Kun mies oli kotona niin ei mitään, isommasta tuli iskän kaveri ennemmän kuin ennen. Ja iskä alkoiki puuhailla esikon kanssa enemmän. Sai siis sitä huomiota siinä.

Mut jossaki kohtaa oli tosi hankalaa. Esikko taantu vähän kuin vauvaksi alko tulla pissavahinkoja ja olis halunnu tuttipulloa (mitä ei ollu ikinä syöny ) .

Toinen vaikea kohta tuli kun vauva alko liikkua ja päästä leluihin käsiksi =)
Mutta nää kesti tosi tosi lyhyen aikaa ja nyt ovat mitä parhaimmat kaverit.

 

Miten olette toimineet, jos esikoinen taantuu taidoissaan vauvan synnyttyä esim. alkaa pissaamaan taas housuun, ei halua syödä itse yms.? Syötättekö vai rohkaisetteko vaan toimimaan itse?

Mites yöt ovat muuttuneet esikoisella, vai ovatko? Tuliko levottomuutta vauvan tulon myötä?