Lasten kaverit kylässä

Millaiset säännöt teillä on lasten kaverien kyläilyille? Saako aina tulla ja mennä miten haluaa vai onko jotkut vierailupäivät vai miten?

Mä alan väsyä. Meillä on pihan muksut jatkuvasti ja nyt kun esikoinen meni kouluun, niin koulukavereitakin tulee muista pihoista meille myös. Eilen yritin rajata niin, että saivat tulla tunniksi. No, ovikello soi 10 min välein ja aina joku haluaa tulla mukaan. Viimeinen tuli 5 minuuttia ennen vierailuajan loppua ja olihan se sitten tosi tylyä, että sai alkaa pukemaan melkein samantien kun oli riisunut ulkovaatteet..

Yksi lapsi oli meillä ekaa kertaa ja ovikellon soidessa hän säntäsi ekana avaamaan ja kutsui oven takana olleet lapset heti sisään. Ärsyttävä kakara.

No, haluaisin siis rajoittaa vierailuja, jotta minulla olisi edes jonkinlainen kotirauha. Yksi kaveri kylässä olisi ok, mutta entäs kun seuraava tulee ovelle, niin ei siinä oikein voi sanoa, että ole sinä yksin, mukaan et pääse. Sehän luetaan nykyään kiusaamiseksi, että joku jätetään leikin ulkopuolelle.

Toimisikohan esim pari kertaa viikossa kaverien kyläilypäivä? Muille eivät halua yleensä mennä, kun vaan meillä on kivaa ja muilla ihan tylsää. Ulos kun käsken ne, niin norkoilevat tuossa oven edessä ja kyttäävät kelloa. Niin ja huokailevat kovaan ääneen, kun on tylsää odottaa sisäänpääsyä.

Ovat nyt tietysti tottuneet, että meille pääsee aina ja jotkut lapset vaan tunkevat heti sisään, kun oven menen avaamaan. Kaikki ei edes kysy, saako tulla. Ilmoittavat vaan, että tulevat meille pelaamaan. Ja parissa sekunnissa on ulkovaatteet heitetty eteiseen ja ipana pinkoo jo kohti olkkaria. Se onkin toinen ongelma. Haluan, että jatkossa ne pysyvät vain lastenhuoneessa, eivätkä valtaa olkkarin sohvaa.

Olisi niin kiva olla joskus kotona rauhassa. Yritän päivittäin tehdä rentoutuksen, mutta usein sekin keskeytyy, kun ovikello soi ja soi ja soi ja soi. Jos sen otan pois päältä, niin todnäk potkivat ovea sitten.

Mä olen ihan liian kiltti. Ehkä mun on muututtavat ikäväksi emännäksi. Millaisia hirmuliskoja te olette?

 

Meille saa aina tulla kaverit, mut kaverien äidille ja mulle pitää ilmoittaa. Harrastepäivinä ei yleensä ehdi kavereita. Jos meno villiintyy niin sit leikkejä saa jatkaa ulkona. Pelata en yleensä (siis tietsikka ym pelejä) anna pelata ollenkaan kun on kavereita, silloin leikitään muuta.

 

Sellainen hirmulisko olen, että jos mua väsyttää duunin jälkeen ja kaipaan kodin rauhaa, niin kiellän lasten kavereita meille tulemasta. Onneksi viihtyvät myös pihalla. Olen koettanut rajoittaa leikit omaan huoneeseen, kun ne kamat tuppaavat leviämään koko kämppään, eikä muksut ole kovin innokkaita omien jälkien siivoajia...
Ihania innovatiivisia taiteilijoitahan ne lapset on, mutta oma jaksaminen ei saisi olla liian tiukilla. Oma koti, omat säännöt.

 

Lasten ollessa pienempiä meillä oli ns avoimet ovet, eli lasten kaverit olivat aina tervetulleita, ELLEI meillä ollut vieraita tai perheen kesken muuta ohjelmaa. Ja tietenkin vierailuille oli kellon ajat, eli avoimet ovet klo 10-19 välillä.
Kun muksut ovat kasvaneet ja menneet kouluun ovat lasten kaverit olleet meille myös tervetulleita. Välillä on huone ollut täynnä kavereita, välillä kylässä on ollut vain yksi ystävä. Välillä on kaikilla lapsilla ollut yksi tai useampi kaveri kylässä.
Nykyään, kun lapset ovat jo teini-iässä yhtä lukuun ottamatta kyläilyt ovat harvinaisempia, mutta ei mitenkään rajoitettuja. Edelleen välillä on useampi kaveri ja välillä vain yksi... Mutta nykyään opiskelut ja harrastukset vievät suurimman osan lasten ajasta..
Koska itse olen nuorimmaisen kanssa kotona vasta klo 17 jälkeen ei meillä juuri käy pieniä lapsia vierailulla arkisin.. Viikonloppuisin ovat kyllä aina tervetulleita.

Näin meillä. Mutta mä pystyn sulkemaan ulkomaailman kokonaan ulkopuolelleni, joten mökä ei häiritse. Ymmärrän hyvin niitä, jotka tarvitsevat rauhoittumista ja hiljaisuutta. Kodissa kodin tavalla, eikös joo?

 

Meille saa tulla oikeastaan aina. Kyllähän se joskus väsyttää, mutta sitten ajattelen noita ostarilla pyöriviä nuoria, joilla ei paikkaa minne mennä, sitä en omille lapsilleni halua. Nyt kun ovat jo isoja, niin on oikeastaan hauskaa, että joskus ovat leiponeet tai laittaneet ruokaa porukalla, pääsee itse helpommalla ja teineillä on kivaa kun saavat itse kokeilla.

 

Laita vaikka oveen lappu vierailuajoista. Saatat saada nipon maineen, mutta oma koti oma lupa.

 

meillä sovitaan etukäteen voiko joku tulla kylään vai ei. meillä ei rampata miten sattuu.

 

Meillä on sen verran välimatkaa, ettei oventakana ramppaamista esiinny. Kyläilyt yleensä sovitaan etukäteen ja vanhempien kesken varmistetaan että on ok kun lapset vasta harjoittelevat itsekseen kyläilyä. Teen kotona töitä, joten toistaiseksi on rajattu että yksi kaveri kerrallaan niin homma sujuu.

 

Meille ei tule kukaan ilman että haen/vanhemmat tuo ja vien kotiin / vanhemmat tai joku hakee. Koska pojalla on kavereiden kanssa välimatkaa n. 35km. Yleensä viikonloppuisin ja loma-aikaan on kavereita aina muutaman päivän kerrallaan.
Sääntö on että yksi kaveri kerrallaan. Ettei tule riitaa.
Nytki on kaveri, vaan eipä noita ole juuri näkyny. Eilen veivät patjat ja makuupussit autotalliin ja nukkuivat siellä yön. Aikovat myös ensi yön siellä nukkua...
Hulluja nuo nykyajan nuoret ei voi muut asanoa...

 

Mitä lapset teillä tekevät? Kun on niin kivaa.

 

Meille saa tulla lekkimään ja oleskelemaan. Kun on kavereita kylässä ei pelata tai katota telkkaria. Jos useampi kuin kaksi kaveria sanon että voivat olla pihalla leikkimässä.

 

Meille saa tulla lekkimään ja oleskelemaan. Kun on kavereita kylässä ei pelata tai katota telkkaria. Jos useampi kuin kaksi kaveria sanon että voivat olla pihalla leikkimässä.

Suunnilleen näin meilläkin. Paitsi että kyläilyjä rajoittaa se että meillä on 3 iltaa viikossa jolloin pitää harrastuksiin kuskailla ja näistä yksi sellainen että teen illan kotoa käsin töitä eli silloin ei voi olla meillä leikkikavereita (alle kouluikäisiä molemmat lapseni)

 

Se vaan kuuluu pakettiin kun lapsia hankkii... Pahempi minusta niin päin että ovikello ei ikinä soi.

Meille saa tulla, mutta jos meteliä liikaa tai lähtee lapsasista, kaikki menee ulos. Täällä on aika monessa kodissa sääntö että vain yksi kaveri voi tulla. Minusta se on huono juttu, koska lapset ei opi leikkimään porukassa ja kaikki nyhjätä vain yhden kaverin kanssa.

 

Kyllä suosittelisin aloittaja, että sovit lapsesi kanssa jonkinlaiset päivät jolloin kavereita saa tulla, ja myös opetat, miten toimia isäntäväkenä, mistä asioista kysytään lupa, miten torjutaan vierailut ja miten ohjeistetaan vieraita. Sehän on osa sitä lapsen kasvatusta.

Myös jos vieraita käy usein teillä, aikuisena kävisin myös näiden vieraiden lasten kanssa teidän kodin ns. säännöt läpi. Esim. että meillä pestään aina kädet kun tullaan ulkoa. Ja olohuoneessa ei juosta. Ja leluja saa olla vain lastenhuoneessa. Mihin kengät laitetaan ja miten lelut siivotaan. Ja mitä teillä nyt on.

 

Meillä oli pitkään siten että naapurin lapset olivat jatkuvasti meillä. Vein jopa tyttöä 5v naapurin pihaan, että leikkisivät välillä sielläkin.Kuinka ollakaan naapuriin tuli pihaan tulollekin kielto. Niin tuli sitten yhtäläiset säännöt naapurin tytöillekin ja nyttemmin tässä yrittävät totutella siihen että meillä on ihan kellonajat, milloin voivat tulla meille leikkimään.
Ei ole heitä nyt näkynyt, eikä kyllä itseäni pahemmin edes haittaa koko tilanne. Pysykööt missä haluavat. Lapseni ovat sosiaalisia ja saavat kyllä kavereita joka paikassa.
Jotkut vanhemmat ovat hivenen lapsellisia ja kuvittelevat että maailma pyörii vain heidän ympärillään.