Lasten välisistä ikäeroista (kaverit)

Millaisia ikäeroja teidän lapsilla on kavereihinsa nähden? Samanikäisiä suurinpiirtein vai suuriakin ikäeroja? Siis tässä kohtaa ei puhuta sisaruksista.

Voiko ison ikäeron ystävyys olla ihan aitoa? Esim koululainen leikkimässä vapaaehtoisesti monta vuotta nuoremman päiväkoti-ikäisen kanssa? Siis mielelläni tähän uskoisin, mutta siltikin epäilen että jotain muuta on taustalla.

 

Kaverukset ovat samana vuonna syntyneitä meillä.

 

Mun lapsilla on kavereita ihan samanikäisistä 1-2 vuotta nuorempiin ja 6-8 vuotta vanhempiin. Ihan mielellään ja omasta halustaan nämä vanhemmatkin kaverit lapsieni kanssa leikkivät. Mitä muuta siinä voisi olla taustalla kuin aito halu leikkiä yhdessä jos ketään ei pakoteta tai edes kannusteta olemaan yhdessä?

 

Meillä 12-v kummipoika viihtyy 2 ja 4-vuotiaiden omien lastemme kanssa. On vähän niin kuin kaivattu isoveli heille ja ottaa mielellään sen roolin, hyvässä ja pahassa Tosin kummipoika on meillä melko tiiviisti eikä ole ns. keskivertolapsi muutenkaan.

 

meillä on lapsien (tai kahden vanhemman oikeastaan ) kaverit olleet 3-4 vuotta nuorempia tai vanhempia.toki siis suurin osa kavereista on ollu saman ikäisiä mut noita vanhempia/nuorempia on myös.

oliskohan Sälli ollu jonkun 9v kun sillä oli 13v kaveri, jonka siskon poika taas oli 6v ja nää kolme on edelleen kavereita, 10 vuotta myöhemmin.

 

Meidän eskarin päättäneen pojan paras kaveri on 2 vuotta vanhempi. Samoin touhut osuvat ihan hyvin yksiin myös 3 vuotta vanhemman tytön kanssa. Tämä porukka siis asustaa saman kadun varrella. Ja välillä saattavat leikkiä koko kadun muksut porukalla jolloin ikähaarukka on 3-vuotiaasta 3. luokkalaiseen. Useimmiten kuitenkin jakautuvat pariin porukkaan.

 

[QUOTE="diu";26498677]Meillä 12-v kummipoika viihtyy 2 ja 4-vuotiaiden omien lastemme kanssa. On vähän niin kuin kaivattu isoveli heille ja ottaa mielellään sen roolin, hyvässä ja pahassa Tosin kummipoika on meillä melko tiiviisti eikä ole ns. keskivertolapsi muutenkaan.[/QUOTE]

Meillä vähän sama tilanne; 12-vuotias kummityttö ja 14-vuotias kummipoika mielellään leikkivät omien 5-6 vuotiaiden lasteni kanssa Meilläkin on erityisen tiivis suhde; vietämme heillä paljon aikaa ja hekin jonkin verran meillä. Selkeästi suhde on kuitenkin kaveruussuhde, mielellään nuo isot pienten kanssa leikkivät, itsekin leikkejä ehdottaen Joskus tietysti viihtyvät taas omissa touhuissaan. Saman perheen vanhin, pian 16-vuotias lapsi on hiukan jo kasvanut leikkitouhuista ulos. Ei enää lähde ulos ulvomaan sutena tai hirnumaan heppana niin kuin muut

 

Meillä on kaverit valtaosin max. parin vuoden ikäerolla. Mutta muutama useamman vuoden nuorempikin kaveri on, tosin nää sit naapurin/ystäväperheiden lapsia, ihan samanikäisiä ei ole ihan lähinaapureina. Ja ihan hyvin menee leikit yksiin. Toisaalta samalla lapsella on itseä neljä vuotta vanhempikin kaveri ollut koulussa, mutta varmaan kun teini-ikä lähestyy niin voi tuo kaveeraus jäädä kun koulukin sit vanhemmalta vaihtuu.

 

Voiko ison ikäeron ystävyys olla ihan aitoa? Esim koululainen leikkimässä vapaaehtoisesti monta vuotta nuoremman päiväkoti-ikäisen kanssa? Siis mielelläni tähän uskoisin, mutta siltikin epäilen että jotain muuta on taustalla.

En tiedä ystävyydestä mutta hyvää kaverutta ainakin on meillä naapureiden eri-ikäisillä lapsilla, juurikin päiväkoti-ikäisiä ja koululaisia, ei mitään outoa taustalla.

 

Omallani tuntuu olevan useampia kavereita, minkä kanssa leikkiä. On hivenen nuorempaa, samanikäistä ja vuotta vanhempaa. Mutta nyt on alkaneet "isommat" koululaisetkin hakea ulos leikkimään, niin mietin kaikkia kauhuskenaarioita, mitä siellä voisi tapahtua

Olen ajatellut että omani on sellainen "varakaveri", joka kelpaa paremman puutteessa tai sitten hänellä on jotain leluja/vempeleitä, mitkä kiehtovat muita. Tosin ovat he leikkineet muuallakin kuin meidän pihalla esim vesisotaa.

 

8 v tytön yksi kaveri on 13 v, ja vaikka se on sinänsä toiminut ihan ok, niin olen nyt todennut tytölle että XXX:n lienee parasta hakea oman ikäistään seuraa.

Tuo 13 v kun tykkää nillittää etenkin meidän 6 v poikaa...on sitä sorttia, joka ei varmaan pärjäisi ikäistensä kanssa, ja siksi kokee onnistumisen iloa saadessaan itseään yli puolet pienemmän lapsen itkemään. Ja henk.koht. halveksun sellaista kovasti.

Suurin osa noiden kavereista on samaa ikäluokkaa; 6-vuotiaalla tulevia eskareita tai tulevia ekaluokkalaisia, yksi 4½ v on aika ajoin porukassa, ja yhden tulevan kakkosluokkalaisen kanssa hengailee myös. Ja 8-vuotiaan kamut on menossa kolmannelle kuten tyttö itsekin, menossa tokalle, tai menossa ekalle.

 

meillä parhaimmat kaverukset on 4-7v. oma lapseni tästä väliltä, 5v, kaksi muuta lasta on 4v ja 7v

 

Mun 7-vuotiaalla on kavereita ikähaarukassa 5-11, suurinpiirtein. Nuo vanhimmat lapset asuvat meidän kanssa samassa talossa ja heillä on sekä vanhempia että nuorempia sisaruksia, ja koska kaikki tuossa pihalla pörräävät niin ei se ikäero siinä hirveästi näy. Mutta en tykkäisi kovin hyvää, jos hänellä olisi 11-> kavereita sellaisia, joita en juurikaan tunne. Suurin osa kavereista on 7-9-vuotiaita.

 

Tuo 13 v kun tykkää nillittää etenkin meidän 6 v poikaa...on sitä sorttia, joka ei varmaan pärjäisi ikäistensä kanssa, ja siksi kokee onnistumisen iloa saadessaan itseään yli puolet pienemmän lapsen itkemään. Ja henk.koht. halveksun sellaista kovasti.

Ehkä tälläinen on se mun kauhukuva. Tai ei nyt itkettää vaan saada nuoremman tekemään jotain typerää, jotta toinen olisi vieläkin kaveri. Huolimatta siitä, että kavereita on, niin jotenkin tuo omani yhä ihailee isompia ja yrittää olla tosi "cool" jotta isot kelpuuttavat joukkoonsa.

Täytyy vaan yrittää olla kuulolla ja puolihuolimattomasti silmäillä, mitä pihalla tai kadulla tapahtuu.

 

tottakai kannattaa vähän seurailla, mut oli ne lapsen kaverit eri-ikäisiä tai saman ikäisiä niin tutustukaa niihin kavereihin, pyytäkää teille kylään, tutustukaa vanhempiin jne

se vaan helpottaa niin paljon elämää kun tietää lasten kaverit ja tietää missä mennään.

 

Meillä on tytöllä tämmönen kolmen kopla, joista nuorin lähtee nyt kouluun, sit seuraava on 2v vanhempi ja taas seuraava 2 v vanhempi. Eli 4v ikäeroa nuorimman ja vanhimman völillä. Tässä on oikeasti ystävyys kyseessö, eikä taustalla ole mitään muuta.

Voihan olla, et joskus tämä klimppiytymä särkyy, kun isointa alkaa muut kiinnostaa, kun kepparit ja leikkimökkileikit.

 

Jos iso on kovin pienen kanssa, se iso ei pärjää omanikäistensä seurassa. Toisaalta taas en näe kovin hyvänä asiana sille pienelle, että on niin ison seurassa. Iso osaa hämätä pientä ja opettaa väärille tavoille. Meillä on vuoden ikäerolla kavereita lapsilla.

 

tottakai kannattaa vähän seurailla, mut oli ne lapsen kaverit eri-ikäisiä tai saman ikäisiä niin tutustukaa niihin kavereihin, pyytäkää teille kylään, tutustukaa vanhempiin jne

se vaan helpottaa niin paljon elämää kun tietää lasten kaverit ja tietää missä mennään.

Tämä pitää kyllä paikkansa. Tunnen osin näiden isompien lasten vanhemmat, tosin kun se ystäväpiiri on laajenemassa kavereiden kavereihin, niin tässähän tulee kiirus selvittää, kuka asuu missäkin Vielä tosin on jälkikasvu hyväksynyt, että olemme käyneet katsomassa paikan päällä, missä kaverin kaverin pihassa leikitään. Ajattelen vaan kauhuissani, miten näillä isoilla on iso reviiri ja mä just vasta oon antanut vähän löysempää liekanarua oman kotipihan sijaan. Tosin voinhan minä vain kuvitella isompien isommasta reviiristä ja ne pyörivät lopulta ihan samoilla nurkilla.... Näitä vanhemmuuden iloja, kun lapset kasvaa.

Ikäisiensä ja nuorempien tapauksessa vielä kontrolli on tarkempi, kun joudumme usein autolla kuskaamaan kaverille ja heidän vanhemmista on tullut meille hyvinkin tuttuja.

 

Meidän 11-vuotias esikoisemme leikkii oikein mielellään naapurin 4-vuotiaan kanssa Pojalla on monen ikäisiä kavereita ja leikkikavereita. Kaverit ovat niitä varsinaisia kavereita ja laikkikaverit niitä, joiden kanssa on vain mukava silloin tällöin leikkiä. Tässä rivitaloyhtiön pihapiirissä leikkivät iloisesti sekaisin isot ja pienet. On mukavaa seurata lasten leikkejä, jossa mutkattomasti jokaisella on oman ikätason mukaiset roolit.

 

Tämä pitää kyllä paikkansa. Tunnen osin näiden isompien lasten vanhemmat, tosin kun se ystäväpiiri on laajenemassa kavereiden kavereihin, niin tässähän tulee kiirus selvittää, kuka asuu missäkin Vielä tosin on jälkikasvu hyväksynyt, että olemme käyneet katsomassa paikan päällä, missä kaverin kaverin pihassa leikitään. Ajattelen vaan kauhuissani, miten näillä isoilla on iso reviiri ja mä just vasta oon antanut vähän löysempää liekanarua oman kotipihan sijaan. Tosin voinhan minä vain kuvitella isompien isommasta reviiristä ja ne pyörivät lopulta ihan samoilla nurkilla.... Näitä vanhemmuuden iloja, kun lapset kasvaa.

Ikäisiensä ja nuorempien tapauksessa vielä kontrolli on tarkempi, kun joudumme usein autolla kuskaamaan kaverille ja heidän vanhemmista on tullut meille hyvinkin tuttuja.

tottakai se pelottaa ja niin sen kuuluukin tehdä =)
meillä on ihan pienestä asti saanut kaverit tuoda kotiin, täällä on välillä sellainen vilinä ja hulina, mut on se ollut sen arvoistakin, nytkin tuo teini tuo uudet kaverinsa näytille.
nuorimmainen menee nyt syksyllä kouluun ja senkin reviiri alkaa laajenemaan, tässä on onneks kyllä lähistöllä aika paljon lapsia, ja silläkin muuten nuorin kaveri tuossa naapurissa on 3v ja vanhin on 9v =)

 

[QUOTE="vieras";26499142]Jos iso on kovin pienen kanssa, se iso ei pärjää omanikäistensä seurassa. Toisaalta taas en näe kovin hyvänä asiana sille pienelle, että on niin ison seurassa. Iso osaa hämätä pientä ja opettaa väärille tavoille. Meillä on vuoden ikäerolla kavereita lapsilla.[/QUOTE]

kauhean ahdas kuva ihmisyydestä.

 

Mulla ja yhdellä mun parhaimista kavereista niin meillä on 2v ikäeroo. Se on siis 01 ja Mä 03. Ollaan tosi hyviä kavereita oltu 2vuotta.

 

Oon 13 vuotta ja mun nuorin kaveri on 10 vuotias. Vanhin taas 22.

 

Kaverukset ovat samana vuonna syntyneitä meillä.

Kaupunkilaisten etuja. Maaseudulla ei välttämättä ole samanikäisiä tai samaa sukupuolta olevia kavereita. On tyydyttävä siihen mitä on.