Lastenpsykiatrin mukaan jäähypenkki on vahingollinen pienen lapsen kehitykselle!

Tarkoitan ettei se ole täysin kehittynyt eikä lapsi ole vielä niin kypsä, etteikö hän tarvitisisi rajoja. Oikeastaan parempi käyttää sanaa omatunto, koska sen säätelyssä lapsi on leikki-ikäisenä hyvin riippuvainen aikuisesta. Lapselle merkitsee paljon että hän saa oikein toimiessaan kiitosta, kannustusta ja positiivista huomiota - ja selvät rajat ja säännöt sille mitä ei saa tehdä. Aina ei voi olla auringonpaistetta, kasvattajan rooliin kuuluu kyky ottaa vastaan lapsen pettymyksiä ja asettaa asianmukaiset rajat, koska ilman lapsi ei pärjää.

Tuosta yllä olevasta taitavat kaikki keskustelijat olla yhtä mieltä

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29632853]Miksi jäähy on mielestäsi oikeudenmukaisempi seuraus toisen satuttamisesta kuin "pelkkä" keskustelu? Mitä oikeus on?

Ja miksi sinä pelkäät niin kovasti epäjohdonmukaisuutta? Esim. Alfven ja Hofsten kirjoittavat Uhmakirjassa, että vanhemmilla ei ole vain lupa, vaan suoranainen velvollisuus olla välillä epäjohdonmukaisia. Olemme ihmisiä, emme robotteja, ja tärkein tehtävämme on opettaa lapsillemme, millaisia ihmissuhteet ovat. Ihmislapsi on pieni apinanpoika, joka oppii mallista.

Lapsi tarvitsee turvaa ja jatkuvuutta, mutta niitäkin saa annettua parhaiten olemalla oma itsensä, ihminen.[/QUOTE]

Ai miksikö? No olisiko vaikka siksi, että kasvatuksessa vähimmäistarkoitus on pitää huolta turvallisuudesta. On aivan selvää, että kaikkien aikuisien tehtävä on omalta osaltaan opettaa ja kasvattaa lapsi siihen ettei toisia saa satuttaa.

Mä en pelkää epäjohdonmukaisuutta mutta sitä, että kasvatus ei ole tarpeeksi lapsilähtöistä. Aikuiselle on helpoin tie olla asettamatta rajoja ja seuraamuksia, mutta se on valitettavasti lapselle haitaksi.

 

Tarkoitan sitä kuinka tärkeää on antaa lapselle omaa aikaa ja rauhaa. Juuri lukemassani tenttikirjassa käsitellään kasvurauhaa ja sitä, että kasvattajan täytyy olla hollilla ja läsnä, mutta antaa myös lapsen tutkia ja hahmottaa maailmaa itse. Tasapaino.

No valitettavasti olet väärässä, sillä jäähyä antaessa käydään läpi reilusti miksi lapsi joutui voimapenkille/jäähypenkille ja koska varoituksesta huolimatta ei totellut aikuisen komentoa lopettaa, tämä on seuraus. Ikävää että osa vanhemmista pelkää rangaistusten käytön vahingoittavan lasta, koska se on juuri päinvastoin, välinpitämättömyys ja jatkuva kälätys korvan juuressa käy erittäin vahingoittavaksi lapselle. Tilanteessa jossa lapsi toimii toistuvasti väärin (esim. satuttaa toista, tai ympäristöä) eikä ole kuulevinaankaan aikuisen varoituksia, hän hakee rajojaan. Testaa onko tuo aikuinen oikeasti aikuinen vai katsooko läpi sormien? Osaako hän pitää minusta huolta vaikka helpompi on antaa periksi. Silloin lapsi tietää teon olevan tuhma, eikä hän tarvitse tulkkia viereen kertomaan että se tosiaan oli väärin.
Lisäksi lapsi ei ole vastaanottavainen riitatilanteessa, joten keskustelu ei ole hedelmällinen ennen kuin tämä on rauhoittunut ja funtsinut tekojaan. Kasvattavinta ja järkevintä kaikkien kannalta on ohjata lapsi sivuun, antaa hyvin LYHYT (jäähy on ainoastaan ikänumeron verran minuutteja!) tauko ja sen jälkeen keskustella mikä meni vikaan - ja miten jatkossa toimitaan, anteeksipyyntö ja halit.

Olet tässä viime viestien aikana kutsunut vakavaa kasvatuskeskustelua "pelkäksi jutusteluksi", "sivusta huikkailuksi" ja "jatkuvaksi kälätykseksi". Muun muassa.

Yritän olla menemättä keskustelussa henkilökohtaisuuksiin. Mutta sen verran vahvan mielikuvan nuo sanavalinnat herättävät, että minun on pakko osittain pyörtää puheeni. Ehkä jäähy on välttämätön. Ei kaikkien lasten kohdalla, mutta joidenkin kasvattajien kohdalla.

 

Mielestäni jäähy ei ole vakio, joka lapsen rikkeeseen, mutta välillä aiheellinen. Mitä hyötyä vanhemman on käydä vakavaa kasvatuskeskustelua lapsen kanssa silloin, kun lapsi ei ole siihen vastaanottavainen? Silloin keskustelu menee vain aikuisen nalkutramiseksi ja lapsen kiukuksi, silloin pieni jäähy väliin ja keskustelu sitten, kun molemmat ovat siihen valmiit.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29632913]Olet tässä viime viestien aikana kutsunut vakavaa kasvatuskeskustelua "pelkäksi jutusteluksi", "sivusta huikkailuksi" ja "jatkuvaksi kälätykseksi". Muun muassa.

Yritän olla menemättä keskustelussa henkilökohtaisuuksiin. Mutta sen verran vahvan mielikuvan nuo sanavalinnat herättävät, että minun on pakko osittain pyörtää puheeni. Ehkä jäähy on välttämätön. Ei kaikkien lasten kohdalla, mutta joidenkin kasvattajien kohdalla.[/QUOTE]

Sitähän se on, vaikka kuinka rakastat omaa ääntäsi. Valitettavaa, ettet jaksa olla aikuinen, helpompaa se on olla kaveriäiti, mutta sitähän lapsi ei tarvitse.
Sinunlaisilta vanhemmilta ne häiriintyneet lapset tulevat, rajattomista olosuhteista.
Tsemiä jatkoon.

 

Ai miksikö? No olisiko vaikka siksi, että kasvatuksessa vähimmäistarkoitus on pitää huolta turvallisuudesta. On aivan selvää, että kaikkien aikuisien tehtävä on omalta osaltaan opettaa ja kasvattaa lapsi siihen ettei toisia saa satuttaa.

Mä en pelkää epäjohdonmukaisuutta mutta sitä, että kasvatus ei ole tarpeeksi lapsilähtöistä. Aikuiselle on helpoin tie olla asettamatta rajoja ja seuraamuksia, mutta se on valitettavasti lapselle haitaksi.

Mutta miksi jäähy on oikeudenmukaisempi rangaistus toisen satuttamisesta kuin keskustelu? Eihän kumpikaan millään tavalla lievitä satutetun osapuolen kipua. Vai päästäänkö tästä taas siihen samaan, että jäähyn saadessaan lapsi tietää tehneensä väärin kun taas kälätystäsi ei lapsi ymmärrä eikä kuuntele.

Ja edelleen: tässä keskustelussa ei varmastikaan kukaan ole jättämässä yhtäkään lasta vaille rajoja.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29632933]Mutta miksi jäähy on oikeudenmukaisempi rangaistus toisen satuttamisesta kuin keskustelu? Eihän kumpikaan millään tavalla lievitä satutetun osapuolen kipua. Vai päästäänkö tästä taas siihen samaan, että jäähyn saadessaan lapsi tietää tehneensä väärin kun taas kälätystäsi ei lapsi ymmärrä eikä kuuntele.

Ja edelleen: tässä keskustelussa ei varmastikaan kukaan ole jättämässä yhtäkään lasta vaille rajoja.[/QUOTE]

Sinun pelkkä kasvatuskeskustelu leikki-ikäisen kanssa on turha tilanteessa, jossa lapsi jo tietää tehneensä väärin. Silloin hän hakee rajojaan ja tulee tyytyväiseksi kun huomaa, että aikuinen on viisaampi, kokeneempi ja pitää lapsesta huolen. Aikuisella on keinot puuttua ja pistää stoppi.

 

Sitähän se on, vaikka kuinka rakastat omaa ääntäsi. Valitettavaa, ettet jaksa olla aikuinen, helpompaa se on olla kaveriäiti, mutta sitähän lapsi ei tarvitse.
Sinunlaisilta vanhemmilta ne häiriintyneet lapset tulevat, rajattomista olosuhteista.
Tsemiä jatkoon.

Heh. Kiitos.

 

Sinun pelkkä kasvatuskeskustelu leikki-ikäisen kanssa on turha tilanteessa, jossa lapsi jo tietää tehneensä väärin. Silloin hän hakee rajojaan ja tulee tyytyväiseksi kun huomaa, että aikuinen on viisaampi, kokeneempi ja pitää lapsesta huolen. Aikuisella on keinot puuttua ja pistää stoppi.

Voin kertoa, että nykyään pistän aika hitonmoisen stopin ihan vain katsomalla lasta silmiin ja sanomalla muutaman sanan. Kuten sanoit, lapsihan itse tietää tehneensä väärin. Töitä on kyllä pitänyt tehdä aika lailla, että olen tähän tilanteeseen päässyt.

Mutta tietenkin lapsi jää vaille turvaa ja huolenpitoa, kun en kyörää häntä yksin penkille istumaan. No kai se vika kasvatuslaitoksessa korjataan.

Olen koko ajan korostanut, että en ole kasvatusalan asiantuntija. Ammattilaiset työskentelevät ja suurperheiden äidit elävät oloissa, joissa ei ole mahdollisuutta purkaa tilanteita pitkän kaavan kautta. Tässäkin ketjussa on esitetty tilanteita, joissa jäähy on syystä tai toisesta perusteltu. Mutta se ei mielestäni ole ideaali.

Sanotaan nyt tässä yhteydessä, että arvostan suuresti Jukka Mäkelän ajatuksia ylipäätään.

 

Happy girl, nyt kun luet tenttikirjoja niin yritä jatsella muitakin näkökulmaa kuin omaasi. Täällä on tarjottu sinulke ilmaista, helposti ymmärrettävää ja käyttökelpoista tietoa, mutta olet niin näkökulmasi syövereissä ettet näe metsää puilta.

Joskus kannattaa ajatuksella lukea muiden näkemykset ja ehkä nöyrtyä hieman, siinä yleensä oppii eniten. Ja tämä ihan näin vanhemman, kokeneemman ja lukeneemman vinkkinä. Asiat ei ole mustavalkoisia ja silloin kun huomaa, että toisen eriävillä mielipiteillä on hyvä pohja, voi jopa sanoa ymmärtävänsä tätä, mutta olevansa silti eri mieltä.

Muiden loukkaaminen keskustelussa antaa sinusta itsestäsi ikävän kuvan (joskin se lienee tarkoituksesikin)

Enkä nyt aio itse aiheesta keskustella sen enempää. Rangaistuksilla en kasvata, vaikka jollain tavoi pystyisit todentamaan ne parhaiksi ja lapsikeskeisimmiksi menetelmiksi.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29633031]Voin kertoa, että nykyään pistän aika hitonmoisen stopin ihan vain katsomalla lasta silmiin ja sanomalla muutaman sanan. Kuten sanoit, lapsihan itse tietää tehneensä väärin..[/QUOTE]

Jos on riittävästi auktoriteettia, niin pelkkä katse riittää: toimii myös vieraille ja erikielisille lapsille :kieh:

Sitäpaitsi, kasvatuskeskustelu sinänsä on monen mielestä seuraamus!

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29633031]Voin kertoa, että nykyään pistän aika hitonmoisen stopin ihan vain katsomalla lasta silmiin ja sanomalla muutaman sanan. Kuten sanoit, lapsihan itse tietää tehneensä väärin. Töitä on kyllä pitänyt tehdä aika lailla, että olen tähän tilanteeseen päässyt.

Mutta tietenkin lapsi jää vaille turvaa ja huolenpitoa, kun en kyörää häntä yksin penkille istumaan. No kai se vika kasvatuslaitoksessa korjataan.

Olen koko ajan korostanut, että en ole kasvatusalan asiantuntija. Ammattilaiset työskentelevät ja suurperheiden äidit elävät oloissa, joissa ei ole mahdollisuutta purkaa tilanteita pitkän kaavan kautta. Tässäkin ketjussa on esitetty tilanteita, joissa jäähy on syystä tai toisesta perusteltu. Mutta se ei mielestäni ole ideaali.

Sanotaan nyt tässä yhteydessä, että arvostan suuresti Jukka Mäkelän ajatuksia ylipäätään.[/QUOTE]

Mä en ymmärrä miksi näet sen pahana rangaistuksena. Minusta se on erittäin noh.. vähimmäis seuraamus siitä, että esimerkiksi satuttaa kaveria tai sotkee toisten leikkejä. Minä en leiki enkeliä ja kiillota sädekehääni sanomalla, että jos näen lapsen toistuvasti kiusaavan toisia niin tyynen rauhallisesti totean "Pekka tuo on hieman väärin. Käydään kasvatuskeskustelu" Kyse on leikki-ikäisistä! Etenkin jos kyseessä olisi oma lapseni, haluaisin että kasvattajat ovat lämpimiä ja empaattisia ihmisiä ja osaisivat osoittaa lapselle, että vaikka päiväkodissa ei saa syödä toisten lusikasta toistuvasti, tai pilata leikkejä tms. Ammattikasvattajatkin käyttävät jäähymenetelmää, onko he kaikki systemaattisesti väärässä?

Alkaa tuntua ja vaikuttaa siltä, että näet korrelaation jäähyn käytössä ja tiukassa, tunnekylmässä kasvatuksessa :/ Ja sitä mä en PÄTKÄÄKÄÄN kannata ja olen mitä lapsirakkain, olen ihan sulaa kun edes nään vauvan yms.

 

Happy girl, nyt kun luet tenttikirjoja niin yritä jatsella muitakin näkökulmaa kuin omaasi. Täällä on tarjottu sinulke ilmaista, helposti ymmärrettävää ja käyttökelpoista tietoa, mutta olet niin näkökulmasi syövereissä ettet näe metsää puilta.

Joskus kannattaa ajatuksella lukea muiden näkemykset ja ehkä nöyrtyä hieman, siinä yleensä oppii eniten. Ja tämä ihan näin vanhemman, kokeneemman ja lukeneemman vinkkinä. Asiat ei ole mustavalkoisia ja silloin kun huomaa, että toisen eriävillä mielipiteillä on hyvä pohja, voi jopa sanoa ymmärtävänsä tätä, mutta olevansa silti eri mieltä.

Muiden loukkaaminen keskustelussa antaa sinusta itsestäsi ikävän kuvan (joskin se lienee tarkoituksesikin)

Enkä nyt aio itse aiheesta keskustella sen enempää. Rangaistuksilla en kasvata, vaikka jollain tavoi pystyisit todentamaan ne parhaiksi ja lapsikeskeisimmiksi menetelmiksi.

Mikä on sinun menetelmäsi vaikka näissä tilanteissa:

Poikaporukka leikkii autoleikkiä. Leikki sujuu hyvin kunnes Matti 3v. alkaa viedä kaverin autoa kädestä ja kaverin yrittäessä ottaa se takaisin, M nipistää tätä käsivarresta. Kaveri alkaa itkeä. Toiset leikkikaverit hämmentyy ja pelkää että M alkaa heitäkin kiusata, lisäksi heitä käy sääliksi poika ketä Matti rupesi nipistelemään ja kiusaamaan. Mitä tekisit? Sinä siis tulet tuohon tilanteeseen vasta kun M on jo kerennyt satuttamaan kaveriaan ja tämä itkee naama punaisena.

 

Happygirl, luetko sinä yhtään niitä kirjoituksia joita lainaat?

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29633098]Happygirl, luetko sinä yhtään niitä kirjoituksia joita lainaat?[/QUOTE]

Luen ja faktahan on ettette pelkällä keskustelulla kasvata lapsianne, joskus joudutte rankaisemaan, jos ette vielä nyt niin myöhemmin kyllä. Keppiä ja porkkanaa meistä jokainen käyttää. Miksi pelkäät rajojen asettamista? Ei lapsi mene siitä rikki, päinvastoin.

 

No lue vielä kertaalleen. Vaikka vain tämä sivu, jos et pitemmälle jaksa. Ehkä sinulle selviää, mitä ajattelen muun muassa rajojen asettamisesta.

Ugh. Olen puhunut.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29633126]No lue vielä kertaalleen. Vaikka vain tämä sivu, jos et pitemmälle jaksa. Ehkä sinulle selviää, mitä ajattelen muun muassa rajojen asettamisesta.

Ugh. Olen puhunut.[/QUOTE]

Mutta pidät voimapenkkiä kohtuuttomana. Naurettavaa.

Turha näköjään sinulle selvittää.

 

Luen ja faktahan on ettette pelkällä keskustelulla kasvata lapsianne, joskus joudutte rankaisemaan, jos ette vielä nyt niin myöhemmin kyllä. Keppiä ja porkkanaa meistä jokainen käyttää. Miksi pelkäät rajojen asettamista? Ei lapsi mene siitä rikki, päinvastoin.

Sinäkö, 1991 vuonna syntynyt opiskelijatyttö vailla kunnollista kasvatuskokemusta tai edes koulutusta olet oikea henkilö kertomaan minulle, että JOKAINEN käyttää keppiä? Tai että minäkin joku päivä alan käyttämään, vaikka äitinä ja ammattilaisena olen vuosikausia ilman selvinnyt?
Höpsis.

Ei lapsi rikkoudu rangaistuksista, mutta varmasti kasvaa hyväksi ja ajattelevaksi kansalaiseksi ilman voima/jäähy/tuumauspenkkejäkin

Minä luin, että Ksantippa piti penkkejä tarpeettomina. Sinun lukutaitosi käänsi ao. termin kohtuuttomaksi. Sanoilla on aika vissi ero. Tätä tarkoitin sillä viittauksella tarkkaan lukemiseen.

 

Sinun pelkkä kasvatuskeskustelu leikki-ikäisen kanssa on turha tilanteessa, jossa lapsi jo tietää tehneensä väärin. Silloin hän hakee rajojaan ja tulee tyytyväiseksi kun huomaa, että aikuinen on viisaampi, kokeneempi ja pitää lapsesta huolen. Aikuisella on keinot puuttua ja pistää stoppi.

Jos lapsi tietää tehneensä väärin, hän rankaisee itse itseään. Sillä kyllä lapsellakin on omatunto, ihan siitä lähtien kun hän tosiaan ymmärtää oikean ja väärän eron. Hänen itsesääntelynsä ei vielä toimi täydellisesti (kuten ei kyllä aikuistenkaan), mutta ymmärrettyään että nyt tuli tehtyä väärin, lapsi katuu ja häpeää ihan vaan sillä, että aikuinen huomioi väärän teon. Jos lapsi ei taas oikeasti ajattele tehneensä väärin, vaan ainoastaan jotain kiellettyä, niin asia on tietysti toinen. Ulkokultaisia käytöstapoja voidaan ehkä jäähyjen avulla opettaakin, mutta ei oikean ja väärän eroa.

Otetaanpa vaikka esimerkki ihan aikuisten maailmasta. Kaikki me tiedämme, että punaisia päin kävely on kiellettyä. Silti suurin osa sitä joskus tekee, tuntematta pistosta omatunnossaan. Jos huonosti käy, siitä voi saada sakot, mutta tuntisimmeko silti toimineemme väärin? No en minä ainakaan, jos mitään haittaa ei muille olisi aiheutunut. Toisaalta lähes kaikkien mielestä pettäminen on väärin ja siihen sortumisesta seuraisi valtavat tunnontuskat. Vaikka eihän se ole edes kriminalisoitua. Petetylle tulee paha olo, hän ehkä huutaa, mutta ei edes laita jäähylle! Jos petetty kuitenkin päättäisi antaa rangaistuksen ja raahaisi nurkkaan uudestaan ja uudestaan kunnes pysyisimme siellä riittävän pitkän aikaa, tuntisimmeko tehneemme enemmän väärin? No ei, enemminkin päinvastoin, sillä kun petetty itse syyllistyisi mielivaltaiseen käytökseen, ei hänen paha olonsa herättäisi samanlaista empatiantunnetta.

Itsekin muistan hyvin, kuinka kamalalta tuntui ja hävetti, kun 5-vuotiaana jäin kiinni suklaapatukan varastamisesta. Vaikka en saanut siitä mitään rangaistusta.

 

Sinäkö, 1991 vuonna syntynyt opiskelijatyttö vailla kunnollista kasvatuskokemusta tai edes koulutusta olet oikea henkilö kertomaan minulle, että JOKAINEN käyttää keppiä? Tai että minäkin joku päivä alan käyttämään, vaikka äitinä ja ammattilaisena olen vuosikausia ilman selvinnyt?
Höpsis.

Ei lapsi rikkoudu rangaistuksista, mutta varmasti kasvaa hyväksi ja ajattelevaksi kansalaiseksi ilman voima/jäähy/tuumauspenkkejäkin

Minä luin, että Ksantippa piti penkkejä tarpeettomina. Sinun lukutaitosi käänsi ao. termin kohtuuttomaksi. Sanoilla on aika vissi ero. Tätä tarkoitin sillä viittauksella tarkkaan lukemiseen.

Mä luulen että me ollaan aika lailla käyty tää keskustelu. Uskon tai sen kuvan olen saanut että olet hyvin vuorovaikutteinen, lempeä kasvattaja mutta et jostain syystä käytä tai suosi kasvatuksellisia seuraamuksia. Fine by me.

 

Happygirl, kasvatusmenetelmiä kyseenalaistetaan ja muutetaan ajan mittaan. Näin on aina ollut, eikä se että sinun oppikirjassa lukee jotain tarkoita teeä se on absoluuttinen muuttumaton totuus.

Yksi opiskelun tärkeimmistä opeista onkin juuri kyetä kyseenalaistamaan valmiiksi asetettuja malleja ja sen kautta miettiä että voiko joku toinen menetelmä olla parempi tai toimia paremmin. Tätä kutsutaan myös ajatteluksi....

Ja ennen kuin ehdit väittää, niin se ei tarkoita anarkiaa...

 

Vielä lisään yhden asian, joka ei varsinaiseen aiheeseen liity. Toivottavasti olen niin onnekas, että saan tulevaisuudessa kasvattaa lapsiani yhteistyössä Neydanin kaltaisten ihmisten kanssa.

Ugh. Nyt on sanottu kaikki.

 

Vähän omalta osaltani jäi kesken tämä ketju, kun on ollut töitä ja muuta. Ketjussa puhutaan pienistä lapsista, mutta mä haluan myös nähdä kasvatuksen olevan jatkumo teini- ja lopulta lapsen aikuisikään saakka. Kun mä nyt olen yrittänyt ymmärtää jäähyn (tms. millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan) perimmäistä pointtia, niin missä vaiheessa, ajatellaan nyt lapsen ikää, se jää pois käytöstä kasvatuskeinona? Mikä siinä vaiheessa tulee tilalle?

Täytyy tästä taas mennä, aamusta töihin, joten palaan paremmalla ajalla.

 

Mielestäni jäähypenkki toimii joillakin lapsilla tilanteen pysäyttäjänä, seuraamuksena joka konkreettisesti osoittaa, että tiettyyn käytökseen on tultava loppu. Kun joutuu hetken sivusta seuraamaan toisten mukavia puuhia ymmärtää mistä jää paitsi, jos ei käyttäydy asiallisesti. Ja toki jäähy aikuisen lähellä, turvallisessa paikassa, ja keskustellaan siitä miksi jäähylle joutui, ja mitä vastaavassa tilanteessa voi ensi kerralla tehdä.

Kaikille jäähy ei todellakaan ole tarpeen, monet lapset uskovat kaiken ensimmäisellä sanomisella, tai muutamalla, ja järkyttyisivät jäähylle joutumisesta. Tällaiset lapset tuntuvat muutenkin käsittelevän asioita kielellisemmin, ja kuuntelevat aidosti pohtien mitä aikuinen sanoo. Toisille taas ohjeet ovat sanahelinää, tiedetään että tuli tehtyä väärin, mutta on siinä hetkessä paljon helpompi ja kivempi jatkaa vain.

Jotkut taas jatkavat kiellettyä tekemistä toistuvista ohjeista huolimatta. Esim. eräs sukulaislapsi löi aina leikkikaveria, jos leikissä tuli erimielisyys tai toinen ei toiminut hänen haluamallaan tavalla. Kerrasta toiseen neuvottiin, että satuttaa ei saa. Pitää yrittää selvittää asia puhumalla ja tarvittaessa pyytää apua riidan selvittämiseen aikuiselta. Joo joo, myönteli lapsi, ja kun kysyttiin miksi kuitenkin löit, oli vastaus etten ehtinyt pyytää apua, oli leikki kesken. Kun jokaisesta lyömisestä alkoi joutua jäähylle, hän oppi pian, että lyömisestä seuraa paljon enemmän ikävyyksiä myös itselle, ja alkoi selvittää asiansa puhumalla, vaikka se ei aina helppoa ollutkaan.

Toki ideaalitilanne olisi se, että lapsi käyttäyisi oikein (esim. ei lyö) siksi, että tietää sen olevan oikein, hyväksi toisille ja itselleen jne ja ymmärtäisi miltä omat teot toisista tuntuvat. Mutta aika monella empatia ja toisten tunteiden ymmärrys kehittyvät vähitellen. Ensin opitaan, että jos lyö, siitä tulee itselle ikäviä seuraamuksia, sitten vasta opitaan, että seuraamukset tulevat siksi, että lyöminen vahingoittaa toista. Suuttua ja raivostua saa, mutta ei satuttaa toisia, rikkoa tavaroita tms. vaan silloin joutuu pois tilanteesta.

 

Tallu, meillä teinit ja isot koululaiset menevät itse huoneeseensa jäähylle, jos alkaa kiukuttamaan. Meillä se toimii. Meillä ei keskustelusta tule mitään, ennenkuin ollaan jäähdytetty mieltämme. Kotona tämä siis toiminut, mutta koulussa on ollut ongelmia, kun kesken tuntia ei olisi saanut mennä ulos rauhoittumaan.