"Lievästi kuumeilevat" eli hieman yleisempää keskustelua vauvakuumeesta.

No edellee yritys jatkuu ja nyt on parina päivänä ollu aivan jäätävän kovat kivut munasarjoissa ja alavattalla jos ny oikee laskeskelin niin nyt ois ovulaatio meneillää mut koskaa ennen ei oo kyllä tuntenu näin sen aikana..noh katellaa taas mitä tuleman pitää.

 

Täällä joukon jatkoksi vielä yksi vauvakuumeilija! Reilu puoli vuotta palstoja lueskellut ja nyt lienee aika itsekin kirjoitella jotain

Vähän taustoja alkuun: esikoinen syntyi viime vuonna ja siitä lähtien on ollut aivan järjetön vauvakuume toisesta lapsesta. Minulla, jonka ei pitänyt yhtään lasta koskaan tehdä, on nykyään haaveena 4 lapsen katras Mies ei ole ainakaan torpannut ko. lukumäärää ja kakkosen yrityksen aloitusajankohtakin on sovittu muutaman kuukauden päähän. Edelleen imetän ja minipillerit on myös käytössä.
Pillerit pitänee lopettaa jo syksyllä ja mennä kondomilla jonkin aikaa. Haluan antaa omalle hormonitoiminnalle aikaa toipua, jotta aikaa ei "kuluisi hukkaan" sitten yrityksen alkaessa.

Ikää on jo lähes 30, joten saa nähdä onko aikaa tarpeeks vielä kolmen lapsen tekoon... Itse olisin tunteen puolesta valmis alkaa jo nyt yritykseen, mutta järki toppuuttelee. Pitää ehtiä olla työelämässäkin välillä ja vakauttaa taloudellista tilannetta, joten siksi olemme asiaa lykänneet. Kunpa edes sen toisen lapsen saisi, enemmän on jo sitten pelkkää ekstraa

Mutta kuumeilu ei liene kiellettyä? ;-)

 

Hmm..yöllä kun unta saanu en niin päätin tunnin pidättelyn jälkee pissiä tikkuun mut eipä se kovin näytä tuottaneen tulosta mutta silti on vahva tunne et tää vois olla meijän plussakierto

 

Vähän on hiljainen ketju mutta kirjoitanpa silti

Täällä myös "lievää" kuumeilua ilmassa, ollut jo enemmän ja vähemmän monen monta kuukautta. Meillä on kaksi lasta ennestään, alkuvuodesta 2014 syntynyt poika ja tyttö syntyi viime kesänä. Mies on ollut tytön syntymästä asti sitä mieltä että lapsiluku on täynnä - tai ettei ainakaan ihan heti olla enempää tekemässä. Kun taas itse olisin sitä mieltä että tehdään lapset suht pienillä ikäeroilla niin olisi leikkikavereita omasta takaa ja toivottavasti aikuisiälläkin säilyisi läheiset välit kuten esim. minulla ja sisaruksellani.

Tavallaan tuntuu etten mitään muuta haluaisi niin paljoa kuin aloittaa yrittämisen kesän jälkeen ja tavallaan taas pelottaa miten arki ja muukin elämä tulisi menemään kolmen lapsen kanssa. Ja ennen kaikkea: entä jos kolmas lapsi ei olisikaan enää terve
Kamala sanoa näin mutta en ole kovin huolissani mieheni käännyttämisestä. uskon että saan hänet lämpättyä kolmannelle lapselle, ostettiin jo isompi autokin että varmasti mahtuu kolme istuinta Tai ainakin siltä kantilta itse asiaa ajattelin

Lisäksi hyvä ystäväni on miehensä kanssa yrittänyt saada esikoista alulle jo yli vuoden. Tuntuu epäreilulta edes ajatella hankkivansa kolmatta lasta kun lähipiirissä on vaikeuksia saada ensimmäistäkään. Olen tullut aiemmin helposti raskaaksi, vaikka eihän se tarkoita tietenkään että tällä kertaa tulen...

Meillä yritys ei tosiaan ole vielä ajankohtainen mutta nämä asiat pyörivät paljon mielessä oikeastaan päivittäin. Jos lapset ovat yhtenä päivänä tosi mahdottomia riiviöitä, ajattelen että ei enää ikinä! mutta illalla taas kun laitan riiviöt nukkumaan ja pienet viipyvät sylissä halimassa ja pusuttamassa, ottaa vauvakuume taas vallan Ja jollei edes yritetä kolmatta niin alkaako asia jossain vaiheessa harmittaa?

Lisäksi haluaisin kovin (ainakin) vielä kerran olla raskaana ja isomahaisena - ja SYNNYTTÄÄ! Se on ihanimpia asioita mitä tiedän. Kuopuksen odotusaikaan en pystynyt niin sanotusti keskittymään, elämäntilanne oli silloin sellainen että olin oikeastaan yksin esikoisen kanssa kaikki päivät. En siis ehtinyt nauttia raskausajasta ja ottaa siitä kaikkea irti. Enkä todellakaan ajatellut silloin että se on viimeinen kerta, mielestäni on melkein epäreilua jos mies todella on sitä mieltä ettei meille enää tule lapsia Olisi oikeus ja kohtuus että nainen tietäisi odotusaikana että tämä on sitten viimeinen kerta, osaisi nauttia joka hetkestä.. Eli kyllähän me vielä yksi lapsi hankitaan ;D

Anteeksi sekava kirjoitus, tämä tuli aikalailla tajunnan virtana kun viimeinkin pääsin purkamaan ajatuksia jonnekin. Miehelle jos sanon miettineeni yhtään mitään on se heti painostusta hänen mielestään vaikken sitä niin todellakaan tarkoita

Toivottavasti ketju aktivoituisi tai saataisiin hieman uusiakin kirjoittelijoita. Plussatuulia kaikille jotka ovat jo päässeet yrittämään! Jospa minäkin sitten syssymmällä...

 

Miten kävi kierron kanssa, taaperotx5?

 

Vähän päivitystä omiin kuvioihin. Päätimme intensiivisen pohdinnan jälkeen, että annamme kakkoselle luvan tulla eli pillerit pois nyt

Oma kierto on ollut kovin ongelmallinen sikäli, että on herkkä häiriintymään. Voi siis olla, että vielä imetyksen aikana (nyk. 5-7 kertaa /vrk) ei kierto jaksa käynnistyä. Katsotaan nyt kuitenkin Joka tapauksessa esikoinen on jo niin iso, että yöimetysten pois jättäminen on ajankohtaista ihan näillä näppäimillä. Pidän peukkuja, josko se riittäisi oman kierron käynnistämiseen.

 

Tää ketju on nähtävästi ollu hiljasen jo hetken, mutta en uutta keskustelua haluis alottaa, eikä nuo muut kuumeiluketjut tunnu oikeen "omalta" . Mietin vaan, onko täällä muita kohtalon kavereita, joilla on kamala vauvakuume jonka oikeen fyysisesti tuntee, mutta ensimmäinen lapsi vaan ei ole ajankohtainen vielä muutamaan vuoteen? Olen 22 vuotias korkekoulussa opiskeleva ja myös avopuolisoni opiskelee. Opinnot jatkuvat vielä yli vuoden, jonka jälkeen pitäisi saada työpaikka ennen lapsen hankkimista. Lisäksi olemme seurustelleet vasta kaksi vuotta ja haluaisin (haluaisimme ) naimisiin ensin lapsia. Niin ja eihän tuo ukko lasta halua ennen kuin valmistutaan. Ehkäisynä on hormonikierukka, joten melko varma ehkäisy on käytössä. Tämä kuume on vaan ihan kamalaa. . . .

 

Hei! Täällä myös yksi vauvakuumeilija, joka haluaisi aloittaa yrittämisen. Ikää on jo 31 vuotta. Jotenkin on tullut elettyä nuoruutta tähän asti, eikä lapset ole tuntuneet ajankohtaisilta. Muutama kuukausi sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: vauvakuume! Olen ennenkin kuumeillut, mutta ajankohta on ollut niin väärä, etten ole edennyt suunnitteluasteelle. Nyt tajusin, että ikää on, eikä yhtään hyvää syytä, miksi nyt ei?

Yksi iso jarru tässä kuitenkin on. Nimittäin mies ei halua "vielä". Hänellä opiskelut kesken ja omaa ajatustavan, että elämän pitäisi olla täysin reilassa ennen lapsia. Mielestäni tuollainen ajattelu vain johtaa lapsettomuuteen. Minulla on vakituinen työ ja palkallinen äitiysloma tiedossa. Mutta mies ei suostu vakavasti keskustelemaan edes asiasta. Olen alkanut todella pelkäämään, että jään lapsettomaksi vasten tahtoani, koska ikä tulee vastaan, ennen kuin mies sanoo kyllä.

Rakastan miestäni niin paljon. Haluaisin juuri hänet lapseni isäksi. Hän on parasta elämässäni nyt, mutten voi luopua äitiydestä hänen vuokseen. Odotanko vielä häntä vai eroanko ja toivon, että löydän jonkun yhtä hyvän, joka haluaa lapsia nyt? Minulla ei vaan ole yhtään uskoa siihen, että löytäisin jonkun. Minun on aina ollut todella vaikea löytää kumppania ja olen aina pelännyt yksin jäämistä. En haluaisi tehdä lasta yksinkään.

Surettaa, masentaa ja toivo alkaa hiipua. Tuleeko minusta koskaan äitiä?

 

Naturamama, hyviä haaveita sulla. Ei se auta kuin keskustella vakavasti miehen kanssa. Naisilla lasten saanti on hieman eri asia, kuin miehillä iän puolesta, vaikka ethän toki vanha ole ollenkaan!

 

Kiitos, Bluehorse2012. Mies tykkää vaan vitsailla asian tiimoilla, mutta kun pari kertaa olen vakavasti asiaa kysynyt, niin siirtyy heti puolustuskannalle, ja sanoo tiukkaan äänensävyyn jotakin, niin etten uskalla enää jatkaa aiheesta. Pelkään, että häntä alkaa ärsyttää aihe niin paljon, että jättää minut. En tiedä tekisikö hän oikeasti niin, mutta sellainen pelko nousee esiin. Teinkin tästä jo uuden ketjun, jos olisi kohtalotovereita...

 

Täällä minäkin kuumeilen ja myös fyysisesti. Ihan sydämestä riipii välillä. Sillä erotuksella että itse en kaipaile esikoista vaan kolmatta. ja mitä mieheen tulee, hän pohtii edelleen, joko lapsilukumme on täynnä. Vaikka tuntuisi välillä toivottomalta niin kannustan hienovaraiseen jankkaamiseen, naturamama! Ei vaan, oikeastaan puhu asiasta sopivissa tilanteissa, paljon, ehkä hän ymmärtää että asia on sinulle kovin tärkeä. Meillähän ei olisi lapsia, asuntoa, työtä tai emme olisi naimisissa, jollen itse sopivissa väleissä olisi näihin painostanut. Ei mies mikään tossukka ole. Ei todellakaan. Mutta kaipaa pientä tönimistä. Kun lopulta olen saanut hänet vakuuttuneeksi, on hän asiassa kuin asiassa ollut täysillä mukana. Toivon teille samaa, naturamama.

 

Kiitos, Keijunkainen! Minä en tosiaan pysty olemaan hiljaa asiasta, joka minulle on todella tärkeä. Miehellä on onneksi pitkät hermot minun kanssani, mutta kai se kuppi jossain kohtaa menee nurin... Olen jossain vaiheessa myös naimisiin menemisestä paljonkin puhunut, mutta siitä hän on vaan vihjaillut jotain että ehkä on ollut jotain suunnitelmia kosia. Kuusi vuotta tässä on jo kohta mennyt ja mitään ei kuulu. Hänellä on jokin sellainen kuvitelma, että hänen tulisi olla käynyt opiskelut ja olla vakavassa työpaikassa ennen kuin voi mennä naimisiin tai hankkia lapsia, jotta on ikään kuin minun ja lapsensa arvoinen mies. Opiskelut hänellä vaan on venyneet nyt jo niin pitkäksi, etten tiedä tuleeko sitä päivää ikinä ja minulle on ihan sama mitä hän tekee työkseen. Tiedän, että pärjäisimme vaikka minun palkallani ja hän olisi loistava isä. Hän vaan näkee asiat niin toisin... Kohta vaan hänellä ei ole minua ollenkaan, koska en pysty odottamaan loputtomiin, vaikka kuinka häntä rakastan.

 

Kuulostaa naturamama niiiiin tutulta! Mies halusi meilläkin jotakin, vakautta (?) elämään. Meillä meni 10v yhteiseloa ennen lapsia ym. Mutta aloimme seurustella kovin nuorena. Ymmärrän tuon ikäasian oikein hyvin nyt jo itsekin yli kolmekymppisenä. Ja mitä lasten hankintaan tulee niin koskaan ei ole hyvä aika. Aina on jotain tai aina se perusarjen muuttaa niin totaalisesti että...

 

Juuri niin! Olen sanonutkin hänelle, että siinä on kyllä aikaa sopeutua ja vauva kasvaa hiljalleen niin että me ehditään kasvaa mukana. Ja kun vauva syntyy, niin prioriteetit menevät uusiksi, eikä enää voisi kuvitellakaan elämää ilman sitä pikkuista.