"Liian" kiltti ja rauhallinen vauva

Vauvani on 4kk ja järjettömän kiltti. Minä eikä tuttavanikaan ole koskaan kuuleet näin rauhallisesta tapauksesta. Vauva ei välillä itke päiviin. Harvoin max. kerran päivässä kitisee. Aina tietää jos on nälkä tai väsy. Päiväunille käy kun haluaa ja nukkuu missä haluaa. Vauva käy itsekseen yöunille omaan huoneeseen kun laittaa vain sänkyyn, nukkuu 12h putkeen. Kun herää niin on vastassa hymyilevä ja iloinen vauva. Ei huuda nälkäänsä. Vatsavaivat, eikä ikenien kutina itketä. Tykkää leikkiä ja touhuta itekseen. On myös seurallinen, hymyilevä ja nauravainen. Kaikki tuntuu menevän jopa liian hyvin. Vauva on niin tyytyväinen kaikkeen, että olen alkanut miettimään onko hänessä jotain "vikaa" (?) Onko tällainen normaalia? Onko muilla näin kilttejä lapsia? Olen itse hyvin rauhallinen persoona. Onko niin, että lapsi on vain perinyt äidiltä rauhallisuuden geenin.

 

ihan normaalia. nauti =) mut älä säikähdä jos joskus tulee sit semmoisia mysteerikausia jolloin lapsi itkee normaalia enemmän. nekin kuuluu asiaan.

 

Kuulostaa ihan meidän pojalta Poika on nyt 10kk ja on ollut koko ikänsä aivan äärimmäisen helppo, kiltti ja tyytyväinen vauva. Myös meidän kohdalla kaikki tutut ja sukulaiset ovat ihmetelleet voiko noin helppoa vauvaa olla olemassa Aluksi kans mietin että onko siinä jotain vikaa, mutta ihan normaalisti on kasvanu ja kehittyny, vauva vaan on perusluonteeltaan rauhallinen ja tyytyväinen tapaus, tosin nyt vuoden ikää lähestyessä alkaa omaa tahtoakin pikkuhiljaa löytymään

Meillä ainakin vauva vuosi on ollut äärettömän helppo, valmistauduin raskausaikana johonkin aivan muuhun. Poika on myös ollut vauvasta asti hyvä nukkuja ja onkin nukkunut viiden kuukauden iästä alkaen 11 tuntia yössä yhteen soittoon, joten valvoakaan ei tässä perheessä vauvan takia ole tarvinnut Nyt kehotankin nauttimaan helposta vauvasta ja uniohtamaan huolet

 

Voi onpas ihanaa, että muutkin miettivät samaa asiaa. Meillä myös vauva ollut ihan syntymästä asti todella kiltti ja vähä itkuinen. Ensimmäisen kuukauden aikana ei itkenyt 30sek pitempään. Nytkin harvoin tulee oikein "itkukohtauksia", jotka kestävät ehkä muutaman minuutin.

Meidänkin tyttö herää aina hymy huulilla, nauraa ja hymyilee muutenkin paljon. On myös kova juttelemaan. Viihtyy pitkiäkin aikoja leikkimatolla itsekseen. Ikinä ei itke nälkäänsä, kätisee vain. Yöt meillä menee 1-2:lla syötöllä. Tytön saa yleensä jättää vain sänkyyn päivä/yöunille, ei tarvitse sylitellä/lullailla vaunuissa, että nukahtaisi.

Itsekin olen pelännyt, että mitä ihmettä, miten tälläinen voi olla mahdollista.. Toivottavasti on ihan normaalia, eiköhän!

 

Juu, todellakin on normaalia. Jos vauva olis sulkeutunut ja etäinen ja kontaktia ottamaton, vetäytyvä.. sit ehkä voisi miettiä syitä. Mut noi kuulostaa todellakin normaalille, "helpolle" vauvalle.
Nauttikaa !! Meillä taas vauvasta asti extra itkuinen, itki kaiken hereillä olonsa, huusi nukkumaan mennessä, imetys loppui aikaisin, nyt 10kk on tempperamenttia vaikka muille jakaa. Huuto kuuluu naapurin naapuriinkin Pinna tasan nolla Heh. Mutta sellasta se on, meitä on moneksi !!

 

Meilläkin tyttö on ollut todella kiltti ja helppo koko ajan. Pienempänä jos itki niin melkein takuu varma syy oli nälkä, maitopullolla meni ohi aina. Nyt ikää 10kk ja itketään hiukan enemmän sen vuoksi, että tytöllä on aika paljon omaa tahtoa. Usein pienen kitinän saa aikaan sillä että joutuu toista kieltämään ja siltikin pitää "kokeilla" rajojaan hiukan lisää

 

Vähän särähtää korvaan tuo kiltti-sana. Onko mun vauva sitten tuhma, kun hän nukahtaa vain tissille tai vaunuihin, nukkuu maksimissaan neljä tuntia putkeen, herää joskus kiukkuisena, kitisee väsymystään, kitisee hampaiden tuloa, ei viihdy kauan itsekseen jne.

Mutta joo, nauti, oikeasti!

 

Empuu, luulen, että tuolla termillä "kiltti" tarkoitetaan sitä, että vauva on tyytyväinen ja ns, helppo, ei vauvasi tietenkään tuhma ole, vaikka ei ns.helpoksi vauvaksi luokitellakkaan

Mulla oli niin fyysisesti kuin henkisestikin erittäin vaikea raskausaika, joten ihan helpolla minäkään en ole päässyt. Vauva aika kuitenkin on postiivinen yllätys ja vauva on ollut erittäin helppo tapaus. Alusta saakka on nukahtanut omaan sänkyynsä sekä vaunuihin, ilman, että tarvitsisi hyssytellä esim sylissä. Itkenyt on vain nälkäänsä tai märkää vaippaansa. Erilaiset reissut on vauvan kanssa matkustaessa menneet hyvin, vauva on sopeutunut erilaisiin tilanteisiin hyvin. On ollut alusta saakka seurallinen, tyytyväinen ja iloinen. Viihtyi pienenä leikkimatolla ja sitterissä mainoisti, kotihommat hoituivat tämän ansooista hyvin. Muun muossa näiden asoiden vuoksi olen saanut ihmisiltä kuulla kommentteja siitä, voiko oikasti näin hellpo ja kiltti vauva olla. Ilmeisesti siis ihmiset pitävät vauvan tyytyväisyyttä ja helppohoitoisuutta sitten kiltteyden merkkinä, vaikka eihän se tietenkään ihan niinkään ole. Vauvoilla on jo pienestä näkyvissä perus tempperamentti ja uskonkin, että meidän vauva on perusluonteeltaan rauhallinen, kuten vanhempansakin.

Nyt kun lähestytään vuoden ikää, menoa ja meininkiä riittä kyllä. Poika konttaa päätä pahkaa jokapaikkaan, kävelee tukia vasten ja yrittää kiivetä kaikkialle, joten silmät täytyy olla jo selässäkin, että perässä pysyy

Nauttikaa siis pikkuvauvaajasta "helpon vauvan" kanssa, touhua ja tohinaa riittää sitten varmasti myöhemmin senkin edestä

 

Emppuu: Kiltti sana rinnastetaan usein ns. helpoon tempperamenttiin. Ei kukaan tarkoita ettäkö jonkun vauva olisi kiltimpi kuin toisen. Meillä on kolme lasta ja keskimmäinen on ns. haastava tempperamentiltaan ja varsinkin nykyään joudun miettimään ja painiskelemaan juuri tuon kiltti sanan kanssa. Poika on tempperamenttinen, helposti ärtyvä ja itsepäinen, nämä luonteenpiirteet tuppaavat tulemaan esiin hyvin väsyneenä ja nälkäisenä ja olen monesti saanut katseita ihmisiltä, kun olen joutunut ojentamaan poikaa ja siitäkään huolimatta ei asiat aina mene perille, joskus ainoa vaihtoehto on viedä raivoava poika pois tilanteesta. Itse käytän mielummin sanaa rauhallinen tai tyytyväinen, jonkun mielestä se voi olla nipotusta, mutta muistan miltä tuntui kun puhuttiin kilteistä vauvoista ja heidän luonteenpiirteistä, he kun olivat aika kaukana meidän vauvasta. No joo menipä ohi aiheen.

Alkuperäiseen: Tuskinpa vauvassa mitään vikaa on, olet saanut rauhallisen vauvan, nauti siitä =) Meidän kolmonen on aika rauhallinen tapaus, ei kuitenkaan nyt ihan niin rauhallinen kun edelliset ovat kuvailleet, mutta perustyytyväinen, ei juuri "turhia" huutele

NAJ & Lapset

 

Olkaa vaan tyytyväisiä jos teillä on helpot vauvat!

 

Täällä kans 7kk tyttö, joka on tosi vähäitkuinen ollut syntymästä asti. Hymyilee ja naureskelee, peruspositiivinen luonne. ensimmäiset 3kk olivat tosi helpot, nukkui tosi pitkiä pätkiä öisin heräämättä ja itkenyt ei juurikaan. Nyt on muutama kausi mahtunut mukaan jo, jolloin on vähän ollut itkuisampi. Mutta silti todella helppo ja perustyytyväinen neiti =) Joten minusta myös tuo ap:n tapaus ihan "normaalia" Me isännän kanssa ollaan myös tosi rauhallisia tapauksia, joten voihan tuo olla sattumaa tai geeniperimää

 

Onko tollasta oikeasti olemassa?! Siis oikeasti, nauti!

Meillä myös 10kk vauva, joka oli alkuun todella itkuinen, nukuttamisen kanssa sai tehdä ihmeitä ja temperamenttia ja omaa tahtoa on nyt vaikka muille jakaa, helpolla ei siis olla päästy. Kuten Kauniskuu sanoi, meitä on moneen junaan, niin lapsia kuin aikuisiakin.

 

Meidän poika oli kans samanlainen, kuin ap:n vauva. Nyt 9 kk:n iässä on alkanut "jonninjoutava juonittelu", eli aika herkästi alkaa itkemään, jos lelut ei tottele, äiti häviää näkyvistä ja joskus tuntuu että ihan muuten vaan... Alkuun tuo tuntui TODELLA omituiselta, olin varma että ei ole terve enää. Mutta niin siihen vain tottuu ajan kanssa.

Ja siis enimmäkseen toki on vieläkin rauhallinen ja iloinen, etenkin vieraitten kanssa. Enemmän juonittelee minulle ja miehelle.