Liian pieni vauva

Onko kellään kokemusta kun vauvan on arvioitu olevan liian pieni? Miten pitkään vain odotellaan vauvan kasvua ja miten toimitaan, jos todellakin todetaan ettei vauva kasva kohdussa riittävästi? Entä onko joku joutunut seuraamaan vauvan liikkeitä ihan vain varmuuden vuoksi?

Itselläni viikkoja 37 ja nyt epäillään ettei vauva ole tarpeeksi iso. Kukaan ei oikein kerro mitään, tai miten toimitaan jos todellakin on liian pieni. Liikkeitä pitää seurata iltaisin tunnin ajan. Seuraava kontrolli on puolentoista viikon päästä. Eilen olin äitiyspolilla, he eivät puuttuneet asiaan, muutoin kun antamalla uuden ajan. Tänään kävin yksityisellä ja hän käski seurata liikkeitä ja oli paljon huolestuneempi asiasta. Koskahan minun pitäisi itse huolestua? Maha ei ole kasvanut oikein yhtään, mutta masuasukki on kyllä kovin eloisa ja virkeä kaveri.

Tämä kaikki vielä synnytyspelon lisäksi, mikä siis vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään, kun olen sektiota pyytänyt tuon hirvittävän pelkoni takia. Sitä päätöstä ei annettu, kiitos lääkärin, jonka mielestä pelkoni on turhaa. Nyt tämä yksityinen lääkäri oli sitä mieltä, että tärkeintä on seurata vauvan kasvua. Mutta leikataanko minut sitten, jos vauva pitääkin saada ulos jo aiemmin?
 
Olet viikolla 37, minkä kokoinen kaveri on? Kai se kerrottiin?

Minulla huomattiin 2. raskaudessa n. 34 viikolla, että vauva oli pieni viikkoihin nähden. Syykin sitten löytyi huonoista napavirtauksista. kävin äippäpolilla n. joka toinen päivä käyrällä ja ultrassa "varmuuden vuoksi".
Eikai sille juuri muuta voi tehdä, kuin seurata, että muuten kaikki on kunnossa ja antaa ajan kulua.
Minulla lopulta käynnistettiin 38 viikolla (38+4), koska lapsivesi alkoi käydä vähiin ja virtaukset hunonemaan. Vauva oli syntyessään 2,5kg.

Jahvetti 15+6 ja pikku nelonen
 
Eilen ultrassa kooksi arvioitiin 2,3kg, sama kuin oli jo 20.7 arvioitu. Lapsivettä oli hyvin ja virtauksetkin kunnossa, ei niistä ainakaan mitään mainittu. Tänään lääkäri arvioi kooksi noin 2.5kg max. Oli huolissaan miksei ole kasvanut. Pitäisi olla noin 2,7kg.
Eihän tässä nyt muuten mitään suurempaa huolta kai olisikaan, mutta kun on tuo hirvittävä synnytyspelkokin, niin pelottaa että joudun kokemaan sen kaikista hirvittämämmän vaihtoehdon eli synnytys kännistetään jossain vaiheessa tuon pienen koon takia. Kun muutenkin tosiaan kaikki voimat menee siihen, että yritän selvitä päivistä ja ajatella ja tehdä jotain muutakin kun synnytystä.
 
Osaatko sanoa, mitä pelkäät tuossa synnytyksessä? Itselläni on takana myös hätäsektio ja siitä jäi vähän sellainen outo, jännittävä olo päälle. Itse olen synnyttänyt hätäsektiolla juuri kaksoseni, 1,5kg kappale ja he olivat osastolla 3 viikkoa. Esikoinen tuli normaalisti alateitse ja se oli upea kokemus.

Vauvan koosta sen verran, että mikäli kyseessä olisi iso hätä, olisi sinut otettu osastolle varmastikin. Tai ainakin päivittäiseen poliseurantaan. Jos virtaukset ym kunnossa, niin en näe syytä huoleen.

 
Minullakin takana hätäsektio esikoisesta kolme vuotta sitten. Nyt pelkään (vaikka syytä ei olisikaan), että kaikki ei mene hyvin ja synnytyksessä tulee taas jotain "häikkää". En pelkää niinkään kipua, mutta sitä myös, etten kertakaikkiaan pysty toimimaan niin kuin pitäisi tuon lamaannuttavan pelkoni takia. Kätilöstä tuolla ensimmäisellä kerralla ei myöskään jäänyt positiivinen kuva, joten.. En ajattele sektiota helppona ja kivuttoma ratkaisuna pelkooni, mutta koen etten pysty synnyttämään. Ja kun ei tähän järki auta. Ja kun kukaan ei voi luvata, että kaikki menisikin hyvin, vaikka 90% synnytyksistä menee. Ja tiedän sen vallan mainiosti. Sen takia itseäni ärsyttää kokea olevani jotenkin heikko, kun pelkään enkä pysty suhtautumaan positiivisesti ja luottavaisin mielin synnytykseen.
Ja nyt vielä huoli tuosta vauvan koosta. Vaikka siihen pystyn suhtautumaan paljon järkevämmin. Olisi vain ollut helpottavaa tietää vähän enemmän mahdollista toiminpiteistä, jos kaikki ei olekaan kunnossa.

Kiitos teille kaikille jo vastanneille. Tekee hyvää kuulla kokemuksia. Omakin mieli vähän rauhoittuu. :)
 
Mulla kolmas lapsi oli "liian pieni" vauva syntyi 2 vko yliaikaisena ja panoi 3000g kävin viikolta 34 saakka kerran viikossa neuvollassa/äitipolilla, ultrassa yhteensä 12 kertaa kokoraskauden aikana... :whistle: mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Pienuus johtui istukan pienuudesta ja napanuoran virtaus ongelmista. Tyttö oli terve ja hyvä kuntoinen syntyessään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lintu:
Niin ja Jahvetta, mitä seurauksia oli siitä, että vauva oli pieni syntyessään? Kauanko jouduitte olemaan sairaalassa? Joutuiko vauva olemaan koko ajan teholla vai saitko hänet vierihoitoon?

Pojalla verensokerit heitteli, niin joutui vauvalaan ½ vrk ikäisenä (ei teholle ollenkaan). Vietti siellä ensimmäisen viikkonsa ja sieltä sitten myös kotiutui. itse lähdin kotiin jo synnytystä seuraavana päivänä, koska meiltä oli lyhyt matka sairaalaan vauvaa katsomaan.
Muuten poika oli täysin terve, mitään muita ongelmia ei ollut.
Ja kaikilla pienikokoisilla ei edes nuo sokerit heittele, tai saattaa heitellä jopa isoilla, että siitä ei kannata huolta kantaa =)

Minusta tuo sinun vauva on oikein hyvän kokoihin viikkoihin nähden, jos omaani vertaan =) Että sinuna en huolehtisi asian kanssa =) Toiset on vaan pieniä ja toiset isoja, jos ei mitään syytä asioille löydy.
Itsekin olen ollut aikoinani pieni (2,7kg) ja yliaikaisena olen syntynyt =)

Ja mitä synnytykseen tulee, niin älä mieti etukäteen, vaikka se kuinka vaikeaa olisi!!
Mulla on takana 3 (!!!) käynnistettyä synnytystä, enkä mitään siin ihanaa asiaa tiedäkään, kuin synnytys! Ei se käynnistetty aina ole KAMALA....minä olen tykännyt tosi paljon synnytyksistäni, ei ollenkaan kamalia...jos saisin spontaanisti synnyttää,niin kuinkahan helppoa se olisi!?!?!? :eek: :eek: :eek:

Eiköhän tämä nelonenkin aikanaan käynnistetä ja ihan hyvillä mielin siitä olen =)

Jahvetti ja pikku nelkku 15+6
 
Ensimmäinen hätäsektio oli, koska vauvalla oli napanuora kaulan ympärillä ja sydänäänet hävisivät täysin. Ensimmäisen kerran kun käyrällä asia huomattiin, ne palautuivat ennen kuin ehdin synnytyssaliin, toisella kertaa ei jääty odottelemaan vaan toimittiin heti kun eivät lähteneet palautumaan. Vauva voi kuitenkin suht hyvin. Sokerit oli matalalla ja infektioepäily, mutta hyvässä hoidossa ei sitten suurempia murheita ollutkaan. Oli yliaikainen viikon verran ja painoi melkein nelisen kiloa.

Siitä jäi kuitenkin jäljelle tuo pelko synnytykseen. Lisättynä kaikki muut mahdolliset pelot synnytyksestä. Vaikka en koekaan millään tavalla epäonnistuneeni synnyttäjänä tuon hätäsektion takia. Mutta pelkään siis silti. Ja siksi tuo synnytyksen käynnistäminen onkin jotain mitä viimeiseksi haluan. Vaikka ei välttämättä olekaan yhtään kamalampi juttu. Mutta kun näihin ei terve järki auta.

Ja enpä oikeastaan pelkää, että tuon pienikokkoisuudenkaan takia jotain hirveyksiä tulisi eteen, mutta mietityttää vain, miten vaikuttaa mihinkäkin. Kun kuitenkin sydän ym on kyllä kunnossa, joten ei kyse ole kuin siitä ettei vain välttämättä ole "tarpeeksi" suuri. Koska tosiasia on, että isommille vauvoille elämän alku on hiukan helpompaa kuin pienenmille vaikka ei se mihinkään vaikuta sen enempää.
 
Mie olen ollut 2520g syntyessäni vajaan kaksi viikkoa etuajassa. Eikä ollut mitään epänormaalia kyseessä. Nyt pituutta on ihan riittävästi ja aina olen kasvanut normaalisti. Veljeni oli tasan 3kg ja olen kuullutkin, että ihmiset, jotka odotusaikana liikkuvat paljon, synnyttävät pienempiä lapsia. Mene ja tiedä, mutta terveitä on oltu.
 
Juu, eipä se koko tosiaan mihinkään vaikuta. Pienenä syntyneet tarvitsevat vain vähän enemmän ja useammin ruokaa aluksi, mutta eihän heillä muutoin välttämmättä mitään ole, eikä myöhemmin mihinkään vaikuta. Mutta jos vauva ei mahassa kasva on sen kuulemma "parempi" tulla ulos kasvamaan sitten. Näin lääkäri vain selitti. Ei muuta. Joten siksi tätä kyselen,
 
Mulle ei varsinaisesti mitään pienuudesta oo sen enempää sanottu mut esikoinen syntyi viikolla 37+3 ja oli 2480g ja 45cm, 4 päivää oltiin synnärilla synnytyksen jälkeen ja vauvan sain heti samaan huoneeseen, ja terve lapsi on ollut, ainut lääkekuuri tuli kun kissa puri käteen ja käsi tulehtui. Ens viikolla 3v-päivät.

Rakenneultrassa on molempia lapsia tutkittu pienen päänympäryksen takia mut ei mitään "syytä" siihen löytynyt ja normaali pää molemmilla oli syntyessään. Ja kuopus painoi 3770g, aika eri kaliiperia on lapset ollut. Katsotaan nyt minkä kokoinen täst kolmannest tulee.

Synnytyspelosta en osaa sanoa mitään, aika tympeitä lääkäreitä on kyl osunut kohdalle, ootkos neuvolasta mitään apua saanut?
 
Joo, kyllä tämä olo tästä taas alkaa helpottamaan. Kun ensireaktio tuntuu olevan nyt vähän kaikkeen, että "apua"! ;) Ja kun kyse ei siis kuitenkaan ole mistään ihan älyttömästä painoerosta. Joten eiköhän sen murehtimen taida olla aika turhaa. Eiköhän kaikki mene sitä osin hyvin, ja jos lääkärit niin päättävät, että parempi tulla pois, niin minkäs sille sitten voi..

Ja tuo synnytyspelko nyt vain lietsoo kaikkia muitakin pelkoja suuremmaksi, tai ainakin taitaa saada vähän ylireagoimaan vähän kaikkeen.. Ja apua ei oikeastaan ole muualta tullut kuin psykologilta. Oma neuvolatäti ei tunnu ymmärtävän ollenkaan tai ei ainakaan sano oikein juuta eikä jaata. Sijainen sen sijaan oli aivan ihana, harmi vain että hänellä ehdin käydä vain kerran. Ja tuo pelkopoli oli minun osaltani ainakin ihan yhtä tyhjän kanssa, tuon kylmän lääkärin takia. Tuntuu ettei kukaan ota tosissaan. Mikä on kumma kun kuitenkin asun isossa kaupungissa, missä on tuhansia synnytyksiä vuodessa, ei siis pitäisi olla mikään uusi asia.. No, ei tämä murehtimalla muutu. Menen psykologille taas perjantaina, eiköhän tiedä miten kannattaa toimia.. Ainakin olo helpottuu.
 

Yhteistyössä