Liian tiukat säännöt lapsille?

Onko teidän mielestä liian tiukkoja sääntöjä meillä? Sunnintaina tuli eräältä ihmiseltä "tiukkaa palautetta" siitä, että pidetään aivan liian tiukkaa kuria 2v ja 4v lapsille... Olen tässä miettinyt pääni puhki, että onko totta.. Omasta mielestäni nämä on ihan normaaleja "perussääntöjä", mutta onko sittenkään niin?
Tällaisista asioista tuli huomautusta:

1. Lapsilla ei saa olla ruokapöydässä leluja, lehtiä tai vastaavaa ruoan aikana. 4v lapsen mielikuvitusystävä saa tulla, jos istuu pöydässä kiltisti eikä häiriköi... Myöskään aikuiset ei lue pöydässä. Tarkoitus olisi, että perheellä olisi päivässä ainakin tämä yksi yhteinen hetki, joilloin kaikki on paikalla ja saa rauhassa jutella ja kertoa kuulumiset... Niin, ja se ruoka syödään pöydässä, eikä juoksennella leipapalan kanssa ympäriinsä...

2. Ruoka-ajat on säännölliset.. Jos lapsi ei syö esim. välipalaa, niin seuraavan aterian saa, kun sen aika on eikä siinä välissä napostella. (tästä tietenkin joskus on pakko joustaa, mutta näin yleensä... viimeksi joustettiin ehkä silloin, kun lapset oli pihalla telttaretkellä.. eihän telttaretki ole telttaretki ilman mehua ja keksejä..)
En usko, että lapsi kuituu olemattomiin 2-3tunnissa, jos ei saa ruokaa...

3. illalla lapset keräävät lelut lattialta itse (no, joskus äiti tai isä auttaa.. tilanteessa tilanteen mukaan..). Jos on joku tosihienoihananmahtava juttu jäänyt kesken, niin sitä ei tarvitse kerätä pois... Mutta kaikkia leluja ei jätetä levälleen..

4. Lapset myös laittavat sisälle tultuaan ulkovaatteensa naulakkoon ja kengät kenkätelineeseen. Joskus tietenkin lapsilla (varsinkin 2v:llä ) kiireessä tämä unohtuu, mutta sitten palataan takaisin ja laitetaan vaatteet, niin kuin niiden kuuluu olla. Samaten illalla päivävaatteet laitetaan tuolille aamua odottamaan eikä jätetä lojumaan lattialle. Yövaatteet laitetaan päiväksi sänkyyn..

5. Unikaverit asuu lasten sängyissä eikä niitä oteta sieltä päivän leikkeihin mukaan. Meillä oli kerran kunnon episodi, kun 4v:n unikaveri katosi mystisesti päivän aikana...Pääsi meidän pikku draamakuningatar valloilleen.. Ja sen jälkeen päätettiin, että unikaverit odottaa lapsia (silloin tosin vain yhtä lasta) päivän sängyssä...

Oho, tulipa kamalan pitkä sepustus..:O Mutta jos joku jaksoi lukea loppuun: onko mielestäsi liikaa vaadittu tuon ikäisiltä?

mielestäni järkevät säännöt,suunnilleen samat meilläkin...mutta aina eivät ihan toteudu. Varsinkaan isä ei ole tarpeksi jämäkkä. Noissa ei ole mitään liian tiukkaa.

 

Hyvät säännöt on. Samat on meillä, tosin toteutus on aina päivästä kiinni Joskus ei onnistu mikään ja välillä menee pitkän aikaa hyvin. 2v:n kanssa menee enemmän aikaa sääntöjen ja rajojen opetteluun mutta 4v:llä sujuu jo ihan hyvin (paitsi lelujen keräys, kun kaikki on lelut on yhteydessä toisiinsa ja se on sitten yhtä suurta leikkiä )

 

Nuo luettelemasi säännöt eivät ole liian tiukkoja. Olisiko kaverisi tarkoittanut jotain muuta?

Edit: Mitä seuraamuksia tulee jos lapsi ei noudata sääntöjä?

Tietenkin aina riippuu vähän siitä, mitä sääntöä ei noudatettu.. Esim, jos leluja ei kerätä, niin saattaa mennä yksi lelu takavarikkoon seuraavaksi päiväksi..

jos vaatteita ei kerätä, niin.. no, ne yleensä kerätään sitten vanhemman päättäväisellä avustuksella, jos ei muuten.. ja tietenkin jutellaan siitä, että joku voi kompastua niihin, jos lojuvat ympäriinsa, ja siitä tulee paha mieli. joskus on tietenkin tullut "mäenhaluuuuuueieieiEIIIIIIIIIi"-reaktio esim. siihen vaatteiden keräämiseen ja silloin on odotettu, että kohtas saadaan loppumaan ja sen jälkeen kerätty/juteltu...

Meillä on vissiin superhelpot lapset, kun yleensä tekevät pyydetyn asian..

 

ei teillä varmaann liian tiukat säännöt oole mutta me ei jakseta niuhottaa tollee ihan joka asiasta. elämä voi olla niin paljon rennompaakin

 

Mun mielestä ihan hyvät ja järkevät säännöt, ei mitenkään liian tiukat. Pitäähän sitä tietyt rajat ollakin...

 

Meillä on lähes 100% säännöt ap:n kanssa ja olemme myös saaneet palautetta liiallisesta tiukkuudesta. Etenkin päiväkotia järsii, että en siedä 4-vuotiaalta huonoa käytöstä tai vitkuttelua jos on oikeasti kiire. Toisaalta minulla onkin sitten (päiväkodin ulkopuolella) harvinaisen hyväkäytöksinen pikkumies, jonka kanssa ei tarvitse hävetä kaupoissa tai kahvilla . Hän on tottunut sääntöihin, joten muuallakin olevat säännöt on helpompi ymmärtää- ja häntä saa komentaa muut aikuiset.

Tietenkin joku tulee tähän nyt suremaan, kun lapsi ei koskaan vissiin kiukuttele (kyllä kiukkuaa!) kun ei saa näyttää tunteitansa .

 

tsemiä hyviin kasvatushetkiin!

Onko teidän mielestä liian tiukkoja sääntöjä meillä? Sunnintaina tuli eräältä ihmiseltä "tiukkaa palautetta" siitä, että pidetään aivan liian tiukkaa kuria 2v ja 4v lapsille... Olen tässä miettinyt pääni puhki, että onko totta.. Omasta mielestäni nämä on ihan normaaleja "perussääntöjä", mutta onko sittenkään niin?
Tällaisista asioista tuli huomautusta:

1. Lapsilla ei saa olla ruokapöydässä leluja, lehtiä tai vastaavaa ruoan aikana. 4v lapsen mielikuvitusystävä saa tulla, jos istuu pöydässä kiltisti eikä häiriköi... Myöskään aikuiset ei lue pöydässä. Tarkoitus olisi, että perheellä olisi päivässä ainakin tämä yksi yhteinen hetki, joilloin kaikki on paikalla ja saa rauhassa jutella ja kertoa kuulumiset... Niin, ja se ruoka syödään pöydässä, eikä juoksennella leipapalan kanssa ympäriinsä...

2. Ruoka-ajat on säännölliset.. Jos lapsi ei syö esim. välipalaa, niin seuraavan aterian saa, kun sen aika on eikä siinä välissä napostella. (tästä tietenkin joskus on pakko joustaa, mutta näin yleensä... viimeksi joustettiin ehkä silloin, kun lapset oli pihalla telttaretkellä.. eihän telttaretki ole telttaretki ilman mehua ja keksejä..)
En usko, että lapsi kuituu olemattomiin 2-3tunnissa, jos ei saa ruokaa...

3. illalla lapset keräävät lelut lattialta itse (no, joskus äiti tai isä auttaa.. tilanteessa tilanteen mukaan..). Jos on joku tosihienoihananmahtava juttu jäänyt kesken, niin sitä ei tarvitse kerätä pois... Mutta kaikkia leluja ei jätetä levälleen..

4. Lapset myös laittavat sisälle tultuaan ulkovaatteensa naulakkoon ja kengät kenkätelineeseen. Joskus tietenkin lapsilla (varsinkin 2v:llä ) kiireessä tämä unohtuu, mutta sitten palataan takaisin ja laitetaan vaatteet, niin kuin niiden kuuluu olla. Samaten illalla päivävaatteet laitetaan tuolille aamua odottamaan eikä jätetä lojumaan lattialle. Yövaatteet laitetaan päiväksi sänkyyn..

5. Unikaverit asuu lasten sängyissä eikä niitä oteta sieltä päivän leikkeihin mukaan. Meillä oli kerran kunnon episodi, kun 4v:n unikaveri katosi mystisesti päivän aikana...Pääsi meidän pikku draamakuningatar valloilleen.. Ja sen jälkeen päätettiin, että unikaverit odottaa lapsia (silloin tosin vain yhtä lasta) päivän sängyssä...

Oho, tulipa kamalan pitkä sepustus..:O Mutta jos joku jaksoi lukea loppuun: onko mielestäsi liikaa vaadittu tuon ikäisiltä?

 

Peruskamaahan tuo on. Meillä tosin 2veeltä ei vaadita siivoamista vaan vasta leikin varjolla opetellaan, mutta vanhemmalta vaaditaan.

Vähän tiukalta kuulosti ainoastaan unikaveri, mun mielestä lasten elämässä pitää olla selkeät säännöt mutta liikaa kontrolloimista pitää välttää, kostautuu myöhemmin. Leluillaan saavat leikkiä kuten haluavat oli ne sitten unikavereita tai mitä hyvänsä. Jos unikaveri häviää niin tulee varmasti itku, mutta siitäkin opitaan jotain. Pettymyksiltä ei voi kumminkaan loputtomasti suojella eikä kannatakaan.

 

Ihan ok säännöt, vaikka itse kyllä lepsun kaikista noista...ei joka päivä jaksa olla tiukkana.

 

Ihan normaalia minusta.
Minä panostan taas siihen muiden kohteluun, vahdin tarkkaan että muita kohdellaan hyvin, yritän opettaa suvaitsevaisuuteen ja kohteliaisuuuteen toisille. Kaikille ollaan ystävällisiä, ei puhuta paskaa selän takana, juoruta, mustamaalata.

En ole ihan niin tarkka joka kerta sanomaan kengistä tai vaatteista. vaikka toki itse pääsisi vähemällä, jos lapset ne laittavat.
Joillakin on aina valittamista toisten lastenkasvatukseen liittyen, teki niin tai näin.
Ei meilläkään anoppia voi miellyttää, aina menee väärin. Serkutt on mahtavia, vaikka puhuvat päälle ja koko ajan itse minä minä minä-tyyli, ensin röyhkeästi pöytään, jne.

 

[QUOTE="vieras";24321322]Hyvät säännöt, pidä niistä kiinni. Monet äidit (kuten minä) ovat vaan niin laiskoja, että helpottavat omaa eloaan, kun eivät vaadi lapsiltaan juuri mitään. Lasten kasvatus on jatkuvaa työtä.[/QUOTE]

Niin hetkellisesti helpottavat, sit se helvetti vasta alkaakin teini-iässä kun ei ole mitään sääntöjä koskaan ollut.

 

Kyllä mun mielestä kuulostaa järkeviltä säännöiltä Lasten elämässä täytyy olla tiettyjä rutiineja ja sääntöjä Mutta, kasvatusasiatkin ovat niitä, joista ihmiset jaksavat keskenään tapella ja väitellä. Jokainen tyylillään.

Kasvatuskyselyn tulokset - Lapset & kasvatus - Vapaa-aika & perhe - Yhteishyva.fi

 

Noin minä kasvatan myös lapsiani ja päiväkodissa (jossa olen töissä) kasvatamme myös lapsia samanlaisilla säännöillä. Eivät ole liian tiukat. Ja joskus säännöistä on ihan hyvä joustaa, mutta vain joskus ja valikoiden.

 

Meillä on vissiin superhelpot lapset, kun yleensä tekevät pyydetyn asian..

Yleensä lapset (tietysti lapsissa on temperamenttieroja) oppivat tekemään pyydetyn asian, kun säännöt ovat johdonmukaiset, aina ja kaikille samat ja niitä aletaan opetella jo ihan pienestä pitäen.

Meidän 11 kuukatinen ymmärtää jo sanan "ei" ja myös uskoo sen -joskus huutaen, useimmiten heti. Samoin ollaan jo pari kuukautta opeteltu lelujen siivoamista iltaisin, tietysti on niin pieni että vanhemmat siivoavat mutta on jo oppinut että kun sanotaan "nyt siivotaan" niin alkaa laittaa leluja koreihin (eikä ota niitä enää pois). Johdonmukaisuus voi olla joskus raskasta mutta lopussa kiitos seisoo!

 

Samat säännöt meilläkin, paitsi ei unikavereita enää meidän pojilla. Pikkasen on päässy tosin lipsumaan tuo ulkovaatteiden laiton kanssa, vaikka siitä heille välillä mätkätänkin

 

Meillä samanlaiset säännöt ja unikaverit jäät nukkumaan, kun tyttö herää
Meillä ei saa ruokapöydässä härdätä ollenkaan tai yhden varoituksen jälkeen pois. Myös pienin. Hyvin on oppinut ymmärtämään ja uudessa tarhassakin kehuivat hyviä käytöstapoja ja ruokapöytätapoja

Muok. Niin ja meillä sanotaan saisinko, ole hyvä ja kiitos. Myös 1.v. 10 kk osaa kertoa kauniisti"saisinko vettä?"
Ollaan toisteltu tyyliin syntymästä asti noita, mutta on se kannattanut. Nyt ne tulee jo automaationa!

 

Ja toi on hyvä sääntö, että ruokapöydässä ei tehdä mitään ylimääräistä, vaan keskitytään siihen syömiseen... Isännän 10-vuotias (ei siis mikään pikkulapsi enää) serkkupoika ei kunnioita kahvipöydässä istuvia aikuisia. Aina pitää tulla siihen viereen sähläämään ja läimimään näitä vanhempia serkkupoikia, että tulisivat leikkimään. Pari kertaa minua on katsottu pitkään, kun olen pojalle sanonut, että kahvipöytä ei ole paikka riehumiselle, kun ihmisillä on kupeissa kuumaa kahvia ym.

 

Hyvät säännöt. Ei meilläkkään juosta ruuan kanssa tai leikitä ruokapöydässä. Omat jäljet siivotaan. Minä en ole kodinhoitaja ja kulje lasten perässä siivoamassa! Tämä opettaa lapsille käytöstapoja ja kunnioitusta vanhempia, ruokaa ja siisteyttä kohtaan, jotka nykyään puuttuvat hyvin monilta! Hyvä ap!

 

on samanlaiset säännöt kuin teillä, ja sitten vielä. Kai me ollaan aika tiukkoja, mutta mun pää ei kestäis jos uhmäikäiset kaksoset sais viedä miten haluavat, meillä nimittäin ei ole mitään välimallia. He ovat niin kovia menijöitä, että sitä joko hallitaan tai eletään mielettömässä kaaostilassa. Ei meidän säännöt sitä tarkoita, ettäkö meillä ei halittaisi ja suukoteltaisi, ja naurettaisi paljon, kyllä meillä sitäkin tehdään, noi rutiinit vaan pitää päivän kasassa, ja elämän mukavana ja soljuvana. Sekä aikuisilla että lapsilla.