Löytyykö myöhään kävelemään oppineiden lasten vanhempia (tai vaikka sukulaisia tms)

Eli tässä lähinnä lapsia jotka ovat oppineet kävelemään 3v tietämissä tai myöhemmin, miksei myös 2v paikkailla jos lapsi on isokokoinen ja heikkolihasjäntevyys eli sen puolesta "haastava" kanniskeltava.

Miten olette jaksaneet tällaisten lasten kanssa, miten selkä on kestänyt ison lapsen kanniskelua jne? Miten olette pystyneet liikkumaan lapsen kanssa, toki rattaat ovat taivaalinen apu, mutta entä kun on paikkoja joihin ei rattailla pääse? Miten matkustelut? Onko lapsen kävelemättömyys jotenkin rajoittanut liikkumistanne? Miten sujuu leikkipuistoilut ym, kun lapsella olisi haluaja ja tarve leikkiä toisten lasten tavoin, muttei itse kykene siihen. Kuinka paljon olette toimineet "lapsen jalkoina"?

Entä tilanne kun perheeseen syntyy toinen lapsi ja on kaksi kanniskeltavaa, Oletteko pärjänneet hyvin yksi kahden kanssa liikuessa?

 

Meillä poika oppi kävelemään 4-vuotiaana (heikkolihasjäntevyys, cp-vamma) ja senkään jälkeen ei ole pystynyt kävelemään pitempiä matkoja. 4-vuotiaaksi asti käytettiin rattaita tai kaksosten rattaita, joihin velikin mahtui tarvittaessa kyytiin. Pyörätuoli tuli muutamaksi vuodeksi käyttöön 4-vuotiaana.Omaa kävelyä varten saimme 2-vuotiaana ensin dallarin (ei toiminut, koska suunnan vaihtoa varten etupäätä olisi pitänyt nostaa ja siihen eivät voimat riittäneet) ja sitten rollaattorin, joka oli käytössänoin 6-vuotiaaksi saakka. Tavallinen taaperökärry oli aluksi hyvä apu, sillä se oli huomattavasti kevympi kuin dallari tai rollaattori. Sen avulla poika pääsi kovaa vauhtia nurmikollakin ja epätasaisessa maastossa. Päiväkodissa avustaja mahdollisti osallistumisen jalkapalloon yms kainaloiden ali menevän vyön avulla.

Jos rattailla ei päässyt menemään, niin sitten kannettiin tai talutettiin. Jälkeenpäin harmittelin, kun ei tullut hankittua kantorinkkaa. Se olisi ollut hyvä apu. Metsäretkillä pysyttelin pururatojen ja polkujen lähettyvillä, koska pitempien matkojen kantaminen olisi ollut liian raskasta.

Onko teillä apuvälineitä?

 

Meillä down-tyttö oppi kävelemään 3 v 1 kk ja 2 viikkon päästä lähti 1 v 10 kk nuorempi pikku veli kävelemään, olivat kuin kaksoset. Tyttö oppi myöhään kävelemään, osittain sydänvian vuoksi joka leikattiin 1,5 v vanhana, siihen asti joi oikeastaan vain maitoa vellitutilla kun ei jaksanut juoda. Hän keksi kotona oivan liikkumistavan pyöriminen, kulmista ja seinista käänsi suuntaa ja meni tosi lujaa. Kävelytuoli oli kovassa käytössä, joskin matot tarvi olla pois lattialta. Taapero oli kävelynopettelu vaiheessa kovassa käytössä. Kaksosten rattaat ulkonaliikkumisessa, tosi kauan kun oli niin vilkas ja on ollut nuorempia sisaruksia aina joku vieressä. Nyt neito on 17 v , käy Tavi elämänkoulua ja harjoittelee itsenäistymistä.

 

Meillä down-tyttö oppi kävelemään 3 v 1 kk ja 2 viikkon päästä lähti 1 v 10 kk nuorempi pikku veli kävelemään, olivat kuin kaksoset. Tyttö oppi myöhään kävelemään, osittain sydänvian vuoksi joka leikattiin 1,5 v vanhana, siihen asti joi oikeastaan vain maitoa vellitutilla kun ei jaksanut juoda. Hän keksi kotona oivan liikkumistavan pyöriminen, kulmista ja seinista käänsi suuntaa ja meni tosi lujaa. Kävelytuoli oli kovassa käytössä, joskin matot tarvi olla pois lattialta. Taapero oli kävelynopettelu vaiheessa kovassa käytössä. Kaksosten rattaat ulkonaliikkumisessa, tosi kauan kun oli niin vilkas ja on ollut nuorempia sisaruksia aina joku vieressä. Nyt neito on 17 v , käy Tavi elämänkoulua ja harjoittelee itsenäistymistä.

 

Kiitokset vastauksista! =)

Meillä nyt 2,5v down-poika jolla kävelemään oppiminen jossain kaukana tulevaisuudessa. Lapsi muuten perusterve, mutta lihastonus on heikko ja nielet todella pahasti yliliikkuvat. Tällä hetkellä lapsi liikkuu ryömimällä, konttamaan ei meinaa lähteä lainkaan. Tukea vasten on tämän viimeisen puolen vuoden aikana noussut seisimaan muutaman hassun kerran, eli ei vielä hallussa sekään. Ylösnostettuna seisoo kyllä jonkin aikaa tukea vasten ja ottaa joitain askeleitakin. Viimeaikoina nuo askeleet ovat iloksemme lisääntyneet. Käytännössä kuitenkin lähes kokonaan kanniskeltava lapsi, edes leikkikentällä ei käsistä tukien jaksa siirtyä hiekkalaatikolta keinuille tms.

Perheeseemme kuuluu myös 1v3kk ikäinen tyttö, joka hänkin on näitä hitaammin liikkeelle lähteviä. Nyt alkaa konttaaminen olla kohta hallinnassa ja viimeviikkoina neiti on alkanut nousta tukea vasten seisomaan. Askeleita tuettuna saataa hyvällä säkällä ottaa muutaman, yleensä ei sitäkään. Fysioterapiassa käydään myös hänen kanssaan, yliliikkuvat nivelet ja heikompi lihasjänteys myös tällä lapselle.

Tuplarattaat ovat olleet meille todella kultaakin kalliimmat, ilman niitä liikkuminen olisi käytännössä mahdotonta. Ongelmia tuo kuitenkin se ettei noita rattaita saa jokapaikkaan otettua mukaan. Kahden tämän ikäisen ja kokoisen lapsen kantaminen on oma hommansa ja nyt tuntuu jo tulevan eteen hassuissakin asioissa ongelmia. Nyt pitäisi iltapäivällä mennä lasten kanssa tutustumaan erityislasten jumppaan ja miehen ollessa töissä olen siis yksin lasten kanssa liikenteessä. Parhaillaan mietin millaiset tilat tuolla kirkolla on missä jumppa pidetään, kuinka pitkälle saa rattaita ottaa mukaan ja jos ei saa niin toivottavasti ei ole pitkä matka käveltävänä kahta lasta ja kassia kanniskellen... :ashamed: Hiukan mietin jo miten pärjätään marraskuisella Egyptin-matkallamme lasten kanssa... Kahdet sateenvarjorattaat taitavat olla kovassa käytössä eikä vissiin kovin paljoa aiota kierrellä nähtävyyksiä tutkimassa. Rattaiden lisäksi meillä on kantoliina ja ergo-reppu, joista erityisesti viimeksimainitusta on ollut paljon iloa reissussa ollessa. Ikävä kyllä oma selkäni alkaa vihoitella niin etten mielelläni kanniskele lapsia yhtään ylimääräistä. Olen loppukesästä palannut töihin ja mies nyt koti-isinä, hauska huomata kuinka kevyeltä hoitotyö tuntuu omien lasten nosteluihin ja kanniskeluihin verrattuna.

Apuvälineinä liikkumista helpottamassa meillä on kävelytuoli niin kotona kuin päiväkodissakin. Alkuun fysioterapeutti oli tuolia vastaan ja uskoi pojun lähtevän aiemmin liikkeelle, mutta nyt tykkää että tuon ikäisen pitäisi jo päästä ylös muiden lasten tasolle -jos ei muuten niin sitten kävelytuolin avulla. Lapsi liikkuu myös tuollaisen bobbycar-potkuauton(?) avulla. Taaperokärryn kanssa liikkumiseen ei vielä tasapainoa löydy, varmaan rollaattoritkin ovat vielä edessä. Nyt on lähete lähtenyt ortopedille, että saataisiin pojulle jalkatuet jotka tukisivat ainakin nilkkoja, fysioterapeutti ei vielä uskaltanut veikata millaiset tuet meille tulee.

Kuopuksen kohdalla toivotaan että lähtisi pikkuhiljaa liikkeelle niin tilanne helpottuisi suuresti ja voisi keskittyä yhteen kanniskeltavaan. Lapsen vamman selvitessä kuvittelin tämän oppivan kävelemään kahden vuoden tienoilla, nyt kuitenkin näyttää että odottaa saa vielä huomattavasti kauemmin. Yritän tässä mielessäni pohtia mitä tulevat vuodet eteen tuovat ja millä lailla liikkumisemme tulee sujumaan kävelemättömän lapsen kanssa.

Kuulen mielelläni lisääkin kokemuksia jos löytyy!

 

Kävelylaitteita on sellaisiakin, missä ei tarvita tasapainoa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kävelytuoli alkaa jäädä pieneksi, niin kannattaa kysyä sellaista. Pyörätuolinkin voi saada jo aika pienelle, mutta siinä on kai ideana, se että lapsi voi liikkua tai voi oppa liikkumaan itsenäisesti. Meille fysioterapeutti tarjoili pyörätuoli eka kerran silloin, kun poika oli 2-v, mutta silloin en halunnut sitä. Miten olisin yksin voinut työntää pyörätuolia ja rattaita, ja kotioloissa lapsi pystyi liikkumaan muutenkin.

Meille on joulukuussa tulossa myös Egyptin matka ja tässä mietin, että pitäisikö pyytää pyörätuoli lainaan vai ei. Edellisestä matkasta on aikaa. Silloin ikää oli 3 v ja käytössä oli tuplarattaat. Mukana oli myös rollaattori.

 

muistelin tässä että mites myö oikei liikuttiin ku kakkone synty jne... Eliks isompi ol kärryssään ja pienempi rintarepussa ,Myöhemmi laiteltii sisaristuinta isomman kärryihin kii. Ja istu isomman sylissä(valjailla 'kiini' rungossa) samoissa rattaissa siitä tykkäs kaiki enite