Kassu: Juu, eilisiltana oli täällä kotona sellainen tilanne, että ihan rauhassa sain pohdiskella näitä, selventää asioita itselleni. Miehen kanssa sitten ei tullutkaan sitä sopivaa hetkeä.... Miten sinulla, kassu menikään, onko miehelläsi jokin erityinen syy, miksi vasta syksyllä jättäisitte ehkäisyn pois? Hyvä, että jaksat odottaa. Minä olen sellainen heti-tyyppi, että jos joutuisin odottamaan, miettisin sitä tulevaa kaiken aikaa.
löytyykö täältä ketään joka kuumeilee jo 5,6,7 tai 8:tta lasta?
- Viestiketjun aloittaja Levoton Strutsi
- Ensimmäinen viesti
....ja muutkin toki 
Mieheni muutti toiselle paikkakunnalle työkuvioiden muututtua (on aina viikot pois ja vkl:t kotona) emmekä ole ihan vielä päättäneet muutetaanko koko perhe vai ollaanko minä ja lapset vielä esim.vuosi täällä "vanhalla"paikkakunnalla....joten siksi varmaan haluaa hetken vauva-ajatusta lykätä kun on tällainen tilanne.Ja sitten hän kyllä huolehtii kovin kuinka minä jaksaisin viidennen raskauden ihan peräperään:meillähän on noin 1v3kk kaikkien lasten välillä
Mieheni muutti toiselle paikkakunnalle työkuvioiden muututtua (on aina viikot pois ja vkl:t kotona) emmekä ole ihan vielä päättäneet muutetaanko koko perhe vai ollaanko minä ja lapset vielä esim.vuosi täällä "vanhalla"paikkakunnalla....joten siksi varmaan haluaa hetken vauva-ajatusta lykätä kun on tällainen tilanne.Ja sitten hän kyllä huolehtii kovin kuinka minä jaksaisin viidennen raskauden ihan peräperään:meillähän on noin 1v3kk kaikkien lasten välillä Mä taidan yrittää heivata itteni tältä palstalta kokonaan Miehen kanssa otin taas eilen puheeksi asian ja hän on niin vastaan, että olisi varmaan armollisinta itselle olla lisäämättä vettä myllyyn. :'( Taloudelliset syyt on hänellä kaikista vankin syy,ja toisena se,että hän ei jaksa enää pieniä... :snotty: Sanoi toki, että eihän sitä tiedä vaikka viiden vuoden päästä olisi toinen fiilis,mutta se nyt ei paljon minuu lohduta. Joten, toivottelen teille muille parempaa onnea asian kanssa :wave:
Miehen kanssa otin taas eilen puheeksi asian ja hän on niin vastaan, että olisi varmaan armollisinta itselle olla lisäämättä vettä myllyyn. :'( Taloudelliset syyt on hänellä kaikista vankin syy,ja toisena se,että hän ei jaksa enää pieniä... :snotty: Sanoi toki, että eihän sitä tiedä vaikka viiden vuoden päästä olisi toinen fiilis,mutta se nyt ei paljon minuu lohduta. Joten, toivottelen teille muille parempaa onnea asian kanssa :wave:Ikävä tunne sinun sisälläsi.....tiedän sen.Mutta ihailen sinua kun otat miehesikin huomioon.Tiedän nimittäin yhden pariskunnan joilla on 2 pientä ja nainen haluaisi heti kolmannenkin.Mies kuulemma on sanonut EHDOTTOMAN ein,joten tämä nainen sitten lähetti minulle viestin,että saattaa siis käydä sellainen HUPSIS...... :/ Minusta se on oman puolison pahemmanlaista pettämistä! Entiset naapurimme sai 5 lasta aika peräjälkeen ja hetikohta lähti mies......mukava mies ja yhtenä iltana tuli meidän oven taakse ja kertoi kaiken; että kahdesta lapsesta oltiin sovittu ja sitten oli käynyt näitä HUPSIKSIA kolme kertaa.Miehelle riitti.Ja toisaalta ymmärrän häntä.Varsinkin kun tälle naiselle on sittemmin käynyt vielä kaksi hupsista lisää ja eri miehille nekin.Kyllähän tämä krooninen vauvakuume saa mitä ihmeellisimpiä juttuja aikaan,mutta minä en riskeeraisi ihanaa avioliittoamme tekemällä "tahallisen vahingon".Myönnän kyllä sen että osaan olla manipuloiva ja kiristääkkin asialla (josta en ole laisinkaan ylpeä) mutta "lupa" mun täytyy aina saada ennen uuden perheenjäsenen alulle saattaimista.Kyse on kuitenkin IHMISELÄMÄSTÄ,ei uusista farkuista
Kassu, täytyy rehellisyyden nimissä tunnustaa, että kyllähän tuollainen HUPSISkin kävi mielessäni,mutta eipä miusta taitas olla siihen :saint: Voin hyvin kyllä uskoa,ettei suhde kauan jatku,jos noita Hupsauksia tulee tuohon tahtiin kuin naapurillanne
Tää on kyl niin tätä, nythän mulla vasta vauvat pyöriikin päässä kaiken aikaa,kun mies sanoi EI. :headwall: :headwall: :headwall:
Tää on kyl niin tätä, nythän mulla vasta vauvat pyöriikin päässä kaiken aikaa,kun mies sanoi EI. :headwall: :headwall: :headwall:
felicia
Kassu: Oliko nainen siis tahalleen hankkiutunut raskaaksi (valehdellut ehkaisysta)
vai vahingossa? Miksi mies kattoi tilannetta noin kauan, eika hankkinut itselleen
sterilisaatiota, kolmen vahingon "kestaminen" kuulostaa oudolta.
Nyt kun olen vauvelia todella yrittanyt, ei tapahdu mitaan. Aikaisemmin vaikka ehkaisy
kaytossa, olen tullut raskaaksi, ja useasti. Mies tietaa siita, ja ottaa oikeastaan
riskin, etta vauva voi tulla. Nyt kun ika sallii, aion vikan vauvan jalkeen laittaa
piuhat poikki, tai sitten tehostan yrittamista, tuntuu olevan paras ehkaisykeino
Jos saisitte itse paattaa, millaisena vuodenaikana haluaisitte saada vauvan?
Itse haaveilen maalis-huhti vauvasta, ehdottomasti paras aika minulle.
vai vahingossa? Miksi mies kattoi tilannetta noin kauan, eika hankkinut itselleen
sterilisaatiota, kolmen vahingon "kestaminen" kuulostaa oudolta.
Nyt kun olen vauvelia todella yrittanyt, ei tapahdu mitaan. Aikaisemmin vaikka ehkaisy
kaytossa, olen tullut raskaaksi, ja useasti. Mies tietaa siita, ja ottaa oikeastaan
riskin, etta vauva voi tulla. Nyt kun ika sallii, aion vikan vauvan jalkeen laittaa
piuhat poikki, tai sitten tehostan yrittamista, tuntuu olevan paras ehkaisykeino
Jos saisitte itse paattaa, millaisena vuodenaikana haluaisitte saada vauvan?
Itse haaveilen maalis-huhti vauvasta, ehdottomasti paras aika minulle.
Levoton strutsi, kun kirjoitit että "mä mietin kans tota pakkopullaa.. varsinki kun mun pitäis raskautua jouluun mennessä tai sit jos niin ei käy niin tulee piiiitkä ikäero nelosen ja sen viitosen välille koska mun on pakko mennä välissä töihin ainaki vähäks aikaa."
niin tarkoitatko tuolla äitiyspäiväraha-asiaa?
Toikin kävi mulla mielessä kun nyt tästä nelosesta saan ekaa kertaa ihan kunnon äippärahaa kun kävin töissä välissä pari vuotta. Kolmen ekan kohdalla oli vaan minimi.
Eli JOS raskautuisi ja la olisi ennen kuin nelonen täyttää 3v, niin tuleeko siitä sama äippäraha kuin nyt? Että ei koske vaan jotain ekan ja tokan lapsen saajia?
Tietääkö joku muu tuosta äitiyspäivärahan määräytymisestä?
Vaikka se ei ole meillä mitenkään se ratkaseva tekijä niin kiinnostaa kuitenkin...
niin tarkoitatko tuolla äitiyspäiväraha-asiaa?
Toikin kävi mulla mielessä kun nyt tästä nelosesta saan ekaa kertaa ihan kunnon äippärahaa kun kävin töissä välissä pari vuotta. Kolmen ekan kohdalla oli vaan minimi.
Eli JOS raskautuisi ja la olisi ennen kuin nelonen täyttää 3v, niin tuleeko siitä sama äippäraha kuin nyt? Että ei koske vaan jotain ekan ja tokan lapsen saajia?
Tietääkö joku muu tuosta äitiyspäivärahan määräytymisestä?
Vaikka se ei ole meillä mitenkään se ratkaseva tekijä niin kiinnostaa kuitenkin...
Petite: vaikeita asioita, en osaa tuohon oikein muuta sanoa kuin että hienoa, että jaksat ja maltat ottaa miehesi tunteet (yhtä aidot ja vahvat varmasti kuin sinullakin) huomioon. Ja todella, kenties myöhemmin, vaikka sen vuoden kuluttua on hänelläkin mieli muuttunut.
felicia: minähän olen aina teorian tasolla halunnut alkuvuonna syntyneen lapsen... siis todellakin ajatuksen tasolla vain. Lapset ovat syntyneet kesä-, elo-, syys ja joulukuussa :kieh: Ja nyt jos raskautuisin oitis, syntyisi taas loppuvuoden lapsi. Ihan samahan se lopulta on, mutta voihan sitä kuvitella =) Vaan kun molemmat olemme miehen kanssa heti toimeksi -tyyppisiä, emme lykkäisi suunnitelmia tuollaisten seikkojen vuoksi.
Eilen päivällä juttelimme miehen kanssa tästä kuumeasiasta. Joskuhan, kuopuksen synnyttyä, koetin houkutella miestä sterilisaatioon ja nyt hän taas huomautti, että yksi syy asian hautaamiseen ´silloin oli toimenpiteen lopullisuus. Mies totesi, että hänellä ei ole mitään vauvaa vastaan, kaikinpuolin oli myöntyväinen eikä kuulemma vain sen vuoksi, että minä niin tahdon. Vauva on sis tervetullut. Mies sanoi, että hänen täytyy jäsennellä päässään asia vielä uusiksi, tämä "sanoista tekoihin" -tilanne on meille molemmille vähän uusi ja hämmentäväkin (=olen kauhuissani myönteisellä tavalla )
felicia: minähän olen aina teorian tasolla halunnut alkuvuonna syntyneen lapsen... siis todellakin ajatuksen tasolla vain. Lapset ovat syntyneet kesä-, elo-, syys ja joulukuussa :kieh: Ja nyt jos raskautuisin oitis, syntyisi taas loppuvuoden lapsi. Ihan samahan se lopulta on, mutta voihan sitä kuvitella =) Vaan kun molemmat olemme miehen kanssa heti toimeksi -tyyppisiä, emme lykkäisi suunnitelmia tuollaisten seikkojen vuoksi.
Eilen päivällä juttelimme miehen kanssa tästä kuumeasiasta. Joskuhan, kuopuksen synnyttyä, koetin houkutella miestä sterilisaatioon ja nyt hän taas huomautti, että yksi syy asian hautaamiseen ´silloin oli toimenpiteen lopullisuus. Mies totesi, että hänellä ei ole mitään vauvaa vastaan, kaikinpuolin oli myöntyväinen eikä kuulemma vain sen vuoksi, että minä niin tahdon. Vauva on sis tervetullut. Mies sanoi, että hänen täytyy jäsennellä päässään asia vielä uusiksi, tämä "sanoista tekoihin" -tilanne on meille molemmille vähän uusi ja hämmentäväkin (=olen kauhuissani myönteisellä tavalla
)Hupista keikkaa!Kyllähän vauva on kahden kauppa,eikä sitä mielestäni pidä laittaa aluille varkain.Voihan se ihan todellinen hupsis käydä,ilman tihutöitäkin =)Meillä ei koskaan ole tosin käynyt vaan kaikki saanet alkunsa siitä yhteisestä päätöksestä että tulee jos on tullakseen. Meillä ehdoton ei on jo joitakin kertoja vaihtunut myönteiseksi päätökseksi,ehkei siihen tarvita vuosien odottelua vaan hetkisen hiljaisuus sen suuren toiveen saralla.
Mieluiten jos valita saan ottaisin kevät vauvan.Mulla on näitä myöhäis syksyn ja alkutalven vauvoja joten vaihtelu varmaan virkistäis. :heart:
Mieluiten jos valita saan ottaisin kevät vauvan.Mulla on näitä myöhäis syksyn ja alkutalven vauvoja joten vaihtelu varmaan virkistäis. :heart:
Onnittelut sinulle yhteisestä ihanasta päätöksestä!!!Pian pääset sitten jännittämään!!! :flower:Alkuperäinen kirjoittaja Jamias:Eilen päivällä juttelimme miehen kanssa tästä kuumeasiasta. Joskuhan, kuopuksen synnyttyä, koetin houkutella miestä sterilisaatioon ja nyt hän taas huomautti, että yksi syy asian hautaamiseen ´silloin oli toimenpiteen lopullisuus. Mies totesi, että hänellä ei ole mitään vauvaa vastaan, kaikinpuolin oli myöntyväinen eikä kuulemma vain sen vuoksi, että minä niin tahdon. Vauva on sis tervetullut. Mies sanoi, että hänen täytyy jäsennellä päässään asia vielä uusiksi, tämä "sanoista tekoihin" -tilanne on meille molemmille vähän uusi ja hämmentäväkin (=olen kauhuissani myönteisellä tavalla
felicia:naapurimme mies kyllä luotti ihan tosissaan vaimoonsa vaikka saattaa hassulta kuulostaa....ensin heillä kyllä oikeasti petti kortsu ja vaimo lupasi hakea katumuspillerin heti seuraavana aamuna:ei tainnut hakea.Tai minulle hän väitti oksentaneensa sen :snotty: No seuraavalla kerralla vaimo meni oikein yksityiselle gynelle ja suureen ääneen pihallakin kailotti uudesta kierukasta.Kyllähän noista kierukkaraskauksista kuulee mutta jotenkin se ei sopinut tähän kuvioon.Kolmannella kerralla esitteli oikein auliisti nuva ring-rengasta joka oli tuolloin uusi juttu.Myöhemmin raskauduttuaan kertoi rinkulan hävinneen jonnekkin hänen sisälleen.Käsittääkseni ei pääse emättimestä minnekkään "häviämään" ja olisihan se siinä tapauksessa pitänyt tutkia että mihinkäs se on hävinnyt.Tiedän siksi nämä näin tarkkaan,että olimme kauan tosissaan seinänaapureita ja yhäkin pidetään yhteyttä jonkin verran.Lähinnä autan häntä joskus lastenvahtihommissa kun on yksinhuoltaja 7:lle muksulle :x Nyt seitsemännen kohdalla hän vannoi tekevänsä jo synnytyksen yhteydessä sterilisaation.Kysyin siitä muutama viikko sitten.Eipä oltu tehty :snotty:
No joo.Ei ole minun asiani,tietenkään.Olenpas oikea juoruämmä :ashamed:
bäivi:kyllä saat saman äitiyspäivärahan kuin edelliseltä jos seuraava syntyy ennenkuin edellinen ehtii täyttää kolme.Ei ole väliä monennetko mukelot on kyseessä Sikäli se on aika tarkka ja hassu juttu kyllä, että ystäväni sai viime kesäkussa vauvan ja hänen esikoistyttönsä täytti toukokuussa 3v ja minimillehän hän sitten jäi kun ei ollut välissä ollut töissä.Mutta pakkohan se raja on vetää.
Vauvoista:YLLÄTYS En tiedä mistä se johtuu mutta olen aina halunnut jouluvauvan :xmas: Meillä on lapset ihan hajallaan syntyneet:kesäkuun alussa,heinäkuun lopussa,marraskuussa ja maaliskuussa.Kaikkista "helpointa" vuodenajan kannalta oli ehkä se kesäkuun alun vauva.Oli helppo ottaa mukaan minne vain ja lämmin kesä kun oli niin melkein pelkät vaipat vain oli aina päällä Marrasvauvassa hankalinta oli se kamala pukeminen:kaikki vaatteet päälle ja ulos nukkumaan ja sitten vauva päättikin herätä syömään jo 15 minuutin kuluttua ja taaaas sama rumba.Maalisvauva oli ok mutta tuo heinäkuun lopulla viimekesänä synytynyt oli siinä mielessä hankala,että olin viimeisilläni raskaana ne kaikkein kuumimmat helteet
Tulipahan taas.Ja meidän vauvajutusta sen verran,että jos sitten jouluvauvan 2009 saisimme :xmas: Eli lupasin nyt ainakin tuonne syksylle vain kuumeilla ja voihan siinä siiten mennä aikaa ennekuin tärppää :wave:
No joo.Ei ole minun asiani,tietenkään.Olenpas oikea juoruämmä :ashamed:
bäivi:kyllä saat saman äitiyspäivärahan kuin edelliseltä jos seuraava syntyy ennenkuin edellinen ehtii täyttää kolme.Ei ole väliä monennetko mukelot on kyseessä
Sikäli se on aika tarkka ja hassu juttu kyllä, että ystäväni sai viime kesäkussa vauvan ja hänen esikoistyttönsä täytti toukokuussa 3v ja minimillehän hän sitten jäi kun ei ollut välissä ollut töissä.Mutta pakkohan se raja on vetää.Vauvoista:YLLÄTYS
En tiedä mistä se johtuu mutta olen aina halunnut jouluvauvan :xmas: Meillä on lapset ihan hajallaan syntyneet:kesäkuun alussa,heinäkuun lopussa,marraskuussa ja maaliskuussa.Kaikkista "helpointa" vuodenajan kannalta oli ehkä se kesäkuun alun vauva.Oli helppo ottaa mukaan minne vain ja lämmin kesä kun oli niin melkein pelkät vaipat vain oli aina päällä Marrasvauvassa hankalinta oli se kamala pukeminen:kaikki vaatteet päälle ja ulos nukkumaan ja sitten vauva päättikin herätä syömään jo 15 minuutin kuluttua ja taaaas sama rumba.Maalisvauva oli ok mutta tuo heinäkuun lopulla viimekesänä synytynyt oli siinä mielessä hankala,että olin viimeisilläni raskaana ne kaikkein kuumimmat helteet Tulipahan taas.Ja meidän vauvajutusta sen verran,että jos sitten jouluvauvan 2009 saisimme :xmas: Eli lupasin nyt ainakin tuonne syksylle vain kuumeilla ja voihan siinä siiten mennä aikaa ennekuin tärppää :wave:
Öööö... kiitosAlkuperäinen kirjoittaja amaya:Onnittelut sinulle yhteisestä ihanasta päätöksestä!!!Pian pääset sitten jännittämään!!! :flower:Alkuperäinen kirjoittaja Jamias:Eilen päivällä juttelimme miehen kanssa tästä kuumeasiasta. Joskuhan, kuopuksen synnyttyä, koetin houkutella miestä sterilisaatioon ja nyt hän taas huomautti, että yksi syy asian hautaamiseen ´silloin oli toimenpiteen lopullisuus. Mies totesi, että hänellä ei ole mitään vauvaa vastaan, kaikinpuolin oli myöntyväinen eikä kuulemma vain sen vuoksi, että minä niin tahdon. Vauva on sis tervetullut. Mies sanoi, että hänen täytyy jäsennellä päässään asia vielä uusiksi, tämä "sanoista tekoihin" -tilanne on meille molemmille vähän uusi ja hämmentäväkin (=olen kauhuissani myönteisellä tavalla
Minä en ole mitenkään onnesta sykkyrällä edelleenkään tämän asian suhteen, ihan samalla tavalla päästäni sekaisin tunnen olevani kuin toissapäivänä tai kolme viikkoa sitten. Epäröintiä, rajua päättäväisyyttä, pelkoa ja sitä kaipuuta yhtenä sekamelskana.
Ja todella, meilläkin on aiemmin harrastettu niitä sanattomia päätöksiä (vaikka miehen kanssa puhummekin asiasta kuin asiasta ummet ja lammet -tällä saralla on se sanaton sopimus riittänyt), on nyt tilanne ihan uusi ja kummallinen. En ole sen tyyppinen ihminen, että laskisin päiviä, hihkuisin sydämenkuviot silmissäni, hiplailisin vauvatarvikkeita. Olen (olevinaan
) kova jätkä en oikeastaan, vaan sitä, että meidän kuopus täyttää elokuussa -09 kolme vuotta jolloin multa loppuu kotihoidontuki. ja jos tulen joulukuun jälkeen raskaaksi (minkä ei sitten pitäis olla enää mahdollista koska se on sovittu rajaksi yrittämiselle) niin sinne ensi syksyyn jäisi sitten hölmö väli että olisin työttömyyspäivärahalla kotona ( koska turha hakea pariksi kuukaudeksi töitä) ja sitten vasta äitiyspäivärahalla. Eli on siis pakko pitää taukoa ainakin ensi kesään jonka jälkeen jatkaa yrittämistä kun olen saanut työpaikan. sekavaa...Alkuperäinen kirjoittaja Bäivi:
Mä olen aina saanut sen minimin, ja kotihoidontuki onkin sitten nostanut mun tuloja
hassua, mutta niin se vain menee. Siis tarkoituksena olis, että jatkan tätä äitiyslomaa/vanhempainvapaata putkeen ja sitten kun menen töihin niin menen töihin. Enkä hae mitään muutaman kuukauden keikkaa jonka saisin tehdä maha pystyssä :/ ymmärsitteköhän? :snotty: niin ja voisinhan mennä ensi tammikuussa töihin, ja jatkaa yrittämistä mutta siinä tuleekin sitten vastaan hankaluus saada päivähoitopaikka. Paras hetki saada haluamastaan tarhasta paikka on aloittaa se elo-syyskuussa. Ja minulla siis on kotihoidontuen puolesta mahdollista hakea kuopus sinne elokuussa -09.
Olen kyllä pitänyt takaportin auki ja hain nyt jo pienemmille tarhapaikkaa, sillä ajatuksella jos menisinkin töihin syksyllä. Tämä mahdollistaisi sen, että yritystä voisi jatkaa "loputtomiin"
Mutta sen mun töihin menon kääntöpuoli onkin sitten siinä et ekaluokkalainen tulisi tyhjään kotiin tai olisi haettava iltapäiväpaikkaa. Ja taloudellisesti töihin meno ei juuri kannata jos kaikista neljästä tulisi vielä hoitomaksua (iltapäiväkerho, iltapäivähoito eskarilaisesta, plus kaks kokopäiväistä tarhalaista).
[/b]Petite
harmi sentään :hug:
olen miettinyt tuota samaa että mitä teen siinä vaiheessa jos mies sanookin lopulta EI:n? :snotty: sitten ei varmaan auta kuin keskittyä muihin asioihin. Ja niitä minulla onneksi riittää. Sisustaminen, töihin meno, koulutus, oma asunto jne... joten ehkä juuri ja juuri saan itseni kasaan ja keskittymään muihin asioihin mutta helppoa siitä ei tulisi ollenkaan :ashamed:
Kassu
tuollaiset HUPSIS-tapaukset on minustakin väärin. Kyllä se vaan pitää kuunnella sitä toistakin vaikka kuinka sattuisi sisimpäänsä. Mä saatan kyllä murjottaa hyvän tovin jos multa kielletään vielä yksi lapsi
Jamias
Sinähän se reipas olit ja pistit samantien tuulemaan
voi kumpa minäkin jo saisin :ashamed: Tsemppiä yritykseen nyt joka tapauksessa :hug: Mulla loppui siis pillerit, ja en edelleenkään ole hakemassa niitä lisää kuin vasta sitten jos päädymme että ei tule enempää. sitten siitä siirryn kierukkaan... edelleen ahdistaa koko kuumeilu. Näen jatkuvasti unia missä mies mulle jankkaa kerta toisensa jälkeen ei, ei ja ei.
Nyt viikonloppuna alkoi höpöttää asunnon vaihdosta, ja mulle se oli heti isku vasten kasvoja. Koin sen vihjeenä, että mun tulisi hakea töihin koska siihen asuntoon jota hän meille hakee niin menisi enemmän rahaa kuin tähän ja jostainhan sitä rahaa on sitten saatava :/ ja mies se ei vaan tajua miks mä hermostuin ja kiukuttelin asiasta. Pisti sen lopulta menkkojen piikkiin ja kysyi et sopiiko jos jutellaan sit kun menkat on ohi :kieh: mun kanssa ei kuulemma voi keskustella järkevästi silloin kun vuodan :saint:
no, on se ihan totta. Vedän herneet nenään joka asiasta niin syvälle kun vaan saan ja piikittelen ihan joka välissä. Se nyt vaan kumpuaa jostain, mitähän sille asialle voisi tehdä? :snotty:
mutta siis tälläistä tänne. Isommilla pojilla on hiihtoloma joten mulla onkin kaikki muksut kotona tän viikon. Ja se taas tietää menoa ja meininkiä. On pakko mennä ja tehdä ettei mee ihan riehumiseksi ja tappeluksi tää oleminen. :wave:
Viilen rauhallinen!!!Sanaton sopimus on valttia!Alkuperäinen kirjoittaja Jamias:Öööö... kiitosAlkuperäinen kirjoittaja amaya:Onnittelut sinulle yhteisestä ihanasta päätöksestä!!!Pian pääset sitten jännittämään!!! :flower:Alkuperäinen kirjoittaja Jamias:Eilen päivällä juttelimme miehen kanssa tästä kuumeasiasta. Joskuhan, kuopuksen synnyttyä, koetin houkutella miestä sterilisaatioon ja nyt hän taas huomautti, että yksi syy asian hautaamiseen ´silloin oli toimenpiteen lopullisuus. Mies totesi, että hänellä ei ole mitään vauvaa vastaan, kaikinpuolin oli myöntyväinen eikä kuulemma vain sen vuoksi, että minä niin tahdon. Vauva on sis tervetullut. Mies sanoi, että hänen täytyy jäsennellä päässään asia vielä uusiksi, tämä "sanoista tekoihin" -tilanne on meille molemmille vähän uusi ja hämmentäväkin (=olen kauhuissani myönteisellä tavalla
Minä en ole mitenkään onnesta sykkyrällä edelleenkään tämän asian suhteen, ihan samalla tavalla päästäni sekaisin tunnen olevani kuin toissapäivänä tai kolme viikkoa sitten. Epäröintiä, rajua päättäväisyyttä, pelkoa ja sitä kaipuuta yhtenä sekamelskana.
Ja todella, meilläkin on aiemmin harrastettu niitä sanattomia päätöksiä (vaikka miehen kanssa puhummekin asiasta kuin asiasta ummet ja lammet -tällä saralla on se sanaton sopimus riittänyt), on nyt tilanne ihan uusi ja kummallinen. En ole sen tyyppinen ihminen, että laskisin päiviä, hihkuisin sydämenkuviot silmissäni, hiplailisin vauvatarvikkeita. Olen (olevinaan
Mutta periaatteessa kuitenkin olet "varmemmilla vesillä"asian suhteen
no niin, erottuu ainakin mun teksti tuolta joukosta kun tummennukset meni päin mäntyjä enkä saa muokattua niitä uusiksi :headwall:
niin ja tuosta ajasta sen verran että haluaisin sen viidennen syntyvän keväällä/ alkukesästä. Mieskin on sen verran sanonut että olisi kiva jos helpotettais vähän tota loppuvuoden ruuhkaa.
Meillä on kaikki lapset syntyneet loppuvuonna, elokuussa, syyskuussa ja kaksi on marraskuussa. Se taas saattaa johtua siitä että kevätauringon myötä mulla alkaa hormonit hyrrää ja musta tulee ihan levoton :ashamed:
sitä on jo taas ollut ilmassa
Meillä on kaikki lapset syntyneet loppuvuonna, elokuussa, syyskuussa ja kaksi on marraskuussa. Se taas saattaa johtua siitä että kevätauringon myötä mulla alkaa hormonit hyrrää ja musta tulee ihan levoton
:ashamed: sitä on jo taas ollut ilmassa
Siis pakko purkaa jonnekkin :headwall: Olen jo kaksi vuotta oikeastaan koko ajan (2kk pidin taukoa viime heinäkuu-elokuu kun vauva syntyi) tehnyt paikalliseen kuntoklubiin töitä enemmän ja vähemmän.Vetänyt lähinnä ryhmäliikuntatunteja (jumppaa siis Suomeksi sanottuna ).....omistajaa paikka vaihtoi viime maaliskuussa ja nyt jostakin syystä uusi omistaja tahtoo mua yhä enemmän ja enemmän hommiin.Milloin mitäkin tekemään.No, onhan se kiva ja mahtava homma. Ei sillä.Mutta kun nyt tuntuu että lapset kärsii.Lapset ovat siis meillä kotona lukuunottamatta esikoisen kahta aamupäivää, to ja pe, jotka hän on päiväkodin kielikylvyssä ruotsia opettelemassa (me kun asumme 98% ruotsinkielisellä alueella).Olen maailman huonoin sanomaan EI ja nyt olen hypännyt sinne tänne tekemään sitä sun tätä ja lapset ovat kyllä selvästo stressaantuneita tilanteesta :/ Kysyin mieheltäni eilen,haluaisiko hän minun menevän töihin syksyllä vai haluaisiko että olen 110% kotona hoitaen kaikki kotiin ja lapsiin liittyvän.Hän sanoi ettei estä minua menemästä töihin mutta olisi kyllä onnellinen jos jaksaisin olla kotona. :heart: Työsopimus uusitaan nyt 26.2 pomoni kanssa ja pähkäilen mitä oikein teen.APUUVA!
).....omistajaa paikka vaihtoi viime maaliskuussa ja nyt jostakin syystä uusi omistaja tahtoo mua yhä enemmän ja enemmän hommiin.Milloin mitäkin tekemään.No, onhan se kiva ja mahtava homma. Ei sillä.Mutta kun nyt tuntuu että lapset kärsii.Lapset ovat siis meillä kotona lukuunottamatta esikoisen kahta aamupäivää, to ja pe, jotka hän on päiväkodin kielikylvyssä ruotsia opettelemassa (me kun asumme 98% ruotsinkielisellä alueella).Olen maailman huonoin sanomaan EI ja nyt olen hypännyt sinne tänne tekemään sitä sun tätä ja lapset ovat kyllä selvästo stressaantuneita tilanteesta :/ Kysyin mieheltäni eilen,haluaisiko hän minun menevän töihin syksyllä vai haluaisiko että olen 110% kotona hoitaen kaikki kotiin ja lapsiin liittyvän.Hän sanoi ettei estä minua menemästä töihin mutta olisi kyllä onnellinen jos jaksaisin olla kotona. :heart: Työsopimus uusitaan nyt 26.2 pomoni kanssa ja pähkäilen mitä oikein teen.APUUVA!voi kassu :hug: en kyllä osaa sanoa mitä sun tulisi tehdä
Kuka teidän lapsia hoitaa sun työn ajan?
Meillä on kyllä hyvin toiminut tämä rytmi että olen arkipäivät kotona ja mies töissä ja sit minä olen viikonlopun töissä ja mies kotona. Joka neljäs viikonloppu mulla on vapaa joten ihan sitä yhteistäkin aikaa pystyy järjestämään.
Kumpaa sä itse haluaisit tehdä? viihdytkö enemmän töissä vai kotona? Toisaalta jos työ on mieluisaa jne. niin ehkä kuitenkin menisin sitten vähäksi aikaa töihin. Helpottaahan se raha-tilannetta yms. mut teilläkin on monta lasta jotka tarvitsisivat hoitopaikan tai hoitajan kotiin niin onko se sit kannattavaa pidemmän päälle jos lapset sairastelevat paljon?
vähän tuon suuntaisia ajatuksia olen itse miettinyt tuosta töihin menosta ja koko ajan mulla järki huutaa että ei vielä!!! toisaalta ei olisi niin paniikki löytää työpaikka ensi vuoden elokuuksi jos sen löytäisi jo nyt mut sit ainahan mä voin hakea kouluun jos en saa töitä?
hih, musta oli varmasti iiiiiso apu?
ei sun auta ku alkaa lastenteko hommiin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla
Kuka teidän lapsia hoitaa sun työn ajan?
Meillä on kyllä hyvin toiminut tämä rytmi että olen arkipäivät kotona ja mies töissä ja sit minä olen viikonlopun töissä ja mies kotona. Joka neljäs viikonloppu mulla on vapaa joten ihan sitä yhteistäkin aikaa pystyy järjestämään.
Kumpaa sä itse haluaisit tehdä? viihdytkö enemmän töissä vai kotona? Toisaalta jos työ on mieluisaa jne. niin ehkä kuitenkin menisin sitten vähäksi aikaa töihin. Helpottaahan se raha-tilannetta yms. mut teilläkin on monta lasta jotka tarvitsisivat hoitopaikan tai hoitajan kotiin niin onko se sit kannattavaa pidemmän päälle jos lapset sairastelevat paljon?
vähän tuon suuntaisia ajatuksia olen itse miettinyt tuosta töihin menosta ja koko ajan mulla järki huutaa että ei vielä!!! toisaalta ei olisi niin paniikki löytää työpaikka ensi vuoden elokuuksi jos sen löytäisi jo nyt
mut sit ainahan mä voin hakea kouluun jos en saa töitä?hih, musta oli varmasti iiiiiso apu?
ei sun auta ku alkaa lastenteko hommiin, kaksi kärpästä yhdellä iskulla
niimpäAlkuperäinen kirjoittaja kassu:No minähän se voisinkin alkaa vaikka heti :wave: Muttako siihen hommaan tarttee kaksi
Ihan meinasin pelästyä, kun etusivulta oli elintärkeä ketjumme kadonnut
Kassu, Levis antoi hyviä neuvoja eli suomeksi itse se täytyy vain pohtia jä pähkäillä, mikä parhaimmalta tuntuu, oman pääkopan ja perhetilanteen kannalta. Aina ei yksioikoisen helppoja ratkaisuja löydy.
Oletteko koskaan miettineet, mikä on se perimmäinen tunne tai selitys sille, miksi haluatte lapsia (ja lisää lapsia ). Olen tänään pohdiskellut ja käännellyt tuota asiaa mielessäni, mutta valmista ei ole tullut
Kassu, Levis antoi hyviä neuvoja eli suomeksi itse se täytyy vain pohtia jä pähkäillä, mikä parhaimmalta tuntuu, oman pääkopan ja perhetilanteen kannalta. Aina ei yksioikoisen helppoja ratkaisuja löydy.
Oletteko koskaan miettineet, mikä on se perimmäinen tunne tai selitys sille, miksi haluatte lapsia (ja lisää lapsia
). Olen tänään pohdiskellut ja käännellyt tuota asiaa mielessäni, mutta valmista ei ole tullut Me juttelimme eilen miehen kanssa vauva-asiasta. Lopulta kun kysyin että koska meillä voisi yritys alkaa niin hän vastasi että "tänään" :heart: ja mä olin ihan että B)
Eli nyt on meille viitonen tervetullut. Ja miniviis tulee olemaan myös meidän viimeinen lapsi. Eli nyt yritän ottaa viimeisen kerran ilon irti kaikesta mikä liittyy yrittämiseen ja lopulta raskauteen mikäli vain sekin aika meille vielä koittaa. Mä en voi uskoa tätä todeksi!
Kysyin sitten myös että entäs jos lasta ei kuulu joulukuuhun mennessä, jääkö meidän lapsiluku sitten neljään vai pidämmekö taukoa ja jatkamme kunhan olen ollut töissä hetken.
Ja kuulemma pitäisimme sitten vain taukoa
Huhhuh. Kyllä jotenkin tuntuu, että iso kivi nostettiin hartioilta kun tämä asia sai vihdoin päätöksen!!!
Nyt vain sitten jännäilemään että koska tärppää! =)
B) Eli nyt on meille viitonen tervetullut. Ja miniviis tulee olemaan myös meidän viimeinen lapsi. Eli nyt yritän ottaa viimeisen kerran ilon irti kaikesta mikä liittyy yrittämiseen ja lopulta raskauteen mikäli vain sekin aika meille vielä koittaa. Mä en voi uskoa tätä todeksi!
Kysyin sitten myös että entäs jos lasta ei kuulu joulukuuhun mennessä, jääkö meidän lapsiluku sitten neljään vai pidämmekö taukoa ja jatkamme kunhan olen ollut töissä hetken.
Ja kuulemma pitäisimme sitten vain taukoa
Huhhuh. Kyllä jotenkin tuntuu, että iso kivi nostettiin hartioilta kun tämä asia sai vihdoin päätöksen!!!
Nyt vain sitten jännäilemään että koska tärppää! =)