Lokakuun 2007 taaperot, loka/marraskuussa/joulukuussa

Nyt ihana rauhallinen hetki, aamulypsy tehty, poika mussuttaa aamupalaa sohvalla ja katselee SubJunioria :heart: Jos hiukan kirjoittelisin.

Sukulaiset ei tosiaan ehtineet kuulla raskaudesta :snotty: Parin viikon päästä olisi sukupippalot, joissa asia oli tarkoitus tuoda esiin. Noihin juhliin emme yt sitten lähde, mutta eiköhän miun äiti jo ole sukua tapahtuneesta informoinut Olihan se mielenkiintoista soittaa synnäriltä, että olen raskaana ja perään vielä kertoa silloinen tilanne
Kastemekoista toinen on sikäli melko valmis, että vain yläosa pitäisi tehdä loppuun, liittää ala- ja yläosa toisiinsa. Sekä hihapitsit pitäisi virkata. Luultavasti tämän teen valmiiksi ja toinen mekko saa hetken odottaa.

Lapset ovat pieniä ja heillä on pienten keskoslasten ongelmat. Pieniä ja isompia murheita on ollut matkassa ja varmasti vielä tulee olemaan. Tunti kerrallaan eletään ja katsotaan eteenpäin.

Minullahan ei raskausaikana mitään epätavallisia murheita ollut. Tämä tilanne tulikin täysin yllättäen. Viime viikon tiistaina olen vielä aamupäivästä käynyt pojan kanssa asioilla kaupungilla ihan hyvä kuntoisena. Puolilta päivin alkoi pieni olematon tuhruvuoto, suunnilleen vain paperiin pyyhkiessä jotain tuli. Illalla hiukan tuntui pistelyä ja polttelua virtsarakon kohdilla. Nukkumaan mennessä tuli muutama pieni supistus, ei kipeitä hiukan epämukavia. Loppuivat nopeasti ja nukuin koko yön sikeästi. Aamulla ei ollut kuin tuhruilua. Päivällä alkoi sitten poltella taas virtsarakon tienoilta ja soitin äitipolille. Epäilin itse virtsarakon tulehhdusta ja ei polillakaan oireista huolissaan oltu. Päätettiin mennä näytille, kun kaksosista oli kyse. Pikaisesti vain ja sen jälkeen kauppaan :snotty:
Lääkäri vilkaisi kohdunsuun tilannetta ja sen jälkeen en saanutkaan enää ylös nousta. Kohdunsuu oli auki (arvio 5cm) ja pojan (A-vauva) sikiökalvot kohdunsuun ulkopuolella. Lääkäri oli nähnyt pojan jalan Huone pärähti täyteen ihmisiä ja minun käskettiin varomaan kaikkea, joka olisi ärsyttänyt kohdunsuuta ja aiheuttanut supistuksia. Tilanne oli ilmeisen kriittinen. Pelättiin sikiökalvojen rikkoutuvan, jolloin olisin joutunut suoraan hätäsektioon. Miut vietiin synnytyssaliin, laitettiin pää alas päin ja sain kaikenlaisia pistoksia. En edes tiedä mitä kaikkea Kaksi vuorokautta siinä makasin, kunnes perjantaina lapsoset syntyivät. Siitä voinkin sitten taas jossain välissä enempi kertoa.
Ilmeisesti syynä on ollut pitkään muhinut tulehdus. Minulla ei mitään siihen viittaavia oireita ollut, ainakaan mitään mistä olisin huolestunut. Tilanne tuli täytenä yllätyksenä ja pitkälti tässä on menty vain mukana. Kunhan arki tästä asettuu, ehkä lopulta tajuan mitä kaikkea onkaan tapahtunut.

Mutta nyt taas pitää ottaa puhelin käteen ja järjestellä asioita.

 

Onnea onnea Melinalle ja Äitylin75:n pojalle myös - ja muille 2-vuotiaille !
Ja tietty Tyttelin 1v Hilma-Inkerillekin !!!
Jaksua sulle muutoinkin, pitänee kuikkia jos viel' joku palstailee siellä toisella puolella, vai onkohan kaikki ihan feissareita ? Minä en ole siihen koukkuun ryhtynyt ...

Ja täten tiedotan - enterorokko tarttuu aikuisiin ! Mulla on nyt turpa ruvella ja kuumetta oli ke-to... Ja samalla tapaa kurkkua kirveltää jos syö sopivia aineksia, eli jotain näppyjä sielläkin...
Saapas nähdä kuinka moni synttärivierais sai nyt tämän , voi hemmetti ...

Toisaalta en ole kovin sairaan oloinen (karseen näköinen kyllä)- eilen jo ehdin olkkarin järjestystä muuttaa. Tyttö on siis hoidossa ja mamma pipinä.

Pitäis kai käyttää aika hyödyksi ja panna turhat kamat huutikseen menemään...

 

Lapset ovat pieniä ja heillä on pienten keskoslasten ongelmat. Pieniä ja isompia murheita on ollut matkassa ja varmasti vielä tulee olemaan. Tunti kerrallaan eletään ja katsotaan eteenpäin.

Toivotaan että pienet jaksavat sinnikkäästi pitää elämänlangasta kiinni ja voimistua :hug:

Aikamoiselta tuo synnytyksen käynnistyminen kuulosti

 

Ja tosiaan Hipkukan pikkuisille jaksamista kovasti !!! :hug: :hug:
Toivottavasti voivat hyvin ja äitikin jaksaa varmaan aikamoisen sairaalassa ravaamisen.

 

Hipkukalle paljon onnea ja voimia! :heart: :heart:
Pikkuisille myös paljon jaksamisia ja taistelutahtoa.
Oli tosiaan yllättävä uutinen. Jotenki pysäytti.

Lillikselle onnea tyttölupauksesta! :heart:

 

Onnea Hipkukalle ja perheelle.

:heart: :heart:

 

Hipkukalle onnea!
Kuten tin sanoi, jotenkin pysäytti. Aamusella kävin lukasemassa ja siitä lähtien olette olleet kovasti mielessä! :heart:

 

Hipkukalle onnea ja voimia paljon! Pikkuisille vauvoille vahvaa elämisen tahtoa :hug:
Seuraan sitä Sairaala-sarjaa ja siinä usein näytetään keskosten hoidosta. Suomessa on kyllä tosi mahtavaa keskosten hoito, parasta mahdollista. Kaikkea hyvää teidän perheelle :heart: Mites muuten itse olet palautunut synnytyksestä?

Lillastinalle onnea tyttölupauksesta

 

hipkukalle ja perheelle hurjan paljon onnea,voimia ja jaksamista tähän tilanteeseen. :flower: :heart:

yodottaja niin kyllähän enterorokko tarttuu,mutta en minä ainakaan sitä saanut silloin kun venlalla se oli.

sitten meillä on parvorokkoo tuolla hoidossa..joten nyt jos en sitä saa,niin kyllä minulla ainakin on hyvä vastustuskyky nimittäin alkuviikosta oli hoidossa niin tautisen räkäset ja limaset pari mukulaa,ja eilen sitten lasten äiti ilmotteli että on parvorokko |O :/ ja minun sylissä istuskeli ja nyöhkys muutenkin sylissä..voi ei tosiaan..
ja syyhyäkin on liikenteessä..

mutta mutta taijan lähtee pötköllee..huomenna pitäs haravoida tuo piha,ennenku lumet sataa.

 

Rontti: Juu on Hilma-Inkerilläkin suklaasilmät =) ja olet todella oikeassa exästäni, hän jätti kyllä mulle jälkeensä kuitenkin kaksi aivan ihanaa lasta :heart: Ja joo pikkuinen sirpakka neiti on kuvitelkaa hällä oli nyt ulkona se 2007 äippäpakkauksen toppapuku! Joka oli juuri sopiva! Kävellä vielä ei, kovasti haluaa että kävelytetään ja harjoittelee. On vaan luonteeltaan niin paljon arempi kuin Eemil. Ja kyllä kai tuon rämäpää veljen pikkusiskona tuleekin hiukan araksi Eemilillä meinaa uhmaa pukata kunnolla päälle ja sisko siinä meinaa saada osansa, kova vahtiminen on välillä heissä!

 

Onnea Hipkukalle pienestä prinessasta ja prinssistä :flower: :heart:

 

Tervehdys pitkästä aikaa :wave:

Onnittelut PuPulle, Pepisalle ja Hipkukalle pienokaisista :heart: ja erityiset tsempit Hipkukan pienille tuplille :hug:

Täytyy tunnustaa että olen kyllä aikalailla pihalla siitä mitä täällä on viime aikoina kirjoiteltu :ashamed: mutta yritän päästä taas jyvälle..

Lillis oli näköjään saanut ultrassa tyttölupauksen ei muuta kuin mekkokauppaan

Meillä nämä kaksi pienintä pitää vanhemmat kiireisenä varsinkin nyt kun Pihla on alkanut nousta seisomaan kaikkea mahdollista vasten. Ilona tykkää leikkiä pikkusiskon kanssa, mutta ongelmia tuottaa se että aina ei isosisko ymmärrä ettei Pihla vielä ihan hallitse tuota kahdella jalalla seisomista saati kävelemistä eli vahtia saa kaiken aikaa parivaljakon touhuja.. Niin ja meidänkin pesue kasvaa huhtikuussa yhden tulokkaan verran (la 14.4). Hieman hirvittää kun ajattelee että keväällä täällä pörrää kolme alamittaista joiden iät on reilu 2v, reilu 1v ja pieni vauva.. mutta eiköhän siitä selvitä

Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja minä yritän päästä taas juonesta kiinni

 

MaMalle onnea!!

Ja lillikselle tyttölupauksesta! :heart:

 

mamalle hurjan paljon onnee,huh,huh aikas hurjalta kuulostaa teijän ens kevät mutta toisaalta ajateltuna,ompahan sitten jonkun vuoden päästä lapsista seuraa toisilleen =)

 

Vai sellaista tarinaa Hipukukalla synnytyksen alusta... Hurjalta kuulostaa, jalka näkynyt, pääalaspäin oloa jne. Hienosti tunnut menossa mukana pysyvän ja on varmasti totta, ettei kaikkea ole ehtinyt vielä sisäistääkään. Toivon kovasti sinulle voimia ja koko perheelle tietysti. Sairaalassa kulkeminen on varmasti raskasta, varsinkin kun teilläkin sitä kestää nyt jonkin aikaa. Kannattaa yrittää pysähtyäkin hetkittäin jos mahdollista, olla ihan itsekseenkin ehkä? Tai mitä nyt sitten ikinä. Itselläni on muutama puolituttava, joilla synnytykset alkaneet aivan yhtäkkiä ja kun tilanne sitten jossain vaiheessa rauhoittui jne, masentuivat jonkun verran. En todellakaan tarkoita, että niin kävisi aina, mutta että tilanne on varmasti melkoisen hurja ja shokeeraava, kannataa antaa ajatuksille ja tunteille aikaa, jutella ja pysähtyä kaiken keskellä. Ja ettet ainakaan itseäsi ala syyttelemään mahdollisen tulehduksen huomaamattomuudesta, sellaisenkin voisi ajatella olevan hyvin tilanteeseen sopivaa. Soimata itseä, että miksi en mitään huomannut. :hug: teille kaikille ja pikkuisille voimia! Kun ehdit ja jaksat, luemme kaikki varmasti mielellämme kuulumisianne :heart:

Mamalle lämpimät Onnittelut :heart: !! Että te toiset jaksatte

Meillä oli eilen kiva lomapäivä Ikaalisissa. Kaksi nuorinta ja minä oltiin ti-ti-nallen synttärikonsertissa ja että tuo pienin oli ihmeissään ja haltioissaan :heart: ! Ensin parahti parkuun kun musiikki alkoi ja nallet tuli esiin, mutta sitten suu ymmyrkäisenä hievahtamatta katsoi koko esityksen. Myöhemmin kun nalleja olisi saanut halailla, oli taas paniikissa, jos mentiin liian lähelle , kauempaa tykkäsi kyllä katsella. Päälle vielä syötiin seisovassa pöydässä ja ilta pulikoitiin

 

Ja ettet ainakaan itseäsi ala syyttelemään mahdollisen tulehduksen huomaamattomuudesta, sellaisenkin voisi ajatella olevan hyvin tilanteeseen sopivaa. Soimata itseä, että miksi en mitään huomannut. :hug:

Mie olen kätilön/lääkärin kanssa asiasta lyhyesti puhunut. Ja hekin sanoivat, ettei ole mitään mitä olisin tehnyt väärin tai jotain jolla olisin asiaan vaikuttanut. Tulehdus on vain muhinut hiljaa huomaamatta. Tai oireita on ollut, mutta siltikään ei tiedetä johtuivatko tulehduksesta vai olivatko vain normaaleja raskausoireita (väsymys yms) Sitäkään ei tiedetä varmuudella, että tulehdus olisi ollut syynä. Tiedetään vain, että minulla oli tulehdusarvot koholla ja kahdesta eri antibiootista ja penisiniliinista (suoraan suoneen) huolimatta tulehdusarvot nousivat niinä kahtena päivänä jotka synnärillä makoilin.
Kirjoitinko edelliseen viestiin, en muista... Mutta tuo tulehdusarvojen nousu, johti siihen, että synnytystä joudutettiin / ärsytettiin perjantaina tahallaan. Koska lasten ei ole hyvä olla kohdussa, tulehduksen keskellä. Ja lisäksi se oli minulle vaarallinen tila.

Tarinaa tulee tälläin osissa Katsotaan antaako jätkä kirjoitella synnytyksestä nyt vai pitääkö palata asiaa myöhemmin.

Sen jälkeen kun minut oli päivystyksestä kärrätty synnärille tapahtui nopeasti kaikenlaista. Sain kortisonipiikin, supistuksia estävää suoneen, erilaisia nesteitä suoneen, antibioottia ja vaikka mitä. Vielä en ole päässyt lukemaan synnytyskertomusta, se tuleekin olemaan mielenkiintoista. Miulla kun on käsivarsissa pistosten jälkiä, joista ei ole mitään hajua mitä on pistetty Supistukse pysyi suht aisoissa, kun makasi liikkumatta oikealla kyljellä. Ja tosiaan pää alaspäin, jotta pojan potkut ei olisi ärsyttäneet kohdunsuuta lisää. Ja oikealla kyljellä, koska muissa asennoissa poika riemastui aina liikkumaan ja se aiheutti supistuksia. Nopeasti sitä vain sopeutui olemaan sellaisessa asennossa. Mies on yhden kuvan minusta ottanut ja en tosiaan ollut tajunnut olevani niin jyrkässä kulmassa Keskiviikkona sain syödä jugurtin, torstaina söin puolikkaan jugurtin ja perjantaina kiellettiiin juominenkin. Mahdollisuus joutua kiirelliseen tai hätäsektioon oli niin suuri, että sain olla ravinnotta.

Ekoina parina tuntina kävi lääkäri, hoitajat, kätilö ja lastenlääkäri kertomassa tilanteen ja sen mitä lapsille synnytyksen jälkeen tehdään. Ekana yönä synnytksen pelättiin alkavan milloin vain, joten synnärillä ja keskolassa oli 'hälytystila'. Ihmisiä oli jäänyt tekemään ylimääräistä vuoroa yms. Kätilö tokaisikin, että heillä oli ahdasta kahvihuoneessa. Mie toivotin heille pitkää yötä. Ja tylsä yö siitä tulikin. Onneksi
Kortisonit ja antibiootit ehtivät vaikuttivat kaksi vuorokautta. Ja antoivat lapsille paremmat mahdollisuudet selvitä. Toisena yönä tosin supistukset yltyivät sen verran, että päivystävä kätilökin jo huolestui. Mutta supistukset saatiin kuriin. Mie vähän epäilen, että kätilö taisi loppu yön päivystää miun oven takana. Sen verran vikkelään reakoi, kun painoin nappia Ja monesti kutsuin vain koska tyyny oli pudonnut jalkojen välistä lattialle.

Jaahas, pojan iltapesut vaativat äitiä. Täytyy kirjoitella lopputarina myöhemmin. Jos sitten pääsisin jo varsinaiseen synnytykseenkin

 

Onpas täällä eletty jännittäviä aikoja. Oli melkoinen yllätys lukea Hipkukan synnyttäneen jo kaksoset. =) Oikein lämpöiset onnittelut koko Hipkukan perheelle :heart: :heart: :heart: :heart:

 

Iltaa,

Jaahas ja jospa minäkin kirjoittelisin jotain pientä.

Meille kuuluu ihan sitä tavallista mitä tähänkin asti, enkä ole sitten jaksanut oikein kirjoitella kun ei ole ollut mitään järkevää asiakaan. Ostettiin viime lauantaina pojalle taapero sänkyyn Ikeasta se turva laitakin, mutta eipä me sitä sänkyä nyt sitten otetakaan vielä käyttöön. Isosiskolla on taas syksyn pimeyden tultua tullut niin paha pelko kausi että lähes joka yö hipsii meidän huoneeseen nukkumaan pojalle tarkoitettuun sänkyyn. Kannettiin Apinanpoikaselle tarkoitettu sänky tuonne meidän makuuhuoneeseen varastosta joku aika sitten kun neiti alkoi tulla meidän väliin usein, eikä osata kumpikaan nukkua miehen kans lapsi keskellä.


Apinanpoikanen on edelleen temperamenttinen ja harmin paikkaa meillä on jouduttu ottamaan käyttöön jonkun verran. Nätisti tuo siinä istuu ja miettii vaikka itku siinä lähes joka kerta tulee, mutta pysyypähän kuitenkin miettimässä. Tahtoo nimittäin olla jonkun verran sitä että Apinanpoikanen lyö tai nakkelee lelujaan pitkin mökkiä kun suuttuu.


Mama se on kyllä reipas =) Paljon onnea odotukseen :heart: Lapsethan on aivan ihania kun vaan pääsisi jotenkin nopeasti sen vauva-ajan yli. :ashamed: Muistelen että sinä olet sanonut joskus potevasi ikuista vauvakuumetta, joten ei taida siellä olla vauva aikakaan muuta kuin enimmäkseen onnen aikaa sinulle =) :heart: Ihanaa kun jotku jaksaa ja hattua nostan teille kaikille joilla on monta pientä talossa.


Minä se vaan nyt olen touhunnut itseni eteen ja kovasti. Toteutin sitten nyt 34 vuotiaana oman pitkäaikaisen unelmani ja ostaa täräytin pianon. =) Nuoteistakaan en tajua yhtään mitään vielä, mutta olen ilmoittautunut musiikkikouluun ja keskiviikkona olisi ensimäinen piano tunti Ulko muistista olen jotain pientä opetellut soittamaan, mutta ei siis mitään hajua oikeasta soittamisesta, mutta enköhän opi sen taidon pikku hiljaa. Olen ollut niin täpinöissäni tässä viikon ajan että unikaan ei ole riittänyt kovinkaan pitkälle aamuun kun olen alkanut miettiä piano asioita. Ja nyt tänään tein sitten lopullisen päätöksen ja ostin sen pianon.


Mutta meille ei tämän kummempaa kuuluu. Minä jään taas odottelemaan Hipkukan kuulumisia =) :wave:

 

Nohni, kokeillaan josko jo etenisi tarina synnytykseen asti. Mie ehkä kirjoittelen turhan tarkkaankin. Mutta ei ole oikein itsellekään selvää mitä ja missä järjestyksessä on tapahtunut mitäkin.
Minusta pidettiin kyllä hyvää huolta, kun makasin synnärillä kätilöt ja hoitajat kävivät aina välillä juttelemassa muutenkin kuin kutsunappia painamalla. Lääkäriä, kätilöä, hoitajaa ja vaikka ketä kävi kertomassa tilanteesta ja miten tultaisiin etenemään. Se on eriasia, pystyinkö tajuamaan tilannetta senkään vertaa, että olisin asioita pystynyt sisäistämään. Sama huolen pito jatkui vuodeosastolla ja nyt keskolassa. Pisteet TYKSille.

Perjantaina (2.10) aamupäivällä lääkäri tuli kertomaan, että miun tulehdusarvot olivat kaikesta lääkityksestä huolimatta nousemassa, joten synnytystä päätettiin jouduttaa. Haluttiin, että synnyts tapahtuisi arkena ja päivällä. Silloin olisi eniten ihmisiä vuorossa.
Supistuksia estävä lääkitys lopetetiin ja vaihdettiin supistuksia jouduttavaan. Ja siitä eteenpäin mentiinkin vauhdilla. Kellon aikoja tai ajan kulusta ei ole mitään hajua, katsotaan kunhan saan synnytyskertomuksen käsiini...
Supistukset lisääntyivät ja voimistuivat nopeasti. Ainoa kipulääkitys jota sain oli ilokaasu avautumisvaiheessa ja jälkeisvaiheessa. Ponnistaessa ei ollut käytössä kuin oma sisu Koko ajan seurattiin ultralla sikiöiden vointia, asentoa, ja kalvojen ehjyyttä. Samaten doplerilla seurattiin sikiön laskeutumista koko ajan. Oli monta mahdollisuutta, joista olisi seurannut sektio.
Synnytyshuoneessa ei silti mitään väenpaljoutta ollut. Vain kätilö, lääkäri, kandi ja lastenhoitaja. Mutta aina kun ovi aukesi näin varsinaisen väenpaljouden odottavan käytävässä. Siellä oli lastenlääkäriä, lastenhoitajaa yms, molemmille lapsille oma joukkue odottamssa
A-vauva (poika) syntyi jalat edellä sikiökalvon sisällä. Eli kalvot puhkaistiin vasta synnytyksen jälkeen. En tajunnut ajoissa simiäni avata, joten en poikaa ehtinyt nähdä, kun hänet jo kiireellä juoksutettiin odottavaan keskoskaappiin oman 'joukkueensa' hoiviin. Mutta äänen kuulin :heart: Ei samaa äänitasoa kuin täysiaikaisen, mutta äänekästä silti. Mie yllätyin, en ollut osannut odottaa, että näin pienestä lähtee ääntä :ashamed:

Veljen synnyttyä, otettiin siskosta kiinni mahapeitteiden läpi. Hänen asentonsa tarkastettiin ultralla ja koko laskeutumis ja ponnistusvaiheen ajan lääkäri tai kandi piti hänestä kiinni. Jos hän olis vaihtanut asentoa esim poikittain, olisi edessä ollut sektio. Ja tilaahan kohdussa olisi ollut, kun veli oli jo syntynyt. Myös sisko syntyi jalat edellä, noin tunti veljensä jälkeen. Häneltä tosin kalvot puhkesivat ponnistusvaiheessa ja siksi hää olikin hiukan mustelmainen synnytyksen jälkeen. Myös sisko piti pientä ääntä syntymän jälkeen. Ja hänen kohdallaan osasin silmät avata ajoissa ja nähdä tytön ennenkuin hänetkin kiidätettiin oman joukkueensa hoteisiin.

Istukat eivät kuitenkaan irronneet itsekseen. Vaikka supistuksia edes auttavaa lääkitystä lisättiin suuremmaksi kuin synnytksessä ja lisäksi sain kohtua supistavaa lääkettä. Lopulta päädytiin kaavintaan nukutuksessa. Näin varhaisessa raskauden vaiheessahan, istukka ei ole vielä tarkoitettukaan irtoamaan. Tämä jälkeläisvaihe olikin kaikista kivuliain ja pahin |O Kun tunsin nukutuslääkkeen alkavan vaikuttavan, se oli valtava helpotus.

Mie olin synnytyksen jälkeen tosi heikossa ja uupuneessa kunnossa. Menetin paljon verta (hemppa kävi alle 80:nen) ja lisäksi oli tulehdus. Perjantai illan ja lauantai aamun olin kaikista sekavin. Hissuksiin mutta varmasti kuitenkin oloni kohentui. Ja maitokin nousi jo lauantaina Mie pelkäsin, että rinnat eivät olisi vielä olleet valmiit. Mutta ainakin vielä on lypsämällä tullut kiitettävästi maitoa. Pienet saavat miun maitoa

Sain heräämöön heti kuvat pienistä. Tuolla on käytäntönä, että kuvat otetaan heti kun tilanne on hallinnassa ja toimitetaan vanhemmille. Samaten lastenlääkäri kävi heti kun mahdollista kertomassa lasten voinnista.

Sitten riittäisikin tarinaa siitä mitä pienet ovat nyt ehtineet jo kokea. Ikäähän heillä on tänään 9vrk.

 

Hipkukalle :hug: paljon voimia! kestää varmaan aikansa toipua noin rankasta kokemuksesta! Kerro pientenkin voinnista sitten kun jaksat! :heart: :hug:

Mamalle Onnea mielettömästi! Huhhuh ku tulee kiirettä riittämään

 

Kokeita minun piti netistä tarkistaa vaan eksyin tietty tänne ja jäinkin pidemmäksi aikaa! Hui mitä onkaan tapahtunut!

Hipkukka, sydämelliset onnittelut teille! :heart: Luin kaikki kirjoittamasi viestit ajatuksella ja sydän sykkyrällä, voi mitä oletkaan kokenut! Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista. Myös miehellesi ja toki pienille kaksosille siellä sairaalassa :heart: Olet nyt kolmen lapsen äiti, ihana ajatus kerrassaan

Mamalle paljon onnea odotukseen :heart:

Pientä haikeutta minullakin puserossa, puistossa tänään Mintun ja Annin leikkejä seurasin ja mietin, miten vähän minua enää päivän perusjuttuihin tarvitaan... Niin hyvin leikkivät ja touhuavat kaksin. Pieniähän molemmat vielä ovat, mutta vauvoista ei voi meidän perheessä enää puhua. Minttu käy yksin vessassa, huutaa pyyhkimään, nukkuu taas vihdoin täydet yöt ja syö hyvin. Tänään jäi tuttiritarille tuttikin konsertissa, hyvin nukahti ilman itkuja yöunille, viimeinen lause oli "Mintun tutti jäi tittarille" :heart:

Vauvakuume on kova, mutta työ ja oma vapaus vie pidemmän korren :ashamed: Niin, ja kolmea lasta en jostain syystä halua, joten sitten pitäisi tehdä neljäskin Joten antaapa olla sen aiheen sitten

Yodottajalle jaksuja sairastuvalle, työssäkäyvän äidin etu on siinä että lapsen voi viedä päiväkotiin jos sairastaa. Se on niin väärin ettei kotiäidillä ole samaa mahdollisuutta, vaikka sitten rahalla |O

Meidän leikkimökkiprojekti taitaa pysähtyä talveksi, pappa ei jaksa kylmässä ahertaa :| Tympäsee, vaan minkäs teet. Palataan asiaan keväällä. Toisaalta sitten voi leikkiäkin koko kesän lämpimässä.

Jos nyt niitä kokeita....

 

No tulipas kirjoitettua niinkuin kolme lasta olisi jotenkin epäsopivaa, siis ajatuksena on vain se että kolmannellekin pitäisi sitten se kaveri saada, ei sen kummempaa

 

 

YO:lle paranemisia :hug:

Ja MaMalle suuret onnittelut :hug:

Hipkukalle paljon jaksamisia. Varmaan tuo tänne kirjoittelu auttaa sinua sisäistämään mitä tapahtui ja milloin. :hug: On se aika moista rumbaa synnärillä kun kaksoset syntyvät saatika sitten keskosina.

Onko teiltä kuinka pitkä matka sairaalalle ajallisesti, kun pieniä katsomassa käytte päivittäin/useampaan kertaa vrk:ssa?

Ja mikä tärkeintä, mitä pienokaisille kuuluu? :heart: Ja kuinka se esikoinen on rumban ottanut? Ja oma olosi?

Kauheeta toisen tenttaamista... :ashamed: Mut miä oon utelias ja tunnustan sen :saint:

 

Onko teiltä kuinka pitkä matka sairaalalle ajallisesti, kun pieniä katsomassa käytte päivittäin/useampaan kertaa vrk:ssa?

Meiltä kestää ajallisesti ajaa 1h15min sairaalaan. Tuota matkaa ei ole järkevää ajaa montaa kertaa päivässä edestakaisin :/ Siksi nyt olenkin hakenut pojalle hoitopaikkaa (vaikka tarkoitus ei ollutkaan laittaa vielä hoitoon), jotta pääsisin arkisin keskolaan. Mies taitaa päästä vain iltaisin ja viikonloppuisin. Ja kun sinne lähdetään pyritään viettämään pidempi aika kerralla. Vielä ei olla päästy kummemmin osallistumaan hoitoon, mutta vähitellen on tarkoitus, että vanhemmat osallistuvat kaikkeen mihin pystyvät (vaipanvaihto, kenguruhoito, myöhemmin tuttipullosta ruokkiminen jne).

Ja mikä tärkeintä, mitä pienokaisille kuuluu? :heart: Ja kuinka se esikoinen on rumban ottanut? Ja oma olosi?

Pienet voivat olosuhteisiin nähden hyvin ja tasaisesti. Pientä ja isompaa murehtta on tosiaan ollut ja lääkäritkään, eivät tuntia pidemmälle suostu mitään lupaamaan. Vastaavasti on ollut hyviäkin hetkiä ja edistymistä. Pojan maitoannosta oli eilen nostettu 6ml kolmen tunnin välein Tyttö saa huomattavasti vähemmän, hällä kun on ylipainoa Eilen oli aamulla painoa ollut yli 700g hiukan saa uusia mittasuhteita paino-ongelmat. Mutta hänellä ei ole paino laskenut syntymän jälkeen sitä 5-10% joka kuuluisi. Tarkoittaa sitä, että keho kerää nestettä. Pissaa ja kakkaa on kuitenkin tullut, joten munuaiset ilmeisesti toimivat.

Jätkä on yllättävän täyspäisesti selvinnyt viime viikon rumbasta. Jolloin oli hoidossa milloin missäkin, jotta mies pääsi sairaalaan ja minäkin kotiutumisen jälkeen (kotiuduin siis viime torstaina). Tänään vietetään vapaapäivää eli olen esikoisen kanssa koko päivän kotona. Mies käy töiden jälkeen katsomassa lapsukaisia. Muutenkin tarkoitus on tämä viikko rauhoittaa ja antaa jätkän levätä/toipua viime viikosta ja purkaa väsymystä yms. Ainakin olen varautunut melkoiseen kiukutteluun :snotty:
(Ajattelin selvyyden vuoksi kutsua vauvoja pojaksi ja tytöksi ja käyttää esikoisesta jätkä nimitystä.)

Mie taas... no, väsynyt ainakin olen. Joudun kolmen tunnin välein lypsämään ja yöllä on melkoisen raskasta herätä. Onhan se eriasia ottaa vauva tissille ja nuokkua samalla kun imettää, kuin ensin käydä pesemässä kädet, hakea lypsykoneen osat, lypsää, tiskata osat huolella, jäähdyttää maito... Puhtaudesta on pidettävä kokoajan erkseen huolta ja lypsyosat pitää joka käytön jälkeen keittää. Sain koneen sairaalalta, mutta settejä on vain kaksi, joten yöhön osuu ainakin yksi keittämiskerta :/
Mutta toisaalta, sekin että lapset saavat miun maitoa on tietyllä tavalla tärkeää. Vaikka raskasta onkin. Hiukan pelottaakin, miten jaksan tammikuulle asti. Vaikka kyllähän se sitten aikanaan palkitsee, kun lapset oikeasti saa rinnalle.