Huomenta kaikille!
Ja hirmuiset onnittelut kaikille pikkuisen saaneille:heart: Ja suuria supistuksia kaikille niitä tarvitseville!!
Meille syntyi ihanainen poika lauantaina 9.10 klo 06.15:heart:
Silloin kun viimeksi viime viikon tiistaiyöllä tällä palstalla haahuilin, niin luulin jo ihan oikeasti, että nyt tapahtuu jotain - ja kun ei tapahtunutkaan, niin turhauduin niin paljon, etten jaksanut edes tulla tänne valittamaan! Tuntui siltä, ettei osaa ollenkaan tulkita oman kroppansa viestejä oikein. Aiemmissa raskauksissa en ole supistellut kuin vasta synnyttämään mennessä ja nyt supisteli tiheään ja kipeästi monta päivää... Ja koko ajan sai toiveita synnyttämään pääsemisestä, mutta aina lopulta kaikki hiipui pois.
No mutta, tulihan se yö lopulta kun sai oikeasti lähteä
Eli perjantain puolella illasta supisti taas tasaiseen tahtiin. Päivällä kävimme siskon kanssa pitkällä lenkillä vauhdittamassa TAAS oireita, ja niitä tuli taas viiden minuutin välein, ihan samoin kuin neljänä edellisenäkin päivänä. Kivut ei taaskaan tosin olleet mitään hirmuisia. Päättele siinä sitten tapahtuuko mitään! Keskiviikkona kun kävimme ä.polilla supistuksien takia olin vain sormelle auki- ja supistukset tulivat kuitenkin jo 2-3 minuutin välein...
Kaiken uhalla passitin sitten mieheni vielä perjantai iltana lentopallon peluuseen ja laittelin pojat normi tapaa nukkumaan. Ajatteli, että jos laitan kaiken valmiiksi ja odotetaan suppareita kello kädessä, mittään ei varmasti tapahdu. Mies tuli pelaamasta puoli yhdentoista pintaan, kävi suihkussa ja söi - sillä välin kipu supistuksien aikaan alkoi olemaan jo ihan kohtalainen.
Vähän aikaa mietitään vielä mitä tehdään: kutsutaanko porukat 15km päästä poikia katsomaan vai heitetäänkö poitsut matkan varrella sijaitsevan siskon luo. Päädyttiin kuitenkin, että parempi viedä siskolle, sillä jos supistukset olisivat taasen laantuneet, niin minulta olisi mennyt hermot äitin hössötyksen kanssa kotona
Matkalla sairaalaan supistukset kovenivatkin hurjaa vauhtia ja tulivat perille päästyä kolmen minuutin välein ja kestoa oli reilu minuutti.
Saliin päästiin suorilla puoli yhden aikaan - pelkäsin sisätutkimusta tehdessä, että vieläkö ne passittaa kotiin, mutta ONNEKSI olin jo 4cm auki!!Käyrillä istuskelin puolisen tuntia ja sitten pääsinkin yllätyksekseni ammeeseen. Mahtava juttu - suosittelen sitä kaikille. Lämmin ja turvallinen fiilis, siellä kynttilän valossa, musiikin hiljaisessa äänessä pääsi rentoutumaan hyvin. Mies nukkui kiikkutuolissa (annettakoon se hänelle anteeksi
) ja minä olin ihan omissa maailmoissani puolitoista tuntia. Altaassa huomasin, että jos rentoutan koko kropan, niin supistukset eivät koske juuri ollenkaan! Oltuani tunnin altaassa, istuin taas hetken kiikkutuolissa ja pystyin siinäkin heittytymään niin rennoksi, ettei supistukset sattuneet ollenkaan. Kun sai ensin hartiat ja pään alueen rennoksi sai myös alakropan mukaan. Supistuksen tullessa työnsin vielä kevyesti alapäätä kiikkua kohti- se tuntui auttavan myös. Olin sen jälkeen vielä puolisen tuntia altaassa, mutta koin, etten saa yhtä rentoa asentoa siellä kuin kiikussa, joten palasin synnytyssaliin istumaan.
Altaan jälkeen olin avautunut 6cm. Kiikustuolissa sitten istuskelin jonnekin viiteen asti, rentouduin, söin välipalaa, lueskelin - tosi hassua - koska aiemmin avautumisvaihe on ollut aika kivulias. Koettakaa rentoutua! Tehosi mulle niin hyvin, että meni ihan luomuna koko synnytys!!!
No mutta viiden jälkeen main olin sitten auennut 8cm ja kätilö ehdotti kalvojen puhkaisua. Minä olin ihan innoissani, pääsisin kohta tositoimiin! Aiemmin kalvojen puhkaisu on aukaissut loppusentit tosi nopeasti ja ponnistuksen tunne tullut heti kuvioihin. Nyt minulla supistukset laantuivat minimiin
Siinä niitä odoteltiin tovi, sain luvan alkaa ponnistella heti kun vaan tuntuu siltä, mutta kun ei kropassa tapahtunut mitään! Kätilö lähti käymään hetkeksi muualla ja sillä välin tuli yksi kunnon supistus ja piti jo ihan ponnistaa, mutta heti kun kätilö tuli takaisin niin nothing. Kätilö sanoi, ettei vielä olisi valmis antamaan oksitosiinitippaa vauhdittamaan supistuksia, vaan odoteltaisiin rauhassa. Tosi mukava odotella siinä pöydällä jalat levällään rauhassa suppareita! Lievempien suppareiden tullessa yritin sitten ponnistaa vähän kovemmin ja lapsi alkoikin tulla ihan hyvin siihen hollille, mutta jämähti sitten tyystin. Tuntui siltä, että se on kyllä tuossa ihan huulilla pää kanavassa ja perse ihan oikeasti repeää. Ei yhtään supistusta! Tässä vaiheessa kätilö sitten avittaa koko ajan käsillä huulia siirtymään siitä pään ympäriltä ja tämä koskee ja kovasti - vauva on päättänyt tulla maailmaan hieman nenä edellä, joten senkin takia töitä joutuu tekemään enempi. Tuntuu siltä kuin tämä vaihe kestää ikuisuuden! Milli kerrallaan kätilö käskee välillä työntämään ja taas hengähtämään ja sama uudestaan. Tämä sen takia, etten repeäisi pahasti. 25 minuutin ponnistamisen jälkeen poika on vihdoin ja viimein maailmassa - ja kuinka ollakkaan kivut ovat historiaa! Ihmeellinen tuo äidin rakkaus, mitä se saakaan aikaan:heart: Ihana poika, 4030g, 53cm pipo 36. Isoin lapsistani ja sitten vielä se väärä tarjonta - töitä sai tehdä tällä kertaa tosissaan, mutta kaikki sen arvoista!
Nyt ollaan oltu kotona maanantaista ja päivät menee ihan vaan ihastellessa... Sairaalassa minulla oli maailman mukavin huonekaveri, joten sekin aika meni rattoisasti! Isoveljet ovat ihan haltioissaan pikkuveljestä - voi että, voiko ihminen olla enää onnellisempi.
Kaikkea hyvää teille, toivon pikaista pääsyä vauvantuoksuiseen arkeen kaikille:heart:
Toivottasti juttu jatkuu syntyneiden pinossa, mukava saada vertaisseuraa kanssa siskoilta!
sannri ja poitsu 4vrk
