Lokakuun lapset 2013 <3 *elokuussa*

Keskussairaalakäynti meni eilen ok. Verenpaineet oli huipuissaan eli tiheitä neuvolakäyntejä jatketaan. Kontrolli kahden viikon päähän. Koko arvioa rv 32 1600 g. Painonputoamisesta ei tullut pyyhkeitä vaikka neuvolan terkka niin epäilikin. Mullahan on ollut tyttöolo koko raskausajan ja nyt se sai vahvistuksen eli tuonne etusivulle voi päivittää tyttölupaus. Ensimmäiset mekot ostettu <3 Tulokas painaa päällään jo ihan kauheasti. Tänä aamunakin tuntui samalta kuin ponnistuksessa =) eli laskeuduttu on.
 
Tietoja yritetty päivittää ajantasalle, toivottavasti kaikki on edes suht oikein. Tyttö- ja poikalupaukset näyttäisi olevan tasan. Jos joku viitsii ja jaksaa tarkistuslaskea, niin olisin kiitollinen. :)

Kivunlievityksestä on ollut puhetta. Mä sain esikoisen synnytyksessä pelkästään epiduraalin siinä 6-7 sentin kieppeillä. Sinne asti meni kohtalaisesti ilman mitään lääkkeitä. Sairaalaan tullessa olin 4 cm auki ja silloinkin olo oli vielä sellainen etten ollut edes varma, pitääkö sairaalaan nyt lähteä. :D Sitten lilluttelin seuraavat sentit ammeessa jonka jälkeen siirryttiin saliin ja siellä sitten kun homma ei näyttänyt kauheasti edistyvän, sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Seuraavat pari senttiä meni kivuttomasti, mutta viimeisen sentin aukeaminen kesti tuskallisen kauan, epiduraalin vaikutus lakkasi ja kivut oli järkyttävät. Mutta mitään lääkkeitä en halunnut, koska ekasta rv21 keskenmenosta viisastuneena en halunnut mitään kipupiikkejä tai muita aineita jotka pistävät pään sekaisin, koska niistä tulee mulle vaan pahoinvointia. Suunnilleen samalla reseptillä toivoisin tämänkin synnytyksen etenevän, mutta katsotaan mitä tapahtuu, sitähän ei voi etukäteen kauheasti suunnitella.

Muuten täällä kaikki ennallaan, lepääminen tekee hyvää. Tuntuu että on vuosikausien univelat nukuttavana enkä millään meinaa saada nukkumisesta tarpeekseni. Mahaotus myllää välillä tosi ahkerasti, en tiedä yrittääkö se siellä kääntyä johonkin suuntaan vai mitä tekee, toivottavasti nyt vaan pysyisi pää alaspäin loppuun saakka.

Leijonamama ja Jytä-Jamppa rv 33+1
 
Heips.. Keskussairaalassa poli käynti tehty. Sokerit pysyneet kohdallaan ja vauvan koko keskiluokkaa tällä hetkellä, noin 2,7kg. Seurantakäynti viikolla 38 jolloin päättävät saanko käynnistyksen vai en. Lääkäri varmisti meidän vaavin sukupuolen,eli saatiin tyttölupaus. Jännää jo odottaa milloin näkee pienen :)

kivunlievityksestä ekasta sain kohdunkaulan puudutteen joka toimi hyvin. Muuta ei kerinny saamaan. Toisesta kerkisin saada hätäseen spinaalin jonka haluaisin nyttenkin.. Saa nähdä miten käy..

mut hyvää lämmintä viikkoa kaikille nautitaan viel.

muumimamma-81 34+5
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Hei taas:wave:

Neuvolassa käyty ja kaikki oli ok, vauveli kääntynyt rt-tarjontaan minkä oonkin huomannu. Ylhäällä on vielä ja varmaan loppuun asti ku mulla ei oo ku esikoinen laskeutunut kunnolla/kiinnittynyt. Sf-mitta oli 32,5cm eli yläkäyrällä mennään, vaikka mulla on varmaan näistä 6:sta raskaudesta kaikista pienin maha!Omituisen pieni omasta mielestäni verrattuna muihin raskauksiin.

Kivunlievityksestä on ollu puhetta...Mää sain spinaalin ekassa synnytyksessä joka ei tehonnu. Muut synnytykset oon menny ilokaasulla ja ihan lopussa(n. ½h ennen syntymää) oon ottanut kohdunkaulan puudutteen. Samalla kaavalla aattelin tämänkin pykästä, mahdollisimman luomuna :) Epiduraalia/spinaalia en halua missäännimessä! Mulla synnytykset on mennee aikalailla samallalailla, ja aika nopeaa (5h,7h,2,5h,4h ja 4h), rentoutumalla ja oikealla hengitystekniikalla oon menny pitkälle. Sairaalaan mennessä oon ollu aina auki n.4-6cm, siellä oon sitten naukkaillu tarpeenmukaan ilokaasua ja hengähtänyt hieman, sitten oon pyytänyt kalvojen puhkaisun ja samalla kohdunkaulan puudutteen ja sitten onkin saanut alkaa heti ponnistaan:D. Mulla on sattunut hyvät kätilöt ja varsinkin nuissa viimeisimmissä synnytyksissä mua on kuunneltu tosi hyvin ja tehty just niinku oon halunnu, vaikka oonkin pyytänyt tekemään tuon kalvojen puhkasun ja kohdunkaulanpuudutteen eri järjestyksessä ku se yleensä tehdään. Mutta musta tärkeintä on osata rentoutua ja hengittää oikein, koska mitä enempi jännittää sen kipiämpää käy ja hitaampaa synnytys etenee.


Sinnuli poks rv33+0
 
  • Tykkää
Reactions: kääkkis82
Kiitos Leijonamama tietojen muutoksista :)

Kivunlievityksestä:
esikoisesta en kerennyt saamaan kuin pudenaalipuudutuksen, ja se kyllä oli ihan riittävä. En tuntenut supistuksia niinkään kipeinä (vaikka oli kyseessä käynnistetty synnytys), vaan lähinnä polttoina ja voimat vievinä. Reisissä ei tainnut olla yhtään paukkuja jäljellä synnytyksen jälkeen, ja en olisi pystynyt salista kävelemään osastolle missään nimessä, koska jalat yksinkertaisesti pettivät alta. Ilokaasun pyydän poistamaan tällä kertaa suosiolla heti alkuun, koska siitä ei ole minulle mitään hyötyä. Mulle kuuluu raskausoireisiin kroonisesti tukkoinen nenä, joten en saa sitä hengitettyä tarpeeksi, jotta se auttaisi.

SF-mitta: Mulla kaksi viikkoa sitten neuvolassa sf-mitta pompsahti alakäyriltä yli yläkäyrän. Viime viikolla eri mittaaja sai yläkäyrän alle menevän mitan, mutta toissapäivänä neuvolassa oli mitta taas yli yläkäyrän. Nyt odottelen aikaa keskurille tarkempaan ultraan, että voivat tehdä kokoarvion. Vielä en jaksa olla huolissani, koska esikoisesta sf-mitta oli koko ajan yläkäyrillä, ja syntymäpaino viikolla 42+0 oli 2,8 kg.

clearbrook 34+5
 
Sf-mitat eivät kerro kuin sen kasvaako vaavi tai ei. Mitta on vanhanaikainen ja sen pätevyys vauvan koon ennakoimiseen ei siis päde. Se jos yläkäyriltä yhtäkkiä pudotaan alakäyrille se saattaa kertoa, että vauva ei kasva oikeaan tahtiin. Ja mittaushetkellä vaikuttaa myös vauvan asento tulokseen.
Itselläni kohtu sen muotoinen, että on hyvin tarkkaa, että mittaus tehdään aina samasta kohdasta, koska muuten tulos heittää paljonkin.
Kaikki lapseni olleet n. 3-alle 4kg, vaikka monesti sf-mitta ylärajoilla.
 
Juu, ei se sf-mitta oo monestikkaan verrannollinen vauvan kokoon... Mullaki ollu aina yläkäyrällä/sen päällä ja lasten syntymäpainot olleet 3100-4100g. Tokassa raskaudessa jouduin tutkimuksiin ku sf.mitta oli niin iso, ja siellä selvis että vauva onkin liian pieni, jonka kasvua seurattiin loppuun asti. Syntymäpaino oli lopulta 3100g(rv 40+5).
 
Mitäs kaikkea täällä onkaan juteltu, hirmusesti tullu tekstiä. Lukemassa kyllä tulee käytyä, mutta siinäpä se. :)

Kivunlievitys, tarkotus on ottaa sitten se mikä tuntuu parhaalta sillä hetkellä, ei oo sen kummempia suunnitelmia, avoimin mielin siis. Eka oli sektio ja laittovat spinaalin. Nyt siis tulossa alatie synnytys jos vaan pysyy rt:ssa loppuun saakka. Ainaki maanantaina vielä majaili niin, eikä suuremaa muljahtelua oo tuntunu.

Huomenna synnytystapa-arvio. Meillä täällä vaihtuu lääkäri niin sen vuoksi nyt jo tuo arvio. Tilalle tulee vissiin joku kokemattomampi joka ei niitä tee ja sitten ne ajat siirtyy äitipolille.

Viime neuvolassa kaikki ok. Vauvan sykkeet oli vaan tosi korkeat, johtu luultavasti aamujumpasta tai sitten siitä kun makasin selällään aika kauan. Täytyy sanoa siitä lääkärissä, tuleeko sen takia jatkotoimenpiteitä.SF-mitta menee mulla ihan alakäyrillä. Maha oli jo jonkin verran laskeutunu jonka oon itekin huomannu.

Jee, täällä alko tänään äitiysloma!!!! Saikulla olinkin jo reilut 10 viikkoa, supistusten takia, huh!


Pauki 35+0 Poks poks!! :)
 
En miekään tuosta sf-mitasta ole sen enempää huolissani, ainakaan ennen ultraa :) Olen vaan onnellinen, että pääsen keskussairaalaan parempaan ultraan ja kokeneemmalle lääkärille. Meillä on täällä neuvolassa tosi huono ultra (siis oikeasti sillä on ikää ainakin yli kaksikymmentä vuotta) ja mun lääkäri on vasta puoli vuotta sitten opetellut yleensäkin ultraamaan. Tosi kiva, että pääsee näkemään kunnon kuvia vielä vauvasta ennen syntymää :)

Jos tää nyt maltaa mahassa pysyä sinne ultraan asti... Eilen illalla taas pari tuntia oli kipeitä supistuksia, mutta kun tulevat vaan vartin kahdenkymmenen minuutin välein, niin ei vielä tarvinnut synnärille soitella.

clearbrook 34+5
 
Onpas tänne taas tullut tekstiä :) täällä alkoi äitiysloma, 35+0 POKS!

Kivunlievityksestä: mulla sama homma kun clearbrookilla, esikoisesta ehdin saamaan vain pudendaalipuudutuksen. Toki käytin alkuun ilokaasua ja aqua-rakkuloitakin testasin (ei toimineet minulla). Kyseessa siis käynnistetty synnytys hepatogestoosin vuoksi, jouduttiin avittamaan supistusten alkua oksitosiinilla mikä teki ainaki mun synnytyksestä melko nopean, rajun ja kivuliaan. Siinä vaiheessa kun olisin epiduraalin saanut (auki n. 5cm), kohdunsuu avautui täysin n. 20 minuutissa. Kohdunkaulan puudutetta yrittivät antaa mut se kaula hävis alta, joten pudendaali oli ainut vaihtoehto. Mut auttoi kyllä hyvin ponnistusvaiheeseen :) Tilanteen mukaan tälläkin kerralla mennään mutta toivoisin kyllä luonnollisesti käynnistynyttä synnytystä.. käynnistys on edessä jälleen mutta toivoahan saa aina :)

Olo ollut kyllä melko vaihteleva. Liitoskivut riivaa jatkuvasti, kävely on jo melko hankalaa. Yölliset supistukset, jonkin verran kipeät siis, valvottavat. Onko muilla samanlaista ongelmaa? Päivällä ei kipeämpiä supistuksia juuri tule, mutta öisin senkin edestä. Lisäksi ihana hepatogestoosikutina on pahentunut, kai kuuluu taudinkuvaan vaikka arvot onkin suht hyvät. Oloa ei paljon helpota kun tietää, että synnytys on ainut mikä sen kutinan poistaa : /

Kauhea valitusviesti mutta pakko välillä päästä purkautumaan, pahoittelut.. Onneksi jäljellä enää muutama viikko! Ja joo, onhan tuossa äitipolilla ravaamisessa puolensakin, pääsen sentään parin viikon välein näkemään ultrassa pikkuisen ja saan painoarvionkin :)

Voikaa hyvin ja nautitaan alkavasta syksystä!

taco + pikkuinen 35+0
 
Nopeat kuulumiset.. Eilen kävin taas labrassa,mutta tuloksia en saanut eilen vielä tietää joten tänään lääkärillä varmasti selviää että onko arvot noussut vai laskenut ja toivon todella että saisin myös tietää mitä tapahtuu jos ovat nousseet.. Painajaiset seurasivat uniani koko viimeyön ja vessassa juoksemista ja viiltävää kipua alavatsassa.. ihan kuin olisin saanut jotain sähköiskuja!!?? Otan senkin puheeksi kun näen lekurin.. jos vaikka osaisi kertoa mistä johtuu.. Kutinat on kyllä pahentuneet,mut sekin voi johtua mistä vain.Sen olen tämän sairauden aikana oppinut huomaamaan,ettei aina ole kyse arvojen noususta vaikka kutiaa enemmän joten nyt toivotaan että ne olisi laskuun päin..

POKSISTAPOKS 34+2 yana ja 6v. lapsonen =)
 
Maanantaina mulla olikin lääkäri jossa sairaslomaa jatkettiin äitiyslomaan saakka, eli tämä ja ensi viikko. Lääkäri myös teki pikaisen sisätutkimuksen paikkojen tarkistamiseksi mutta ei saanut kuin vähän sormenpäällä koitettua kohdunsuuta niin melkein huusin kivusta, niin tuskallisen kipeää se otti. Mistä voi johtua että kohdunsuu on noin arka? Lääkärikin vähän pelästyi että mihinkä sulla ottaa kipeetä eikä uskaltanut enempää rassata paikkoja. Sanoi kuitenkin että paikat tuntuisi olevan ok noin sormenpäätuntumalla.

Mua jännittää synnytyksessä myös se epparihaavan ompelu. :D Uskokaa tai älkää, mun mielestä se oli karmeampaa kuin itse synnytys. Ja mä nyt ainakin oletan että eppari leikataan niinku viimeksikin, ei niin hyvää tuuria voisi olla että säästyttäisiin siltä, ja sitten pitää taas ilman puudutusta tikata. Iyyyyh. Tai osa tikeistä meni viimeksi vielä epiduraalin vaikutuksella tai jollain muulla ihmevoimalla, mut sit kun joku tikki piti vaihtaa hetken päästä kun olivat vähän huonosti kiinni (kun istukkaa piti alkaa irrottelemaan kesken tikkien laiton), niin se tehtiin ilman puudutusta ja voi ziisus kun kävi kipeetä! Jotain puudutuspyyhettä tai ainetta ne yritti iholle laittaa mutta eipä sillä mitään tehoa ollut. Kätilökin kummasteli että sä oot just SYNNYTTÄNY ja silti huudat jonkun vaivaisen tikin vuoksi. :)

Mä luulen että meikäläisen vauva on kääntynyt poikittain tai väärinpäin. Yhtenä iltana mahassa kävi sellainen myllerrys että luulin vauvan tulevan kohta tuosta nahkan läpi ulos, niin kovaa se heittelehti siellä puolelta toiselle. Ja sen jälkeen on olo ollut taas jotenkin tukala ja vauvan hikkakin tuntuu taas tuossa ylempänä, kun se kauan aikaa tuntui siellä ihan virtsarakon tuntumassa. En vaan oikein hahmota että miten se siellä on, mutta kovasti kiristää ja puristaa ja tuntuu ahtaalta, kun välillä oli niin hyvä olo mahassa kun vauva oli raivotarjonnassa. Toivottavasti ei nyt ainakaan ihan perätilaan käänny koska ei se kohta siitä enää pääse kääntymään takaisin, kun viikot tässä etenee.. Ja lääkärikään ei maanantaina ollut varma onko lapsen pää tuolla alhaalla vai ei, merkkasikin neuvolakorttiin kysymysmerkin.
 
Kivunlievityksestä mulla esikoisen synnytys kesti todella pitkään. Ensin kärvistelin kokonaisen vuorokauden kotona supistusten kanssa jotka olivat sen verran kipeitä että maata ei pystynyt niiden tullessa. Ainut ongelma oli vaan se että suppareitten väli heitteli todella paljon ja monesti meni yli 10min ja seuraavassa hetkessä taas 5min... Lopulta olin niin väsynyt supistuksiin ja siihen että en voinut levätä että mentiin synnärille. Päästiinkin suoraan saliin vaikka olin auki vain vaivasen 1 cm! voi jessus, olin luullu että noilla kivuilla oltais oltu jo pitemmällä...:'( Salissa ehdittiin sitten olemaan toinen vuorokausi ennen kuin vauva lopulta syntyi joten kivunlievitykset oli todella tarpeen. Multa ei edes kysytty mitä kivunlievitystä haluan, vaan totesivat että on tulossa pitkä synnytys joten tarvitsen epiduraalin pumppuna jotta sitä voidaan lisätä aina tarpeen tullen lisää. Ennen epiduraalia olin kokeillut aquarakkuloita joista ei ollut apua, ja ilokaasu oli mukana läpi synnytyksen. Kätilö myös paineli kipupisteitä mutta siitä ei ollut myöskään apua.

Toka synnytys kesti onneksi vain 6h. Sairaalassa olin alkuun 2h ammeessa mikä oli taivas! En tuntenut kuin 1/3 supistuksista vaikka niitä tulikin tiheään! Ammeesta pois ja suoraan keinutuoliin ilokaasun luo. Kun tämä ei enää auttanut tarpeeksi niin sain spinaalin, minkä vaikutus kestikin sitten koko ponnistusvaiheen ajan. Ainut huono vain että sain spinaalista ilmaa tuonne aivokalvojen väliin ja sen seurauksena piti tehdä veripaikka 2vrk synnytyksen jälkeen.

Tässä kolmannessa synnytyksessä haluan ammeeseen, ilokaasun ja oon ajatellut että jos vaikka kohdunkaulanpuudutteen ennen ponnistusta. Mulla on jäänyt pelot esikoisen kaameista synnytyskivuista enkä tiedä kuinka valmis olen tälläkään kertaa kohtaamaan kovimpia kipuja. Spinaalia mulle ei enää kannata laittaa tuon ilman kertymisen vuoksi, mutta epiduraali olis mahdollista Ehkä kuitenkin haluan olla aktiivisemmin mukana synnytyksessä? :confused: Toivon että synnytys olis suht nopea että pärjäisin miedommilla dropeilla :) Mutta vaikeahan tuota on etukäteen kovin tarkkaan suunnitella, paljon vaikuttaa kuinka nopeasti avautuu ja missä vaiheessa menee vedet, mulla ainakin supparit voimistuu roimasti vesien menon jälkeen :kieh:

Minä jäin myös eilen loppuajaksi sairaslomalle! Ihanaa, vaikka tekemistä riittääkin yllin kyllin ennen vauvan tuloa, mutta on tämä silti suuri helpotus mun jatkuvaan väsymykseen! Tämä nuori mieslääkäri vaan meinas ensin että jos kävisin kuitenkin vielä vaikka 2 päivää viikossa töissä...musta tuntuu että itku tulee kun olin niin odottanut että saisin jäädä jo kotiin. Kirjotti kuitenkin onneksi saikun koko ajalle.. Mutta vähän jäi sellanen olo itelle että olisin vaan jotenkin laiskuuttani halunnut saikulle kun hän ei sitä itse mitenkään mulle tarjonnut vaan homma oli mun tahdosta kiinni. Mutta mulla on kokopäivätyön lisäksi kaikki kotihommat, lastenhoidot, kaupassakäynnit yms hoidettavana yksin kun mies on aina raksalla. Kyllä tuo aiheuttaa paljon väsymystä ja stressiäkin, joten ei aio potea huonoa omaatuntoa vaikka jäin pois. Lisäks mun verenpaineet on todella alhaset mikä aiheuttaa jatkuvaa tunnetta että taju lähtee. Lääkäri käski syödä salmiakkia ja lisätä suolaa ruokaan jotta olo vähän tulis vakaammaks. Tuntu hölmöltä olla töissä hoitamassa muita kun itse ei pysty pitämään itsestään tarpeeksi huolta..

dita rv32+4
 
Hei vaan pitkästä aikaa..
Käyn joka aamu ja ilta lukemassa kuulumisia, mutta joko pitääkin sitten nousta päivän askareisiin tai ilalla sitten nukahdan ennenkun ehdin itse kirjoitella mitään

Nyt oon sairaslomalla toista viikkoa ja tämä jatkuukin sitten mammikseen asti
Supistelee ja lisäksi kuvioihin tulivat imakat liitoskivut. Seisomatyössä loppupäivä oli melkoista tuskaa ja viikonloput menivätkin sitten vuodelevossa ja kiukutellessa kipujen kera koko perheelle :(

Huomenna menen ylimäräiselle nlalääkärikäynnille, jotta tsekataan kohdunsuun tilanne a otetaan jotain näytteitä tulehduksen poissulkemiseksi.
Samal vosin kysäistä tästä kasvavasta voimattomuudesta. Ihan kummallisesti tuntuu välillä että lyyhistyy kasaan, kun voimat katoaa. Loman jälkeen tuntui etten jaksanut pitää käsiä ylhäällä ja nyt tuntuu samale ihan levossakin. Ei kiva.
Onhan raskaus toki rasite elimistölle, mutta tämä on ihan uutta

Muuten nautin raskaudesta ja rakastan pyöristyvää masua päivä päivältä enemmän.
Yöt olen saanut nukkua hyvin, tuntuu että unet senkun paranevat loppua kohden ;)
Samalla myös käyn läpi pientä surutyötä, koska todennäköisesti tämä on viimeinen kerta, kun saan helliä masuasukkia.
Ja edessä on siis viimeinen synnytys ja sitäkin odotan hieman kaihomielellä.. Olen aina jollakin kummallisella tavalla nauttinut synnytyskivusta tai ehkä ennemminkin siitä, mihin se johtaa
Ja sen lopputuloksen kun pitää mielessä koko synnytyksen ajan, niin kipukin tuntuu siedettävältä :)

Mulla ei ole mitään suunnitelmia synnytyksen varalle, katson mihin asiat etenevät. Synnytystä kun ei voi käsikirjoittaa, niinkuin ei elämää yleensäkään.
Keskityn hengittämään ja lasken supistuksia, koska niin pääsen pian jyvälle, minkä kestoisia ne ovat ja sillä tavalla tiedän missä vaiheessa kipu on kovimmilaanj a milloin se hellittää. Näin pääsen kivun yläpuolelle ja voin hallita sitä.
Lämmin kauratyyny on varmasti jälleen paras kaveri ;)
Jos tilanteet vaativat jotain lääkeellistä lievitystä, niin toki oon avoimin mielin niillekin, mutta yleensä kun tuntu siltä, että nyt ei enää kestä, niin kipu hellittääkin hetkeksi ennen seuraavaa supistusta
Ainoa, että epiduraalia tai muita selkään pistettäviä puudutteita en suostu ottamaan!!

Masu on täälläkin kovin siro, vaikka sf huitelee yläkäyrän tuntumassa.
Aikaisemmissa raskauksissa mitta on kyllä ollut suoraan verrannollinen vauvan kokoon; yläkäyrän yläpuolella keikkunut oli iso vauva 4,36 ja lapsivettäkin oli reiluhkosti (ja olo todella tukala) ja kiloa pienempi siellä keski-alakäyrän välimaastossa
Toki toivon, että tämä syntyisi normaalimitoissa, varsinkin kun todettiin nyt rd. Vaikkakin mittaillessa kaikki arvot olleet normaaleja eikä ruokavalioon kuulu ylenmäräiset mässyt, liikojen hiiareiden ei ainakaan luulis kasvattavan vauvaa

Mukavaa loppuviikkoa ja oikeen hyvää mammista kaikille äippälomalaisille :flower:

Pottusäkki ja Iisak :heart: 31+1
 
POKS 31+0! Aika sen kuin vähenee :) Tänään oli neuvola käynti ja seuraava onkin viimeinen lääkärineuvola kolmen viikon päästä.
Kaikki oli hyvin. Syke vauvalla oli 130-140 yleensäö on ollut 140-150 nyt oli sitten hieman rauhallisempi. Hb noussut ihan mukavasti tuolla rautakuurilla nyt oli 119,kuin viime kerralla oli 103 vain. SF mittakin ihan mukavasti kasvanut 29 nyt kuuin viimeksi oli 24,5 Verenpaineet aika samana pysyneet matalana 98/59 Painoa ihan kiitettävästi tullut 7 kg nyt tähän asti jo kertynyt Tarjontaan kirjasi poikkitila? Että ei ihan vielä ole pääkiinnittynyt lähtöasemiin,vaan on hieman sivussa.

Malinelle24+masukki 31+0
 
Toisissa sairaaloissa ei enää leikata varmuuden vuoksi epparia. Annetaan repeytyä, koska on huomattu, että lievä repeytyminen on parempi kuin leikattuna. Minulla on leikattu vain ja ainoastaan ensimmäisen synnytyksen yhteydessä. Ja kyllä se oli kipeempi kuin repeytymät. Ja koska vaaveja paljon tullut viimeisimmissä ei edes repeytymiä ole tullut.

Kyllä ainakin minulla on kohdunsuu mielettömän kipee ollut aina raskauden puolivälin jälkeen. Ja myös koko mahan alue kosketuskipee.

Tänään taas lisättiin mun astmalääkitystä. Toivottavasti yskä laantuisi taas, ettei tarvitse keuhkoja yskiä ulos.

Synnytyskivuista nauttija taitaa olla masokistiluonteinen.:):) En mitään pelkää niin paljon kuin niitä kipuja. Tekee mieli jo itkeä etukäteen. Ja kyllä se on ihme, että niiden oikea aste unohtuu nopeasti. Muuten en antaisi miehen tulla lähellekään. Tai sitten se lisääntymisvietti vie suuremman voiton ja peittää sen kipumuistin niin hyvin.:)
 
Mulle on kokeiltu noissa kivunlievityksissä varmaan aikalailla koko skaala...

Ekassa ( käynnistetty), aivan huippujuttu oli jumppapallo. En pystynyt olemaan missään muualla kun keinuttelemassa sen pallon päällä ja lämpöinen kaurapussi etu ja takapuolella. Otin aquarakkulat ja supistuskipu hellitti niiden avulla selästä, mutta jatkui kyllä etupuolella. Myös se kipupiikki heitettiin kankkuun jossain välissä ja oli aivan hyödytön. Sitten kokeiltiin ilokaasua ja aloin vaan oksentamaan siitä järkyttävästä kivusta ja lopulta epiduraali ja hätäsektioon kun olin 8 cm auki ( napanuora aivan solmussa raajojen ja kaulan ympärillä, sydänäänet laskivat).

Tokassa synnytyksessä otettiin heti lämpötyynyt ja pallo käyttöön + mies hieroi selkää ( homeopaatit olivat myös käytössä). Keinutuoliakin kokeilin ja aquarakkulat sain pariin kertaan, ne toimivat hyvin. Pääsin myös ammeeseen ja siellä tuntui todella ihanalta :) Saliin siirryttiin kalvojen puhkaisua varten, mutta vedet menivätkin sitten ihan itsekseen ja sain aika pian taas epiduraalin, ennen sitä nappailin ilokaasuakin. Pian tuli ponnistuksen tarve ja ehdin ponnistella vaan jotain 10 min. itsekseni, kunnes lääkäri tuli imukupin kanssa paikalle, siitä 10 min. ja tyttö syntyi :) Epparin joutuivat siinä tekemään ja tikkaamaan ihan kunnolla, mutta olo oli kyllä itsellä todella hyvä.

Kolmas synnytys oli ensimmäinen missä olin jo 3 cm auki sairaalaan mennessä. Pääsin samantien ammeeseen, missä olin 7 cm aukeamiseen saakka ja siitä siirryttiin saliin, jossa sain spinaalipuudutuksen. Vedet menivät nopeasti, mutta sen jälkeen synnytys pysähtyi :( Lääkäri kävi tarkistamassa, että paikat antaisivat hyvin kyllä periksi, että avautui ihan 10 senttiin, mutta vauva ei lähtenyt laskeutumaan. Menimme sitten kiireelliseen sektioon ja vauva oli avotarjonnassa ja kookas.

Kaikki oli tai olisi olleet suht nopeita synnytyksiä: eka 12h, toinen 6 h ja kolmas 4 h + kaikkia on vauhditettu oksitosiinilla.

Tämä on siis suunniteltu sektio juuri noiden kahden sektion vuoksi. Ei tarvitse kivunlievityksiä miettiä, kun heitetään suoraan eppari selkään. Kipuja ei pahemmin tarvitse sietää, paitsi sen leikkauksen jälkeen on kyllä hirveää : /

Mulla on nyt henkisesti tän raskauden kanssa joku kriisi, en jaksaisi enää yhtään tätä, vaikka onkin ollut paras raskausaika kaikista. Tuntuu, että kaikki on täällä rempallaan ja ketuttaa kun ei tietty itse saisi, eikä pitäisikään tehdä mitään rankempia hommia. Silti kun alkaa ottaa päähän, niin raahailen yksinäni täällä hyllyjä ympäriinsä ja teen muuta typerää. Kaikenpäälle iski räkätauti, jatkuvasti saa niistää ja on vetämätön olo, saa vahtia varsinkin tuota pienintä muksua kuin haukka , kun ei se mieti kuin tyhmien tekoa jatkuvasti ja vanhin viettää koulumatkoillaan aina tunnin ( kävelisi sen 10 minuutissa...), sitä saa vahtia ja heittää joka päivä arestia ton kuppailun takia. Hänellä on kyllä luuri millä voi soittaa jos tulee jotain, mutta nyt tuntuu että tästä lorvimisesta alkaa tulla ihan tapa + läksyt ei kiinnosta yhtään, vaikka koulua on mennyt sen hurjat pari viikkoa. Kaikki yskii ja kukaan ei nuku yöllä. Stressaa miten jaksan, kun on vauvakin täällä :( Ääh..Nyt on taas paska päivä, niin tulihan avauduttua.

kääkkis ja sisu 32+4
 
Mulla alkoi nyt vasta erinäiset vaivat.. Liitoskipuja on ollut jonkin verran ja muutamina öinä vaivana olleet levottomat jalat. Viime yönä keksi niihin onneksi aika toimivan konstin: jalat ylös vartiksi ja sen jälkeen iso tyyny polvien väliin (kun kyljellään nukkuu). Sain taas unen päästä kiinni. Johtuikohan levottomasta yöstä, että näin myös varsin levottomia unia. Meidän poika syntyikin mukamas tyttönä ja olin ihan ihmeissäni kaikkien poikien vaatteiden ja pikkuautojen keskellä :LOL:

Vauvan huone on nyt valmis vihdoin ja nyt vaan odotellaan vaunuja saapuvaksi. Otettiin pikatoimitus kaiken varalle ja niiden pitäisikin tulla ens tai seuraavalla viikolla viimeistään.

Nii 34+6
 
Kääkkis tiedän hyvin tunteen kun kaaos ympärillä stressaa.. Aiemmissa odotuksissa mulla on ollut koti tip top jo hyvissä ajoin ennen laskettua-aikaa, mutta toisin on tällä kertaa. Me rakennetaan taloa ja alunperin oli tarkotus muuttaa ennen vauvan syntymää, noh se aikataulu meni romukoppaan ja tällä hetkellä muuttosuunnitelmat menevät loppuvuoteen. Kaappien siivousta/tyhjennystä oon tässä nykysessä kodissa yrittänyt saada aikaseks jotta ei sitten olis ihan kaameet pakkausoperaatiot joulun aikoihin. Haluisin vielä viedä osan tavaroista kirppikselle kun ei viittis ylimäärästä kamaa roskiinkaan heittää, enkä tosiaan halua raahata niitä uuteen taloon kun muutetaan! Toivoisin että raksakin etenis vielä paljon ennen vauvan tuloa, jotta mies ehtis viettää aikaa meidänkin kanssa eikä raataa yötämyöten talon kimpussa. Lisäks opiskelen työn ohessa, mutta nyt teen just vikaa kurssia ennen synnytystä, ja aion saada kirjallisen raportin huomiseen mennessä palautuskuntoon jotta voin ainakin opiskeluhommat jättää hetkeksi unholaan. Onneksi nyt eilen sain jäädä loppuajaksi sairaslomalle töistä niin se tuo onneksi helpotusta tämän kaaoksen keskelle. Voi kun kaikki muu ylimääränen ympäriltä katoais ja vois vaan keskittyä kodinlaittoon ja lapsiin, ja vielä kun joku antais mulle osan omasta energiastaan :| Mutta on tämä odotus silti vielä mukavaa, ja eiköhän tässä ehdi hieman levätäkin ennen pikkusen tuloa :heart:
 
Tsempit täältäkin teille, jotka kärsitte erinäisistä vaivoista!

Maanantaina oli neuvola ja tyttönen oli kääntynyt vihdoin pää alaspäin. Olinkin jo ounastellut sitä kun viikon verran on tuntunut ihan alavatsassa ja nivusissa erilaiselta kuin aikaisemmin :)

Muutaman viikon päästä on kasvukontrolli raskausdiabeteksen takia. Sf-mitta menee kyllä ihan alarajan tuntumassa, että ei kai vauva liian iso ainakaan ole.

Synnytys on kyllä alkanut pyöriä päivittäin mielessä. Miten siitä voi selvitä hengissä, mitä jos en osaa synnyttää, mitä jos jotain käy......

Onneksi on viel puolisentoista kuukautta aikaa sulatella ajatusta, että toi lapsi pitäis oikeesti saada uloskin :D

Viikkoja tänään 33+2
 
Terveiset yökukkujalta! Ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinen kerta kun kukun näihin aikoihin. Vauva tuntuu olevan rauhassa mahassa tosin nyt alkoi hikkailla, en tiedä mikä herättelee näihin aikoihin.

Ihana kuulla ihmisten synnytystarinoita! Ja tuon kivunlievityksen kokemuksia...

Synnytysohjelmista joku kyseli, eli ainakin ylen kanavilta tullut Kätilöt (norjalainen?), Apua meille tulee vauva (tanskalainen?) ja jossain kohtaa tuli jostian liviltä tai avalta sellainen kun Pieniä ihmeitä muistaakseni. Olen siis ollut jo kuukauden sairaslomalla ja sinä aikana noita katsellut. Mulla on päivät kaikki ihan sekaisin ja ajat, että ikävä kyllä ei ole hajuakaan tarkemmista tiedoista :D Netistä ainakin luulis noita löytyvän vielä... Kohtahan alkaa erilaiset äidit taas uusilla jaksoilla.

Raskausvaivat senkun lisääntyy täällä. HArkkarisupistukset tulevat aina hassusti niin, että supistelee pari päivää todella paljon ja sitten yhtäkkiä ei mitään. Viime päivinä tullut voimakas paineentunne alapäähän ja kipua myös. Koko vatsa tuntuu itseasiassa aika aralta aika ajoin ja lanneselän alueella jomottavaa kipua. Onneksi hoksasin ottaa Panadolin tuossa, johan helpotti!

Synnytysjännitys alkaa iskemään, vaikea uskoa että se on enää muutaman viikon päässä. Olen saanut tässä päähäni, että lapsukaiseni syntyy joitakin viikkoja ennen laskettua aikaa. Toiveajattelusta on kyse, mutten saa ajatusta enää pois ja hirvittää kuinka pitkäksi aika käy jos/kun lapsi ei tulekaan kun vasta lokakuun lopulla, niin että mennään se 42+0 :S Uskoisin hajoavani täydellisesti siinä kohtaa...

Tänään muuten hösäsin kotona koko päivän eli siivoilin ja järjestelin vauvan huonetta. Kyllä kostautui taas, olin loppupäivän niin helkkarin kipeenä! Lepoa vaan tarvitsee niin paljon enemmän kun ennen. Ensi ma alkaa virallinen mammis!

Luna ja mysteeriotus 34+4
 
Luna mulla oli eilen sama vika, että liika energisyys kotona kostautui sitten taas kipuna, jäykkyytenä ja supisteluina. Olin 1,5 viikon lepäämisen jälkeen yhtäkkiä täynnä energiaa ja siivosin ja järjestelin ja leivoin ja pyykkäsin jne, ja sit illalla hyvä kun pääsi taas kävelemään enää.. Pitäisi malttaa ottaa iisisti vaan. Supistuksetkin on kipeytyneet tosi paljon lisää, ne ei ole enää pientä menkkajomotusta vaan oikein toden teolla saa jo hengitellä ja keskittyä siihen kipuun ja sen ohi menemiseen. Onneksi niitä ei tule säännöllisesti, mutta päivittäin kyllä monta.
 
Täälläkin supistelee päivittäin, enemmän ja vähemmän. Tänään käyty synnytystapa-arviossa. Paikat on kiinni, eikä pehmenny tai lyhentyny. Vaavin pitäis vissiin mahtua tulemaan. Majaili pää alaspäin, jes!

Vauvalla sykkeet oli korkeat joten jouduttiin sitten suoraan äitipolilla käymään päivystyksessä käyrillä. Ette usko miten se säikäytti, huh mikä aamu. No, kaikki oli onneks kunnossa. Sydänkäyrä oli tosi hyvä ja tasainen onneks. Pakkasin jo sairaalakassin mukaan kun lääkäri sano, että ei oo varmaa joutuuko sinne jäämään. No nyt ollaan onnellisesti kuitenkin kotona vielä. :)


Pauki 35+1
 
Hip Hei!!!!

Täällä alkaa tänään mammaloma! Tosin kun oon ollut jo niin pitkään saikulla kotona, niin eipä tää mitenkään eroa tuosta eilisestä. Mies tosin vitsaili, että nyt kun saikku on loppu ja loma alkanut, niin voisin vaikka pestä lattiat :D

Viikonlopun aikana vähät välitän enää lepäilykäskyistä. Kävelen ja toimin ihan normaalisti, koska toivon että tää kaveri tulis mahdollisimman pian ulos. En enää jaksa näitä liitoskipuja ja supisteluita. (Ja kun näin sanon, niin katotaanko, että oon käynnistyksessä joskus 42+0.)

Vielä ei ole tullut keskussairaalaan aikaa ultraa ja kokoarviota varten. Toivottavasti tänään tulisi, niin tietäisi vähän milloin sinne pitäisi mennä.

clearbrook 35+0
 
Jooh vain, keksiviikkona POKSuttiin rv 34+0 ja käytiin neuvolassa. Tiistaina käytiin perhevalmennuksessa, jonka aiheena oli vastasyntynyt perheessä. Siellä siis oli perhe, jolla oli 4½kk vanha vauva mukana ja oli muuten tosi kiva kuulla kaikkea, miten raskausaika on mennyt, synnytyskertomusta ja vastasyntyneen kanssa kotona. MUTTA terveydenhoitajalla oli lista kysymyksiä paperilla nenänsä edessä ja me valmennettavat perheet istuttiin 1½H ja kuunneltiin kun terkkari keskusteli malliperheen kanssa. Olin kyllä niin lopen väsynyt, että haukottelin vaan menemään siellä ja kilo kiviäkin olisi siinä tunnin aikana kiinnostanut enemmän. Luulisi, että me odottavat perheet oltaisiin rauhassa saatu hiukan kysellä juttuja terkkarin aiheiden ohjaamana, mutta se terkkari puhui siellä varmaan eniten (ihme bimbo). Noh, onneksi siellä ei tarvinnut olla sen pidempään ja seuraavalla kerralla eli ensiviikolla onkin sitten juttua imetyksestä, synnytyksen jälkeisestä ajasta ja suun hoidosta. Luulisi olevan hiukan kiinnostavampaa ja toivottavasti päästää aiheista porukalla keskustelemaan. Eikä tarvitse kuunnella vain terveydenhoitajaa äänessä.

Sitten neuvola kuulumisia. Siellä käytiin ja kerroin omalle terkkarille näistä kaikista ihanista vaivoista, joita on tässä pikku hiljaa alkanu ilmaantumaan ja kaikkihan niin kuuluu tähän TAUDIN KUVAAN. Mietimpähän, että mistä lähtien raskaus on ollut tauti. Noh, särkylääkettä vaan naamaan jos alkaa kivut valvottamaan ja liikunta auttaa myös. Kunhan vaan jaksais liikkua. Sitten kerroin, että harjoitussupistuksia tulee lähes päivittäin, mutta eivät ole kipeitä, hidastavat vaan vauhtia huomattavasti. Kerkesinkin manaamaan, ettei mulla ole mitään kivuliaita ollut, niin eilen sitten koulussa hoksasin siinä istuessani, että mulla supistaa ja tunnin aikana epäsäännöllisesti ehkä neljä kertaa. Minä kummastelin ensin, että onkohan mulla maha vähän sekaisin/kovalla tai jotain ja kävinkin vessassa, mutta ei auttanut mihinkään tuntemuksiin ja sitten kun helpotti kumma tuskainen tunne masussa, niin hetken päästä se alkoi uudestaan. Ensin oikein tuli kylmiä väreitä ja sitten alkoi pakottamaan masuun ja alaselkään ja sitten se tuskan kylmä hiki. Hyi. Onneksi oli ohi menevää, ettei tarvinnut soitella mihinkään. Lähdinkin sitten ruokatunnilta pois koulusta kun istuminen ei enää ollut helppoa. Kotona hetken lepäiltyäni olo helpottikin huomattavasti ja jaksoin itselleni tehdä illalla pöperöö.

Muuten kaikki oli ok, pissa puhdas, verenpaineet samaa luokkaa kuin viimeksi ja hb noussut raudan ansiosta 124. Painoa oli nyt tullut tasaisemmin/vähemmän +550g/vk, mikä kelpaa minulle vallan mainiosti. Ei ole terkalla siitä ainakaan kitisemistä. Sitten sf-mitta oli jo 34cm, eli edelleen siellä yläkäyrällä huidellaan. Vauvan syke oli +140 ja edelleen raivokkaasti tarjonnassa ollaan. Masu on hirmuisen ylhäällä vielä ja voi kuulema mennä ihan viimoisille viikoille ennen kun laskeutuu alemmaksi. Minun puolesta kyllä saisi jo ihan vähän alempana olla, niin olisi helpompi hengittää ja vauva ei potkisi minua vähän väliä palleaan. Muuten vauva liikkuu päivittäin paljon ja jonkun verran olen tutkaillut miten hän mihinkin reagoi. Ainut josta terkkarilla oli kitisemistä oli noi verensokeriarvot, jotka ovat hiukan hiponeet raja-arvojen yli. Jos vielä menee arvot yli niin pitää soittaa ja infota terkkaria asiasta.

Viime aikoina olen ollut muuten tuhottoman laiska tai ainakin siltä se tuntuu kun ei saa yhtään mitään aikaiseksi. Olisihan tuota kaikenlaista puuhaa kämpillä ja koulujuttuja, mutta en vaan saa itseäni niskasta kiinni ja tehtyä. Ja tämä jos mikä aiheuttaa stressiä ja itkuisuutta vaikka muille jakaa. Jonkin verran onkin ollut puhetta, että alkuraskauden oireet palaavat loppuraskaudessa, niin TODELLAKIN. Välillä saan nauraa itselleni kun olen itkua tihrustanut jonkun ihan hömpän jutun takia ja välillä tuntuu, että voisi vaan jäädä aamulla tuonne peittojen sekaan koko päiväksi. Olenko vaan laiska vai saanko lorvailla näin...? Ensiviikolla alkaisi virallinen äippäloma, mutta pakko se on ainakin yrittää käydä nuo viimoiset lähipävät tuolla koulussa. Huokaus sanon minä.

Eilen saatiin vauvalle kehto . Mummo ja ukki toivat vanhan kehtoni mökiltä, jonka on siis minulle aikoinaan tehnyt isoukkini. Sillä jos millä on tunnearvoa ja en luovu siitä kyllä millään ilveellä. Mummo olikin juniorilakanoista ommellut pinnikseen kolme aluslakanaa, pussilakanan ja tyynyliinan vauvalle. Nyt ei enää mistään lakanoista ainakaan ole pula. Muovifroteeta pitäisi vielä jostain hankkia muutama kappale pinnikseen.

Täällä on puhuttu synnytys-sarjojen katselusta ja joskus aikoinaan näkyi neloselta amerikkalainen Vauvan tarina-sarja, sitten ykköseltä näkyi englantilainen Kätilöt, joka sijoittui 1950-luvun Englantiin. Oli muuten tosi hyvä, meidän mummo höynäytti sitä aikoinaan katsomaan ja sitten märsysin joka jakson aikana kun vauva syntyi. :D Sitten kotimainen Erilaiset äidit, joka muuten jatkuu AVAlla nyt syyskuussa toisen tuotantokauden jaksoilla. Ja AVAlla näkyi joku aika sitten Pieniä ihmeitä, se oli myös hyvä ja siitä ainakin sai sellaisen todellisemman kuvan mitä synnytys tulee olemaan. :)

Sitten kivunlievityksestä. Olen sillä asenteella menossa synnyttämään, että jos sitä vaan pärjää ilman kivun lievitystä, niin sillä mennään. Veikkaan vaan, että olen siellä heti niitä lievityksiä kyselemässä kun oon välillä niin herkkä hipiäinen. Mutta se jää nähtäväksi. :D
 

Yhteistyössä