Lokakuun lapset 2013 <3 *helmikuussa*

Minulla on takana kolme samanlaista synnytystä, joten tarina on sama jokaisen kohdalla:

Kirjautuminen sairaalaan. Sairaalakuteet päälle. Katetri. Tippa käteen. Kärrätään leikkaussaliin. Puudutus selkään. Mahan pesu. Karvojen ajelu. Leikkausliina päälle. Kytketään koneisiin. Happinaamari nenän eteen. Leikkaava lääkäri saapuu ja ilmoittaa että aloitetaan. Maha auki. Mahan painelua. Ulos tulee ihana, upea, maailman söpöin vauva. Äidillä tulee itku kun vauvaa näytetään. Vauva viedään siistittäväksi ja puettavaksi. Maha ommellaan kiinni. Kärrätään heräämöön. Vauva tulee vähän ajan päästä seuraksi. Kärrätään osastolle. Seuraavana päivänä ylös, suihkuun ja pikku hiljaa liikkeelle ja vauvaa hoitamaan.

Tämä kaava toistunut nyt kolme kertaa ja toivottavasti se neljäs kerta menee yhtä hyvin! Hirveesti mua jännittää jo nyt, enemmän kuin aikaisemmissa jostakin syystä.
Olen mielestäni palautunut hyvin sektioiden jälkeen enkä silleen pelkää sitä jälkikipua koska se on hallittavissa liikkumalla harkiten. Jännitän enemmän sitä itse leikkaustilannetta, vaikka se on tuttu ennestään.

Kaikki kolme ovat syntyneet samassa pienessä paikallisessa sairaalassa. Täällä ei ole kuin 2 - 4 leikkaavaa gynekologia (en tiedä tämän päivän tilanne) ja toivon että saan saman lääkärin kuin kaksi kertaa aiemmin. Mies on erittäin sympaattinen, rauhallinen ja mielestäni paras täällä.

 

Baah, mitä unia ihmislapsi voikaan nähdä. Heräsin sitten aika intiimistä unesta aamuyöllä viiltävään alavatsa kipuun, joka ei meinannut mennä ohi. :/ Ja niin tosiaan ystäväni sanoi, että nuo alavatsan nippailut yms on ihan normaalia ja ei pitäis huolestua kun ne on ohi meneviä. Mutta jos alavatsan kipuilu jatkuu yhtäsoittoo piitkään ja tulee vuotoo, niin pitäis ottaa päivystykseen yhteyttä, ettei vaan sitten ole keskenmeno. :/

Mulla tosiaan silloin viime marraskuussa kun sain sen keskenmenon oli aamusta asti hirmuinen alavatsa kipee ja vuotoa tulikin sitten niin runsaasti, että housut oli verestä märät. Oli kuulkaas kiva olla töissä tuolloin. Todellakin toivon kaikille odottajille parasta, olen tuossa itse asennoitunut tai no päättänyt, että tämä raskaus menee hyvin ja sillä sipuli. En toisaalta halua jossitella jatkuvasti riskeistä, koska sittenhän sitä varmasti menee kesken kun asiaa vaan miettii. Olen ajatellut vain positiivisia asioita ja onnellisella mielellä odotan pienen perheemme tulevaisuutta. <3

En itse ole vielä mitään mammavaatteita ajatellutkaan ostavani. Olisihan se kiva shoppailla menemään, mutta todennäköisesti saan jotain lainaan tädiltäni (jolla on tällä hetkellä loppuraskausmenossa). Nyt pidän mahdollisimman löysiä vaatteita tai legginsejä, koska turvottaa jonkun verran. Farkuista saa olla nappi auki, ettei vatsaa paina epämielyttävästi.

Paah, olisi jo kyllä kiva päästä käy siellä lääkärillä varmistamassa, että tuolla massussa on sitten ihan aikuisten oikeesti elämätä, eikä ainakaan tyhjää täynnä. Hih, avopuolisoni oli nähnyt pahaa unta tuossa joku aika sitten ja tosiaan siinä unessa olin ollut raskaana ja odottanut kolmosia (toivon, että tämä ei ihan mikään enneuni olisi). Ja kun unessa olimme sitten menneet synnärille synnyttämään sieltä olikin tullut kuusi vauvaa (naurakaa vaan, niin minäkin tein) sarjatulena! Unessa oltiin annettu kolme meidän porukoille kuulema. <- Tästä unesta päätellen, en varmaan saisi ihan hirveesti tästä raskaudesta vaahdota, tiiä mitä traumoja tuo minun avopuolisko saa. ;D

 

Misu78 jotenkin en voinu olla hymyilemättä kun luin tota sun "kertomusta".. Ihan kun joku ranskalaistenviivojenlista Niin, näinkin voi siis synnytykset mennä.. Itellä on molemmat tullu alateitse ja toivon sitä tämän kolmannenkin kohdalla. Esikoisesta tuli vain pienet pintarepeymät ja muutamalla tikilä selvittiin ja kuopuksesta ei tullu yhtään tikkiä, joten toipuminen on ollut todella nopeaa molemmissa synnytyksissä. Esikoisesta istuin pari päivää renkaan päällä, kuopuksesta en tarvinnu rengasta ollenkaan..

 

Heippa!
Täällä kirjottelee 20 vuotias toisen lapsen odottaja. Esikoinen on 1v 3kk.
En yleensä kirjottele näillä foorumeilla, lukemassa käyn kyllä. Nyt ajattelin muuttaa tapojani ja tein jopa nimimerkin tänne!
Kakkosen laskettu aika olisi todennäköisesti 9.10. Epämäärästen vuotojen ja keskenmenoepäilyn takia kävin verikokeissa joissa rv 5+6 hcg tulokseksi saatiin yli 80000, mikä on hyvä tulos. Toivottavasti kaikki olisi pikkusella hyvin <3
Sitä vielä kysyisin että oliskos mahdollista päästä face-ryhmään mukaan? En ole vielä löytänyt ainuttakaan lokakuun 2013 odottajien ryhmää ja olis kiva päästä jakamaan tuntemuksia muiden odottajien kanssa!

 

Jätin pois ne epämiellyttävät kohdat . Kuten se, että katetrin laitto voi sattua jos hoitaja on huono laittamaan, että tippa tuntuu jääkylmältä kädessä, että leikkaussalissa on tosi viileetä, että kuuluu outo lorina kun lapsivettä imetään pois, että ympärillä seisoo lauma vieraita ihmisiä kun sulta ajetaan alapään karvat koneella, että leikkauksen seuraavina päivinä mahaan kertyy aivan hirveesti ilmaa ja se haisee ja se että seuraavana päivänä on ihan hutera olo kun on maannut vuorokauden verran selällään

 

Mun synnytyskokemus oli hurja ja kesti 42 tuntia, mutta ehkä on parempi että ei siitä sen enempää kun täällä ensikertailaisia niin ettei tule turhia pelkoja Toivotaan että tämä kerta olisi nopeampi jos sinne asti päästään

 

Hehee, Misu.

Itse asiassa noista peloista, mä tällä hetkellä pelkään just eniten kkm:a tai tuulimunaraskautta, koska kunnon vuodon huomaa heti ja se on game over sitten ilman arvailuja.... Mutta joku kkm olis ihan kauhea, kun pahalla tuurilla odottaa monta viikkoa ja luulee että kaikki on hyvin. Mulla kyllä siis nää pelot osaltaan liittyy vahvasti siihen, miten vaikeaa mun on ollu tulla raskaaksi tällä kerralla. Pelottaa, että jos meneekin kesken, niin seuraavan kerran oon raskaana joskus vuoden päästä. Sanokaa nyt joku että oireettomuus ja oireiden ailahtelu ei tarkoita mitään ja että suurin osa keskenmenoista alkaa kuitenkin vuodolla. Voisko joku, pliis?

Mä just lueskelin omaa synnytyskertomustani.... Tässä jotain muistikuvia siitä.
Menin käynnistykseen rv 42+0 (omasta malttamattomuudestani, vielä ne olis kotiin lähettänyt jos olisin halunnu lähteä), puolilta päivin (tarkastusten ja käyrällä olon jne jälkeen) laitettiin cytotecia kohdunsuulle, että käynnistyis, ei tuntunu missään. Kolmelta tarkistettiin tilanne, sormelle auki, mutta käyrällä vauvan sydänäänet "liian tasaiset", joten lähetettiin kalvojen puhkaisuun synnytyssaliin.
Kalvojen puhkaisun jälkeen alkoi välittömästi 2min välein voimakkaat supistukset, joiden kanssa kärvistelin n. klo 18 asti. Sen jälkeen pyysin ilokaasua, ei auttanu, mutta sai jotain muuta ajateltavaa supistusten ajaksi. Lopulta vaadin epiduraalia klo 19. Olin 3-4cm auki. Pelottelivat avautumisvaiheen pitkittymisellä, mutta antoivat kuitenkin epiduraalin klo 19.30.
Puudutuksen turvin torkahdin reiluksi tunniksi. 20.40 alkoi tulee voimakas vessahädän tunne, joka olikin sitten ponnistustarve, olin täysin auki. 20.50 alkoi ponnistusvaihe ja 21.30 oli tyttö maailmassa. Isi leikkasi napanuoran ja mittausten jälkeen sainkin tytön rinnalle.
En muuten kiljunut/huutanut/kiroillut synnytyksessä yhtään, se on turhaa energian tuhlausta. Sen sijaan ponnistusvaiheessa joka supistuksen välissä huokailin, "ihmeellistä", "uskomatonta".
Synnytyssalissa kun laitettiin vielä pari tikkiä, sanoin, että tulen tänne vaikka heti toistamiseen. Oli omalla kohdallani kyllä niin mahtava kokemus.
Seuraavana päivänä olin kyllä täysin rampa, en meinannut millään päästä edes vessaan asti, kun olin ponnistanu niin koko kropalla (kaikki lihakset sattui, myös mm. pohkeet).

Synnytys on muuten siitä jännä kokemus, että jos sitä ennen ujostuttaa gynekologilla ottaa housuja pois, niin sen jälkeen ei kyllä yhtään vähempää vois haitata.

 

Eessii, laita vaikka kirsikka92lle yksityisviestiä, hän pystyy sut lisäilemään Faceen

Minäkin jätän synnytyskertomukseni toiseen kertaan, kestoltaan tuo oli 24 h, ponnistusvaihe 2 h, seitsemän tikkiä, kaikki muu meni pieleen, paitsi se lopputulos, joka on tärkein

 

Misu78 Just nii!! Totuus siis julki!!

Laala oireettomuus ja oireiden ailahtelu ei tarkoita mitään ja että suurin osa keskenmenoista alkaa vuodolla! Joo, samoilla linjoilla, että synnytyksen jälkeen ei paljo enää tunnu mennä gynelle.. tai hävetä mikään asia aviopuolison kesken.. =) Itse siis edelleenkin kakkasin pöydälle ponnistaessa, joten törhät häpeilyt sikseen

 

LukLu, mä lähinnä sievistelin ja jätin tämän episodin kertomatta omassa synnytyskertomuksessani, mutta siis tietäähän siinä, miten käy, kun ei mitään peräruiskeita enää anneta ennen synnytystä (käsitääkseni sellaisia käytäntöjä on ollu ainakin aiemmin)..

Itse asiassa, jännitän täällä, mitä Hopeakissan VU:ssa on näkyny?! Tulehan kisu pian kertomaan! :heart:

 

Synnytyksen jälkeen ei kyllä tosiaankaan enää gynen tutkimukset tunnu missään eikä puolison kanssakaan enää nolota eritejutut. Ja niin: mä kyllä sain sen suolentyhjennyksen eli kyllä niitä vieläkin tarjotaan ja tehdään

 

Misu: ihanaa, kun kirjoitit tuon sektiokokemuksesi :heart: Mulla ne on olleet aika erilaiset, varsinkin esikon hätäsektio, kun nukutettiin. Tuo kuopuksen meni jo rauhallisemmin, vaikka en ollut siihenkään ehtinyt varautua : / Kuulinpa ainakin poikani itkun syntymässä ja näin hänet heti Kiitos, kun kirjoitit tuon, nyt tiedän mikä minuakin odottaa :heart:
Ehdottomasti keskimmäisen alatiesynnytys oli paras synnytyskokemukseni, palauduin siitä nopeiten, vaikka tikkejä laitettiin epparin takia ihan kivasti. Imukuppia joutuivat käyttämään, mutta ponnistusvaihe kesti silti vain n.20min.

Tämä on kyllä ihanaa, kun meitä on täällä niin monenlaisia On kaikenikäisiä, jotkut odottavat ensimmäistä ja toisilla on jo monta lasta jne. Ihanaa lukea erilaisia mietteitä ja kokemuksia :heart:

kääkkis ja sisu 4+2

 

Käsittääkseni suolentyhjennyksen saa jos erikseen pyytää ja sillonkin asiasta vielä keskustellaan. Mutta automaattisesti sellasta ei enää anneta. Näin ainakin naistenklinikalla..

 

Kääkkis82 joo, oon samaa mieltä, että on niin mahtava ketju tämä kun porukka jaksaa kirjotella ja tosiaan kuten sanoit niin on niitä esikon odottajia ja kokeneita konkareita, km, keskeytyksiä, yllärivauvoja, kauan yritettyjä, todella toivottuja ja nega ajatuksia.. Ihan mahtavaa kun meitä NIIN moneen junaan =)

 

Meillä ei paljoa kyselty sen tyhjennyksen kanssa. Tai no ihan vähän ennen sanottiin, ettei se oo mikään pakollinen, mut suositellaan. Ja oon samaa mieltä; hieno porukka täällä

 

Ei mullakaan mitään kyselty tyhjennyksestä vaan keskityttiin hommiin Ponnistaessa ne ulos tuli mut so what.. Aika monella tulee ja se on normaalia.

 

Ja nyt kun niin panikoin tätä oireettomuutta, niin "note to self", tissit on taas kipeytyny iltapäivästä ja alamahassa taas pikkarin vyötärönauha tuntuu kummasti painavan...

ps. Ekassa raskaudessa kirjoittelin tänne ja aina allekirjoituksella "Laala ja Punkero" ja raskausviikot, plussatestistä rv 3+5 alkaen. Tälle työnimi ehkä tulee vasta sen ultran jälkeen....

 

Heillurei ja hellät tunteet!

Ultra-kuulumisia: Pienen pienen pienen pieni Murunen oli tiukasti kiinnittyneenä kohtuuni. :heart: Kokoa oli hurjat 3,3mm ja pikkuinen vastasi tasan 6+0, kuten todellisuudessakin oli. Mukaan saatiin kuva, jossa juuri ja juuri erottuu meidän Murunen. :heart: Sykekkin näkyi ja en voinut muuta ku hymyillä yrittää estellä onnenkyyneleitä..

Blogissa on käynnistä tarkemmin ja oikeen kuvan kanssa: Se haaveiden taivaan kirkkain tähti

Seuraava neuvola-aika on 6.3., eli hiihtolomaviikolla. Meillä se siis on viikolla kymmenen. Tuolloin olisi tasan 9 rv. :heart:

NYT uskalla liittyä sinne face-ryhmään.

 

Heippa naiset, ihanaa kun on tullut paljon tekstiä... itse en ole missään maailman parhaimmassa mielentilassa, stressaan niin paljon ja ahdistaa hirveesti :/ huoh.... kaippa ne on jotain hormoonien tekosia... Tänään on väsyttänyt ihan hirveesti, nukuin sitten 2 tuntia... Onneks sain nukutuksi... Huomaa et tää monen yön valvominen stressi ei tee kyl keholle hyvää... :/ aika kuluu pirun hitaasti... eipä ole kauheesti mitään oireitakaan tullut... Jotenkin tuntuu et jokin ois pielessä, mut tiedän ettei niin saa ajatella... Tai sitten nää ajatukset tulee vaan ton ylitsepääsemättömän väsymyksen vuoksi... HUOH... :'(

 

NYT PELOTTAA! Toivottavasti panikoin turhaan,mutta yhtäkkiä ei tunnu mitään missään?! Ja tää on siksi tosi outoa kun mulla on nyt vahvistunut niin paljon pahoinvointi että se on ollut ihan kokopäiväistä eikä siinä oo ollut "hyvä olo" taukoja ollenkaan muutakuin pieni hetki syömistä ennen.Mutta jokin aika sitten kun heräsin päikkäreiltä tajusin ettei mulla oo paha olo eikä yhtään ees ällöttänyt alkaa syömään.

Ei mää en kyllä kestä jos tässäkin nyt kävi samalla tavalla kuin viimeksi ja menetän taas pienen:ashamed:

Aijon kyllä nyt olla jonkin aikaa syömättä jos ei kahen tunnin päästä meinaa tulla yrjö suuhun niin sitten on kyllä jokin vialla.Ei nimittäin oo nyt pystynut todellakaan olla ees kahta tuntia syömättä tai on jo ihan kauhea olo.Pelottaa tämmönen yhtäkkinen olon parantuminen vaik ärsytti se kokoaikanen huono olokin välillä.

Tissitkään ei oo enään juurikaan kipeet ja mahan nipistely on loppunut,mutta oon ajatellut kaiken olevan hyvin ku pahoinvointi oli jälellä,mut jos sekin nyt katoaa niin sitten en anna itelleni enään mitään toivoa:'( BYÄÄH!

Nyt tuntuu etten kestä perjantaihin asti jos oireet lopahtaa,enkä varsinkaan kestä jos pieni on kuollut.Sitten en enään taitas ees uskaltaa viidettä lasta enään yrittääkkään:'( Ois liian raskasta menettää monta kertaa.Yksiskin kerta oli liikaa niin ei kiitos enempää.

Anteeksi tää paniikki purkautuminen.Mulla oli eilen se raskausviikko menossa( 6+2) millon mulla viimeraskaudessa alkio oli kuollut ja sehän huomattiin ultrassa vasta joskus 8+jotain.... vaikka ite sen olinkin jo vaistonnut oireiden loppumisesta.

Hyppii nyt täällä seinille varmaan perjantaihin asti jos se paha olo ei äkkiä palaa :headwall:

Eihän se nyt voi naps vaan kadota ku eilenkin illalla oli esim kauppareissu ihan tuskaa ku mietin mihin juoksen oksentaan jos olo yhtään pahenee ja nyt ei muka mitään.....

Rakkaudesta äiti rv.6+3 & lokakuun lapsonen :heart:

 

Tänään tehty digi, ja näytti raskaana 2-3 eli kroppa on tosiaan pistänyt parastaan ja ovulaatio on kerrankin tullut ihmisten aikaan. Polttelee, nipistelee ja jalkaa pistelee. Kahvi tökkii jo vastaan.

Synnytyksistä olette keskustelleet, täällä takana sektio. Ei ollut suunniteltu, 18h oli koko urakan kesto. Poika päätti 8cm kohdalla kääntyä avotarjontaan ja synnytys pysähtyi siihen täysin. Toivuin sektiosta muuten ihan hyvin, mutta mulle yritettiin toistakymmentä kertaa laittaa epiduraalia ja ne reiät jäivät vuotamaan; migreeniä 3vko. Veripaikkakin tehtiin, mutta se oli vain yhden illan ilo. Tällä kertaa, jos alatiesynnytykseen saan luvan, niin menen kyllä ilman puudutusta. Tuo synnytyksen jälkeiset ensimmäiset kolme viikkoa oli kamalempaa kuin se yhden päivän tuska.

Täällä ollaan kans vielä todella epäuskoisissa meiningeissä. Np-ultran jälkeen uskallan mitään vasta ostaakkaan, en esikoisestakaan ennen ostanut mitään. Äitiysvaatteita ajattelin sitten myöhemmin tilata, jos on tarvista. Farkut ainakin pitää hankkia, mutta mulla kun on tuota ylimääräistä kropassa niin vaatekaapista ei mitään vartalonmyötäisiä löydy muutenkaan, niin menee varmaan tässäkin raskaudessa vanhat kuteen.

Hopeakissa heipat pitkästä aikaa! Ihanaa kuulla, että ultrassa oli kaikki hyvin :heart:

icy & nökäre 4+1

 

Heipparallaa! Ilmoittaudun mukaan minäkin. Eli 35v, 1 lapsi 2v6kk. LA ois 16.10, jos kaikki menee hyvin. Mulla takana kaks peräkkäistä keskenmenoa. Pelolla ja jännityksellä elellään seuraavat viikot. Aiemmat KMt oli molemmat 8+5 suunnilleen. Eka km tuli silleen et seuraavana päivänä olis ollu eka ultra. Nyt sain neuvolaan ultran 4.3. Helpottais vähän oloa jos sais mahdollisimman nopeasti tietää onko kaikki ok.

 

rakkaudesta äiti,saahan täälä purkautua ja pitääkin purkautua jos siltä tuntuu.
Itellä nyt vk 6 ja silloin oli viimeksi raskaus keskeytynyt joten pelko on suuri.
Minulla se huomattiin vasta viikolla 11 viimeksi kun alkoi epämääräinen vuoto,oli kauheaa kun oli jo niin kauan kerinnyt odottaa. Mutta nyt ultrataan jo ajoissa ja jo ensviikolla olis aika,toiottavasti nyt olis kaikki kunnossa kun toista menetystä en kestä heti perään. Yli 6kk meni että tulin uudestaan raskaaksi . Onneksi kumminkin jo kaksi ihanaa poikaa :heart:
Mukava huomata että muitakin on menossa synnyttämään K-SKS =) Meidän pojat on syntyneet KOS Kun silloin vielä asuttiin sieläpäi.

 

vuoto loppui illalla eikä tänään ole tullut kipuja eikä tipan tippaa!
Mietin tässä sopivaa ajankohtaa toiselle osapuolelle kertomisessa, ei olla oltu nyt yhteyksissä ollenkaan. Se täytyy mittiä tarkoin.. Ehkä mä tilaan ajan yksityiselle ultraan, tietää ainakin sitten onko siellä mitään. Turha saada kolmatta maailmansotaa aikaiseksi jos käviskin niin että kaikki ei olisi niinkuin pitäs..
Mutta niinkuin joku teistä kohtaloani kommentoi, olen miettinyt juuri sitä, olisiko tässä sitten toinen huoltajuuskiista edessä : /. Viikkoja on luojan kiitos sen verran vähän (4+5) , ettei hirveetä hengenhätää ole..Tosin päivät ja vkt menee nopeasti ja päätökset pitää tehdä ja asiat selvittää ajoissa, mutta harkiten!
JOs joku nyt ihmettelee tätä, niin mulla on sen verran monta km yms takana etten jaksa uskoa todeksi mitään ennenkuin lapsi on sylissä.. Esim 1 kkm; vklla 10+5 alkoi tiputtaan ruskeaa verta, ei kipuja..menin ultraan 11+2 jossa todettiin pienen menehtyneen 7+2!!! oireet oli ja jatkui tasan siihen asti kun ulos lääkkeillä tuli =(. Tästä meni muutama kk, testi näytti taas +. Pahoinvointi yms oireet voimakkaat. Kävin varhaisultrassa vklla 7. Lääkäri ei löytänyt alkiota. Sanoi tuulimunaksi. Menin kaavintaan, kaikki ok. Kunnes jonkin ajan kuluttua sain kirjeen sairaalasta kaavinta-asiasta; sen mukaan ei voitu pois sulkea kohdun ulkoista raskautta!. Olin tyrmistynyt!
En siis halua ketään pelotella mutta näinkin voi joskus käydä. Toivossa on kuitenkin aina hyvä elää! =)

 

Hei vaan tännekin! Onpas tullut paljon lisää uusia odottajia joukkoon, tervetuloa vaan, ja tekstiä! Täytyy yrittää kahlata läpi mitä olette turinoineet. Oma olo edelleen ihan siedettävä. Kaikenlaista tulee ja menee. Ensimmäinen neuvola käynti 4.3.. Kirjattiinko niitäkin johonkin listaan?

Ainakin olitte synnytyksistä kirjoitellut. Mulla kaksi ihan mukavasti sujunutta synnytystä takana, joten niistä uskaltaa kirjoittaakin.

Esikoisesta synnytys kesti 24h lähes minutilleen. Oltiin vähän hätäsiä ensikertalaisia ja tuosta ajasta vietettiin 15h synnytysvastaanoton käytäviä tallaillen. Oli sen verran pitkä matka, etteivät takasin kotiinkaan laittaneet. Mulla oli jo ihan säännölliset supistukset siinä vaiheessa kun kotoa lähdettiin, mutta pitkän automatkan aikana ne ehti loppua melkein kokonaan. Synnytysvastaanotollakin supistukset tuli kun vaan pysy liikkeessä. Jos pitemmäks aikaa istahti niin lakkasivat taas. Sairaalassa oli silloin(kin) niin ruuhkaa, salit täynnä, että eivät tehneet mitään asian jouduttamiseksi. Mulla meni aika ihan rattoisasti, mutta miehelle oli aika tuskaa. Hei, kuinka moni muu on käynyt kesken synnytyksen sairaalan kanttiinissa aamupuurolla?? Minä olen! Nälkä oli ihan pirullinen, ja söin vielä omia eväitä salissakin, vaikka synnärin väki oli vähän toista mieltä. Oli vaan kauhee nälkä ja energia ihan lopussa. Kyllähän sitten oksensinkin jossain vaiheessa... Salissa sain kohdunkaulan puudutuksen, joka lopetti supistukset kokonaan. Sitten vaan oksitosiinia tippaan aina vaan suurempina annoksina, että saivat supistukset käynnistymään uudestaan. En tuntenu kropallani yhtään mitään! Sanonpa vaan, että oli ihan hemmetin vaikee ponnistaa käskystä, kun itellä ei ollu yhtään ponnistamisen tarvetta eikä tuntenut mitään. Vauvalla alko lopussa vähän sydänäänet heikkenemään, pistivät äänet kiinni monitorista etten tajuais sitä ja hätääntys (mies kerto tästä jälkeenpäin). Mutta kyllähän sieltä lopulta syntyi terve ja virkee poika. :heart:

Kuopuksen synnytys kesti kaikenkaikkiaan 7h. Sairaalassa ehdittiin olla vajaa kaksi tuntia! Vastaanoton käyrältä pikavauhtia saliin. Sain reisi- ja selkäsärkyyn aquarakkulat, siinä vaiheessa kun lääkäri(?) tuli saliin antamaan muita puudutuksia, en etes muista mikä oli tarkoitus saada, tytöllä pää näkyi jo, joten puudutus jäi saamatta ja ponnistelin tytön maailman 20 minuutissa. :heart: Jos nyt saisin valita kolmannen kohdalla miten synnyttää, niin ehdottamasti valitsisin ilman kivunlievitystä!! Oli ihan mahtavaa tuntea ja hallita oma kroppa, ja tietää mitä tehdä, ja tuntea missä kohtaa se vauva on tulossa. Ihan huikee kokemus, en ole koskaan ennen enkä jälkeen tuntenu itteeni niin vahvaks. Ja se ei oikeesti sattunu yhtään! Kai siinä kroppa itse puuduttaa itsensä. Lämpimästi suosittelen kaikille luomuna synnyttämistä, jos sellaista on harkinnut. :heart:

helmikoo 6+3