~ Lokakuun lapsoset -15 ~ *Maaliskuu*

Täällä olot jatkuu tasaisen huonona, ja väsymys on ihan järkkyä..
Vatsa toimii miten sattuu, ja turvotusta sekä pöhötystä on vaikka muille jakaa.
Muutoin alkaakin tasoittua fiilikset, noin niinkuin henkisellä puolella :D
Sokerirasitus joo... se on kyllä tuskaa, ja huono-olokin siinä vatsa tyhjänä odotellessa tulee.. mulla sukurasite, ja rasitus on tehty siis neljässä edellisessäkin raskaudessa, josta yhdessä oli sokerit vinksallaan ja hoidettiin ruokavaliolla, sekä mittailemalla verensokeria.
Tuolla fb:n puolella tulee pyörittyä enemmän, joten yänne varmaan tulevaisuudessa käyn vaan kurkkailemassa aika-ajoin.
Onnea ja tsemppiä kaikille!

suffeli-81 & papunen 9+2
 
Elohiiri82, voi miten kurja tilanne. :( Jännä miten eivät sitten voi ultrata uudestaan... höh. Uskon ettei tossa tilanteessa kyllä osaa olla murehtimatta! Mun kaverilla kävi noin, että kävi yksityisellä varhaisultrassa rv6+ ja siellä oli suunnilleen samanlainen näky. Meni uudestaan rv8+ ja kaikki oli hyvin. Voimia <3

haasu, eipä mullakaan ole pahemmin mitään raskausoireita, paitsi etova olo 24/7. Rinnat ei ole yhtään kipeät vaan aivan niin kuin ei mitään... Kahdessa edellisessä raskaudessa kans aika vähäoireisia olleet alussa. Mulla alkanut yleensä pahoinvointikin vasta 12+ viikolla. Mutta sulla on niin vähän viikkoja vielä, että kyllä ne oireet sieltä voi vielä tulla. :) Eikä niitä tarvi aina tosiaan edes olla...

Mä ihmettelen tätä etovaa oloa jota ei ole aiemmissa raskauksissa ollut. Siis ei tällaista jatkuvaa. Eilen menin lasten kans bussilla aika pitkän matkan ja oli ihan tuskaa... pelkäsin että oksennan sinne bussin lattialle. Keittiöön ei yhtään tee mieli mennä tai kokkailla mitään ruokaa, kaikki tekee pahaa. Voispa vaan hakee jotain valmista tai että joku muu laittas nenän eteen ruuan. :D

Carnevalkeksi 6+5
 
Elohiiri tuo on todella kurja tilanne, mutta haluan silti uskoa, että kaikki on lopulta ihan hyvin! :hug:

Täällä olot tosissaan alaneet tasoittua, väsymys tosin ei, mutta siitä selviän paremmin kuin pahoinvoinnista. :)
Tämä viikko on ollut ihan älyttömän kiireinen kun on pitänyt hoitaa esikoisen kouluasioita eteenpäin ja tänään kaikki paperihommat on viimein tehty ja saa nostaa niiden osalta kädet ilmaan. :cool:

Neuvolahoitajani soitti juuri ja sain neuvolalääkäri ajankin.
Seuraava neuvola tosiaan on 14.4 ja lääkäri 21.4. Vielä kun tulisi se aika siihen ultraan. :)

Tyttö on nyt vuorostaan vesirokossa. Alkaa suoraan sanottuna ottaa pannuun tämä putkeen sairastaminen, oli tässä taas viikko ilman sairastelua:headwall: Sunnuntaina oli tarkoitus viettää pojan jo ennestään viikolla siirrettyjä 7v synttäreitä, mutta saa nähdä onnistuuko, riippuu ihan siitä miten parin pojan kaverin vanhemmat suhtautuvat vesirokkoon. Tosin samassa tarhassa nämä kaikki ovat ja siellä vesirokko jyllää parhaillaan, että välttyäkkään ei periaatteessa voi kuin tuurilla. Harmittaa vaan pojan puolesta kun odotti niin kovasti sunnuntaita niin en tahtoisi että joutuu pettymään. :( Lupasin kyllä järjestää uudet pikku kemut, jos osa kavereista ei sitten voi tulla, saa tulla kerralla useampi kaveri touhuamaan joku päivä sitten.

Mies on ottanut nyt tavaksi silitellä masua ja tuppaa itse aina nukahtamaan niin tehdessään. Hän siis käpertyy kippuralle minun kainaloon ja paijailee.:D:heart: Ja koska näky on niin hellyyttävä niin minä nyyhkin siinä sitten:D

Tänään poksui viikot taas! Hyvää viikonloppua kaikille:wave::flower:

Viipulainen ja Hippu 9+0
 
On tämä taas vuoristorataa oireiden suhteen.. Tissit on sentään tasaisen kipeät koko ajan, mutta kaikki muu vaihtelee päivittäin. Viime viikolla en ollu ollenkaan töissä, mutta tällä viikolla sinnitelly ja vaikka oon lähes joka päivä oksentanu ainaki kerran niin töissä pärjänny ihan fine. Tänään taas ihan infernaalinen pahoinvointi, oksennan koko ajan :( Vatsalihakset jo ihan krampissa ja vatsaan muutenkin sattuu. Klo 13 olisi töihin, pötköttelen tässä ja koitan kuulostella paraneeko olo. Lisäksi ihan hirvee itkuherkkyys tullu, mies soitettiin duuniin kahta tuntia aiemmin kuin alunperin piti niin itkin sitäkin ihan lohduttomasti.. Ei paljon suunnitelmat kestä muuttua kun tuntuu että seinät kaatuu niskaan.

Töissä olen tosiaan isossa toimistossa ja meillä tänään vaihtuu paikat. En tajua miksi niitä pitää vaihtaa, ja vaikka työkaverit ei muutu niin tuntuu ihan maailmanlopulta että ne vieressä ja vastapäätä istuvat ihmiset ensi viikolla 'väärät'. Tullaan niin hyvin juttuun, ja toinen heistä tietää minun raskaudestakin. Niin ollut tärkeä tuki ja turva ne lähimmät työkaverit minulle. Rankkaa työtä, kovat paineet koko ajan :( Huh. Rankkaa aikaa :D Inhoan tällaisia muutoksia muutenkin, niin saati nyt kun pieninkin asia saa itkemään...
 
Viimeksi muokattu:
Heips! Ilmoittaudun mukaan ryhmään! Seuraillu olen jo muutamia viikoja ja tänään ekan neuvolan jälkeen aattelin tulla juttuihin mukaan .
Raskausviikoista ei tietoa, epäily 6-8väliin. Varmuus tulee vasta 9.4 uässä, jos jaksais oottaa sinne asti. Menkat jääneet stressin takia tulematta jo marraskuusta lähtien, mutta raskaustesti oli neg. vielä tammikuun puolessa välin.
Oireita ollut helmikuun alusta lähtien, lievää etovaa oloa ollut n. 2viikkoa, nyt sekin helpottanut. Maha on kuin olis rv20, turvotusta ihan älytön..
Tosiaan meille olisi tulossa 4.lapsi ja Oys olisi synnytyspaikka. Nyt vain jännätään, mitä kuukauden päästä oleva UÄ kertoo tulevasta vauvasta <3
 
Viimeksi muokattu:
Tuutikkis:

Tiedän itsekkin että töistä ei kovin mielellään halua pois olla, ihan samanlainen sen suhteen olen itsekkin aina ollut, mutta jos tosiaan tänään on noin heikko olo, niin ei kannata väkisin puristaa itsestään viimeisiä mehuja irti, se ei palvele työpaikkaasi, sinua saati vaavia. Varmasti saat terveydenhoitajalta tämän päivän saikkua jos vain soitat ja kerrot mikä on tilanne.
Ja sikäli jos esimiehen asenne on nuiva, niin luulisi hänenkin haluavan parasta tulosta työntekijöiltään ja tuo pahoinvointi on sellainen, että menee ohi jo kohta sikäli kun tilastojen valossa sopii ajatella, vaikka onkin yksilöllisiä erojakin paljon. Pahoinvoinnin alla on hyvin vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin sen kestämiseen ja jos oksentelu aiheuttaa jo vatsaan kipuja...jopa minä hakisin saikkua. Koita jaksaa ottaa rauhassa. :hug:

Ja tosiaan kuulun tähän kastiin, joka tulee tunnollisesti kouluun ja töihin vaikka on ollut koko viikonlopun kovassa kuumeessa ja edelleen hieman heikko happi ja suostuin luovuttamaan vasta kun parin päivän päästä koulusta palattuani en voinut nousta ylös sohvalta ja hakea lapsia tarhasta, seuraavana päivänä todettiin keuhkokuume...otin kyllä opiksi tuosta:ashamed:
 
oireitaitselläni on ajoittainen kuvotus, jatkuvasti nälkä, sappivaivojen takia tiukka ruokavalio, rinnat arat ja väsyttää usein. |O
alaselkää välillä menkkamaisesti lievästi särkenyt, mut muuten kaikki ok :LOL:

huhtikuussa muistaakseni 13 viikolla eka ultra tulossa.

Sarah ja 8+6
 
Viikonlopun alkua kaikille! :wave: Nyt saan minäkin vähä aikaa huokaista, töistä juuri kotiuduttu ja ylihuomenna "vasta" tarvii taas mennä...

Noista oireista.. En oo niinkään huolissani siitä että mulla ei oo oireita vaan siitä että oireet oli voimakkaat juuri menkkojen alkamisen ajankohtana muutaman päivän ja sitten yhtäkkiä ne oireet kuin katosivat. Erityisesti pistin merkille sen, että rinnat oli pari viikkoa sitten todella arat ja nyt ei mitään.. Esikoista odottaessa en muista milloin oireet alkoivat, mutta en edes tiennyt olevani raskaana ennen kuin epäilys vasta heräsi kun älysin että menkat oli 2viikkoa myöhässä (eli suunnilleen samoilla viikoilla kun olen nyt) ja jossakin vaiheessa tuosta myöhemmin se pahoinvointi, oksentelu ja silmitön väsymys alkoi. Tuolloin raskauden tässä vaiheessa mulla ei siis ole ollut vielä mitään oireita, tai ainakaan en oo niitä huomannut. Ja tiedän kyllä että oireettomuus on ihan yhtä normaalia kuin oireilukin, tää nyt vaan hankaa mun pääkoppaa jostain syystä ihan liikaa. Toivottavasti nyt tulee varmuus, kun käyn ensi keskiviikkona lääkärissä, että siellä se sikiö todella on. Saan sitten rauhoittua :)

Nyt on esikoinen mummilassa hoidossa, me aletaan miehen kanssa valmistautua illan viettoon. Käymme syömässä ja elokuvissa. Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille :flower:

haasu 6+0
 
Kiitos viipulainen tuesta <3

Sitä on vaan hankala aina muistaa, että työtä se vaan on.. Ja vieläpä sellaista työtä, ettei minun työpanos ole korvaamaton asia! Esimies oli maanantaina aika nuiva kun kesken päivän sanoin että mun on varmaan pakko lähteä kotiin. Sinnittelin sitten, kun hänen mielestä jos ei oksenna koko ajan niin on työkuntoinen. Tänään kyllä otti asian suht hyvin ja kehotti nyt lepäilemään. Soittelin työterveyteen ja pääsin kivalle lääkärille, hän antoi lisää vinkkejä pahoinvoinnin kanssa pärjäämiseen ja kehotti pyytämään neuvolasta lähetteen laajaan verenkuvaan jos oksentelu vielä ensi viikolla jatkuu. Ja hän kirjoitti keskiviikolle asti saikkua! Oli tippua leuka lattiaan, ajattelin että max viikonlopun yli. Itseasiassa sanoinkin, että huomenna saattaa olla taas ihan siedettävä olo. Sanoi että vaikka toisina päivinä ollut jo vähän parempi olo, niin nyt on parempi keskittyä lepäilemään ja syömään, ihan mitä vaan mikä menee. Käski olla terveellisyydestäkään stressaamatta, ollut kauhean huono omatunto kun tässä parin viikon aikana en ole saanut syötyä juuri muuta kuin mehua, mehukeittoa ja jugurttia, ja hedelmiä. Käski syömään vaikka paketillisen jäätelöä jos tuntuu että kylmä helpottaa.. Ja minulle uutena juttuna, ettei appelsiinimehua kannata juoda! Olen melkein elänyt tuoremehuilla (hedelmälihaa) ja lääkäri oli sitä mieltä, että appelsiinimehu niin hapanta että voi pahentaa oloa. Tänään kyllä kammottava olo ja lamaannuttava väsymys, en ole saanut oikeastaan mitään syötyä niin silläkin heikko olo. Mustaherukkamehua oon koittanu hörppiä ja vähän sain jugurttia äsken syötyä..
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: viipulainen
Hienoa Tuutikkis että sait saikkua noin reilusti, nyt vaan otat levon kannalta. :)
Ja tosiaan, olen itse saanut kuopuksesta tuon saman neuvon, että silloin jos syöminen on pahoinvoinnin vuoksi heikkoa, niin viis terveyssuosituksista syömisen suhteen, pääasia että saa syötyä jotain, oli se sitten pelkkää makkaraa tai litra jäätelöä. :)
Kannattaa kokeilla, jos appelsiini maistuu suussa hyvältä, appelsiini jugurtttia, taisi olla Ingmannin. Sitä olen itse vetänyt antaumuksella, kun tosiaan appelsiinit ja appelsiini mehu on liian hapanta ja jos alkaa yökkäilyttämään nousee hapot kurkkuun.

Me vietettiin eilen laatuaikaa miehen kanssa ja kyllä oli taas ihanaa.
Tuskailin kun jostain syystä tämä maha pömppö on nyt tosissaan puskenut ulos, ei ole enään kyllä turvotuksesta kyse. Mies tuhahti takaisin, että söpömpää pömppöä ei ole nähnyt ja toivoo sen kasvavan jättimäiseksi..lohduttavaa :D :D
Mies muuten kärsii myötätuntoraskaudesta, hänelle on tullut ihme mielitekoja ja jostain syystä hänen alaselkänsä on alkanut kipuilla ja saa ihme mielialan vaihteluitakin kummista jutuista, meinasin lentää pyrstölleni kun hän otti nokkiinsa siitä, että en mitenkään jaksanut syödä HETI ruoan jälkeen jälkkäriä jota hänen teki hirveästi mieli:LOL:

Ja miksi minusta tuntuu että nämä viikot menee kauhean nopeasti, kun muistan aiemmista että aika on varsinkin alussa ja ihan lopussa madellut, tuntuuko kenestäkään muusta että raskausviikot senkun täyttyy vaan, vaikka juuri on muka viikot poksunut? :p

Viipulainen ja Hippu 9+1
 
Oloja: edelleen järkyttävän turvonneet, pinkeät ja kipeät rinnat, pientä etomista, pissahätää öisin ja väsymystä.

Eka neuvola käyty viime maanantaina. Tosi ihana täti. :heart: LA tosin on hänen mukaansa 21.10., mutta ei kysynyt edes kierrosta mitään tarkempaa. Selvinnee sitten ultrassa aikanaan...

Millä perusteella ootte valinnu varhaisultran ja nt-ultran ja veriseulonnan välillä? Mä odottelen nt-aikaa. Haluan ehdottomasti tietää, jos vauvassa on jotain vialla. Sitähän ei vissiin varhaisuä:ssä näe.

Marmosetti 7+4
 
Varhaisultrassa tosiaan näkee vaan alkion iän (koon), sijainnin, elossaolon ja määrän. Ei juuri muuta. Nt-ultra kertoo jo vähän enemmän, mutta aika vähän siinäkään vielä rakenteita näkee. Rakenneultrassa sitten nähdään niitä, ei tosin kaikkia siinäkään. Esim. monet sydänviat jää huomaamatta.

Mä kävin varhaisultrassa koska halusin tietää onko siellä ketään ja montako heitä on ja millä viikoilla mennään. Nt-ultraan ja veriseulaan menen, koska haluan tietää onko kehitys jatkunut normaalina ja onko ehkä syytä olettaa että joku voisi olla isosti pielessä. En tiedä miten isosti pitää olla pielessä että lähtisin keskeyttämään... Vakava vammaisuus tai lyhyt ja tuskainen syntymän jälkeinen elämä nyt ainakin olis mulle ihan selkeitä syitä keskeyttää. Työssäni olen saattohoitanut vakavasti sairaita vastasyntyneitä, ja sellaiselta kohtalolta haluan ehdottomasti oman lapseni säästää.
 
Juu tosiaan nt-ultrakin pystyy antamaan vain vastaukseksi luvun riskistä niihin yleisimpiin kromosomihäiriöihin, mutta ei anna sitä ehdottoman varmaa vastausta. Jos kohonnut riski todetaan, on äidillä oikeus päästä jatkotutkimuksiin, jossa otetaan näyte joko lapsivedestä tai istukasta.
Itse tiedän muutamia lähipiirin tapauksia, jossa riski oli koholla ja menivät lapsivesipunktioon ja mitään ei sitten ollutkaan. Mutta tuota ultraa minä pelkään silti, vaikka kahdesta edellisestä olen päässyt läpi puhtain paperein.

Tänään vietellään esikoisen synttärit vihdoin ja viimein, joten tämän enempää ei ehdi tälläkertaa. :)

Hyvää naistenpäivää kaikille!!:flower:

Viipulainen ja Hippu 9+2
 
Heips.

Kerroin tänään raskaudesta mun äidille. Äiti ei suhtautunut kovin positiivisesti, kuten olin arvannutkin, mutta silti pahoitin mieleni hänen kommenteistaan ja oon itkenyt melkein koko illan. Ei onnitellut, voivotteli vain ja ihmetteli kuinka me ollaan näin päästetty tapahtumaan.... "se oli varmaan vahinko?"hän kysyi ja sanoi, ettei ois ajatellut että me kolmatta lasta tähän tilanteeseen... "kuinka sä selviät siitä pikkuvauva-ajasta, pojatkin niin pieniä vielä ja sit kun kohtaat taas ne imetysongelmat"... Argh. Olisin kaivannut ihan toisenlaista suhtautumista ja tukea. :'( Snif. Ei tee mieli kertoa tästä raskaudesta enää kellekään. Nähkööt kaikki sitten ite kun masu kasvaa. Ja sanon etten halua kuunnella kenenkään mielipiteitä. Mehän pärjätään ja sen aion näyttää! :)

Tuntuu että ainakin meidän lähipiirissä on kaksi lasta standardi. Ja oma hieno talo, lapsille omat huoneet, kaks autoa ja koira. Hyvät työpaikat vanhemmilla ja lapset hoidossa. Me poiketaan tosta stanardista kun asutaan vuokralla, hoidan lapsia kotona ja miehellä raskas ja pienipalkkainen työ... Mutta rakkautta meidän perheeseen mahtuu ja sehän on tärkeintä, eikös? <3

Etova olo jatkuu täällä. Enää 4 päivää varhaisultraan!

7+0 (pian 7+1)
 
Carneval: Tekis mieli sanoo, et älä välitä, mut vaikeehan se on olla välittämättä oman äidin sanomisista. :hug: Muista kuitenkin, ettei äidit aina ole oikeessa (edes me), ja todennäkösesti suurin osa muista ihmisistä on onnellisia teidän puolesta (me ainakin täällä palstalla ollaan).

Marmosetti 7+5
 
Carnevalkeksi Olipa kurja suhtautuminen äidiltäsi :hug:

Alkaa väsymys pikkuhiljaa väistymään, tosin niin muuten alkaa tää flunssakin helpottaa, etovaa oloa on vielä jonkin verran. Selkä meinas kipuilla eilen, harmittavaa jos se menee yhtä kipeeksi kun viime raskaudessa. Ei auta kun käyttää tukivyötä, tosin mun mielestä se on tosi epämukava pidemmän päälle.

ZiiliZeija&Kääkkis 9+6
 
Carneval mieheni kertoi eilen tästä raskaudesta omalle äidilleen ja myös sieltä ei tullut kuin negatiivista palautetta. Tämä oli kyllä ihan odotettavissa, kysyi mm. kai te päädyitte aborttiin. Huoh. Ja tästä hieman kimpaanuin miehelle että ylipäätänsä meni kertomaan koska oltiin sovittu ettei mitään vielä puhuta kenelekkään, koska sain tuon tuulimuna epäillyn.

Uusi oire on tänne ilmaantunut, ummetus:stick: tästä en muista kärsineeni edellisissä raskauksissa. Mutta antaatietty lisää toivoa että kaikki on masussa hyvin.


Elohiiri ja 6+6??
 
Voi että, mullekkin tuli ihan huono mieli sun puolesta carnevalkeksi :(
Joskus ihmiset sanoo ennen ku ajattelee, ja toivotaan että tästä eespäin saatte kokea positiivista suhtautumista vauvauutiseen :)

Meille on jo toisen lapsen odotuksen kohdalla tullut pöhelöä kommenttia lasten lukumäärästä, mut me on vaan naureskeltu (tai mies oikeestaan aina heittäny takaspäin), et "vastahan tässä alotellaan", tai muuta vastaavaa :D
Nyt viikonloppuna oli eka läheltäpiti-tilanne, paljastumisen ja juorujen liikkeele lähdön kannalta, kun mies tapasi ohimennen vanhaa kamuaan, ja kuulumisia vaihtoivat.. mies mulle sanoi ett olis melkee tehny mieli vauvasta kertoo, kun tää kamu oli kysyn ett "montakos teitä nyt jo on?, ku aina nähdessämme teilä on lapsimäärä kasvanut"... mut onneksi mieheni oli malttanut olla paljastamatta! :D

Pahoinvointi helpottaa!!! :)
Viimeyönä tosin huomasin ed raskauksista tutun vaivan...levottomat jalat :/
Vatsa on sekaisin, mut ajattelin josko täs normaaliin ruokavalioon palatessa massukin rauhoittuis (huonovointisuuden takia nyt syönny mitä sattuu...)

Tuosta nt-ultrasta.. mulla 2/4 on ollu kohonneet riskiluvut seulassa, ja on annettu mahdollisuus lisätutkimuksiin, mutta molemmilla kerroilla olemme kieltäytyneet, ja terveet lapset on tullu.
Nyt pelottaa, koska äidin ikä nostaa jo valmiiksi niitä riskejä.. mutta uskon, että jos joku on pahasti pielessä, niin se kyllä näkyy sitten muutenkin kuin seulatuloksissa.
Verikokeethan antaa väärää tulosta, jos raskaus on pidemmällä tai alummassa kuin luullaan, tai jos kyseessä monikkoraskaus. Luulen ett meillä just niin käyny, että kokeet otettiin liian aikaisin, koska molemmat lapset syntyi reilusti lasketunajan jälkeen..

Huih, huomenna poksuu taas! :D

suffeli & papunen 9+6
 
Carneval voi miten kurjasti sanottu äidiltäsi, mutta vaikka se on nyt hankala edes ajatella, niin koita olla uhraamatta liikaa ajatusta noihin kommentteihin.
Me tosiaan täällä ollaan ainakin ihan superonnellisia teidän puolesta:heart:

Ja oli Elohiirelläkin tullut kurjat vastaanotot:hug: Tuollaiset aborttipuheet satuttaa todella paljon. Minun oli kerrottava lasten isälle uutinen ja sain sieltä suunnalta aikamoista tylytystä ensimmäisen parin minuutin ajan. Totesi siinä muunmuassa, että eihän me voida olla niin tyhmiä että pidettäisiin vauva, että aborttin varmaan haluan:mad: Siinä kun muutaman hormoonien avittaman sanan lauoin takaisin, tokeni hänkin ja pyysi nöyrästi anteeksi, vaikka jäihän ne sanat soimaan korviin.

Täälläkin olot tasoittuneet oikein kivasti, mutta valvon öisin.
Viimeyönä valvoin klo.04.00 saakka ja nyt olen aivan pihalla. Onneksi ollaan tytön kanssa kotona kun on vesirokossa vuorostaan, niin saa pötkötellä kun siltä tuntuu.

Ja ne painajaiset!!
Alkaa olla jo aivan omaa luokkaansa.
Toissa yönä näin unta, että meille syntyi vauva, mutta jostain syystä vauvan suun ja sieraimet peitti kerros ihoa, joten vauva ei saanut happea. Kätilö ei tiennyt yhtään mitä tehdä ja pitelin sylissä sätkivää tukehtuvaa vauvaa:'(
Tänä yönä näin unta, että löydettiin siskon kanssa paikka, jossa oli todella huonossa kunnossa olevia kissoja ja pieniä koiria ja ne olivat aivan täynnä matoja kun joutuivat olemaan omissa ulosteissaan ja ne suorastaan huusivat apua.
Siis ihan sairaita unia ja pahempaa varmaan luvassa. Olen alkanut stressaamaan tulevaa nt-ultraa vaikken tiedä edes milloin se on. Aina sama juttu, kun pelkään kaiken mahdollisen olevan pielessä ja varmaan itken taas siellä käytävällä kun odotetaan vuoroamme.:headwall:

Josko se mieli piristyisi tässä päivän mittaan, pitää keksiä muutenkin tytölle jotain puuhaa ettei tylsisty täysin minun seurassa:D

Viipulainen ja Hippu 9+3
 
Uusi viikko, uudet kujeet! :wave:

Ompas carneval ja elohiiri saanut kurjia puheita. Jättäkää ne ihan omaan arvoonsa ja nauttikaa raskaudesta! :hug:

Mul in ollu nyt reilun viikon niin huono-olo 24/7 etten oo kyenny tänne lukemaan juttujanne ku pari kertaa nopeesti vilkassu. Onneks saan kyllä syötyä, mutta sellasen kakomisen kanssa kylläkin. :$ Hedelmiä menee reilusti ja helpommin alas.

Mä oon kans nähny ihan ihme unia ja muutenki nukkunu tosi levottomasti. Heräilen vähän väliä ja oon näkevinäni meijän makkarissa millon mitäkin eläimiä. Ja meillä ei oo mitään lemmikkejä. :D Toissayönä näin unta että nt-ultrassa paljastui että meille tulee kolmoset! Ou s***! :LOL:

Ihanaa, neljän päivän vapaa putki meneillään, huomena eka neukku ja keskiviikkona vasta töihin.

Ja aurinko paistaa, ihanaa viikonalkua kaikille! =)

-Unnaunna ja Pätkis 8+3
 
Siis onhan tää odottaminen ja äitinä olo ja äidiksi tulo yhtä stressiä :D
Ensin sitä stressaa että "tuleeko plussaa tuleeko plussaa", no sitten ku plussaa niin sitten makaa vaan keskellä lattiaa eikä uskalla tehä mitään kun kuuntelee ja tarkkailee itteensä että "oonhan mää raskaana, onko mulla oireita, eihän mee kesken".
No sitten kun on päästy ar- ja nt- ultrasta ohi niin ruvetaan miettimään että "millon se liikkuu millon se liikkuu", sitten kun niitä liikkeitä alkaa pikkuhiljaa satunnaisesti tuntea niin "miksei se liiku miksei se liiku" :D
NOH, sitten ku ne liikkeet tuntee ja tietää, ni alkaa tulla niitä kuuluisia harjoitussupistuksia... Kauhee sitä stressiä! "eihän se synny vielä eihän se synny vielä, se on vasta pikkuviikkonen eihän se synny vielä!"
sitten ku päästään synnyttään niin "onhan nämä nyt niitä supistuksia, mistä minä tiiän onko se vieläki oikeinpäin, joko mää kohta synnytän TULIS JO!" ja "AI-SAAAA-PER-JUMA-en mää seleviä tästä, millon mää saan kipuun helpotusta, ei käy vielä tarpeeksi kipiää, millon mää ponnistan, jaksanko mää ponnistaa, repiänkö mää, joutuuko leikkaan, onko vauvalla kaikki hyvin, AAARHG!.."

Noh ja laitoksella kun ollaan päästy jo osastolle vauvan kanssa niin alkaa stressaaminen siitä että "miksei maito nouse, eikö se jaksa imeä, mikä mussa on vikana, saako se tarpeeksi maitoa, millon mää imetän, onko mun pakko imettää, mää haluan vaan imettää, hitto kun käy tisseihin". Sitte kun se maito nousee ja imetys alka aa onnistua ja pääsee kotiin ni sittehä se vasta ressaaki! "hengittääkö se, miksei se huua, onko sillä nälkä, hengittääköse, oonko mää keittäny tarpeeksi noita tutteja, saankohan mää nukuttua, hengittääköhänse, eihän kissa mee vauvan sänkyyn, NO NYT SE PIERAS; MITÄ MÄÄ TEEN!"

Että ihanaa odotusta mussukat <3

He.Ti ja ryyte 6+5
 
He.Ti :LOL: Niin oikein kirjotettu!! Ainoo et tää äitinä olon huoli varmaan jatkuu lopun ikää. Kyllä mä käyn vieläki joka ilta ennen nukkumaan menoa tarkistaa hengittääkö nuo lapset (6 ja 9v). :D Ja seuraavaks alkaa varmaan se, että hätä persiissä odotetaan pe iltana lasta kotiin ja sithän se lähteeki jo armeijaan, pärjääköhän se siellä ku en oo laittamassa aamuks vaatteita valmiiks tai putsaamassa korvia suihkun jälkee. :LOL:
 

Yhteistyössä