~ Lokakuun lapsoset elokuussa ~

Terveisiä neuvolasta, pääsin juttelemaan myös lääkärille kun muutettiin juuri ja olen nyt sitten uudella paikkakunnalla. Jalkojen turvotus on ihan kamalaa, mulla ei mennyt enää kävelykenkä jalkaan, piti laittaa sitten nauhalliset tennarit... Mutta normaaliksi turvotukseksi tuo tulkittiin. Sormukset täytyy myös ottaa kohtapuoliin pois, on ollut aika monta aamua, etteivät liiku enää mihinkään... Painoa on tullut 1,5 kg viikossa : /

Paikat kiinni ja kunnossa ja vauva perätilassa, kuten epäilinkin... Toisin kuin mun neuvolatäti, tämä lääkäri ei mitenkään painostanut mua käännösyritykseen tai synnyttämään perätilavauvaa alakautta. Noita kumpaakaan en halua, vaan jos vauva on perätilassa, niin sitten haluan sektioajan. Mun edellinen synnytys meni ihan samaa rataa, silloinkaan ei onneksi terveydenhoitohenkilökunta painostanut suuntaan eikä toiseen. Tässä on nyt onneksi vielä neljä viikkoa aikaa, josko tuo vaikka ihmeen kautta kääntyisi oikein päin - tosin epäilen, koska edelliselläkin kerralla ei vauva enää tuosta kääntynyt.

Ihmettelen kyllä tämän uuden neuvolatädin asennetta perätilasynnytykseen. Kyllähän minä uskon, että ei ole todennäköistä, että jokin menee pieleen, mutta kyllä mä vaan pelkään synnyttää sen suurimman osan eli pään viimeisenä. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos vauvalle tulisi jotain vammoja synnytyksessä sen takia. No, onneksi on vielä aikaa miettiä...

Pesänrakennusvietti vaan kasvaa, eilen sain valmiiksi ekan villasukan vauvalle ja kutomista odottavat vielä myssy ja lapaset.

Sain myös esitietolomakkeen synnytyssairaalaa varten. Nyt sitten pitäisi miettiä niitä toiveita... Jos vauva on oikein päin ja saan synnyttää alakautta, niin avautumisvaiheessa haluaisin olla ammeessa (ensimmäisessä synnytyksessä tämä nopeutti avautumista ja lievitti hyvin kipua) ja epiduraalin haluan kun vaan mahdollista. Jos taas päädytään sektioon, niin toivon, että leikkauksen jälkeiseen kipulääkitykseen kiinnitetään tarpeeksi huomiota. Imetykseen ja lisämaitoon sekä tuttiin pitänee vielä ottaa jotain kantaa...

Synnytys mietityttää myös sen kannalta, että asutaan kaukana sairaalasta ja mies joutuu varmasti työnsä takia (yrittäjä) olemaan poissa mun ja vauvan luota paljon. Ja toki hänellä on sitten vielä isommat lapset täällä huolehdittavana. Saan/joudun viettämään aikaa paljon yksin sairaalassa ja varsinkin jos sektioon tässä mennään, niin oma pärjääminen mietityttää kun muistaa, miten kipeä sitä viimeksi oli...

Kaikenlaista sitä pyörii mielessä jo nyt :)
 
Terkut myös eilisestä neuvolasta.

Hemoglobiini 118, pissa puhdas, RR 129/76, painoa tullut 135 gr/vko ja turvotusta +. Sf-mitta 32, sikiön syke 135, liikkeet ++, raivotarjonnassa edelleen. Painonlisäyksen vähäisyydestä ja sf-mitan kurissa pysymisestä päätellen terkka arvioi, että insuliini ja ruokavalion muutos olisivat vaikuttaneet sikiön kasvukäyrään suotuisasti =) Ensi viikon perjantaina on käynti Taysissa jolloin taas ultrataan tilanne ja sikiön koko.

Miehen käytöksestä, täälläkin alkaa miehelle vissiin vihdosta viimein valaistua että ei mammalla oikein jalka jaksa nousta normaaliin tapaan ;) Eli muistuttelee isompia lapsia, että älkääs juoksuttako äitiänne vaan menkää ja tehkää itse, osaatte kyllä. Jotenkin on mies tullut ilmeisesti araksi noille hormonikohtauksilleni, tekee nimittäin jo kertahuomautuksesta tietyt rästissä olevat hommat :) Viimeistelee remonttia eli valmistautuu sillä omalla tavallaan vauvan tuloon. Mitään synnyttämäänlähtemispaniikkia ei hänelle ole kuitenkaan vielä ilmennyt, katsotaan mitä lähiviikot tuo tullessaan :D

Omasta jaksamisesta, meillä ei tukiverkkoa juurikaan ole, anoppi ja appi jo iäkkäitä ja oma äitini ei ole ollut koskaan vauvojen hoidosta innostunut, isompienkin lasten kanssa olen yleensä saanut itse tehdä avunpyyntöaloitteen ja hoitokerrat hänen luonaan siksi aika harvakseltaan, koska ei ole tosiaankaan mikään pullantuoksuinen hoivaava mummo. Enemmänkin sitten tykkää siitä vaiheesta kun on päässyt kouluikäisten lastenlasten kanssa reissaamaan ulkomaille jne. Siksi päädyttiin pitämään kuopuksella kunnallinen päivähoitopaikka osan kuukautta, jotta on mahdollisuus joinakin päivinä olla vauvan kanssa kahdestaan ja huilaillakkin, ilman askartelupaskartelu- ym. vaatimuksia 5-vuotiaan taholta. Vauvan syntymän yhteydessä saa kuopus toki pitää useamman vapaapäivän päiväkodista, jottei alkuun ala heti mustasukkaisuusdraamat jylläämään. Liikaa en ole omaa jaksamista tai jaksamattomuutta vielä tähän mennessä viitsinyt pohdiskella, senhän näkee sitten millaisella temperamentilla varustettu tuo uusi tulokaskin on.

kolmenmutsi ja tiitiäinen 33 + 6
 
Moi pitkästä aikaa!

Mä olen päässyt vieroittumaan tietokoneella istumisesta ihan totaallisesti kun ensin mökkeiltiin elokuun alkuun kuukausi toisella puolella Suomea ja sittemmin muhun on iskenyt ihan järkyttävät selkäkivut, jotka antavat istua maksimissaan 30-60 min kerrallaan. Ja sen jälkeen on tuntikausien tuska selässä ja häntäluun alueella.

Mulla ei esikoisen kanssa ollut tälläistä ollenkaan, mä olin silloin niin elämäni kunnossa, että olin suorastaan vähän haikea kun raskausaika oli ohi. Neuvolassa epäilevät, että edellisessä synnytyksessä tai tässä välillä on tapahtunut häntäluulle jotain (murtuma yms.), josta noi kivut johtuvat. Mä en kyllä pystyisi enää olemaan ollenkaan töissä kun ei voi seistä eikä istua kuin hetken kerrallaan.

Kaiken lisäksi muhun on iskenyt ihan järjetön väsymys, joka sekin on mulle ihan uutta. Esikoisen kanssa mä olin täynnä energiaa ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Omituista. Hempasta ei se voi johtua, se on edelleen hyvä ihan ilman rautaa, 136.

Nyt mä kyllä uskon, että samankin ihmisen raskaudet voi olla ihan erilaisia... :)

Äitiyspakkaus tuli vihdoin ja viimein viime viikolla, mutta päätös äitiysrahasta on nyt viipynyt matkalla jo kohta 2 kk. Kävin tänään taas Kelalla, jossa selvisi, että hakemuksen vastaanottanut kesätyöntekijä jotenkin säheltänyt sen kanssa.

Äitiyspakkauksen laatikko oli esikoisella pinnikseen nostettuna ensisänkynä, tosin musta se oli vähän hankala kaiken kurkottelun kanssa. Lähipiirissä sitä on käytetty ensisänkynä vuosikymmenien ajan ja yhä edelleen melkein jokaisella syntyneellä vauvalla, mä en kyllä oikein jaksa uskoa, että sillä on jotain yhteyttä kätkytkuolemaan. Patjan mä kyllä uusisin niin pakkaukseen kuin pinnikseenkin joka lapselle.

Ensisängyksi mä hankin kyllä nyt käytettynä huuto.netistä Sokevan pyörillä kulkevan rottinkisängyn kun nykyiseen asuntoon ei pinnasänky mahdu millään meidän parisängyn viereen. Nyt pitää vain toivoa, että vauva suostuu omassa sängyssään nukkumaan - esikoinen nukkui loppui lopuksi vain vieressä...

Kvilla 31+5
 
Synnytyspelkoasiassa komppaan täysin Niiskuneitiä. En osaa vielä ainakaan pelätä, paitsi tuota repeämistä ja paikkojen tohjoksi menemistä. Meillä miehelle ainakin on tuo seksielämä tärkeää ja itsellenikin myös, ettei sitä nyt haluaisi kovin pitkää selibaattijaksoa pitää. No ehkä sitten muut konstit käyttöön, jos vaan jaksaa yövalvomisilta sun muilta ;).

Neuvolakortti ollut mullakin alusta asti kassissa, samasta syystä kuin Osmiinakin tuolla totesi. Lisäksi mä oon niin toivottoman hajamielinen, etten sitä kuitenkaan muistaisi neukkukäynnille ottaa, joten parempikin, että on koko ajan matkassa.

Esitietolomaketta pitäis täälläkin täyttää torstain neuvolaan mennessä. On näköjään erilainen tuokin lappu eri paikoissa, kun mulla kysytään vaan perustiedot ja sitten omat ja kummankin puolen suvun sairaudet ja sitten tämän raskauden aikaisia terveystietoja + nimiehdotukset. Mistään synnytystoiveistä ei ole lapussa yhtään kysymystä. Onneks on hyvät ja perusteelliset valmennukset ja pieni synnytyssairaala, niin ehtii rauhassa miettiä ja kätilöilläkin on tuolla aikaa kuunnella ja olla synnyttäjän tukena.

Villahousuista kyselen tyhmiä :confused:, josko täällä joku oli sellasia neulonu/ käyttäny kestojen kanssa. Mistä langasta ootte neuloneet? Ja millä ohjeilla? Mietin tuossa, et varmaan pitäis olla 100% villaa... Eikös nuo kuitenkin pueta puolipotkareitten päälle tai jotain, ettei sitten kutise?? Vähänkö oon tyhmä, mutta kun en oo eläissäni ihan pientä vauvaa pukenu :ashamed:

Joanmi + Potkiainen 33+1
 
Esitietolomakkeesta jännän "myöhään" toisillapaikkakunnilla täytetään. Kun multa tentattiin jo joskus 28 viikolla olleessa neuvolassa, että miks en oo täyttänyt netissä niitä juttuja ja sit täytettiin yhdessä terkan kanssa se ja laitettiin eteenpäin. Ja ne tunnukset sinne nettiin sain jo joskus tokalla tai kolmannella nla käynnillä ja sanottiin et rv 22 aikaan vois alkaa täytteleen. (Yllättäen sit unohtui...)

( . )
Mun vauva on jotenkin todella ikävästi asettunut tonne alas, kun en meinaa päästä yhtään liikkumaan enää. Soitin tänään neuvolaankin, kun ei auta särkylääkkeet eikä lepo, kun aina vaan särkee ja vihloo alavatsaa ja nivusia. Mut sieltä sanottiin vaan, et ei voi ku lepäillä. No sit vaan jatketaan makoilua... : /

pipituuna & pikku-ukko 35+5 :heart:
 
Tulinpa taas kirjotteleen tänne kun ei oikein enää työt maistu. Kalenteri on ihan täynnä äitiyslomaan asti ja se pitäisi nyt siivota ja nakittaa kaikki mun tuuraajalle tai tiimiläisille. Tänään on lääkärikäynti kun maanantaina soitin ja valitin taas supistuksia ja oloja. Ja kirjoittavat mulle sairaslomaa loppuun asti, tai niin ainakin lupasivat. Ottavat jotain kokeita ettei oo mitään tulehdusta joka aiheuttais noita supistuksia ja lääkäri tarkastaa paikat taas kerran. Tuntuu että mua on ronkittu kyllä niin paljon tässä raskaudessa, vois alkaa myydä jotain pääsylippuja tai jakaa vuoronumeroita. Vauva on eilen painanut ihan hulluna ja supistellut ihan kiitettävästi, ei kipeitä mutta niitä epämiellyttäviä ja oikeestaan koko illan oli sellanen kestosupistus päällä. Viime yö oli ihan tuskaa, kävin varmaan 10 kertaa vessassa. Vaikka makasin sängyssä niin tuntu että vesimeloni olis ollu tuossa jalkojen välissä. Ja se tuntu jotenki niin oudolta että mietin jo että onkohan kaikki ok ja onkohan tää ihan normaalia. Jossain välissä nukahdin kuitenkin ja heräsin kuoleman väsyneenä. Saas nähdä mitä tuumaavat neuvolassa iltapäivällä.

Miehen käytöksestä: Meillä mies rakentaa ja rakentaa. Hän haluaa talon valmiiksi mahdollisimman nopeesti että päästään sinne muuttamaan. Tämän vuoden puolella on tarkoitus muuttaa, toivottavasti ehdittäis joulua viettää siellä. Mies ei myöskään voi edes ottaa yhtä olutta enää jos joudutaan lähteä synnyttämään. Muutenkin hän on alkanut käskeä lepäämään ja toivoo että jäisin jo kotiin sairaslomalle.
 
Omanapainen aloitus ja jatkoa eilisen neuvoloihin :D

Lääkärineuvola rv 35+5:
Painoa oli tullut +700g/vko
Hb noussut toistakymmentä pykälää, eli ainakin minulla tuo Iron toimii :)
Syke 145+
Liikkeet ++
Sf 32 cm eli ihan keskikäyrällä kasvaa
vettä normaalisti
RR 127/90
rt, pää syvällä, mutta liikuteltavissa
Kohdunkaula enää 1 cm ja kohdunsuu hyvin pehmeä ja sormelle auki!! :O

Eli kun oli puhe tuosta synnytyksen jännittämisestä, niin nyt se alkoi jännittää, koska lähtö tulee :D Lääkäri tosin sanoi, että voi syntyä ensi viikolla, tai voi mennä yliajalle. Mutta jotain ne supistukset ovat siis selvästi tehneet. Mihinkään polille ei kuitenkaan tarvitse lähteä, koska synnärikin sanoisi näillä viikoilla jo vaan, että tervetuloa synnyttämään. Sairaalakassin käski kyllä jo pakata. Tuota verenpainetta mittailen kolmesti päivässä kotona, lähtöarvot ovat olleet alle sadan, ja heti jos nousevat tai tulee muita oireita niin pitää soitella joko neuvolaan tai polille. Mutta jotenkin eilen tapahtui ajatusmaailmassa siirtymä kohdasta ”jos se syntyy” kohtaan ”kun se syntyy” :D

Liikkumisesta ja jaksamisesta puhuttiin eilen miehen kanssa. Minulla on sama vaiva kuin minimuulla, että mitään ei ole kuukausiin jaksanut eikä pystynyt tekemään : / Ja sitten tosiaan tuo yhdistelmä uhmis ja vauva… Mutta mies ihanasti lohdutti, että varmaan sitä synnytyksen jälkeistä aikaa peilaa nyt tähän viime kuukausien jaksamiseen ja pystymiseen. Että kyllähän se arki on ihan erilaista, kun pystyy ulkoilemaan ja toimimaan normaalisti ilman että huimaa/sattuu/supistaa. Jotenkin tuli sellainen olo itselle, että ehkä siitä sittenkin voi tulla jotain :)

Esitietolomake täytettiin täällä rv 26 :O Siinäkään ei suoraan kysytty muistaakseni mitään toiveita, mutta siinä oli sellainen ”muuta” kohta tms., johon terkkari neuvoi kirjoittamaan muutaman tärkeimmän asian synnytykseen liittyen. Sitten imetykseen liittyen neuvolakorttiin niitattiin sellainen toivelappu, jossa sai kertoa aikaisemmista imetyskokemuksista ja esittää toiveita tämän vauvan imetyksen suhteen.

vois alkaa myydä jotain pääsylippuja tai jakaa vuoronumeroita.
Samaistun täysin tähän :D Jotenkin on osunut niin, että kaikilla lääkärikäynneillä on ollut vielä harjoittelija siinä mukana, tähän asti tosin seuraamassa. Nyt ilmeisesti oli joku pitempään opiskellut, kun lääkäri teki ensin itse tutkimuksen ja sitten kysyi, että sopiiko harjoittelijankin tutkia :) Eilisillan ja tänäänkin on sitten supistellut aika kipeästikin, mutta johtunee tuosta lääkärikäynnistä.

Branwen ja Sissi 35+6
 
VILLAHOUSUISTA löytyy tosi paljon infoa täältä:
Kestovaippainfo • Etusivu

Mä olen neulonut yhdet hahtuvalangasta (esim. pirtin kehräämöstä, saat nettikaupoista tota) 5 puikoilla, ja sitten Novitan PURO-langasta. Ohjeista on ollu hyvät villapöpät hahtuvalangalle Ulla 01/08 - Ohjeet - Villap

ja tiuhtikset tavan langasta
Kestovaippainfo • Keskustelu • katso viestiketjua - Tiuhtis-villikset / ohje

Sitten ne pitää vaan lanoliinittaa ennen käyttöä, kai. Mä laittaisin vaan harson ensin ja siihen päälle villahousut, ei ne niin kovin kutita. Voi sinne tietysti laittaa puolipotkarit väliin, kukin tyylilläään, ei näissä vauva-asioissa ole Joanmi mitään yhtä totuutta, sä teet niinkuin itse haluat ja päätät, ei siihen oo kellään mitään sanomista :)

ON, neuvolassa käyty, perätilassa edelleen köllötetään, kaikki ok. Viimeisin inha vaiva on se, että jo oon pitkällään syönnin jälkeen ja nukahdan, niin ruoka nousee suuhun. Kaksi kertaa oon henkäissyt mahanesteet keuhkoon, kohta mulla on varmaan aspiraatiokeuhkokuume. Jee.

Tänään 32+2, kohta saa vauvan syliin :heart:
 
Villahousuista vielä sen verran, että jos sinne väliin laittaa puolipotkarit, niin nehän kastuu ja jalat on sitten ihan märät vaipan vaihtoon saakka. Vastasyntyneellä olen itse käyttänyt ihan harsoa ja villiksiä kuten Siljanvuorikin tuossa edellä sanoi. Housut on hyvä pestä ennen ensimmäistä käyttöä miedolla saippualla, itse käyttänyt marseillesaippuaa ja sen jälkeen käsitellä lanoliinilla. Parhaat villahousut tulee omasta mielestä hahtuvasta, malleja on sitten monenlaisia (en noita linkkejä katsonut, kun itsellä on tapana kutoa niitä yhdellä mallilla vaan, kun olen sen hyväksi todennut).
 
Esitietolomake mikä se sellanen?? Ei meillä vaan täällä mitään sellasta oo ollukaan...
Ekassa neuvolassa piti täyttää vaan sellanen esitietolomake, jossa kysyttiin allergiat, sairaudet, edelliset raskaudet ja synnytykset, alkoholi, tupakka yms. ja sit terkkari niittas neuvolakorttiin sen lapun missä kysyttiin edellisistä imetyksistä ja toiveista seuraavaan imetykseen!?
Mitä kaikkea teillä on kyselty niissä lomakkeissa? Ihmetyttää, kun kukaan ei tosiaan oo kysyny mitään toiveita/ajatuksia liittyen synnytykseen, kivunlievitykseen, sairaalassaoloaikaan tms.... ja kun täällä ei edes ole uudelleen synnyttäjille mitään valmennusta tai mitään, vaikka edellisetä kerrasta on mullakin sen seittemän vuotta!? :O

Jippii, oon saanu jopa vaatteet katsottua ja valmiiksi kaappiin! Enää puuttuu pienempi kotiutumishaalari, tai on olemassa jo 56cm, mutta pikkanenhan saattaa vallan hukkua siihen. Pari yökkäriä pitää käydä vielä hakemassa, kun ne oli menny jotenkin niin kulahtaneen näköisiksi. Mies saa käydä esikloisen ja anopin kanssa sitten ostamassa kotiutumisvaatteet, kun tiedetään kumpaa merkkiä tulokas on :) Hankinta listalla enää olis pikku putelit ja tilpehöörit, ai niin ja edelleenkin ne VAUNUT!! :)

Mammalomaa jo täällä vietellään, tylsää välillä on kun ei oikein mitään pysty tekee ja mies kaiket päivät töissä, onhan tuo ekaluokkalainen vaan aamupäivän koulussa, mutta onkin sitten läksyjen jälkeen ulkona kavereiden kanssa! Supistelee, vatsaa särkee, jomottaa, vauvan pää painaa lantioon ja välillä tuntuu et molskahtaa ulos asti, pissattaa koko ajan mutta vessassa tulee vaan pari tippaa, väsyttää mutta unta ei saa... ja mitä kaikkea näitä nyt olikaan! :) Mutta pari kuukautta enää!! Tai tovottavasti pari viikkoa vähemmän....

Miina ja vuokralainen 32+3
 
Huutelempa taas täältä, listojen ulkopuolelta, kun lukemassa olen juttujanne käynyt, ja toisinaan halu kirjoittaakin olisi kova, mutta kun jo toisessa ryhmässä aktiivisesti kirjoittelen, niin en tiedä riittäisikö asiaa sitten tännekin...
Mutta kysymys teille muille rd-diagnoosin saaneille ( ja muillekin ) keille on puhuttu mahdollisesta käynnistyksestä lapsen koon takia.
Eli onko kenelläkään tietoa kuinka herkästi TAYSissa lähdetään käynnistämään ( ja miksei muissakin sairaaloissa )
Itse kävin tossa 34+1 viikolla TAYSissa ja pienellä oli silloin painoa 2561, ja kuulemma jos samaan tahtiin kasvaa niin olisi nelikiloinen syntyessään, mikäli siis menee LA:han saakka.
Nyt mulla onkin seuraava aika 37+ jotain viikolla ( en muista nyt juuri tarkkaan ) missä tarkistellaan kokoa, ja kuulemma mahdollisesti otetaan mittoja lantiosta kun itse olen näin lyhyt.
Neuvolassa th kuitenkin sanoi että oli saanut sellaisen kuvan tekstistä että varmaan viimiestään LA:na käynnistettäisiin, kun harvemmin kuulemma annetaan meillä diabeetikko-äideillä mennä yli, mikäli yhtään näyttää että vauva olisi iso.
 
Miina84 veit sanat suustani esitietolomakkeen suhteen. Eipä ole multakaan ikinä mitään kyselty synnytykseen tai ylipäänsä mihinkään liittyen! Ainoastaan tosiaan ihan ekassa neuvolassa piti muistaakseni joku lappu täyttää, liittyen lähinnä mun omaan ja miehen terveyteen.
Mulla on ne synnytysvalmennuksetkin vasta syyskuun lopulla joskus :headwall: tosin oletan että sielläkin vaan paasataan jonkun powerpoint-esityksen avulla eri vaihtoehdoista...

Ihanaa kun jotkut on jo niiiiiiin pitkällä, kuten Branwen ja monet muutkin! Teillä voi olla pikkuiset sylissä jo hyvinkin pian :heart:

Mun kurkkukipu paheni viime yönä, joten olin jo päättänyt etten lähde töihin, varsinkaan kun sataa kaatamalla ja kävelyä tulee niin paljon. No jaksoin sitten istua kotona klo 11 asti, ja sen jälkeen katsoin että vähän näyttäis kirkastuvan, ja läksin tulemaan töihin (kun oli muka jotain tosi tärkeetä tehtävää täällä). Pääsin sitte duuniin taas kerran ihan litimärkänä, kun koirakin söi mun sontsan just ennen lähtöä. :headwall: Siis mä olen maailman huonoin saikulle jääjä!
Onneks Panadol hotin avulla kurkku tuntuu jo paljon paremmalta, mut muuten yhä flunssainen olo.

Siirsin huomisen neuvolan maanantaille, kun ei sinne varmaan flunssaisena kannata mennäkkään.

Kenzie 32+6
 
Mutta kysymys teille muille rd-diagnoosin saaneille ( ja muillekin ) keille on puhuttu mahdollisesta käynnistyksestä lapsen koon takia.
Eli onko kenelläkään tietoa kuinka herkästi TAYSissa lähdetään käynnistämään ( ja miksei muissakin sairaaloissa )
Olin toissapäivänä neuvolassa ja siellä terkka totesi TAYS:n lääkäreistä, että tuo käynnistysasia riippuu ja roikkuu vähän siitä kuka lääkäri siellä sattuu käynneillä osumaan kohdalle. Eli siellä ei ole mitään vakkarilääkäreitä rd-äideille vaan joka käyntikerralla voi olla eri. Toinen lääkäri sitten puoltaa käynnistystä herkemmin kuin toinen. Omalla kohdalla vaan totesin terkalle, että minun puolestani käynnistyksen voisi kyllä toteuttaa 38 viikon tultua täyteen, alkaa mamma olla aika täynnä tätä kirjaimellisesti raskaana oloa :( Toki käynnistys riippuu sitten lapsen painoarviosta, joka tehdään seuraavan kerran ensi viikolla. Psyykkisesti alkaa itse olla jo aika kypsä koko raskaanaoloon kun meni pelkäksi sairaanhoidoksi insuliinin piikittelyineen, ruokavalion kyttäämisineen ja veriarvojen mittauksineen. Terkka sanoi, että ne omat toiveet kannattaa toki tuoda siellä esille, mutta ei ole lainkaan varmaa vaikuttavatko ne lääkärin kantaan käynnistämisen välttämättömyydestä (johon tarvitaan tietysti ensisijaisesti lääketieteellinen syy).
 

Yhteistyössä