~ Lokakuun lapsoset L O K A K U U! ~

Samoin omasta puolestani onnittelut vielä kerran kaikille lokakuisille vauveleista! :flower:
Vaikka sitä kovaan ääneen toitotti, että tällä kertaa (neljäs) ei jää enää vauvamahaa kaipailemaan, nyt jo imetyshuuruissa välillä haikeus iskee ja silmäkulma kostuu...Aika kultaa nopeasti muistot, vaikeastakin raskausajasta näemmä. Mutta nyt on kyllä ihanaa kun saa nauttia tuosta lopputuloksesta

 

Synnytyskertomusta...

La-Su-yönä klo 4 heräsin kipeisiin, ennakoiviin supistuksiin, joita tuli sitten koko päivän 5-20 minuutin välein. Panadolilla ja lämpöpussilla pärjäilin, otin parit puolen tunnin tirsat, kun arvelin että synnytys on vasta käynnistymässä ja pärjäilin hyvin.

Su-Ma-yönä klo 2 supistukset tihenivät yhtäkkiä 3min välein, ja alkoivat olla niin kipeitä, että en voinut olla yhtään paikallani. Kolmelta lähdimme sairaalaan. 2cm auki, 2cm kanavaa, eli ihan alkutekijöissään vielä. Pari tuntia teputeltiin pitkin käytäviä, mutta sit olin jo niin kipeä, että päästiin synnytyssaliin (kun viikkoja oli jo se 42, niin syntymäänhän se piti saada) Salissa sain aquarakkuloita ja olin suihkussa, kunnes klo 7 taas tutkittiin- sama tilanne. Sain Oxanestpiikin ja nukuin tunnin (tässä vaiheessa valvomista siis takana 27h).

Kipupiikin vaikutuksen hälvettyä kohdunsuu oli auki 4cm (jipii), ja sain kohdunkaulan puudutteen. Nousin teputtamaan sängyn vierelle, että saisin vauvaa laskeutumaan... 1,5h päästä tutkittiin, 4cm. Sain uuden puudutteen ja kalvot puhki, ja taas teputtamaan jaloilleen. 1,5h, taas oon kipee, ja 4cm... sain epiduraalin (pelkällä puudutteella, kun ei oikein sovi nuo kipulääkkeet), mikä ei auttanut ollenkaan.

Sit tulee hämärä jakso, missä roikun ilokaasumaskissa, tunnin välein käy lääkäreitä katsomassa että 4cm auki, en saa syödä sektiouhan takia, muhun menee letkuja joka reiästä, katetroidaan, ja laitetaan tippaa, antibioottia, kuumelääkkeitä, oksitosiinia...puoleksi tunniksi aina kivut helpotti kun lisättiin puudutetta, sit taas hirveä tuska. Mies auttoi hurjasti, piti kiinni ja kertoi että vauvalla on kaikki hyvin.

Vihdoin 6h päästä aloin aueta, ja pikkuhiljaa päästiin 10cm. Vielä ooteltiin tunti, että vauva laskeutuu, jotta pääsin ponnistamaan. Tässä vaiheessa puudutus viimein auttoi vauva liukui sitten ihanan helposti muutamalla työnnöllä maailmaan. Synnytyksen kesto 17h.

Rankka synnytys kuitenkin verotti pikkuisen voimia niin, että hän joutui 12h ikäisenä sokeritippaan tarkkailuosastolle vuorokaudeksi. Mä pääsin ekaa kertaa kunnolla lepäämään tiistai-iltana.

Mutta nyt ollaan kotona. meillä on valtavan tyytyväinen ja rauhallinen vauva. Onni on iso :heart:

 

Ihanaa isänpäivää kaikille lokakuisille!

 

Pitäiskö sitä nyt itekkin raapustaa synnytyskertomusta Me mentii tosiaan 4.11 yliaikaiskontrollii (41+3) Lääkäri katto ultral ja tuumas et alkaa olee istukka nii kalkkeutunu ja lapsvettä niukasti et jäädä käynnistelyy ku osastolla oli tilaa.. painoarviota antoi 3,7kg verran... klo 10 sain sit ekan tabumurusen... (yöllä oli silloin tällöin ollut omia supistuksia samoin kuin aamulla mut ei säännöllisiä) vartti lääkkeenoton jälkeen alkoi tuntua supistukset jo kipeämmiltä.. käyrillä näkyi hyvin tasaisia supistuksia mutta harvakseltaan vielä.. tepasteltiin sit pitkin sairaalaa.. puolen päivän jälkeen supistukset kipeyty niin paljon etten pystyny enää kävelee pitkiä matkoja... menin sit lepäilemään.. kauhea paine nousi aina päähän supistusten ajaksi Mies nauroikin et olen ku intiaani punaisen pääni kans klo 14 aikaan otettii uudet käyrät kun ois ollu uuden tabletin otto, alkoi olla supistukset niin kipeitä ja välit 4-6min etteivät enää antaneet, epäilivät että mulla on oma synnytys käynnistyny et kuulemma yleensä lääkesupistukset on teräviä ja nopeita.. nää oli jo pitkiä ja tasaisia ja säännöllisiä.. odottelua siis miten jatkuvat.. ja kipeinähän ne jatkui.. 15.15 kätilö tsekkas ja sano et väljästi sormelle auki et sit ku on kahdelle sormelle niin puhkastaan kalvot, kävelylle yritin mut en enää kyenny menin sit maate.. nooo puol4 sit aloin ihan ulvoa supistuksen voimasta ja tuntu vain naps ja lapsvedet menivätkin itekseen, tässä vaiheessa mietein lääkärin sanoja lapsvettä niukasti makasin peitto jalkavälissä ja koko sänky oli iha liekamärkänä, lattialle valui.. ja sitä vettä todella lorotti ku nousin ja kävelin kätilökin nauroi että mistä ihmeestä tuota riittää hetki sydänkäyrillä ja äänet hyvät niin hoitaja lähti saattelee synnytyssaliin ku tuumas et oon nopee tapaus ku ollu ekassaki.. vartti veden menosta olin salissa ja olin jo 4cm auki ja kivut oli kyl supistusten aikana yks helvetti!! kätilö sit tilas heti anestesialääkärin laittamaan spinaalin kun tuumas et tää on seittemään mennessä ohi.. onneks lääkäri pääs heti, nimittäin kivut oli niiiiiiiiiiiiiiiin tuskaa!! sitten alkoi puolentoista tunnin hidasjakso... "spinaali siis laitettiin about 16.45.. paine tuntui välillä alhaalla mutta aina olin 5cm auki... klo 18 aikaan aloin jo itkemään ku tuskat ja kivut alkoi voimistua kun spinaali alkoi hyytymään... kätilö tilas toisen lääkärin laittamaan kohdunkaulanpuudutteen, lääkäri laittoi ja totes että oon 6cm auki että voi olla viisasta tilata uus spinaali, roikuin tässä vaiheessa ahneesti ilokaasunaamarin varassa sillä kivut ei kaikonnu minnekkään.. kätilö alko tilailee taas anestesialääkäriä, tässä vaiheessa ulvoin että laps tulee ihan just et kuolen kohta ku kivut on jotain ihan hirveetä..... kätilö va tuumas et ei se voi tulla ku oot vasta 6cm auki mut tarkistan viel tilanteen et tiedän lääkärille sanoo... nooo siin vaihees meni monttu auki kätilölläki, tuumas va joo en ihmettele enää sun kipuja oota huudan apuja ja ala va työntää Aukesin siis 6cm 10cm jossai reipas 5 minuutissa ja voin kertoa, että siltä se myös tuntui.. niin sekaisin kivusta en koskaan ole ollut.. elämän suurin helpotus oli lupa ponnistukselle.. 3minuutissa ponnistin ihanan mustatukkaisen pojan maailmaan <3 painoa herralla tosiaan oli sen 4110g ja pituutta 53cm, mutta kyllä on onni että ne kivut unohtuu heti nyytin ollessa sylissä... ja väärässä ei ollut kätilökään kun sanoi et 19 mennes on vauva maailmassa ku spinaalin tilas (ite oisin tahtonu epiduraalin) poika syntyi klo 18.37.. epätoivo meinas kyllä iskeä kun tuntu sen 5cm kohdalla et ei lähde homma eteneen mihinkään.. hassua kyllä esikoisesta on ollut ihan sama tilanne, puolitoista tunti auki sen 5-6cm sen jälkee räjähdysmäisesti auki 10cm Vauva-aika lähteny täällä kyllä hyvin käyntiin.. poika on nukkunu viimeiset 3yötä 12h tunnin tissitankilla