~ Lokakuun lapsoset toukokuussa ~

Matka ja hoito esikoiselle asumme parin kilometrin päässä sairaalasta ja miehen vanhemmat asuvat siinä ihan matkanvarrella oikeastaan! Eli hoitopaikka on esikoiselle onneksi lähellä, anoppikin vielä tekee viikko töitä/viikko vapaata rytmillä töitä, eli jos hyvä tuuri käy niin on sitten kotosallakin! Ollaan kyllä alusatvasti puhuttu, että jos yöllä tulee lähtö, niin soitetan miehen pikkusisko tänne meille, ettei tarvii esikoista herättää yöllä keskenkaiken ja pääsee sitten lähtemään kouluun kotoolta jos arkipäivälle/-yölle sattuu! Mies on töissä 15km päässä, eli pääsee kyllä hetkessä kotiin.Viimeiseltä kuulta olen jo nyt kieltänyt bänditreenit yms missä ei kuule koko ajan puhelinta

Edellinen synntys poika syntyi 40+5. Mies oli lähtenyt 21.30 yövuoroon töihin. N. klo 22.30 soitin äidilleni, että verta tihuttaa ja jännittää yksin olla kotona, hän lähti käyttämään minua sairaalalla. Kätilö tutki ja sanoi, ettei se vauva vielä ole syntymässä, että voin lähteä kotiin. En halunnut lähteä kotiin koska olin peloissani, verenvuodon takia. Joten sain jäädä sairaalaan yöksi ja soitin miehen töistä pois, pitämään minulle seuraa. Mies tuli tunnin päästä soitosta, oli käynyt kotona hakemassa evästä ja muuta tavaraa. Kätilö sanoi, ettei vauva varmasti yön aikana synny, mutta nukkukaa nyt täällä, koska olin niin peloissani. Sain jotain rauhoittavaa tms. ja särkylääkettä. Kahden maissa heräsin tokkurassa siihen kun vedet meni lorinalla ja aivan kaameat supistukset alkoivat ihan puuntakaa. Klo 5.55 syntyi poika , viiden minuutin ponnistuksella, otettiin imukuppi avuksi koska sydänäänet heikkenivät niin kovin. Pisteitä poika sain vain 3/10 ja joutuikin suorilta lastenosastolle tippaan ja happihoitoon.
Eli aikas nopeasti poika oli maailmassa ja dramaattiset käänteet synnytyksen jälkeen, ovat saaneet minut nyt jo miettimään synnytystä ja sen kulkua.

Luonne masussa ja luonnossa Meillä on poika sellainen rauhallinen köllijä ja jekkujen tekijä. JO mahassa oli aika rauhallinen, kölli vaan rauhassa, eikä juurikaan potkinut, vaan ikäänkuin venytteli kovasti! Ja aina paikoissa missä pitäisi olla rauhassa esim. pankkitädin juttusilla, tössä palaverissa jne. pisti sellaiset rallit päälle, naurettiinkin aina että ihan kun tekis kiusallaan
Nyt en vielä osaa sanoa, mitään tämän tyypin luonteesta. Istukkakin on tällä kertaa etuseinässsä, joten sekin verottaa! Mutta sen olen huomannut, että sipsien syönti saa pikku möntin villiksi!!

Napailua Täällä vaan saikulla lorvin. Sen verran paljon alkoi supistuksia olemaan jo nyt ja en väsymykseltäni jaksanu olla niin skarppina kuin työnkuvani vaatisi, olen siis mielenterveys-ja päihdepuolella töissä. En siis pelkää olla töissä, vaan olen niin uuvuksissa, ettei asukaiden voinnin seuranta ollut niin skarppia kuin sen kuuluisi olla. Töissä roikkuminen on siis väärin kaikkia kohtaan, jos en voinniltani huomaa 7 vuotta tuntemani asukkaan joka keväisen manian alkamista! mutta tässä nyt sitten mietin, että jäänkö jo nyt lopullisesti pois, vaikokö... Pojan hoitojen kannalta se nyt varmaan olisi paras vaihtoehtokin. Koska kohtahan se eskarikin loppuu ja juhannuksesta menee tuo lähi päikkäkin kiinni, eli sumplimiseksi menisi loppu kesä! Huonoa omaatunto vaan poden (TURHAA), kun jaksoinhan olla töissä esikoista odottaessaikin kahta viikkoa vaille äippäloman alkuun, paikkakin oli sama ja työnkuva myös! Mutta toisaalta turha sitä on nyt miettiä, niin ne tilanteet elää!

Miina ja Möntti 18+3

 

Huomenta!

minimuu Sullahan on ollut vauhdikkaat synnytykset Haluisitko kertoo vähän enempi tosta syöksysynnytyksestä kotona.. Kiinnostais kuulla mitä siinä on oikeen tapahtunut, kuulostaa ainakin aika pelottavalta..

juomisista Kahvia juon kupin päivässä. Aamukahvi on pakko saada en voi elää ilman sitä. Joskus saatan enemmän juoda, jos tulee esim. kaveri kylään tai meen käymään jossain. Mulla ei oikeestaan koko raskausaikana ole onneksi kahvi tökkinyt. Vissyä ja vettä menee noin 2-3 litraa päivässä, kun tuntuu, että janottaa ihan jatkuvasti.

 

Kahvia en juo ollenkaan, joskus teininä kokeilin mut ei ollu mun juttu Mut jos joisin niin varmasti olisin vähentäny tai jättäny kokonaan pois...

Matkasta synnärille ja lapsen hoidosta...
Meillä tosiaan matkaa 90km. Pikkusisko on kyllä lupautunu hoitamaan kummipoikaansa ku pitää synnytykseen lähtee, opiskelee joten en usko sen olevan ongelma kun ilmottaa et nyt on tämmönen tilanne et ei voi tulla kouluun... Luulis niitten ymmärtävän...

Se mulla tässä vähän jännittää ku et jos lähtö tulee yöllä (esikoisesta lähettiin sairaalaan puolenyön maissa) niin eihän me voijja esikoista sängystä repiä mukaan ja viiä siskon luokse (asuu samalla paikkakunnalla minne mennään synnyttämään jos nyt saa sen koulupaikan)... Toivotaan et siskolla olis sillon jostain auto käytettävissä että voi tulla meille, tai sitten ukon pitäs se hakee eka meille ja menee kyllä turhaks edestakasin ajeluks...
No onneks tässä on aika vielä miettiä...

Miina puheli aikasemmista synnytyksistä...
Mulla vähän sama juttu. Esikoinen piti auttaa imukupilla ulos kun sydänäänet laski niin alas. Leikkaussali valmius oli päällä, siitä sai ihmeesti voimia pungertaa vauvan ulos kun sinne en halunnu Pojalla oli napanuora kaulan ympärillä ja kunnon solmu napanuorassa! Napanuoraki oli hurjat 96cm pitkä. Toisaalta ehkä hyvä niin ettei tuo solmu ollu enempää päässy kiristymään... Hyvin oli kuitenki tuosta solmusta huolimatta kasvanu (3,8kg ja 56cm) Tosiaan ku oli kakannu lapsiveteen niin kiikuttivat imettäväks, luulin eka et huonosti oli käyny ku poika oli sininen eikä kuulunu pihahustakaan... Mies lähti perään mut tuli pian takasin ku ei ollu löytäny mihin ne pojan vei... Saiki eka pisteitä vain 3/10 Meillä sattu synnytykseen vielä töykeä kätilö, joten ei kauheen kivat muistot ole vaikka kuitenki tosi onnellisia oltiin ku saatiin poika terveenä syliin asti Nyt rakenneultrassa kätilö otti puheeks tuon synnytyksen ja sen miten meillä on ollu tosi hyvä tuuri ettei ole mitään sattunu raskausaikana... Itkuhan mulla siinä meinas päästä. Neuvolassa tuon sitten otin puheeks ja siellä aloin sitten vollottamaan...
Toivottavasti en nyt kellekkään mitään pelkoja onnistunu luomaan omilla kauhujutuillani, kuitenki suurin osa synnytyksistä sujuu hyvin ja niin toivon meilläkin käyvän tällä kertaa...


Talvicci ja Torsti rv.22+5 :heart:

 

Talvicci Mä tälleen ensikertalaisena ihan mielellään otan vastaan kaikenlaisia kokemuksia Eli mulle et ainakaan saa mitää pelkoja aikaseksi. Osaan kuitenki suodattaa jutut niin, että kaikki on niin yksilöllistä, että ei kaikille noin käy Mutta kuitenkin tykkään kuulla erilaisia synnytysjuttuja, että omalla tavalla sitten osaa kaikkeen varautua. Ja teilläkin kuitenkin oli tossa onnellinen loppu, vaikka varmasti on ollut järkyttävä kokemus :heart:

 

minimuu ok Eli suht nopeaa tässä voi itsekin odotella... vaikka mistä näistä tietää

Esikoisen synnytys meni mukavasti. Heräsin 40+4 yöllä johonkin outoon oloon kerta tuntiin, ja viiden maissa jäin hereille. Koska supistukset tuntuivat selkeästi selässä, kohdunsuulla ja mahassa ja tulivat suht tiuhaan, niin soittelin synnärille. Edellispäivän tarkastuksessa vauva ei ollut vielä kiinnittynyt ja ohjeena oli siksi tulla ambulanssilla sairaalaan, jos vedet menisivät, jotta napanuora ei jäisi puristuksiin. Sain luvan odotella kotona, koska vedet olivat tallella. Aikani siinä haahuilin liikkeellä, koska supparit tuntuivat laantuvan paikallaan ollessa. Parin tunnin päästä supistukset olivat selvästi säännöllisiä ja tulivat tiuhaan, joten herätin miehen suihkuun ja syömään. Yhdeksän maissa oltiin synnärillä, kun tuntui, että kotikeinot eivät enää riittäneet. Pääsin suoraan saliin, ilokaasulla mentiin pitkään, ja epiduraalin sain, kun olin 5cm auki. Siitä humahdinkin sitten tunnissa täysin auki, auttoi kyllä ihanasti tuo epiduraali Tosi kipeää teki kyllä välillä. Ponnistusvaihe kesti tunnin verran, kun oikeaa asentoa ei meinannut löytyä, mutta 9/10 pisteen neiti syntyi pian kuuden jälkeen. Tikkejä tuli, mutta elämää eivät ole haitanneet

Kahvia juon kupin tai kaksi päivässä. Tuo kolmehan se on se neuvolasta suositeltu raja.

 

Tuosta kotisynnytyksestä.. olen täällä siitä muistaakseni jo kerran aikaisemminkin kertonut, mutta kerrotaan vielä lyhyesti; eli odotin kolmatta lastamme vkolla 39+5. Heräsin aikaisin aamulla pariin napakkaan supistukseen ja ajattelin nousta ylös ja ottaa lämpimän suihkun. Nousin ylös ja samantien lorahti vedet lattialle. Sitten alkoikin kovat supistukset, herätin miehen ja pyysin soittamaan ambulanssin koska tajusin etten niissä tuskissa pystyisi lähtemään minnekään. Tässä kaikessa tohinassa meni siis vain muutamia minuutteja. Hätäkeskuksesta luvattiin lähettää ambulanssi mahdollisimman pian. Mies meni avaamaan rapun ovea ja siinä vaiheessa tunsin ponnistamisen tarvetta. Huusin miehen äkkiä paikalle auttamaan, että ottaisi alushousuni pois jotta vauva mahtuu syntymään Mies vaan huusi että vauvan pää näkyy jo! Soitti uudelleen hätäkeskukseen ja sieltä todettiin että lanssi on parin minuutin päästä perillä.
No sitten ponnistin pari kertaa ja vauva mulskahti ulos isänsä käsivarsille. Ensihoitajat saapuivat pian tämän jälkeen ja napanuora leikattiin. Kovasti kehuivat etteivät ole koskaan aiemmin nähneet niin hyvänväristä/oloista vauvaa :heart: Vauva painoi 3580g ja oli 51cm pitkä, itse en saanut synnytyksessä kuin pari pientä nirhaumaa. Meidät siis vietiin jorviin jossa viihdyin yhden päivän, seuraavana päivänä kotiuduimme nyytin kanssa.

Neljäs synnytys käynnistettiin 2vko ennen laskettua-aikaa ja kesti tosiaan sen pari tuntia minuutin ponnistusvaiheineen. Uskoisin että tämän "iltatähdenkin" kanssa selvitään parissa tunnissa, i hope..

 

Hurjan nopea tuo minimuun synnytys! Mutta kuulostaa jotenkin niin ihanalle kuitenkin, vaikka ei varmasti sillä hetkellä ole paljoa ihanalle hetkelle tuntunut.

neilikka Mulla on se maku suussa ihan 24/7, tosi kuvottavaa. Mulle menee vichy lasillisen verran pakottamalla alas. Se on kuitenkin kaikista mahdollisista vaihtoehdoista helpoin juominen, mutta en saa tuota yhtä lasillista enempää sitä juotua. En ymmärrä mikä "juomaongelma" mulla tässä raskaudessa on. :O Mehuja en voi edes kuvitella koska se makea pahentaa tuota makua suussa.

 

Aikamoinen syöksysynnytys ollu, minimuu Rupes jostain syystä naurattaan..

Vaunuista sun muista on meillä tehty jo päätökset Eli tulokas saa Hartanin Topline X-kärryt, saatiin niistä perusteellinen esittelykin ja muutenki miellyttivät molempia. Lisäks kaukalo halutaan uutena, päädyttiin Maxi-Cosiin koska sen saa adaptereilla kiinni noihin Hartaneihin. Äitiyspakkaus otetaan ja ollaan jo nyt saatu yllinkyllin lahjoituksena vaatteita vauvalle, joten niistä ei ainakaan tule olemaan pulaa. Lisää vaatetta ja kamaa on vielä tulon päällä Mut noi vaunut ja kaukalo on sellaset jutut mitä halutaan uutena ostaa.

Ai niin, iäksi mulle voi päivittää 23 Synttärit oli siis viime viikolla mut ei tässä oo itekään oikein muistanu koko asiaa Eikä sillä et 23 kovin erikoinen ikä olis

fannie ja pätkä 20+2

 

Oon järjettömän huono kirjoittelee, mutta nyt tsemppaan edes yhden viestin verran.

Hui miten nopeaa toimintaa tuo Minumuun synnytys. Mulla ei ole kokemusta syöksysynnytyksestä mutta suht nopeista synnytyksistä kuitenkin ja suoraan sanottuna hirvittää. Tämä on siis mun kolmas raskaus ja kuopuksen syntymä oli sen verran nopea että sairaalassa ei ehditty olemaan puolta tuntiakaan ennen kuin vauva oli jo maailmassa. Tän kanssa lähden kyllä sairaalaan ensimmäisestä supistuksesta..No tosin edellisistä synnytyksistä on jo useampi vuosi, joten ehkä tämä ei tulekaan yhtä nopeasti. (Taisi muuten Neilikkalla olla saman ikäiset ja "merkkiset" lapset.)

Synnytys ja vanhempien lasten hoito Meillä on appivanhemmat 15 kilometrin päässä joten toivotaan, että heistä saa hoitoapua. Hirvittää kyllä, jos tämäkin synnytys on nopea, että onko tuokin matka liian pitkä. No tuskin kuitenkaan.

Huimaus Muistelen että aiemmissa raskauksissa oon kärsinyt tästä kanssa, mutta en tosiaan näin paljon. Mua huimaa välillä ihan järjettömästi ja oon miettinytkin jo saikun hakemista. Raskauden alkuvaiheessa huimaus oli erityisesti liikuntaa harrastaessa mutta nyt saattaa tulla ihan kesken kaiken vaikka töissä. Verenpaineet on matalat, mutta hemoglobiinista ei mitää hajua, se on mitattu viimeks ehkä rv 8. Järjetön väsymys vaivaa myös edelleen, ja en on kyllä tuskaa kun ei meinaa jaksaa tehdä yhtään mitää. Sääliksi käy lapsiakin.

Syystoivo 18 +

 

fannie onnittelut ikääntymisestä :flower:

Syystoivo minuakin on esikoisen puolesta ärsyttänyt ja säälittänyt kovasti, kun on huimannut niin, ettei edes kotona pysty sylissä kantamaan : / Eilenkin meinasin pyörtyä, kun nousin tuolista ylös. Pakko vaan ajatella, että tälle ei nyt enää itse voi mitään... Paljon juomista, suolaista ruokaa ja salmiakkia oli terkkarin ohje.

(.) Kauhea stressi päällä... Viikonloppuna muutto, tavarat huiskin haiskin, sotkuista, ja kun on tätä muuta touhua, niin vauvan liikkeitä ei ehdi huomata. Ja sitten stressaa siitä, että vieläkö pieni on hengissä... No, ensi viikolla onneksi helpottaa

Branwen ja Sissi 22+0 *poks*

 

minimuu: On kyllä aikamoinen synnytys ollut. Kuulostaa silti ihanalta:heart:

synnytyksestä:Mulla jäi esikoisen synnytyksestä tosi hyvät muistot ja menisin vaikka tältä istumalta uudelleen. Meillä oli tosi ihana kätilö joka osas ottaa sekä mut että miehenkin huomioon. Se oli sellasta yhteitspeliä saada vauva maailmaan. Synnytys itsessään tuli vähän puun takaa. Oltiin anoppilassa yötä jamulla rv 37+0. Valittelin siinä että alaselkä on puuduksissa ennen nukkumaanmenoa mutten sen enmpää mitään ajatellu. Seuraavana päivän mentiin kotiin ja kävin siinä Spinnbodypump tunnilla, saunottiin ja illalla makoiltiin sohvalla ja katottiin leffaa. Yhtäkkii housut kastu ja luulin eka no nyt mulla on tullu jotain virtsankarkailuongelmia. Nousin ylös ja juoksin vessaan ja vedet meni siinä matkalla. Kiljuin siellä vessassa miehelle että nyt menee vedet. Soitettiin synnärille ja käskivät tulla näytille. Päästiin siinä 23.30 synnärin pihaan. Supistuksia ei ollut tässä vaiheessa. Tarkastivat synnärillä mut ja totes että kun ei ole supistuksia (vaan jotain laimeita joita en ite edes tuntenu) niin saan ite päättää että läjdenkö kotiin odottamaan niitä vai jäänkö sinne yöks. En osannu tohon mitään sanoa ja siinä jahkailtiin ja kätilö sano että ehkä on parempi että jäädään sinne. No, siinä kerettiin ehkä vartti ihmetellä kun alko tulla kipeitä säännöllisiä supistuksia. Kävin suihkussa, supistukset vaan ylty ja tuli n.4min välein ja 0:30 siirryttiin saliin. siellä mies hiero ja lämmitteli kaurapusseja ja sain ilokaasua. Kätilö totes et vauva on pikkasen liian ylhäällä ja käski olla mahdollisimman paljon pystyssä. Kärvistelin siinä ja joskus kahden maissa olin niin kipeä että pyysin kohdunkaulanpuudutetta. Sain sen mutta se ei toiminut kuin toisella puolella mahaa ja vaikutus kesti ehkä kaksi tuntia, se vähä mitä se nyt vaikutti. Neljän aikoihin sain oksitosiinitippaa jotta vauva laskeutuisi kunnolla. Se lisäs supistuksia ja teki niistä vielä kipeempiä ja käytännössä tuosta eteenpäin supistusten välissä ei paljon taukoa ollut. Pyysin epiduraalia mutten saanut sitä enää koska olin 8cm auki. Nää tapahtumat on mulla melko hämärän peitossa. Keskityin vaan sietämään sitä kipua ja yritin olla pystyssä mahdollisimman paljon. Siinä kuuden jälkeen kätilö totes että olen 10 cm auki. Hetken päästä alko tehdä mieli ponnistaa ja sai9n alkaa varovasti kokeilla ponnistamista. Ponnistin muutaman kerran ja se tuntu jotenkin helpottavalta supistuksien jälkeen. Vähän ennen seitsemää vauva oli maailmassa ja sai pisteitä 9/10. Mulle tuli pari nirhaumaa muttei mitään sen kummempaa. Vauva nostettiin rinnalle ja kätilö sanoi että isä voi katsoa kumpi tuli. Mies katsoi ja totesi että eikös tuo poika ole (oltiin odotettu koko ajan jostain syystä poikaa ja oltiin 100% varmoja että poika tulee). Kätilö totes että kyllä te ootte tytön saanu. Mä imetin siinä vähän. Vauva mitattiin ja mies pääsi kylvettämään ja pesemään. Mä valokuvasin ja kun vauva oli puettuna niin mä pääsin käymään suihkussa ja saatiin aamupalaa ennen osastolle menoa. Synnytys oli mun mielestä helppo, vaikka tekikin tosi kipeetä ilman puudutuksia. Kestoksi merkittiin 6,5 h ja ponnistusvaihe oli 10 min. Osastolla oltiin kaksi yötä.

kahvia juon sen kupin aamulla ja joskus kupin iltapäivällä. Olen pidättäytynyt että maks. 3 kuppia saan juoda mutta yleensä juon sen yhden.

 

Heippa taas pitkästä aikaa!

Rakenneultra takana ja tyttöolon voi muuttaa poikalupaukseksi. Tietenkään eivät voineet luvata 100%mutta sanoi että jos tytön tuotte näytille niin ihme on ja itsekin kilkkarat näin siellä heiluvaiseksi

Kaikki oli hyvin, sikiö vastasi viikkoja (nyt 21+6) ja painoi n.450g.

Painoa on alanut nyt tulemaan tasaisesti ja kohtu painaa ikävästi virtsarakkoon ja alaspäin.

Jalkakrampeista Onko teillä ollut ikäviä kramppeja pohkeissa / jaloissa? Herään öisin siihen että molemmat pohkeet vetää ylös kramppiin ja sattuu niin prkl..sti..

Raskaushormonit saa mut nyt sekaisin ja töissä pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat maailmanlopulta vaikka ovat aivan turhia asioita murehdittavaksi. Jään huomenna kesälomalle kesäkuun loppuun saakka. Ihanaa..

Lapsiluvusta Tämä on meidän ensimmäinen, mutta haluaisimme (näillä näkymin) toisenkin ja sen jälkeen vaikea sanoa..

Terkuin, Kerätär ja Vauva 21+6

 

fannie myöhäiset synttärionnittelut! =)

nuo synnytystarinat on kyllä mielenkiintoisia, varsinkin minimuun . Itse en osaa kai oikein vielä synnytykseen suhtautua mitenkään, mutta kai se on hyvä asia, ettei ole sen suurempia pelkoja ainakaan vielä, vaikka kauhutarinoita olen kyllä moniakin kuullut.

hoitoavusta Meillä ei myöskään ole isovanhempia lähellä, mun omat n 160 km päässä ja miehen äiti ja siskot toisella puolella maailmaa. Se meitä kyllä tosi kovasti harmittaa, koska molemmat mummot varmasti niin mielellään hoitaisivat pikkusta aina sillon tällöin ja se auttaisi meitä paljon. Muutenkaan ei täällä lähellä asu ketään potentiaalisia hoitajia.

Synnytykseen lähtiessä ainut ongelma on koira, mutta enköhän jonkun saa sitä lenkittämään!

Kerätär onnea rakenneultran uutisista ja poikalupauksesta :heart:

Onko teillä jotka olette saaneet jo poika/tyttölupauksia mitään selkeää muotoa jo masussa? Kun joku vanhanajan uskomushan kai on, että tyttö levittää masua enemmän ja pojasta taas tulee enemmän sellainen ulospäintyöntyvä?
Toisaalta aika pieniähän nämä mahat vielä on, eli ehkä se ei muutenkaan vielä näkyisi.

ON: Olo on hyvä! Eikä niinkään väsynyt enää. Ehkä se oli ohimenevää.
Yöllä nukkuminen aika katkonaista kun en meinaa löytää hyvää asentoa, mutta muuten kyllä hyvin maittaisi uni.
Maha tuntuu iltaisin valtavan kokoiselta ja tosi pinkeältä, ja ilmavaivatkin vaivaa :x Nyt olen vetänyt luumuja ym. ummetukseen joten ei ihmekään

Pyysin pomolta ensi perjantain vapaaksi, joten lähden varmaan vanhempia moikkaamaan, joten lyhyt työviikko tulossa!! Jes!

Kenzie 19 POKS

 

Mahan muodosta Mä en ainakaan nyt usko yhtään noihin mahan muotoihin kun esikoisesta kaikki veikkas mahan muodon (ja oikeastaan ihan kaiken muunkin perusteella) poikaa, kuulemma oli ilmiselvä poikamaha kun oli vain tuossa edessä eikä takaapäin nähnyt yhtään että olisi ollut raskaana. Mutta tyttö sieltä tulla tupsahti.

Nyt minulle on veikattu niin tyttöä kuin poikaakin. Kuulemma mahan muoto kertois tytöstä, vaikka mielestäni tuo on samanmuotoinen kuin viimeksikin. Ja sitten taas mun mielihalujen ja ihon mukaan tää olis poika. Että näin. No, kunpa nyt olisi jompaa kumpaa sukupuolta.

Jalkakrampit Mulla on just öisin noita jalkakramppeja jos oikaisen jalkojani nopeasti. Vielä ei ihan kamalan pahoja ole ollut, herään jotenkin jo hetkeä ennenkuin kramppaa pahasti ja pystyn estämään sen. Esikoisen aikaan söin magnesiumia noiden kramppien takia.

ON Ihan kamala ällötys taas suussa. Menin ottamaan hörpyn omenamehusta ja nyt en saa millään sitä makua pois suusta. Odotan vaan että pääsen lounaalle ja saan ainakin hetkeksi tuon maun pois. Pitää saada taas jotain kunnon pihviä ja kiitos tämän mun lihaisan ruokavalion kärsin siitä ummetuksesta... Äh.

- Hapsiainen ja Lyyli 18+

 

Heipati hei, tänään oli neuvola ja hyvin siellä taas sydän jyskytti. Meille on tulossa hemafrodiitti sen verran hyvin oli vaihtanut sydämen sykettä, ettei neuvolatäti enää sanonut, että voisi olla varma kumpi olisi (sykkeet ennen 160 lähellä, nyt 145). Totesivat, että maha ei juurikaan ole kasvanut, pieni pallo alamahassa. Kovin potki doppleria tuo kaveri, mitäs puristelivat. Kohdunpohjankorkeuden mittasivat kanssa, noin 17,5 cm tai jotain sinnepäin.
Tavallaan tuota mahaa jo vähän odottaisi tulevan, ettei tartte asiaa piilotella tai tunnu lihavalta muuten vaan. Tää turvotus, kun välillä tekee ton pallon tuohon.

Liikkeet tuntuu, taisi kaveri herätä taas aamupalan jälkeen. Nyt on jotenkin ihana olo, vaikka tosi väsynyt. Ulkona on niiiiiiin hyytävä tuuli, että ei tee mieli mennä (mitä nuo koirat nyt vaatisi, että lähtisin..).

Hapsiainen80: Eipä tuo lihaisa ruokavalio aina ole ummetuksen syy. Yritin itse myös syödä paljon enemmän hedelmiä, kuituja ja kasviksia vaan eipä ole juurikaan auttanut. Yksi auttaa ja se on ruokaan lisätty chili Sitä sit vaan popsimaan.

Mahan muodosta katsominen riippuu myös ihmisen ruumiinrakenteesta ja kuinka paljon lihoaa raskaudessa. Jos tulee se + 20 kiloa, niin eihän se nyt herranen siinä edessä pysy, vaan leviää sivuillekin. Ystävälläni joka kovin poikaa toivoi, sanoin kyllä heti, että tuo on niiiiiin tyttömaha ja tyttö tuli. Joskus menee veikkaukset ihan oikeaan. Jos on kovin pieni ihminen (tarkoitan siis näitä 40-50 kiloisia) ja mahakin pieni, niin ei siitä pysty kovin katsomaan.

Ps. Venyttely, mm. pohjelihasten ja reisilihasten, ennen nukkumaanmenoa (varsinkin jos ollut seisomatyö) auttaa suonenvetoihin

Carriina ja potkutarrasukka 19+0 (posk!)

 

Terveppä terve kaikille!

Sukupuoli Poikaolohan mulla on ollut alusta asti mutta unet kertoo, että tyttö me saataisiin. Rakenneultra olis 31.5 mutta en oo varma haluanko tietää. Toisaalta haluttas kysyä mutta toisaalta taas ei. Muutama tuttu on sanonut, että poikaa odotat (mahan perusteella osaavat kuulemma sanoa).

Liikkeet Liikkeitä tuntuu päivittäin. Eniten aamuisin ja iltaisin mutta kyllä päivälläkin jo tuntuu niin, ettei tarvii ees kuulostella. Kivahan se on, että tuntuu mutta oonko ihan sekasin jos en kauheesti odota niitä kunnon potkuja?? :O Ehtiihän noita tuntemaan ja kiva nautiskella nyt näistä pikkumonotuksista.

Vaunuista Ei olla jaksettu perehtyä mitenkään asiaan. Uudet ostetaan mut merkistä ja mallista ei tietookaan. Oon miettiny jos ostas kahet vaunut. Yhet uudet joilla ois hyvä liikkua ulkosalla ja yhet käytetyt. Ellei sit löydy jotain merkkiä jotka ois hyvät maastossa sekä hyvä kulettaa autossa ja reissuissa. Ollaan aika kovia käymään reissuilla (aina, kun sattuu molemmille vapaata, karataan yhessä jonnekin kauemmas kylään).

Hermoraunio Täällä on hermot kireällä koko ajan! Äitiki naureskeli puhelimessa, että tytöllä mahtaa olla se seesteinen toinen kolmannes menossa. Just. Töissä mennee hermot vähemmästäki. Siellä ei voi raivota niin kenelles muulle sitä purkautus kuin miehelle. Mie aattelin, et häiden jälkeen alkaa rauha ja saa alkaa nauttia päivistä.

Hiustenvärjäys Ihan huoletta värjään jos siltä tuntuu. Kuha ei kovin useesti. Mut en kyl ota paniikkia siitä yhtään. =)

Hoitoapu/tukiverkosto Me ollaan sinällää onnellisessa asemassa, et mun kaks hyvää ystävää asuu lähellä ja miehen suku on samalla paikkakunnalla. Mun perhe sit onkin kauempana. Tulen varmasti kaipaamaan varsinkin, kun vauva syntyy. Miehen suku lähellä ja pääsee millon vaan kylään ja omia vanhempia, kun haluaa nähä, saa lähtee monen sadan kilsan päähän.

Minimuu tais kysellä kahvinjuonnista. Juon ja maistuu. Kotona en kyl pelkästään itelle keittele mut töissä tulee pari kupposta juotua ja jos kylässä käy niin sitten myös siellä. Mut pysyy kyl alle 4 kupin päivässä. Välissä voi olla etten joku päivä juo ollenkaan mut se alkaa tuntuun sit päänsärkynä.

Omaa napaa No tuosta hermoilemisesta taiski tulla avauduttua.
Mies on ihana (ja välillä NIIN raivostuttaa se ihanuuski). Ottaa huomioon ja hellii ja lellii. Näkee kyllä, et toinen yrittää ymmärtää mun myrskyt. :heart:
Neuvolassa kävin tiistaina ja kaikki oli hyvin. VienoIlmarin sydän pamppaili iloisesti ja mieskin kuuli ekaa kertaa äänet. Kela-asiat puidaan läpi ensi kerralla ja aika ois 22.6. Ja eipähän tänne kummosempia.

Voikaa paksusti!

Tine & VienoIlmari 20+4

 

Rakenneultra takana

Vauva vastasi mitoiltaan hyvin viikkoja ja kaikki paikat kunnossa.
Mun poikalupauksen voi vaihtaa tyttölupaukseksi =)

No ei harmita ollenkaan kunhan terve lapsi saataisiin.

painoarvio oli nyt 18+4 250g

Synnytyksestä Esikoisen syntymä meni silleen päin peetä kun hän oli väärässä tarjonnassa ja sydänäänet oli liian tasaiset ja synnytys pysähtyi täysin.
Ottettiin vauvan päästä happiarvot ja sen jälkeen mentiin ja lujaa kiireelliseen sektioon.
Onneksi kaikki kuitenkin hyvin mutta niiiiiiin toivoisin että nyt saisin kokea sen alatiesynnytyksen.

Hoitoavusta Miehen porukat asuu n. 100km päässä ja mun isä n. 500km päässä.Onneksi tuo anoppi katsoo tyttöä aina tarvittaessa.

Mun mahasta muuten kaikki sanoo että on poikamaha kun se tulee aika suippona eteenpäin.

Pitäis mennä kolmeen töihin mutta ei huvittais yhtään:|

Shenda ja muru 18+4

 

Täällä myös rakenneultra takana, kaikki kunnossa. Mies ei halunnut tietää sukupuolta, kätilö kyllä sanoi että hän kyllä tietää kumpi se on Kivä kun itse olisin halunnut tietää
Koko vastasi viikkoja 20+5 eli aika hyvin mennään oikeilla mitoilla, painoarvio 380g.
Piti ihan käydä ensimmäiset potkuhousut tuosta lastenvaateliikkeestä ostamassa, en voinut vastustaa kun näin ikkunassa plyysiset, turkoosit Aarikan "Allu"-potkarit

Pikkubertta ja "Yrjö" 21+0

 

Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :heart:

Synnytyksistä: Esikoinen syntyi vajaa 4 vuotta sitten, synnytys kesti 6,5 tuntia. Kohdunkaulapuudutteella selvittiin, jotenkuten. Synnytys oli tavallaan helppo, vaikka se vielä pitkään puistattikin jälkeenpäin. Vauvalla sykkeet kyllä laski aina supistusten mukana, mutta onneksi syntyi pian normisti alateitse ja saikin 9/9 pistettä sitten. Syvä eppari ja moneen kerrokseen tikkejä, istumista ei voinu kuvitella viikkoihin, mutta sekin onneksi parani kuitenkin hyvin.
Kakkonen syntyi vajaa 2 vuotta sitten 5,5 tunnin synnytyksellä. Pari henkää ilokaasua ja se siitä. Spinaalia kovasti toivoin, odoteltiin että päästään 6cm jotta aletaan valmistella ja 7cm kohdalla sitten laitetaan, Ok. No kun 6cm oli saavutettu alkoi valmistelut ja siihen jäi, samointein auki täys 10 ja tyttö syntyi 9 minuutin ponnistelun jälkeen. Spinaalit jäi siis valmistelu vaiheeseen ja sattu niin maan perkeleesti. Ponnistusvaihetta hidasti se kun napanuora oli tytöllä kahdesti kaulan ympärillä ja piti lakata ponnistamasta että saadaan kiepit auki... Teki sata kertaa kipeämpää koko synnytys kun mitä esikoinen teki. Yhdessä ajateltuna nämä kaksi synnytystä on saaneet jonkinasteisen synnytyspelon aikaan, esikoisen sykeongelmat ja kakkosen synnytyskivut ja napanuora kaulanympärillä. Kolmella tikillä selvittiin, tekee muuten melko kipeetä kun alapäätä tikataan ilman puudutusta :kieh: Kätilön mielestä puuduttaminen olisi sattunut enemmän... jep..
Synnytyksen ajatteleminen jarrasi jonkinaikaa mun suostumusta kolmoselle, mutta aikani jahkailtua, pohdittua ja luettuakin, totesin että hei mulla on asiat ollu synnytyksissä kuitenkin hyvin ja vauvat on olleet terveitä ja voineet hyvin heti synnyttyä. Ensin ajattelin pyydellä pelkopolille, mutta en enään. Jotenkin sitä on saanu tsempattua ittensä ja karisteltua ne pahimmat omat synnytyspeikot pois.

Hoitoapu: Miehen vanhemmat asuu 20 km päässä, mun isä ja pikkusisko 15 km päässä. Niistä saa pikaisestikkin hoitoapua, varsinkin synnytykseen lähtiessä. Riippuu tietty pitkälti siitä milloin synnytys käynnistyy, mutta eiköhän appivanhemmat tule tänne meille hoitamaan/vahtimaan lapsia.

Hiustenvärjäys: kerran olen värjännyt ja varmaan pari kertaa tulen värjäämään ennen synnytystä. Kuitenkin sen verran vähän tulee lopulta värjättyä, että en ole osannut pelätä siitä mitään haittaa.

Jalkakramppeja öisin myös täällä, syön monivitamiiniä jossa on magnesiumia, mutta välillä nappaan miehen magnesium purkistä lisät päälle. Helpottaa kummasti.
Mulla myös nyt vaivana käsien puutumista, puutuu siis normaalia helpommin, öisin joskus herään puutuneeseen käteen. Tätä on ollut aikaisemminkin ja katoaa synnytyksen jälkeen, mutta inhottavaa.

Kahvi: Niin, mun pahe :ashamed: Oon hyvin kyllä pystynyt vähentämään, 1-5 mukia menee päivässä, riippuen päivästä. Alkuraskaudesta ei tullu juotua kun pakollinen aamukahvi ja sekin teki pahaa, nyt taas maistuis. Joka raskaudessa on maistunut kahvi kyllä, paitti kakkosen synnytyksen lähestyessä lakkasi maistumasta ja monta viikkoa vielä synnytyksen jälkeenkin, sitä joutu niinkun opettelemaan kahviin uudelleen :O

Masuaika ja vauvan luonne syntymän jälkeen: Esikoinen oli masussa melko rauhallinen potkutteli menemään samassa asennossa ties kuinka kauan. No kohtalaisen rauhallinen oli syntymän jälkeenkin, vaan ei enään Eikä kyllä montaa kuukautta syntymän jälkeenkään
Huono on ollut aina nukkumaan ja massussakin oli sellainen lyhyt rytmi, eli liikkeitä tuntui usein, mutta vähän aikaa kerrallaan, oletettavasti torkkui siis aina ne pätkät.
Kakkonen oli taas hyrkynmyrsky, pyöri kun väkkärä 37 viikolle asti, ylös alas jne. Loppuajasta kääntyminen teki jo kovin kipeääkin. Oli syntymän jälkeen hyvä nukkumaan ja valveilla terhakka. Lähti kovin aikaseen ryömimään ja on ollut kiinnostunut kaikesta silleen enemmän. Ja on motorisesti lahjakkaampi kun veljensä. Mutta muuten en ajattele että vilkas kohtuelämä olisi siirtynyt syntymän jälkeiseen aikaan, toki tyttö on kun duracel pupu välillä, mutta ei verrattavissa kohtuaikaan. Ei ole sillätavalla rauhaton.

( . ) Kävästiin tänään muksujen kanssa työpaikalla. Ilmoittelin sitten että tilanne on nyt tämä, en tule syksyllä töihin, kolmas on tulossa. Pomo otti asian tosi mukavasti ja sanoi kyllä että olisivat mieluusti ottaneet mut töihin ja tekemistä riittäisi. No tuli sekin onneksi hoidettua.
Vauva potkuttelee kivasti ja mönkii menemään edes takasin. Pitäs vissiin alkaa käymään vanhoja vauvanvaatteita ja tavaroita läpi, jotain vaatteita on hankittava ja ehkä jotain tavaroita jo uusittavakin kahden jälestä. Kun sais aikaa siihen hommaan. Mutta mies on niin kiireinen ja mua ei todellakaan huvita alkaa siihen puuhaan lasten kanssa. siitä ei tulis kun sanomista.


Linkkivinkki: MISSYmom.FI
Isokokoisillekkin odottajille ja koot alkaa kuitenkin jo numerosta 32 ja menee siitä piiiiiiitkälle eteenpäin.
Ja MaMidea
Jos vaikka sinne etusivun listaan, muistin juuri sen olemassaolon


Pohjaton ja edelleen jäänteenä mimi 21+3

 

Rakenneultra Terkkuja ultrasta! Kaikki oli kunnossa ja vauva kovasti rummutti jaloilla ja käsillä. Naamaa ei meinannut näyttää millään, pitkään ultrattiin ja aina käänsi kasvot suojaan. Pitkän ultraamisen jälkeen nosti meille peukun pystyyn.. Poikaolo mulla oli hitusen enemmän ja poikalupaus tuli. Tyttö ja poika saa siis jatkokseen toisen pojan :heart:
Ei tuota sukupuolta mun mielestä mitenkään voi ainakaan mahan muodoista päätellä.. eiköhän se johdu enempi vauvan asennosta, painon noususta ja semmoisesta miltä se pallo näyttää. Vanha uskomus on myös, että tytöltä olisi enemmän pahoinvointia. Mulla ainakin juuri toisinpäin ollut. En tosin ole erityisen pahoin voinut missään raskaudessa, mutta aavistuksen etovampi olo pojasta oli ja nytkin on ollut tässä raskaudessa, kuin tyttö odottaessa. Ruoasta on kyllä tehnyt enemmän mieli makeaa ja marjoja ja jugurttia,rahkaa ja vanukkaita silloin kun odotin tyttöä. Näitä poikia odottaessa on tehnyt selkeästi enemmän mieli oikeaa ruokaa ja kaikenlaista suolaista. Kai sekin on kovin yksilöllistä ja oli miten oli, niin onhan niitä hauska arvuutella
Säryt ja kolotukset: Harjoitussupistuksia on melkein päivittäin. Jalat kramppaa ja täälläkin huippaa niin että silmissä sumenee tasasin väliajoin. Mulla tosin huimaa helposti ilman raskauttakin. Ikävämpänä oireena on nuo lisääntyneet sydämen rytmihäiriöt. Niistä taisin aikaisemmin mainita ja kävin lekurilla. Muuten jaksellaan ihan hyvin.
Hankinnoista: Ollaan ostettu vasta muutama body, mutta nyt jos uskaltautuisi hankkimaan jo muutakin, vaunut ym. Ihana päästä ostamaan vauvatavaraa, mulla on jo 7 vuotta aikaa edellisestä vauvasta
Aikaisemmat synnytykset: Synnytykset ovat menneet aika mukavasti ja suht. nopeasti. Tyttö syntyi n. 5 tunnissa ja poika alta 3 tunnin. Molempien syntymää tosin vauhditettiin oksitosiinilla. Poikaa odottaessa olin sairaalaan mennessä jo 5 senttiä auki, mutta kivut oli oikein mainiosti siedettävissä vielä siinä vaiheessa. Sitten kun sai tuota oksitosiinia (jälkeenpäin olen kyllä ihmetellyt miksi noin nopeaa aukeamista piti vielä lisää vauhdittaa??) niin kaikki kävi vähän "liian" nopeasti, ei oikein ehtinyt pää mukaan ja taisin kivuissa olla jonkin aikaa aivan muissa maailmoissa. Hetkessä jo 8 senttiä ja sain spinaalin. Mikä on sikäli hyvä, että ylivoimaisesti eniten pelkään sitä ponnistusvaihetta ja molemmilla aikaisemmilla kerroilla olen siinä vaiheessa ollut aivan puudutettuna

Mitähän vielä: oishan sitä asiaa vaikka kuinka, mutta en taida ehtiä enempää nyt kirjoitella kun töitäkin pitää tehdä
Voikaa hyvin!


C'mon ja Ilpoksi osoittautunut Ilpo-Inari rv 20+4

 

" Kolmella tikillä selvittiin, tekee muuten melko kipeetä kun alapäätä tikataan ilman puudutusta "
Siis mitä ihmettä? Synnyttävää voi vissiin kohdella hiukan huonommin kuin muita sairaalan asiakkaita. Aika karua menoa etten sanois...

 

Hellouta !!

Kahvi
Sitä vähensin edellisen raskauden aikana yhteen pikkukuppiin aamuisin..joskin en koskaan yli kolmea päivässä ees ylittänyt syystä että tulee huono olo siitä.Vatsan käynnistäjä ja aamuherättäjä se mulle on

Mahan muoto

Ekahan oli poika ja oli aivan pojan mallinen,eli suippo..mutta olinkin pieni 48 kg kun rupesin 17 kesäsenä odottamaan.
Toinen oli tyttö ja levisin sivuille.
Kolmas oli tyttö ja oli täysin poikavatsa.
Neljännestä söpösti pyöristyin ja turposin en kuitenkaan ihan liikaa sivuille
Tästä en osaa sanoa.
Ja juuri kun tuo kolmas oli poikavatsan näköinen ja mallinen..en ite ole sen jälkeen kellekään lähtenyt arvuuttelemaan kumpi tulee.
Kaikista on ollut "oikea" olo,että ovatkin olleet sitä miltä tuntui.

Olot raskauden aikana

Pojasta vähäiset aamupahoinvoinnit,
tytöistä 24 h voinnit.
Tästäkin on 24 h viikkoon 15 pahat olot.

Aikaisemmat synnytykset

Poika 9 h (ponnistus) 19 min (3660g)-epiduraali
Tyttö 4 h (4050g)-ilokaasu+ joku tippa kohdunsuulle
Tyttö 2 h (4350g)-ilokaasu
Tyttö n.3 h, 2 min oli ponnistusvaihe.(4230g)-ilokaasu,altaassa synnytys <3

Kaikki alatiesynnytyksia ja tyttö ykkösestä laitettiin 1 tikki..muista ei tullut mitään.
Kalvot puhkaistiin 2 ekasta,muista tuli sitten vedet.
Nelosesta lirahti kivasti kotona samana päivänä kun olin menossa 40+4 kokoarvioon ..tehtiin koko/paino arvio ja piti olla 3600... eipä ollu.(4230g)
puol 11 tuli aamupäivällä vedet ja siitä soiteltiin ja mentiin kättärille,ei supistellut.
Käytiin kävelemässä,syömässä ja kun istahdettiin tuossa 15.15 alko supistukset ku ihmettelin että ihme ku ei oo suuuuuuuuuuupiiiiistaaaanu !!!Ohhoh siitä sitten käveltiin todella ripeesti(jooo joo) ku supisti 7-5-4 minuutin välein kättärille.... Tyttö 4 syntyi 17.52 supistusten alettua 15.15.
Mies ehti just loiskahtaa altaaseen ku sanoin että nyt ponnistuttaa ja toppuuttelivat että ei niin täysillä.Siihen meni se 2 min jarrutteluista huolimati.
Nyt vähän mietityttää että kun on pikkasen päälle vuosi vaan synnytyksestä että millainenkohan se on ???Saas nähdä

Pyörryttää
Täälläkin,mulla vaan on normaalia korkeempi verenpaine.

Magnesiumia täälläkin otetaan vähän lisää ku jalkoja pikkasen jo kramppailee.

Ohhoh tulihan omaa napaa..

On ihana lukea muiden synnytyksistä ja miten ne on menneet.!!

Kiitos kertomuksistanne =)

Hoitoapua on harvakseltaan,mummi (miehen äiti) asuu 100 km päässä,mun tytär varmaan hoitaa 19.v sen aikaa kun mummi on tulossa..ellei ole sitten juuri töissä ? Hmm... saas nähdä miten käy...

gin ja myyryläinen 19+0

 

Kovasti on taas tullut tekstiä.

Jalkakramppeihin auttaa magnesium aika tehokkaasti. Aika usein nuo krampit meinaan johtuvat magnesiumin puutteesta.

Mahan muoto voi olla ihan mitä vain. Mä olen syntynyt "poikamahasta" ja veljeni "tyttömahasta", äitini on hyvin hoikka. Mä taas olen hyvin isokokoinen ja raskauskiloja tuli poikaa odottaessa lähes 30, ja silti oli ihan selkeä etupallo (sen mitä se esiin tuli). Mulla meni siis pituuteen enemmän tuo maha, ja viimeisilläni oli noin 6-7 kk mahan näköinen.

Omaa napaa:
Ultrasta juuri kotiuduin. Huono oli näkyvyys ja lekurikin sitten kutsuttiin rakenteita etsimään. Kaikkea ei hyvin nyt saatu näkyviin, joten uusiksi parin viikon päästä.

Sukupuoleen lekuri ensin sanoi, ettei tällä sumuisella näkyvyydellä kyllä saa arviotakaan tehtyä. Ultratessaan tuli kuitenki niin selkeästi haaroväli näkyviin, että ihan selkeä letkunpätkä siellä näkyi. Lekurikin tokaisi, että hyvin selkeästi näkyy sekä penis että kivekset. Mulle voi siis lisätä poikalupauksen.

 

Onnittelut kaikille ultrassa käyneille ja tyttö- tai poikalupauksen saaneille!! :heart:

Jalkakrampeista kärsitään täälläkin. Ja magnesiumia otetaan. Se auttoi esikoista odottaessa ja nytkin on helpottanut.

Hoitoavusta: Meillä miehen vanhemmat ja sisarukset asuvat 200km päässä omani asuvat 500km päässä, joten heistä ei hoitoapua saa. Kavereita kyllä sitten löytyy lähempää ja heistä saa tarvittaessa hoitoapua. Itse olen vain tosi huono pyytämään sitä... Syksyllä pitääkin sitten miettiä, että miten hoito järjestetään. Mun vanhemmat on ottaneet lomaa lähelle laskettua aikaa, joten epäilen, että he tulevat tänne ja ovat esikoisen kanssa. He kuitenkin haluavat nähdä uuden tulokkaan

Luonne masussa ja luonnossa Meillä esikoinen oli masussa hyvin rauhallinen, oli enemmän semmonen köllöttelijä. Vauvana poitsu oli myös rauhallinen ja seurasi tarkkaan mitä ympärillä tapahtui. Meillä neuvolatäti kirjotti neuvolakortiinkin 3kk iässä, että kääntyisi jos vain viitsisi. Edelleenkin tuo on hyvin rauhallinen ja mietiskelijäluonne. Myös tämä tuleva kaveri on rauhallinen (ainakin vielä) ei hirveemmin monottele vaan enemmänkin kääntää kylkeään. Katotaan sitten syksymmällä mitä sieltä tulee...

ON: Tänään poksuu 22+0! Neuvolassakin tuli käytyä tänään. Sain raskaustodistuksen ja nyt pitäisi sitten täytellä noita kelan papereita. Minä en oo vieläkään päättänyt, että otanko äitiyspakkauksen vai en. Toisaalta niitä vaatteita on ennestäänkin ja edellisestä pakkauksesta kaikki tallella. Mutta toisaalta se rahakorvaus on pieni verrattuna siihen pakkauksen arvoon. Ja pääsis sitten hypisteleen niitä vaatteita... Mutta katsellaan...
Verenpaine edelleen koholla, mutta ei vielä oteta stressiä aiheesta. Sydänäänet 150 :heart: Kohdunpohjan korkeus 19cm. Paino on noussut lähtöpainosta 4kg. Kaikki hyvin ja vointi on erittäin hyvä, joten mikäs tässä ollessa Seuraavaksi jännätäänkin sitten sokerirasitusta, joka on rv 24+...

Hemmi ja pikkukaveri 22+0

 

Käsien puutumisesta tyttöä odottaessa vaivasi todella paljon. Olikin ihan lopussa ihan jatkuvasti puuduksissa ja niin pirun kipeät että Toivottavasti nyt ei moista vaivaa tulisi. Muita kramppeja ei ole, vielä.

Hoitoapua meillä vähänlaisesti. Molempien vanhemmat asuu n. 150km päässä, tuskin siis pääsevät synnytyksen ajaksi esikoista hoitamaan. Olen asennoitunut jo menemään yksin synnyttämään. Ajatus tuntuu ihan hyvälle, ei ahdista.

Esikoisen synnytyksestä virallinen kesto 14h, ponnistus 21 min. Supisteli kyllä ainakin toiset 12h tuohon päälle ennen kuin oikeasti käynnistyi. Hitaasti eteni, ennen kuin sain epiduraalia, kalvot puhkaistiin ja oksitosiinia. Pyysin jo synnytyksen vauhdittamista, kun olin valvonut 1½ vrk putkeen, ja alkoi olla väsynyt olo. Epiduraalin jälkeen pääsi rentoutumaan, kun kivut hävis, ja tyttö syntyi siitä n. 3 h päästä. Muuten synnytys meni hyvin ja hyvä mieli jäi, mutta ponnistusvaiheessa epiduraalin hanat laitettiin kiinni, jotta tunnen ponnistukset ja osaan ponnistaa. No ei siinä mitään, sattuihan se, mutta ikävää oli syntymän jälkeen, kun repesin vähän, 3 tikkiä laitettiin ilman puudutusta ! Sattui kyllä niin p*****. Ei toista kertaa anna tikata ilman puudutteita kyllä! Oli aika ikävä kokemus. Mutta kaiken kaikkiaan ei jäänyt pelkoja tms, että toivon voivani synnyttää alakautta tämänkin. Paitsi jos on perätilassa, niin silloin en alakautta synnytä. Se pelottaa ajatuksena liikaa, jos vauvalle tai itselle siinä jotain tulee.

Kahvia juon päivittäin, alle 5 kuppiin jää kuitenkin.

Nessu ja pieni 22+0