Lokakuun Onnenmurut 2012 *Maaliskuussa*

Galluppiin vastailen minäkin. Mulla takana kaksi hyvin erilaista synnytystä.

Esikoinen syntyi 42+0, synnytys käynnistettiin ja päätyi lopulta hätäsektioon, kun vauvan sydänäänet loppuivat kokonaan. Synnytys ei edennyt oikein kunnolla, käynnistettiin kalvojen puhkaisulla sekä sit oksitosiinitipalla. Kivut oli kauheat ja kun lopulta sain epiduraalin niin siitä meni vaan hetki ja sydänäänet hävis ja mut vietiin juoksujalkaa leikattavaksi, siinä vaiheessa taisin olla jotain 7cm auki. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, vauva virkosi äkkiä, oma toipuminen kesti kyllä ja olin päivän pari leikkauksen jälkeen aika sekaisin, tulehdusarvot oli myös taivaissa.

Kuopus syntyi sit 40+3. Synnytys käynnistyi luonnollisesti supistuksilla aamulla aikaisin, iltapäivällä alkoivat muuttua säännöllisiksi, seittemän aikaan mentiin sairaalaan, olin silloin vasta kahdelle sormelle auki, mutta homma eteni nopeasti ja yhdentoista aikaan syntyi tyttö. Ponnistusvaihe kesti noin 15min. Kaikki meni hyvin, sain epiduraalin kun olin 4cm auki sekä sit myöhemmin ennen ponnistusta sain vielä kohdunkaulanpuudutteen.

Nyt olen toiveikas ja luottavainen että tämäkin synnytys menis tolleen kun toi viimesin. Sitäkin oon miettinyt, että kun toi avautuminen tapahtui viimeks aika nopeesti, että toivottavasti osaan mennä sairaalaan ajoissa, että ehdin saada epiduraalin sitten. Niin ja mun vauvojen koot oli: esikoinen 3800g ja 52cm, kuopus 3810g ja 50cm. Esikoinen on siis poika ja kuopus tyttö. Saas nähdä tuleeko tästäkin noin samanpainoinen sitten.

Muita kuulumisia. Pahoinvointi on edelleen läsnä, erityisesti iltaisin on etova olo ja ruoka ei vieläkään oikein maistu ja hajut tekee ihan hirveen pahaa. Lisäksi on hyvin heikko olo ja pyörryttää helposti kun nousen jalkeille. Saas nähdä oonko vielä ens viikon sairiksella ennen töihin menoa. Kohtu on mulla nyt selkeesti noussut lantiosta, ei paina enää samalla tavalla virtsarakkoa, mikä on aika helpottavaa. Masuakin on ehkä jo hieman nähtävillä. Mutta nyt täytyy yrittää jotain syödä, ettei tuu liian huono olo taas.

Bamboo 12+5

 

Eka neuvolakäynti takana. Meillä myös ultrataan ilmeisesti joka kerta kuten tänäänkin eli sain nähdä pikkuisen ja hänen sydämen sykkivän! On se aina yhtä ihanaa kyllä nähdä oma pieni. :heart: Pikkuinen vastasi kooltaan rv9+5 ja neuvolatäti laskikin LA:ksi mulle 22.10 eli sen voi sitten mullekin muuttaa tuonne kuhan ehtii. Kaikki oli hyvin paitsi mun paino, höh!

Galluppia:
no 1: 40+4, käynnistyi suppareilla, synnärille mentäessä paikat auki 9cm ja poika maailmassa puoli tuntia saavuttuamme, synnytyksen ajaksi merkitty 5h. Pikkumiehen koko 4000g ja 51cm
no 2: 32+0, Toksemiaraskaus, käynnistyi suppareilla ed päivänä joita yritettiin lopettaa, seur pv pojan liikkeet loppuivat kokonaan josta hätäsektioon. Pojan koko oli 1785g ja n.42cm.
no3: 38+6, suppareilla alkoi tämänkin ihan siedettävillä kylläkin ku oltiin kavereiden synttärikahveilla eikä kukaan ees huomannu että mua supistaa. Synnärille lähettiin ku veet meni ja sitte tuliki kiire ku alko ponnistuttaa jo autossa. Poika syntyi 8min siitä ku saavuttiin synnärille, kokonaiskestoksi laskivat sen 3h. Pikkumiehen koko oli 3560g ja 48cm.
no4: 39+5, veet meni omaan sänkyyn 6:15 ja neiti syntyi 6.53. Eli voin kyllä sanoa että nyt tuli kiire! Jouduin kävelemään synnärille piiitkän matkaa ensiapupolin läpi ku päksissä oli silloin remppaa ja koko sen ajan yritin vain piättää ettei neiti ois syntyny siihen käytävälle. Yhellä rykäsyllä neiti oli sitte ulkona kuhan sängylle pääsin. Kokonaiskestoksi merkitsivät 35min. Neitin koko oli 4070g ja 50cm

Eli nyt voin kyllä rehellisesti sanoa että synnytys jännittää varsinkin ku muutettuamme synnäri myös vaihtui ja sinne on jo ajallisesti matkaa 30min...Neuvolatäti meinas että hommaavat mulle ajan rv35-36 sinne synnärille ja saavat siellä sitten miettiä käynnistetäänkö vähän etuajassa..noh sen näkee sitten..

Järkkyjä ilmavaivoja täälläkin! Koskaan aiemmin ei oo tälläsia ollu..

Juups pitää mennä lounasta kokkailemaan :x

Crocus ja pieni 9+4

 

hei, kirjoittelen tosi vähän mutta voisin kans jakaa synnytyskertomukset =)

Eli ensimmäinen: syntyi viikolla 37+0, vesi alkoi tihkumaan, sen takia sairaalaan. 2 päivän päästä käynnistys. aamulla cytotec ja 12 aikaan toinen, ja siitä sit alkoi kipeät supistukset. n. 18 aikaan saliin, sit sain epiduraalin ja poika oli maailmas klo 20.30. ponnistus vaihe kesti 15min. koko oli 3490g ja 50cm

toinen: syntyi viikolla 38+3, aamulla alkoi supistukset. kävin neuvolassa klo 11 joka totesi että on centin auki. siinä sit vielä pyörin muutaman tunnin kotosalla. sairaalaan menin n. klo: 16. tais olla 3cm auki. saliin kuuden aikaan.spinaalin (joka ei tehonnut yhtään) sain 20.10 ja poika sit syntyikin jo 20.30 ponnistun vaihe oli 3min (samaan aikaan siis kuin esikko =) (spinaalia en kyl enää ikinä huoli) koko: 3250g ja 52cm

kolmas: syntyi 39+5, alkoi supistella pitkin päivää, illalla lähdimme viemään isompia hoitoon.sairaalaan n. klo 22. oli 2cm auki. siinä sit makoilin tarkkailu huonees ja olin käyrillä. sit mentiin perhehuoneeseen ku oli niin vähän auki, ja paljon synnyttäjiä. n. klo 2 yöllä sanoin että haluan mennä ammeeseen, ku ei ollu avautunu yhtään. no olin ammeessa puolisen tuntia, ja vartin verran suihkussa, sit oli kivut niin kovat et mentiin saliin. salissa kätilö totesi et on vaan reunat jäljellä, voit alkaa ponnistaa. ponnistus vaihe kesti 3min. koko: 3784g ja 52 cm

 

Gallupi synnytyksistä:

Neljättä odotan nyt.

Eka lapsi:

rv:38+6
Kesto: 3:45

Synnytyksen kulku: Supistukset alkoivat aamulla heti 5min välein. Laitoin itseni kuntoon ja herätelin miehen. Lähdettiin ajamaan sairaalaan (matka kestää n. 45-50min). Katsotiin käyrät ja todettiin että 7cm auki, menin suihkuun jossa alkoi työntö poltot (en halunnut kipulääkkeitä).
Kalvot jouduttin puhkaisemaan, olin siis 10cm auki ja työntöpoltot menossa ja kalvot edelleen kiinni.
Eppari jouduttiin tekemään jäi sen verran jumiin ja pelättiin sydänäänien putoamista. Mulla putos sydänäänet ja vauvan päähän ei ollu ehditty laittaa (onko se spinni vai mikä) joten ei tiedetty laskiko vauvallakin.
Terve lapsi synty (ponnistus aikaa en tiedä).

Toka lapsi:

rv: 39+6
Kesto: 2:30

Synnytyksen kulku: Supistukset alkoivat heti 5min välein. Hyppäsin autoon ja ajoin auton miehen työpaikalle josta siskoni tuli minut hakemaan. Matka sama kuin viimeksikkin. Supistukset olivat ennen puolta matkaa 2,5min välein. Sisko painoi kaasua ja käsi pitää jalat ristissä "hän ei ala kätilöksi" .
Sairaalassa käyrillä käytiin ja todettiin että 7cm auki, saliin ja jälleen kalvojen puhkaisu (sisko mukana synnytys salissa). Työntöpoltot alkoivat heti kalvojen puhkaisun jälkeen (en halunnut kipulääkkeitä). Terve lapsi syntyi.

kolmas lapsi:

rv: 41+6
kesto: 3h

synnytyksen kulku: Yliaika kontrolliin 41+5 jossa todettiin ettei kaikki ole hyvin. Lähete toiseen sairaalaan. Siellä tutkimukset jossa todettiin että ei tiedetä mikä lapsella on. Selviämisestä ei voida olla varmoja, mutta toiveita on aina.
Tuossa vaiheessa olin 3-4cm auki.
Toiveena oli että lapsi pysyisi yön vielä kohdussa ja seuraavana päivän klo:8:00 käynnistettäisiin kalvojen puhkaisulla.
Seuraavaan aamuun päästiin ja menin saliin klo:8 jolloinka kalvot puhkaistiin. Supistukset alkoivat siittä 15min päästä. Olin käyrillä ja seurailtiin, jossain vaiheessa pyysin että jos pääsisin käyriltä pois, suostuivat siihen.
Ilmoitin kätilölle kun työntöpoltot alkoivat (kätilö ilmoitti eteenpäin jolloinka lääkärit ja muut avustajat tiesivät saapua valmiuteen virvoitushuoneeseen). Nyttenkään en halunnut kipulääkkeitä. Lapsi jäi jumiin, 3 kätilöä imlestyi lisää paikalle. Happi maski tuotiin mun nenälle, yhden kerran ehdin vetämään (poltot tulivat jatkuvalla syötöllä, yksi kätilö oli imukupinkanssa (ei voinut sitä asettaa kun työntöpolton aikana ei saa laittaa),eikä imukuppia käytetty lopuksikkaan, kolmas kätilö pyysi minulta anteeksi ja sanoi että hänen on pakko painaa vatsan päältä, johonka vastasin että ei haittaa anna mennä. Lapsi syntyi, napanuora katkaistiin ja lapsi vietiin juoksujalkaa virvoitus huoneeseen. Uskalisin katsoa kun lapsi syntyi että vetääkö hän henkeä(alunperin olin päättänyt että en katso), toden näköisyys oli että hän ei pysty hengittämään). Näin että hän veti kerran henkeä! Lapsemme eli monta kuukautta mutta ei tule/tullut näkemään ensimäistä ikävuottaan vaan menehtyi. Kuolemasta on 4kk. Tänään olisi hänen syntymäpäivänsä/kk.
Ikävä on suuri.

Muihin asioihin: Meille tuli uusi ultra aika, olivat sitten jättäneet huomioimatta että aika piti olla lääkärille. Saatiin sentään samalle viikolle aika kuin edellinenkin. Siihen on kuitenkin 3vko vielä. Jäin vain miettimään että kun kävin nyt ekan kerran veriseulassa niin olisko ultrankin pitänyt sitten olla aikasemmin.. menee sinneyli rv12 viikon. Joku vaan täällä aiheesta jotain kirjoitti..

Pahoinvointia on edellee, mun puolesta sais kyllä jo loppua...

Kesää odottelen kyllä kovasti, piristää nuo aurinkoiset päivät mieltä aika paljon =).

Calumet + toivo 9+6

 

Moikka kaikille pitkästä aikaa ja tervetuloa uusille!

NP-ultraoli tiistaina ja kaikki oli hyvin =)Turvotusta ei ollut ja pikkuinen vastasikin jo viikoja 13+1, kun menkoista laskettuna ois ollu 12+1 eliehkä jossain vaiheessa la muuttuu syyskuun puolelle, mut vielä sitä ei virallisesti muutettu.

Galluppiin...

millä viikoilla edellinen on syntyneet?
1.) 39+2
2.) 39+3
3.) 39+1
4.) 39+3
5.)39+2
6.)39+4
synnytyksen kesto?
-Ekassa 11 h, ponnistusvaihe 5 min.Alkoi supistuksilla.
-Tokassa muistaakseni n. 6 h, ponnistusvaihe 3 min. Alkoi supistuksilla.
-Kolmannessa n. 8 h, ponnistusvaihe 3 min ja supistuksilla taas mentiin.
-Neljäs 5 h ja ponnistysvaihe 3 min ja alkoi lapsiveden menolla.
-Viides n. 8 h ja ponnistusvaihe 2 min. Ensin meni lapsivedet, mut supistuksia ei kunnolla tullu. Pistettiin tippa ja 5 supistusta ja poika oli maailmassa.
- Kuudes 3 h, ponnistusvaihe 2 min ja supistuksilla alko ja tosi nopeesti eteni, hyvä kun sairaalaan ehdittiin.


vauvan paino ja pituus?
1.) 3690 g ja 51 cm
2.) 3480 g ja 49 cm
3.) 3980 g ja 52 cm
4.) 4350 g ja 52 cm
5.) 2860 g ja 51 cm
6.) 3640 g ja 49 cm

Ja nyt huilaamaan, väsymys kun ei oo hellittäny vaikmuut oireet on jo hellitäny huomattavasti....

ikiäiti ja pikkuinen 12+4

 

Ihanaista perjantaita

Edellinen synnytys käynnistyi tasan puoliltaöin säännöllisillä 10 minuutin välein tulevilla supistuksilla viikoilla 39+3. Siinä torkahtelin, kärvistelin ja otin aikaa kahteen saakka, jolloin herättelin miestä että tänä yönä taitaa tulla lähtö ja lähetin tekemään itselleen eväitä, pakkaamaan viimeisiä tavaroita ja ulkoiluttamaan koiria. Matkaan lähdettiin kolmen jälkeen ja oltiin keskarilla tasan 4.00. Supistusten väli oli tuolloin luokkaa 5-7 minuuttia ja kohdunsuu sormelle auki.

Sairaalassa normaalit perustutkimukset ja käyrien otot, jotka vaan kestivät ja kestivät..ainut toive oli että saisin epiduraalin, jota käytiinkin valmistelemaan melkein samoin tein koska olin auennut jo hetkessä reiluun neljään senttiin. Kätilöiden vuoronvaihto oli klo 7.00, jolloin kertoivat että ennen epiduraalia on puhkaistava kalvot. Näin tehtiin ja kätilöt lähtivät vuoronvaihtoon..samoin tein alkoi yhtenäinen supistus joka ei loppunut laisinkaan. Passitin miehen sanomaan että nyt sitä puudutusta ja äkkiä ja kätilön tullessa tarkastamaan tilannetta todettiin että ei tässä enää epiduraalia ehditä antamaan, kohta ponnistetaan. Sain viime hetkillä kohdunkaulan puudutteen joka auttoi ponnistusvaiheessa kyllä kovasti. Muutoin roikuin koko synnytyksen ajan ilokaasunaamarissa.

Puudutetta laitettaessa tivasin että kauanko menee että alkaa tehoamaan. Kätilö lupasi että muutama supistus, n. 20 minuuttia. Tuolloin kävikin sit ponnistuttamaan ja 18 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen tyttö syntyi klo 8.39.

Synnytyksen kokonaiskesto oli siis tarkalleen 8 h 39 min. Aukeneminen tapahtui käytännössä reilussa neljässä tunnissa, viimeiset 6 senttiä tunnissa.

Synnytyksen "helppous" yllätti, oltiin miehen kanssa varauduttu vähintään vuorokauden mittaiseen maratooniin. Mies totesi tämän jälkeen, että "sehän kävi helposti". Kivutonta se ei tosiaan ollut, mutta kestettävää kuitenkin. Ilokaasusta oli suuri apu. Hyvin mennyt synnytys kostautui kuitenkin järkyttävinä peräpukamina joista sain nauttia reilun kuukauden synnytyksen jälkeenkin. Kätilö kutsui niitä juhlaviksi

Toivon todella että säästyn niiltä tällä kertaa ja synnytys sujuu yhtä joutuisasti. Luottavaisin mielin mennään. Siskolla on synnytykset menneet hyvin paljon saman kaavan mukaan, joten uskon että perintötekijöilläkin on oma merkityksensä näissä asioissa. Enkä tosiaan omaa mitään hyvän synnyttäjän ominaisuuksia, olen kooltani pieni ja kapealantioinen. Onneks neiti ei itsekään ollut jättikokoa vaan pieni sirpukka, 3014 g ja 49 cm.

Hassu sattuma oli tuolloin kun kävin neuvolassa samaisena päivänä kun supistukset alkoivat keskiyöllä. Ollessani makuulla terkkari kysyi että tunnenko supistukset joita näkyy olevan koko ajan. Enkä tosiaan tuntenut. Olivat täysin kivuttomia. Ties kuinka kauan näitä oli sitten jatkunut ennenkuin alkoivat oikeasti tuntumaan. Enkä olisi uskonut että lähtö tulee seuraavana yönä

LumiLinnea ja pikkukakkonen 12+0

 

Tänään oli eka neuvola, sydän pamppaili ultrassa ja pikkuinen vastasi viikkoja 7+0, mikä tarkoittaa, että ovis on ollut kp.31 ja la siirtyy marraskuulle!! Huh ja päästäänpä vielä uusintaultraan kahden viikon päästä ..ennen nt-ultraa siis

 

Huoh,nyt meillä voidaan huokaista! rv 12+0!!!!!!!!!JEEEEEEEEE!!!!!!Tänään syödään juustoja ja suolakeksejä ja otetaan iskän kanssa lasit kuoharia!!!!

Btw.Olo on ollu niin hyvä ja MAHTAVA et on ollu pakko kuunnella dopplerilla et onhan tyypillä kaikki kunnossa

 

Vastailenpas galluppiin

Yksi raskaus ja synnytys takana. Viikot olivat 37+3 kun lapsivesi meni illalla klo 20.30. Samantien sairaalaan, jossa nukuttiin yö. Aamulla 9.30 alkoi supistelut ja neiti syntyi klo 16.37. Synnytys siis kesti noin 7 tuntia. Mitat olivat 2345 g ja 47 senttiä. Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi positiivinen mieli. Otin spinaalipuudutuksen, jota en kyllä toista kertaa ota, sillä pääni oli oikeasti helvetillisen kipeä seuraavan viikon. Sen vuoksi olimmekin sairaalassa pidempään. Ensi kerralla mennään ilokaasulla ja kohdunkaulapuudutuksella. Niin ainakin toivon, en sitten tiedä mitä siellä tuskissani pyydän laittamaan

Ensi viikolla ultrataan lääkärillä, nt-ultraan emme osallistu. En malta odottaa!

 

Synnytysgallupiin:
Esikoinen syntyi 38+2 suunnitellulla sektiolla ahtaan lantion ja raskausmyrkytyksen takia. Mitat 48 cm ja 3110g. Eli ensimmäisen saatuanikaan en tiennyt synnyttämisestä yhtään mitään, en saanut supistuksen supistusta.

Toinen lapsi syntyi säntillisesti 40+0, synnytys alkoi supistuksilla. Kaikkiaan homma kesti 1.5 vrk, ja ponnistusvaihekin 1,5 tuntia:x (olisikohan syynä ollut se ahdas lantio??). Lapsen mitat 51 cm ja 3220g. Puudutteena oli epiduraali ja ilokaasu. Itse selvisin epparilla ja häntäluun murtumalla, mutta toivuin supernopeaan. Lapsi sen sijaan sai synnytyksestä ilmarinnan ja oli teholla toista viikkoa. Oli muuten tosi kurjaa kotiutua synnäriltä itse 8 päivää ennen vauvaa, kotona mm. tyhjä pinnasänky piti raahata varastoon, kun en voinut sitä itkemättä katsoa.

Joten tämän kolmannen kohdalla seurataan lopussa raskautta vielä tarkemmin lapsen painoarviota, ja jos yhtään näyttää että lapsi olisi edelllisiä isompi, laitan jalkani ristiin. Lantioni sisämitta on 2 cm pienempi kun ihannemitta olisi. Sinänsä olen tyytyväinen että sain synnyttää alakautta(aika tehokkaasti siihen patistettiin), koska oma toipuminen oli nopeaa, mutta lapsi olisi voinut vammautua pahemminkin tuohon pitkittyneeseen ponnistukseen. Nyt on selvää, että isompaa lasta ei alakautta mahdu tulemaan tietysti nyt olen uudelleensynnyttäjä, ja uusi vauva tullee helpommin, mutta ei se lantion luustomittoja mihinkään muuta. Molemmat tavat kokeneena toivon kuitenkin ehdottomasti alakautta synnytystä.

Täällä viikonnloppua vietetään seesteisen rauhallisesti, vailla kurjiakaan raskausoireita. Koetan olla huolestumatta asiasta...

 

Täällä poks 10+0

Edelleen huonoa oloa ja pää jatkuvasti kipee.
Syödä täytyy vähän kerralaan mutta usein niin hieman hellittää tuota oloa...

Täältä ei tämän kummempaa. Mukavaa lauantai iltaa kaikille!

Calumet

 

Hyvää lauantai iltaa!

Täällä edelleen ihan armoton väsy!! :/ Esikoinen on alkanut heräämään säntillisesti 20 vaille 7, varmaan valoisuuteen... Itse nukkuisin vaikka puolille päivin... Nyt on ollut pari päivää koko ajan menoa, niin ei ole päässyt lepäämäänkään! Alkaa olla puhti pois! Onneksi tyttö menee huomenna yöksi mummolaan, isi ja äiti käy kaupungilla syömässä ja minä ainakin nukun seuraavana päivänä piiiiiiiitkään!

Päivittelen listaa alkuviikosta, nyt ei vaan jaksa paneutua..

-Minki ja pikkusisko 12+1-

 

Synnytyksistä: Kaksi suunniteltua sektiota alla ja nyytti saatu kummallakin kertaa syliin rv 39. Esikoinen oli perätilassa ja kuopuksesta sanottiin, ettei mahtuisi tulemaan ellei synnytys sujuisi oppikirjan mukaan ja vauva olisi optimaalisessa asennossa, joten ei lähdetty testaamaan vaan pelattiin varman päälle. Esikoinen painoi 3500g (48cm, jalat koukussa kohdussa kykkimisen jälkeen) ja kuopus 3810g (51cm). Synnytystapa-arvioon saan taas tässäkin raskaudessa lähetteen viikolle 36, jos niin pitkälle päästään.

Aiemmin oli tulevien isosisarrusten iästä keskustelua. Meillä tyttö on 5v. ja poika 3v. lokakuussa.

Ihania ultrakuulumisia ollut! :heart: Minua tuo nt-ultra ja veriseula jänniittää jonkin verran... edellisillä kerroilla eivät ole hälyyttäneet, mutta miten tämä iän karttuminen vaikuttaa. :|

).( Ällötys ja väsymys jatkuu täällä edelleen... Ruoka kyllä uppoaa liiankin hyvin... kuvotuksesta ja närästyksestä huolimatta.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Unelma kolme & papunen 10+5

 

Täytyy sanoa, että itsekin pelkään tässä kolmannessa raskaudessa enemmän kuin aiemmin, että onko lapsi terve. Oikeastaan ekan ja tokan kohdalla en juuri pelännyt, nyt voi sanoa, että asiaa on pyörinyt liikaakin mielessä. Np-ultran tulos helpotti paljon, toki vielä voi tulla jotain eteen, mutta näillä mennään.

Olo on ihana! Väsymystä ja janon tunnetta on, mutta muuten olen paremmalla tuulella kuin ennen rasakautta hyvinkin usein

nalle_puh rv12+4

 

Huomenta kaikille!! Jee, nyt on siirrytty kesäaikaan mikä tietenki tarkottaa sitä että aika kuluu ja vatsat kasvaa =)

Käväsin siinä tosiaan torstaina sitten vielä ultran lisäksi neuvolassa koska sillon maanantaina jäi ottamatta pissanäyte (tai siis mä kyllä annoin pissanäytteen mutta täti ei sitä kattonut), hemoglobiini ja verenpaine. Pissa oli puhdas ja verenpaine erittäin hyvä 118/76, mutta hemoglobiini oli pikkusen matalahko eli vain 112, sit odoteltiin hetki ja otettiin verta toisesta sormesta ja tulos ei ollut kun 106 : / Korttiin merkittiin tuo 112. Kahden viikon päästä mulla on kontrolli tosta hemoglobiinista ja jos ei oo noussut niin pakko alottaa sitten rautalääkitys jo näin varhaisessa vaiheessa. Toki en alota rautaa ennenku on varmasti eka kolmannes takana, en tiedä miksi mutta sitä ei suositellakaan pelkkää rautaa vaan mieluummin noita monivitamiineja joihin on lisätty rautaa. Niin tosiaan, mähän syön raskausajan monivitamiineja jotka sisältää rautaa, oon syöny kohta kuukauden että ois kiva tietää kuinka alhaalla mun hemoglobiini on ollut ennen raskautta...

Mulle on tullut tässä parin viikon aikana taas närästys :$ ja nyt tuntuu että sitä ei voi kontrolloida syömällä jotain taikka jättämällä syömättä jotain. Muita oireita ei sitten olekaan, ihan hyvä niin. Ens viikolla pitäs mennä siihen sikiöseulonnan verikokeeseen, ja voi tauti kun mua jännittää tuleva nt-ultra. En edes tiedä koska se on mutta luulen että ens viikolla tulee aika sinne...no pientä mielenrauhaa tuo se että tiedän sen että siinä samalla on mulla aika erikoislääkärille joka myös ultraa.

muhvi ja matkis poksuen rv 10+0 :heart:

 

Heippa! Minut olikin siirretty jo tuonne alhaalle ikävän tapahtuneen kohdanneisiin.

Eli mentiin tiistaina 20.3 innolla NP-ultraan rv 12+2, mutta lähdettiin täysin romahtaneina pois. Todettiin, että meidän pienokaisen kehitys oli loppunut jo rv 7. Ultrapäivänä otin ensimmäisen tabletin, jonka tarkotus oli pehmittää kohdunsuuta ja hajottaa raskausmateriaalia, sitten menin pari pv. ko:n jälkeen osastolle tyhjennyksen ja tavoitteena olisi ollut päästä samana päivänä pois, mutta reissu kestikin 3 päivää. Cytoteceillä tyhjennystä yritettiin 2 päivää, mutta huonoin tuloksin. Jouduin lopulta kaavintaan.

- Surullisin mielin Sachie


Meillä on nyt pieni enkeli, rakkaudella tehty. <3

 

Sachie :'hug:

Ittelläni on vähän ollut jännäämistä tässä, nimittäin perjantaina aloin vuotaa verta ihan reilusti, siis reilummin kuin normaaleissa kuukautisissa. Soittelinkin kättärille ja olivat sitä mieltä, että kun ei oo kipuja tai hyytymiä veressä niin odotellaan. Lauantaina vuoto vielä jatkui mutta vähempänä, soittelin taas kättärille ja kutsuivatkin sitten sinne tsekkaukseen. Siellä sit venasin eka 3 tuntia lääkäriä, vauvalla oli kaikki ok ultrassa, kohdunsuulla oli joku "jutska" joka sit oli vuotanut, lääkäri ei osannut enempää selittää. Ottivat jotain näytteitä ja papan, kun siitä oli jo pitkä aika. Epäili vähän jotain tulehdustakin. Lopputulos kuitenkin, että ei hätää, ei jatkokontrollia, soittavat jos tuloksissa ois jotain. Laittoivat sitten mut vielä tiputukseen, kait olin niin heikon näköinen edelleen. Kyllähän tää kuitenkin mietityttää, että meneekö kaikki nyt hyvin.

Kaiken kukkuraksi multa lohkesi eilen illalla hammas ja nyt täytyy varmaan mennä ens viikolla hammaslääkäriin. Ihan kiva kun on toi pahoinvointi edelleen päällä ja yököttää jo ajatuskin, että joku sorkkii tuolla suussa... Apua!

Bamboo 13+0

 

Minki: Kiitos rohkaisevista sanoistasi... niihin on takertuminen :hug:

Miramei: Taidan seurata perässäsi marraskuulle.. hyvin mahdollista on, että km jälkeen raskautuminen on voinut tapahtua hyvin myöhäiselläkin kiertopäivällä. Ihmettelen vaan ekaa plussaus ajankohtaa: kp 33. Tosin testi oli herkkä. CB:n digitaalinen näytti 27.2 2-3 viikkoa hedelmöittymisestä.. eli ovis 6-13.2.. nyt menee laskut ihan sekaisin.. eli 7+6 ja 8 viikko lienee ajankohtainen pian - ellei asukkitai asukit ole luovuttanut. Tänään kun on ollut oudon oireetonta

Sachie: voimahalit täältä :hug:

Muoks!
ON: Tämän Käypä hoito suosituksen mukaan siis kaikki vielä ok

www.kaypahoito.fi - Suositukset

 

nalle_puh: Kiva kuulla, etten ole ainoa joka stressaa kolmosen terveyttä enemmän kuin kahdessa ekassa raskaudessa. Np-ultraa en ole tähän saakka jännännyt. Viimeksi ko. ultrassahan havaittiin kkm. Nyt en kuitenkaan niinkään mahdollinen kkm:ää stressaa vaan pikemminkin seulontaa ja myöskin rakenneultraa, johon on niin pitkä aika vielä.

Sachie: Voi ei! :hug: Tuli varmaan täytenä yllätyksenä. Kamala tunne kun tajuaa, että sykettä ei löydy... :'(

 

Sachie: Paljon voimia teille!

Galluppiin
Millä viikoilla syntyi
rv 39+1

Synnytyksen kesto
6h?

Paino ja pituus
4050g ja 53cm

Miten alkoi
Perjantaiaamuna kovaa painetta vatsassa, soitto Kättärille jossa sain ohjeeksi ottaa Panadolia. Päivän vietin sängyn pohjalla, illalla totesin miehelle että nyt lähdetään käymään tarkistuksessa. 21.30 Kättärillä, suoraan synnytyssaliin -> 9cm auki, ei mahdollista saada kivunlievitystä. 00.18 syntyi poika.

Missään vaiheessa ei supistukset olleet kipeitä, enkä arvannut lähteväni synnyttämään. Vähän pelottaa tuleva synnytys, kuinkahan pian sitä tulee lähteä.. Nyt kuitenkin joutuu järkkäilee esikoisen hoitoa/kyytiä sairaalalle.. Huh.

Ekasta synnytyksestä jäi hyvä mieli. Paikat pysyi kunnossa pojan koosta huolimatta, eikä synnytys ollut niin kivulias kuin olin pelännyt...

Tanyaz & Mini 12+4

 

Moi! Ajattelin tulla tähän ryhmään kun syyskuiset tuntuu mulle vähän kaukaselta vaikka LA onkin 30.9. Kävin kaks kertaa yksityisellä ultrassa ennen kuin kävin nt-ultrassa. Niskaturvotusta oli toooodella vähän. Siskolla kaksi keskoslasta joten katsotaan miten käy minun kohdallani. Tulossa siis ensimmäinen. Hieman lapsettomuushoitojen aukiolotutkimus auttoi asiaa. Onneksi clomeja ei tarvinnut alkaa syömään.

Pahoinvointia on edelleen silloin tällöin aamulla, mutta ei onneksi ole enää kokopäiväistä. Selkä ja lonkkasärkyä 9 tunnin työpäivän jälkeen kyllä on hädin tuskin kärsii kotiin kävellä. Noh töitä painetaan vielä. Kun juhannukseen asti (eli 12vkoa) vielä jaksas ni jään sit pois töistä. Vähän reilu 3kk kotona ihanaa. Kunhan en joudu petipotilaaksi selän ja lonkkien takia. Tsemppiä kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa.

Kusma ja hattivatti 13+0

 

Heippa! Ilmottautuisin mukaan pinoon. La on 14.10, 3.lasta odotamme

Sachie: olen kovin pahoillani :'(

Oma napa: Väsymys alkaa pikkuhiljaa hieman helpottamaan, samoin jatkuva huono olo. Mahaa turvottaa ja nappeja täytyy avata. Närästää.

Alkuraskauden ultrassa ollaan käyty alussa. Siellä sydän sykki, mutta viikkoja oli yllätykseni viikon vähemmän, kun olin ajatellut. Tällä viikolla on np-ultra. Nyt olen alkanut harkitsemaan tuota np-ultraa. Se antaa riskitiedon, mutta mitä teen sillä tiedolla, koska... Itse en halua kuitenkaan mennä jatkotutkimuksiin, enkä keskeytä raskautta. Sitten joudun stressaamaan vaan loppuraskauden esim tiedolla, että meillä on 1/250 mahdollisuus saada down lapsi. Jos siis joutuisin riskiryhmään. Mitä te olette mieltä asiasta? Kuinka moni meinaa skipata np-mittauksen?? Moni on tosin tainut olla siellä jo.

-Kärpässieni- viikolla 11+1

 

Maanantaita kaikille!

Pakko tulla avautumaan tännekin kun alkoi sen verran ketuttamaan. Olen ollut nyt pari viikkoa sairaslomalla pahoinvoinnin takia, ilmoittanut asiasta kurssien opettajille ja pyytänyt myös korvaavia tehtäviä kotiin tehtäväksi. Nyt kuitenkin huomasin että koulun intranetin lukujärjestyksessä näkyy enää KAKSI kurssia entisen kahdeksan sijaan, eli opettajat ovat antaneet kenkää kursseilta ihan ilmoittamatta.. Ja minä kun luulin että raskauspoissaolot olisivat ongelma työpaikoilla, mutta näin näköjään suhtaudutaan sitten meidän koulussakin. Oon kyllä niin täynnä tuota nuorisoasteen koulutusta kuin voi vaan olla..
Muutenhan tuo nyt ei olisi niin hirveää jos joutuisin muutaman kurssin lisää käymään äippäloman jälkeen, mutta kahdella opintoviikolla ei paljon opintotukeakaan saada..
Suunnitelmissa olisi nyt jäädä jo tämän jakson jälkeen, eli huhtikuun 9. päivä kotiin esikon kanssa ja keskittyä vaan raskauteen ja esikoiseen. En muutenkaan halua turhaa stressiä raskausaikana ja tuo laitos saa kyllä veren kiehumaan aina.

Viikon päästä olisi np-ultra. Sormet syyhyäisivät jo lähettää facebookissa läheisimmille tutuille ultrakuva Jos vielä malttaisi hetken.

IMN & Tuutikki 11+1

 

papasta Mulla on otettu joskus v.2010, ei kuulema tarvitse nyt ottaa, koska ei ole ollut niissä muutoksia ikinä.

edell.raskaus ja synn.Meillä on reilu 10kk poika ja hän syntyi pari pvää LA:n jälk. Synnytys kesti virallisesti 18h, mutta oikeasti tupla-ajan. Avautumisvaihe oli järkyttävän pitkä ja kivulias. Ponn.vaihe oli myös pitkä lähes tunnin, mutta se meni mielestäni tosi hyvin ja oli "helpoin" vaihe. Epiduraalin sain ja se auttoi paljon.

Vauva painoi syntyessään 3 520g ja oli 52cm pitkä.

Tervetuloa kaikki uudet lokakuulaiset!

NP-ultra on 3.4. kovasti ootellaan, verikokeet otettiin neuvolakäynnillä vko:lla 9+6.

Lilyanna 11+3

 

Isot pahoittelut menetyksen kohdanneille:hug:


NP ultra+seulonnat: Kävin viime viikolla molemmissa ja tänään tosiaan tuli kirje kotiin että seulonnassa myös kaikki ok. Ihmetyttää vaan verikokeessa ollessa kun "hyökkäsivät" melkein päälle sellaisen asian suhteen että millä viikoilla olen ja olenko käynyt jo ultrassa. Että PITÄÄ olla ultra käytynä ennen näytteenottoa. Olin käynyt ko. ultrassa edellisenä päivänä ja seulontanäyte piti ottaa viimeistään seuraavana aamuna jotta tulos olisi pätevä. Ihmettelen vain hiukan miten täällä niin monet ovat käyneet seulontaverikokeessa jo viikkoja ennen NP-ultraa jos tuo on mukamas niinkin tarkkaa ja minulla nimenomaan järjestys piti olla ensin ultra ja sitten verikoe:O

Synnytyksistä: Esikoinen syntyi n. rv 41+1 lapsivesien menolla ja siitä lähdettiin sairaalaan aamuyöllä josta käyrille ja ilokaasua nauttimaan melkein heti. Lapsivesi oli vihreää joten vauvalle laitettiin piuhat päähän ja siitä se eteni sitten tuntien päästä epiduraalin voimilla ponnistukseen jota kesti n. 20 min. Synnytys kaikkineen kesti n.15-16h lapsivesien menosta laskettuna. Ihan normaali ja "helppo" synnytys joskin kivulias koska epiduraali ei minulla auttanut ihan loppuun asti ja kivut olivat aika kauheita vielä hetkeä ennen ponnistustilannetta. Vauvan mitat olivat 50cm ja 3860 g.:heart:

Olo alkaa olemaan jo jokseenkin normaali ja turvotus ja nälkäkin pikkuhiljaa tasoittumassa. Painoa pudonnut kahden kilon alkulihomisen jälkeen n.reilu kilo ihan yllättäen. Kuvista vertaamalla näkee että esikoisesta ei kohtu ollut niin esillä kuin pikkukakkosesta näillä viikoilla

Hyvää ja aurinkoista viikkoa kaikille:wave:


Jensar kera asukin 12+3