Loppuuko äitiys joskus?

Tuleeko joskus sellanen aika, että olet liian "vanha" pyytämään tukea omalta äidiltä?
Vai miten tämä nyt oikein menee? Kun tukea ei saa, mutta haukkuja kyllä, ja tekstareita, mitä teen väärin lasteni kanssa.

 

Ei lopu mun mielestä. Ei ainakaan pitäisi :/

 

Äitiys loppuu samalla kun henki lähtee.

 

Noup.

Tämän tästä kysyn apua/neuvoa äippältä. Murkuttelu meni aikanaan ohi.

 

Pelkäänpä että äitiys ei lopu mutta kyllähän sen laadun pitäisi ajan myötä parantua kuin viinin. Eli tukea saa pyytää silloin kun sitä tarvii mutta pyytäjällä on kanssa sitten jossain vaihessa vastuu huomata jos pyytää liikoja. Vaikea selittää.

 

en kyl varmasti tuu ikinä olemaan "liian vanha" kysymään äiskältä tukea taikka neuvoja taikka mittää. ollaan niin läheisiä et sellasta tilannetta tuskin tulee mistä en voisi häneltä tukea pyytää.

 

No, mulla on sit vissiin aika "omalaatuinen äiti"...

Kun itekkin oon aatellu tuon asian niin, että oli tilanne mikä tahansa ja ikä/aika millon vain, niin oma äiti on se, jonka luona turvapaikka ja apu löytyy.
Tai näin ainakin omien kanssa tulen toimimaan.

Sanotaan että nainen on naiselle susi, mut eihän sen pitäs äidin ja tyttären väleihin päteä?
Tottakai riitoja on ollu ja tulee olemaan, mutta tämä systemaattinen haukkuminen ja ilkeily ei oikein ole enää inhimillisyyden rajoissakaan

 

Kylä se jollakuilla loppuu.

 

Kait se äitiyt "loppuu" sitten kun äitini vointi on huonompi kuin omani. Eli jos äitini sairastuu on mun vuoro hoitaa ja tukea äitiä.

 

Kait se äitiyt "loppuu" sitten kun äitini vointi on huonompi kuin omani. Eli jos äitini sairastuu on mun vuoro hoitaa ja tukea äitiä.

Niin siis tuollai tottakai, mutta sellanen tilanne, että tarviisi neuvoa ja jonkinlaista vanhemman ihmisen kokemusta ja katsomusta tilanteeseen, niin ei.. :|

 

No, mulla on sit vissiin aika "omalaatuinen äiti"...

Kun itekkin oon aatellu tuon asian niin, että oli tilanne mikä tahansa ja ikä/aika millon vain, niin oma äiti on se, jonka luona turvapaikka ja apu löytyy.
Tai näin ainakin omien kanssa tulen toimimaan.

Sanotaan että nainen on naiselle susi, mut eihän sen pitäs äidin ja tyttären väleihin päteä?
Tottakai riitoja on ollu ja tulee olemaan, mutta tämä systemaattinen haukkuminen ja ilkeily ei oikein ole enää inhimillisyyden rajoissakaan

Voisiko hän olla masentunut?
Erään läheisen äiti oli, ja se ilmeni nimenomaan siten, että hän oli tosi vittumainen. Haukkui ja arvosteli, mollasi ja lyttäsi. Sanoi mm. että "tee abortti kun et yhdenkään lapsen kanssa selviä" kun ystäväni alkoi odottaa toista lastaan, ja erehtyi kerran sanomaan että on väsynyt koska esikoinen itki koko yön korvakipuaan :|
Hän sai sitten hoitoa, ja muuttui mukavaksi mammaksi

 

Loppuu se. Tulee päivä, jolloin olet niin henkisesti kuin fyysisestikin äitiäsi vahvempi. Mun äitini on 80+ ja vaikka ihan freesi mummeli vielä onkin, en tosiaankaan pyydä enää äitini apua yhtään mihinkään. Pikemminkin äitini pytää multa apua.

 

No, mulla on sit vissiin aika "omalaatuinen äiti"...

Kun itekkin oon aatellu tuon asian niin, että oli tilanne mikä tahansa ja ikä/aika millon vain, niin oma äiti on se, jonka luona turvapaikka ja apu löytyy.
Tai näin ainakin omien kanssa tulen toimimaan.

Sanotaan että nainen on naiselle susi, mut eihän sen pitäs äidin ja tyttären väleihin päteä?
Tottakai riitoja on ollu ja tulee olemaan, mutta tämä systemaattinen haukkuminen ja ilkeily ei oikein ole enää inhimillisyyden rajoissakaan

Voisiko hän olla masentunut?
Erään läheisen äiti oli, ja se ilmeni nimenomaan siten, että hän oli tosi vittumainen. Haukkui ja arvosteli, mollasi ja lyttäsi. Sanoi mm. että "tee abortti kun et yhdenkään lapsen kanssa selviä" kun ystäväni alkoi odottaa toista lastaan, ja erehtyi kerran sanomaan että on väsynyt koska esikoinen itki koko yön korvakipuaan :|
Hän sai sitten hoitoa, ja muuttui mukavaksi mammaksi

Sitten se olisi jo 5 vuotta kestäny masennus tila..
Mun mistä sitä ikinä tietää, voihan se olla mahdollista